Port Louis, Mauritius

Mauritiuksen pääkaupunki, Port Louis, näkyy laivalta.
Parin kilometrin matka satamasta Waterfrontin alueelle kulkee kuitenkin ainakin vielä hiukan keskeneräisen alueen kautta ja ilma oli täälläkin helteinen, joten ajattelimme ottaa taksin keskustaan. Ohitimme ensimmäisen 2 dollarin vesitaksitarjouksen, sillä olimme ajatelleet ajaa suoraan luonnonhistorialliselle museolle, dodo-linnun luo.
Portilla odottavat taksit eivät kuitenkaan olleet meistä kiinnostuneita, he odottivat 100 dollarin saaren kiertomatkoja. Sattumalta huomasimme siinä tilannetta ihmetellessämme portista sisään ajavan valkoisen pikkubussin, jossa oli kyltti Complimentary Shuttle to Waterfront ja kiirehdimme tutkimaan sitä ja se osoittautuikin kaipaamaksemme ilmaiseksi kyydiksi kaupunkiin. Laivalla ei tästä ei jostain syystä oltu kerrottu mitään. Ehkä sen kapasiteetti riitti vaan sen sattumalta löytäviin tai ehkä se oli ensisijaisesti tarkoitettu henkilökunnalle, mutta niin tai näin, saimme lopulta kyydin, ilmaisen sellaisen Waterfrontille.

Port Louisin Waterfront voisi olla lähes missä tahansa. Alueella on kauppoja, kahviloita, ravintoloita, hotelleja ja ainakin yksi museokin ja Mauritiuksen voi tunnistaa parhaiten kaikkialla olevista dodoista. Ei siis tietenkään oikeista, sillä dodo-lintu kuoli sukupuuttoon kauan sitten: lentokyvyttömät isot, maukkaat (?) linnut olivat helppoa ruokaa saarelle saapuneille merenkulkijoille ja jonain päivänä joku heistä sitten vaan söi viimeisenkin linnun. Luultavasti tyyppi ei tiennyt päivällisensä olevan lajinsa viimeinen.

Kävelykadun yllä olevat sateenvarjot muistuttivat meitä Belgradista, mutta toki näitä on muuallakin. Emme kuitenkaan heti antautuneet kävelykadun houkutuksille vaan otimme tiukan suunnan luonnontieteelliselle museolle: ennen ensimmäistäkään dodo-aiheisen matkamuiston ostamista halusimme nähdä museolla olevan oikean dodon luurangon ja rekonstruktion. Joskus kun sattumalta näemme jonkun lievästi mielenkiintoisen museon saatamme päättää, että poikkeamme siellä pikaisesti, jos sinne ei ole pääsymaksua, mutta Port Louisin luonnontieteellinen museo oli päivän ykköskohteemme ja olimme varautuneet maksamaan sisäänpääsystä, mutta rahamme eivät kelvanneet, museo oli ilmainen!

Museon pari ensimmäistä huonetta esittelivät valaita, kaloja ja lintuja. Alueen nykyistä eläimistöä, mutta ohitimme ne malttamattomana ja suuntasimme museon perällä olevaan erityiseen dodo-huoneeseen. Ja siellähän ne olivat, niin luuranko kuin rekonstruktio, jota voi tietysti olla vaikea arvioida sen suhteen, että tällainenko se lintu oli vai ei, mutta kyllä dodo-huoneessa esitelty materiaali vaikutti enemmän tieteelliseltä tutkimukselta kuin turisteille kerrottavilta tarinoilta.

Museon puutarhan värikkään dodot olivatkin sitten tietysti jo taidetta ja tarinaa.

Museovierailun jälkeen kiertelimme hiukan läheisessä puutarhassa ja palasimme sieltä hiukan kaupunkia kierrellen rantaan ja Waterfrontille.

Ensimmäisen juomatauon pidimme McDonaldsilla, kun vaikutti siltä, että siellä olisi tarjolla ilmainen wifi, ja olihan siellä, jonkinlainen. Waterfrontin ravintoloiden wifit olivat jo lähes hyviä.

Matkamuistopuolella valinta oli selvä, dodoja niiden olla pitää. Mukaamme lähti peltinen dodo pienestä taidekaupasta ja dodomagneetti. Waterfrontilla, ei ihan rannassa, vaan siitä hiukan sisämaahan päin, on myös iso matkamuistotori, Craft Market. Sen alakerrassa myydään lähinnä intialaista rihkamaa, mutta yläkerrassa on kivoja pieniä taidekauppoja. Joulupukkikin ostoskeskuksesta toki löytyi, olihan jouluun enää aikaa vajaa kuukausi.

Iltapäivän vietimme Waterfrontin ehkä hienoimman hotellin, Labourdonnaisin, terassilla sattumalta samaan aikaan samaan kaupunkiin osuneen maailmanmatkaajaystävämme Marjan kanssa. Marja oli jättämässä Afrikkaa vietettyään siellä useamman viikon parillakin overland-osuudella ja oli mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksistaan. Paljon matkustavat suomalaiset osuvat yllättävän usein samoihin paikkoihin: ennen meitä Marja oli tavannut Afrikkaa kierrellessään myös maailmanmatkaaja Anna-Katrin.
Omalta osaltamme emme ole kovin tosissamme overland-matkailua harkinneet, mutta Marjan mukaan etenkin lyhyemmillä osuuksilla oli mukana vanhempiakin ihmisiä ja lisäksi nyttemmin joillekin niistä on mahdollista osallistua myös siten, että yöpymiset ovat lodgeissa, ei teltoissa. Ehkä tätä pitäisi harkita, vaikkapa Namibian ja Botswanan suunnalla! Aikaisemmilla matkoillamme olemme osuneet sattumalta samoihin paikkoihin maailmanmatkaajaystäviemme kanssa mm. Pääsiäissaarella ja Tahitilla – vaikka meitä on vain n. 100, niin sen verran paljon monet meistä ovat maailmalla, että näitä tavallaan uskomattomia sattumia tuntuu osuvan kohdalle sittenkin yllättävän usein.

Paluumatka takaisin laivalle meni hiukan seikkailuksi: muistelimme shuttlen jatkavan seitsemään ja jäimme sitä ainakin hetkeksi odottelemaan. Sitten huomasimme parin muun kyselevän vesitaksin lähtöpysäkkiä ja ajattelimme, että voisimmehan me sillä palata nyt laivalle. Mutta tämä vesitaksi kuljettikin meidät sitten vaan pienen lahden toiselle puolelle, Le Suffren -hotellille, josta olisi pitänyt jatkaa kävellen arviolta vielä 1,5 km, joten  hyppäsimme nopeasti seuraavaan takaisin Waterfrontille menevään vesitaksiin ja palasimme odottelemaan shuttlea, joka sitten ilmestyikin ja poimi meidät kyytiinsä kertoen samalla, ettei se enää kulje, kyydit loppuivat jo viideltä, mutta koska muutama työntekijä oli syystä tai toisesta sillä laivalle menossa, niin voisimmehan mekin tulla. Lopuksi meiltä sitten kuitenkin pyydettiin kyydistä ensin 5 dollaria nuppi ja kun vähän nurisimme siitä, että meidän annettiin ymmärtää, että tämä on kuitenkin vielä ilmainen, niin maksoimme sitten vaan yhteensä 5 dollaria. Ei niin, että summa olisi ollut iso, mutta vähän tuossa oli höynäytyksen makua. Ja jotenkin epävirallista koko tämä shuttleliikenne taisi olla Costankin osalta, kun ei siitä missään laivalla kunnolla kerrottu.

Mutta, kuten sanottu, matka keskustaan ei ole pitkä, laivat näkyvät Waterfrontin rannalta, ja jos onnistuu saamaan taksin, joka suostuu parin kilometrin kyytiin, niin korkeintaan 10 dollaria se varmaan olisi maksanut.