Ceuta feature

Sateinen Ceuta ja huijari Algecirasissa

Tammikuinen matkamme Algarveen ja Espanjan Cadiziin ei eiliseen asti ollut sisältänyt minkäänlaisia maabongauselementtejä, millään laskutavalla. Portugalissa ja Espanjassa olimme molemmissa käyneet jo useamman kerran aikaisemmin, myös Andalusiassa (jossain järjestelmissä Espanjan maakunnat lasketaan erikseen). Mutta yksi aluepiste näiltä seuduilta oli vielä noudettavissa, Pirkolle, nimittäin Espanjalle Marokon rannikolla kuuluvasta Ceutasta saa TCC (Traveller’s Century Club) -pisteen. Ja niinpä uhrasimme yhden Cadiz-päivän retkelle Ceutaan.

Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja ajoimme vajaan 1,5 tunnin matkan Algecirasiin, josta lautat Ceutaan lähtevät. Lauttalippuja emme olleet ostaneet etukäteen, sillä lauttoja menee lähes joka tunti, ja matkaa Algecirasiin oli kuitenkin sen verran, että emme uskaltaneet ihan varmaksi arvioida saapumistamme satamaan.

Ceuta
Tähtäimessä Ceuta, kuva jo Ceutan puolelta, eli pääsimme sinne asti 🙂

Algecirasin valtavassa satamassa ajoimme muutaman ylimääräisen kierroksen liikenneympyröissä, mutta osuimme lopulta Puerto Continental Parking -paikoitustaloon. Kello oli 9:15 ja ajattelimme, että meillä olisi vielä pieni mahdollisuus ehtiä klo 9:30 lauttaan. Paikoitustalossa reipas nuori mies opasti meidät vapaalle paikalle ja kertoi paikoituksen maksavan 20 euroa. Suhtauduimme asiaan epäilevästi, olimmehan ottaneet sisäänajaessamme tavallisen paikoituslapun, jolla Suomessa ainakin paikoitus maksetaan jälkikäteen, mutta kaveri jankutti 20 euroa ja väitti, että lauttamatkustajien ei tarvitse paikoituksesta maksaa. Lopulta annoimme hänelle 20 euroa, vaikka jo setelistä luopuessani tiesin oikeastaan tehneeni virheen. No, se oli vaan 20 euroa. Ja meillä oli kiire lautalle.

Algecirasin satama

Seuraavaksi yritimme löytää paikoitustalosta ulos ja lautalle, mutta päädyimme vaan autokaistalle, ja kun emme ajatelleet autoa ottaa mukaan, eikä meillä ollut etukäteen ostettua lippua, niin piti löytää lipunmyynti. Autokaistan kaveri viittoili johonkin suuntaan, mutta kas, ”paikoitusystävämme” ilmestyi paikalle ”auttamaan” meitä lipunostossa. Lähdimme hänen perässään ulos paikoitustalosta ja ulos satama-alueelta (taas tiesin oikeastaan, että tämä menee nyt väärin) ja päädyimme pieneen matkatoimistoon (kaverin ystävän luultavasti) ja ostimme sitten kuitenkin menopaluuliput häneltä, ymmärtäen tässä vaiheessa, että emme enää ehdi 9:30 vaan 10:30 lauttaan. Ostettuja lippuja katsoessani totesin, että toimiston palkkio oli 10 euroa.  No, sekin oli ”vaan” 10 euroa.

Palatessamme läheiselle satama-alueelle huomasimme sitten oikeat lippumyymälät, josta liput olisi varmaan saanut maksamalla vain 2 x 64 euroa, mutta tehty mikä tehty. Tässä vaiheessa olimme jo huolissamme siitä, että saako ostamillamme lipuilla maihinnousukortit, mutta kelpasivat ne sentään, eli liput olivat sentään ihan oikeat. 10:30 lähtö oli FRS-yhtiön nopealla lautalla ja kohta olimme tuulisella merellä ihailemassa toisella puolen Algecirasin satamaa ja toisella puolella Gibraltaria. Edellisen kerran lähdimme Kristina Katarinalla Gibraltarilta Barcelonaan, ilta-auringossa, kannella kuohuvaa siemaillen, mutta tänään siis pienellä matkustajalautalla matkalla Afrikkaan.

Algeciras satama
Algecirasin satama ja oikeat lippumyymälät

Ceutaan tullessamme suhtauduimme jo skeptisesti kaikkeen, olimme päättäneet välttää taksiretkiä mahdollisesti myyvät ”huijarit” ja löysimmekin terminaalista turisti-infon ja saimme kaupungin kartan ja tiedon, että kävelemme helposti keskustaan ja jos haluaisimme tulla sieltä takaisin taksilla, niin matkan ei pitäisi maksaa yli 5 euroa. Ok, siis matkaan.

Rantakadulla oli useita lauttalippuja myyviä pieniä matkatoimistoja ja isoja eurooppalaisia liikkeitä kuten Lidl ja El Corte Ingles. Ohitimme ne ja jatkoimme linnoitusten ohi Plaza de Africalle. Pääkadun laidalla oli kaupungin ehkä ainoa hotelli ja sen päässä Plaza de Constitution, jonka jämerää patsasta katsoessamme äkkäsimme myös McDonaldsin ja totesimme, että vaikka tarkoitus oli viettää kaupungissa vain muutama tunti, niin pikaiselle lounaalle oli aikaa.

Ceuta Ceuta CeutaCeutaCeuta

Lounaan aikana tuulinen sää muuttui myös sateiseksi ja vaikka kävelimme vielä hetken kävelykatu Pase del Revelliniä ylös, niin totesimme, että tämä kaupunki taisi olla tässä ja palasimme pikkuhiljaa terminaaliin, vaikka tiesimmekin olevamme vähän ajoissa klo 15:00 lähtevää lauttaamme ajatellen.

CeutaCeuta Ceuta

Mutta hyvä, että olimme ajoissa, sillä sää oli huonontunut ja FRS:n klo 15:00 lautta oli peruutettu! Seuraava lähtisi klo 18:00, jos lähtisi. Pikainen tilannearviointi ja päädyimme ostamaan liput klo 14:45 lähtevään Trasmediterranean lauttaan, joka oli vähän isompi, ja kulki vaikka tuuli olikin noussut. Neuvottelimme myös FRS:n kanssa paluumatkan hyvittämisestä, sillä olimme, tyhmyyttämme näin tässä vaiheessa arvioiden, ostaneet menopaluuliput. He eivät kuitenkaan lippua voineet hyvittää, kun olimme sen matkatoimistosta ostaneet, mutta saimme sentään paperin, jolla todistivat lähdön olevan peruutettu.

Ceuta Ceuta

Trasmediterranean liput olivat halvemmat kuin FRS:n (51.20 euroa kahdelta luottokortilla maksettaessa) ja saimme niistä yli 60-vuotiaille tarkoitetun alennuksen, jota matkatoimisto ei meille aamulla ollut tarjonnut. Sigh.

Paluumatka Algecirasiin meni tiukasti laivan penkeissä istuen, infotaulujen vilkuttaessa punaisella monella kielellä, että pysykää istumassa, mutta ei iso laiva nyt ihan ylettömästi kovassa tuulessakaan hyppinyt, eli pääsimme sittenkin samana päivänä Algecirasiin.

Lautalla Ceuta - Algeciras

Algecirasissa oli vielä vuorossa vierailu matkatoimistossa hakemassa takaisin käyttämättömien paluulippujen hinta, jonka yllättäen lopulta saimme kuin saimmekin sittenkin takaisin. Ensimmäinen yritys englanniksi asiaa esittäen ei meinannut millään tuottaa toivottua tulosta, eli 64 euroa, mutta kielen vaihtaminen auttavaan ranskaan (ja laivayhtiön todistus peruutuksesta) toi lopulta rahat käteen.

Vielä parkkimaksun maksu automaattiin – eihän paikoitus tietenkään ollut laivamatkustajille ilmainen ja se maksoikin klo 9:15 – 16:45 väliltä vain 13.85 euroa ja pääsimme paluumatkalle. Tie ulos Algecirasin satamasta vaikutti ensin hurjan ruuhkaiselta, mutta onneksi pian selvisi, että vain rekat joutuivat jonottamaan tullitarkastukseen, henkilöautot pääsivät jatkamaan matkaa jonottamatta ja olimmekin sitten perillä, ”kotona” Cadizissa vielä valoisaan aikaan, vähän yli klo 18.

Ceutasta voinemme todeta, että sinne emme enää toista kertaa (Lasse kolmatta kertaa) päädy, mutta tulipahan nyt käytyä hakemassa sieltä Pirkon 159. TCC-piste. Ei siinä mitään, ihan mukavan näköinen pieni kaupunki se oli, mutta silti.

Ceutahan on viime aikoina ollut taas uutisissa myös pakolaiskysymyksen takia: Ceutalla on maaraja Marokon kanssa ja pakolaiset pyrkivät Eurooppaan, eli Ceutaan, kiipeämällä tuon aidan yli, mutta Ceutassa taitaa olla sen verran paljon poliiseja ja rajaviranomaisia, että sitä kautta ei helposti Eurooppaan tulla. Lyhyellä vierailullammekin kaupungissa näimme kymmeniä poliisia-autoja ja kadulla partioivia poliiseja.
Raja-aitaa emme viitsineet lähteä katsomaan, taksilla – eiväthän pakolaiset kuitenkaan mitään nähtävyyksiä ole, vaikke lehtikuviin ajoittain päätyvätkin.

Ceuta

 

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

20 kommenttia artikkeliin ”Sateinen Ceuta ja huijari Algecirasissa

  1. Hyvä ettette hävinneet enempää.
    Minulle tuli sellainen huijauskokemus vuosi sitten Italiassa kun tulin risteilyltä pois löysin yhden halpahotellina mainostetun. No respassa oltiinkin päätetty korottaa hintaa 90e (oikea hinta 40-70e luokkaa). Hieman myöhemmin vielä saman päivän aikana huomasin netissä kuinka työntekijä vaihtoi hintaa kalliimmasta halvemmaksi kun olin ensin maksanut sen kalliimman hinnan työntekijän väittäessä hinnan olevan joka päivä 90e.

    1. Kiitos Susanna! Näitä tuntuu riittävän. Tavallaan sääli nämä erilaiset versiot ystävällisestä paikallisesta, jotka saavat helposti aikaan sen, että kaikki paikallisten lähestymiset tuntuvat aina vähän epäilyttäviltä, vaikka on meillekin kohdalle osunut tapauksia, jossa joku ihan vaan hyvää hyvyyttään tai uteliaisuudesta meitä kohtaan haluaa auttaa pyytämättä siitä mitään korvausta.

  2. Äh classic! Näitä pikku huijauksia luulisi jo osaavan vältellä vaan silti niihin lankeaa itse kukin 🙂 tv. Cambodiassa cokis maksoikin 20 dollaria loppujenlopuksi

    1. Kiitos Maria, joo, ihan omaa tyhmyyttä – syytän kiirettä ja vähäistä liikennettä parkkitalossa, mutta tosiaan, olisi sen 20 euroa voinut jättää antamattakin!

  3. Ja sitten kun ei aina löydy tilannetajua. Meitä tuli Nycissa mies auttamaan metrokortin ostossa. Sanoi, että sinne kannattaa ladata matkat, saa ne halvemmalla. Sitten neuvomisen jälkeen oli käsi ojossa. Me annoimme hänelle enemmän dollareita kuin mitä säästö oli. Voi meitä ja mieheni kirosi, kun koitti häätää miestä pois ja minä senkun papatin äijän kanssa….

    1. Kiitos Sari! Näitä tosiaan riittää, ”avuliaita” paikallisia, jotka eivät kuitenkaan apuaan ihan pyyteettömästi tarjoa.

  4. Yh…nuo huijarit kyllä saa paikan kun paikan tuntumaan epämiellyttävältä. Ei tee mieli palata tuollaisen jälkeen, vaikkei tuo paikka nyt muutenkaan ehkä vaikuttanut kovin vetävältä 😀

  5. Kiitos Outi! Meille on näitä viime vuosina osunut kohdalle Bulgarian Sofiassa ja nyt tuolla Algecirasin satamassa. Kumpikaan paikka ei ole korkealla listalla uutta vierailua ajatellen …

  6. Noin se aina menee, on kiirettä ja väsymystä ja sitten ilmaantuu ukottaja. Minua kyllä kiinnostaisi Afrikassa käydä, koska en ole siellä ollut ja geokätköily. Mutta tämän jutun jälkeen tekee mieli vetää ruksit ainakin Ceutan yli.
    Minä en ikinä ymmärrä, mitä ne oikein Euroopasta etsivät, kun täällä lähinnä on tarjolla ihmiskauppaa ja kurjuutta. Onko Espanjankin pääministeri luvannut asuntonsa niille. Minä olen suoraan sanonut niille, että ei kannata ja että täältä pian kiikutetaan takaisin sinne, mistä on lähtenyt. Ei se ole kyllä mitä minä haluaisin, mutta sellainen paska manner tämä Eurooppa on.

    1. Kiitos Stacy! Ceutan yli voikin hyvin vetää ruksit, jos Afrikassa haluaisi käydä. Jos vaikka se kyseisellä mantereella onkin, niin aika vähän siinä on Afrikkaa, enemmänkin se on perusespanjalainen kaupunki, raja- ja poliisiviranomaisia vaan on tavallista enemmän per asukas.

  7. Huijauksista jää aina epämiellyttävä fiilis. Odotimme Roomassa junaa lentokentälle ja kun se tuli, junan ovea ei meinannut saada auki. Joku paikallinen mies sai sen sitten avattua, hyppäsi junaan ja auttoi matkustajia matkatavaroiden kanssa sisälle. Mietinkin siinä, että onpas kohteliasta toimintaa. Kun kaikki olivat junassa ja lähdimme liikkeelle, hän alkoi kiertää hattu kourassa rahaa kinuen. Meillä ei kolikoita ollut kuin euron verran ja annoin sen hänelle pitkin hampain. Se oli hänen mielestään liian vähän mutta enempää ei tippunut. Tässä ei rahallisesti ollut suurta menetystä, mutta ärsytti moinen toiminta. Luultavasti oven toiminta oli tahallaan laitettu muka epäkuntoon..

    1. Kiitos Merja! Tämähän on osoittautunut ihan hyödylliseksi omasta mokastaan kertominen – näissä kommenteissa on jo kuvattu monta muutakin mahdollista huijauspaikkaa, joten hyvällä tuurilla jatkossa osaa sitten jonkun näistä välttää.

  8. Voi että, mä tiedän tuon tunteen kun on hirveä kiire ja vähän epäilyttää, mutta kun ei vaan ehdi alkaa varmistelemaan. Ja onneksi kyse tosiaan pienistä summista, vaikka kyllähän se ärsyttää… Joskus vähän liikaakin menetettyyn rahaan suhteutettuna. Miten ne huijarit hoksaakin just sen otollisen hetken!

    1. Kiitos Kati! Etenkin tuossa olet kyllä niin oikeassa, ettei paria kymppiä kauaa kannattaisi harmitella – etenkin kun tässä tilanteessa kyllä jo sitä antaessani vähän arvioin sitä, että no joo, tämä on vaan 20 euroa, kun tämä nyt todennäköisesti on huijaus …

  9. Kylläpä oli tutun kuuloista meininkiä, välillä sitä ”suostuu” huijattavaksi vain siksi, että pääsee pois tilanteesta. Onneksi tappiot eivät olleet isot. Kivasta pikkukapungista tuo Ceuta näyttää.

    1. Kiitos Heidi! Jotenkin tuossa tilanteessa oli kyllä tavallaan jännää se, että suostuimme, vaikka melko varmasti tiesimmekin, että nyt tämä menee väärin …

    1. Kiitos Ariela! Niinpä … jo seteliä luovuttaessani kyllä tavallaan tiesin, että tässä ei käy hyvin.

  10. Taannoin Marokosta Espanjaan matkustaessani kuljin tietysti myös Algecirasin kautta. Vähän siitä jäi ankea fiilis, vaikka mitään huijauksia ei omalle kohdalle sattunutkaan. Intuitio on kyllä siitä jännä, että se yleensä on oikeassa, kuten tässäkin huomattiin.

    1. Kiitos sarrrri! Juu, ei noussut Algecirasin osakkeet tällä reissulla – tosin en usko, että meillä muutenkaan olisi jatkossa sinne ollut asiaa, sillä Ceuta on nyt käyty ja Marokko on tarkoitus käydä ”oikeasti” eikä vaan Tangerissa kääntymällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.