Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna hiihdetään Niinisalosta Tampereelle 90 km pitkä Pirkan hiihto. On hiihdetty jo 54 kertaa. Tänä vuonna asia tuli veljeni kanssa puheeksi, kun lumesta vielä viikkoa ennen tapahtumaa ei Etelä-Suomessa tuntunut olevan tietoakaan, mutta myös tänä vuonna Pirkan hiihto pystyttiin hiihtämään. Ei minä en hiihtänyt – eikä veljenikään tänä vuonna, vaikka joskus onkin kyseiset 90 km hiihtänyt. Mutta isäni, Erik A. Heino, hiihti, yli 30 kertaa, vuosina 1960 – 1994, parhaimmillaan 6,5 tunnin aikaan.
Pirkan hiihto kuului erottamattomana osana meidän lasten talveen, kerran vuodessa herätys Turussa oli jo aamukahdelta ja lähdimme, koko perhe, ajamaan Niinisaloon, jossa isä lähti matkaan aamun hämärissä (ja usein kovassa pakkasessa!). Niinisalosta muu perhe siirtyi autolla mm. Jämille, Vatulaan, Kyröskoskelle, Lintuharjulle, Rokkakoskelle, Julkujärvelle ja lopulta maaliin isää vastaanottamaan. Ensimmäisinä vuosina me lapset peuhasimme lumessa matkan varrella isää odotellessa, myöhemmin äidin jo kuoltua huoltojoukkoihin liittyi lasten puolisot. Tiukimman kisan isä tapasi käydä ystävänsä Aapon kanssa – ja hänen tyttärensä onkin vanhin lapsuudestani asti säilynyt ystäväni, jonka kanssa edelleen ajoittain pidämme yhteyttä. Taisimme jo alle kouluikäisinä käydä siinä ladunvarressa myös lapset huoltojoukoissa omaa ”kilpailuamme” :-)
Paitsi hiihtokertoja, omaa ja voittajien aikoja, isä oli myös tilastoinnut lähdön lämpötiloja Niinisalossa ja vuosina 1960 – 1994 lämpötila lähdössä vaihteli nollasta -23 asteeseen. Yhtenäkään vuotena ei lämpötilan aamun hämärissä ilmeisesti sentään ollut plussan puolella.
Isäni oli tarkka tilastomies ja siksi ajattelinkin hieman oikaista Pirkon kommenttia liittyen isäni Pirkan Hiihdon nopeimpaan aikaan.
Todellisuudessa isäni paras hiihto ajoittui vuodelle 1968 loppuajan ollessa 7.17.29 mikä on sen aikaiset olusuhteet ja välineet huomioon ottaen kunnoitettava aika. Pirkon mainitsema 6,5 tunnin aika toteutui 1990 mutta ko. vuosi oli poikkeuksellisen vähäluminen ja hiihto hiihdettiin poikkeuksellisesti lyhennettynä (70km) kiertäen kahdeksikon lähdön ja maalin ollessa Jämillä. Todettakoon vielä, että pisimpään isäni vietti aikaa ko. taipaleella vuonna 1994 kun isäni kanssa yhdessä hiihdimme isäni viimeiseksi jääneen hiihdon aikaan 10.44.46 minun toimiessani koko matkan henkilökohtaisena huoltomiehenä reppu selässä isäni tukena.