Matkakertomus Kristina Regina -risteilyltä Edinburghista Brestiin

Loch Ness

Käytimme tänä kesänä yhden lomaviikon kokeilemalla risteilyä Kristina Reginalla. Muutamatkin ystävämme olivat aikaisemmin olleet laivalla ja heidän kokemuksensa olivat olleet, tietyin varauksin, pääosin ihan positiivisia. Me ”löysimme” tämän risteilyn kun keväällä jossain vaiheessa surffasin Euroopan ”maita”, joissa emme vielä olleet olleet ja tämä risteily tarjosi samalla matkalla niistä kaksi: Skotlannin ja Pohjois-Irlannin.

Matka alkoi Edinburghista – tai tarkkaan ottaen Leithistä Edinburgin läheltä. Lensimme laivalle lauantai-iltana, mutta vietimme vielä sunnuntain Edinburghissa. Ja johtuikohan sitten innostuksesta kesäloman taas alkaessa tai oikeasti Edinburghista, niin muistan jossain vaiheessa päivää ajatelleeni, että tämä oli täydellinen lomapäivä, tässä oli kaikkea: nähtävyyksiä (Edinburghin linna), taidetta (kaupungissa sattumalta ollut impressionistien näyttely), hyvää ruokaa (satuimme ranskalaista ruokaa tarjoilevan ravintolan terassille iltapäivän auringonpaisteeseen) ja hiukan shoppailua (cashmir-neule Skotlannista). Laivan lähtökin oli ihan mielenkiintoinen, kun Leithin satama oli sululla merestä erotettu.

Maanantai-aamuna olimmekin sitten jo Invergordonissa – ja hetimmiten bussissa matkalla Loch Nessille kokeilemaan onneamme Nessie-hirviön näkemisessä, mutta jostain kumman syystä se ei näyttäytynyt …
Pienessä Invergordonin kylässä monien rakennusten päätyseinät oli koristettu värikkäillä maalauksilla: hieno ulkoilmataidenäyttely siis! Kaupungissa aloitettiin maalausten tekeminen vuonna 2002 (Invergordon Off The Wall) kaupunkilaisten elämän piristämiseksi ja ainakin kaupunkikuva piristyi. Kristina Reginan retkioppaille ei tästä nähtävyydestä voi pisteitä antaa – bussi kiersi muutaman maalauksen ohi vasta pyydettäessä, pysähtymättä – mutta onneksi satama oli niin lähellä pienen kaupungin keskustaa, että siellä ehti omatoimisesti kävellen käydä.


Ulko-Hebrideiltä Pohjois-Irlantiin

Tiistain vietimme Ulko-Hebrideilla, katsastimme pakolliset nähtävyydet, kivipaadet Callanishissa ja näimme kanervanummia (kuten Loch Nessin matkallakin) – ja lopulta kiertelimme hetken Stornowayn kaupungissa –  nauttien mm. oikeasti todella herkullisen lounaan HS-1 -nimisessä kahvilassa.
Skotlannin pohjoisosissa oli elokuussakin hiukan viileää ja kosteaa, mutta sateita emme juuri saaneet ja merenkäyntiäkin oli vain yhtenä iltana.

Keskiviikkona vuorossa oli Pohjois-Irlanti – luontoretkikohteena uskomaton Giant’s Causeway ja kaupunkina viehättävä muurien ympäröimä Londonderry (tai Derry, riippuen puhujan kansallisuudesta ilmeisesti). Kaupungin ympäri kävely muurilla kulkevaa kävelykatua pitkin oli hyvä idea – ja suosittua. Kaupungin verisestä historiasta ei (onneksi) enää muutaman tunnin vierailulla näkynyt kaupunkikuvassa jälkeäkään.

Torstaina Dublinissa jätimme kaikki retket väliin – olimmehan olleet kaupungissa jo 2002 Tiian kanssa useamman päivän. Sää suosi – ensimmäisen kerran ajoittain tarkeni t-paidalla ilman villapaitaa ja sadetakkia. Kiersimme kaupunkia hiukan nostalgiamielessä, etsimme jossain määrin samoja paikkoja, mm. Stephens Green -puisto piti käydä tsekkaamassa tälläkin kertaa ja muistelimme, että Tiian valkoinen takki ostettiin tästä Vero Modasta. Hassua sinänsä, että Dublinissa meillä oli eniten aikaa kierrellä kaupungilla ja kaupoissa – ja kauppoja oli paljon – mutta Dublinista emme ostaneet mitään, siinä missä jopa pieniltä Scilly-saarelta molemmille tarttui t-paita matkaan!

Ihanat Scilly-saaret

Perjantaina olimme taas Englannissa – Kristina Regina ankkuroitui Scilly-saarille (28 mpk Cornwallista vielä länteen) Trescon ja St Mary -saarten väliin ja venekuljetuksilla pääsimme käymään niistä molemmilla. Venekuljetusten organisointi jätti hiukan toivomisen varaa, mutta puutarha Trescolla oli näkemisen arvoinen ja St Mary -saaren sataman vilkkaus antoi hyvän kuvan siitä, että täällä ollaan veneiden varassa. Scilly-saaret olivatkin matkan kesäisin ja merellisin kohde. Trescolla kävelimme myös hiukan lähes autioita hiekkarantoja (saarilla ei ole kovin montaa asukasta eikä turistiakaan): ne olisivat kyllä hiljaisuudellaan houkutelleet pidemmänkin aikaa, mutta risteilyn vauhti ei viipymiselle antanut myöten. Näin etelässä olikin jo sitten niin lämmintä ja aurinkoista, että illalla molemmat olimme kapteenin illalliselle pukeutuessamme myös terveen punaisia väriltämme …

Kristina Regina Scilly -saarten edustalla

Risteilymme päättyi Ranskaan, Kristina Regina kiinnittyi laituriin Brestissä, mutta meille tarjoitui vielä mahdollisuus tutustua Quimperiin (joka meiltä viime vuoden Bretagnen retkellämme jäikin väliin). Kun vielä hylkäsimme järjestetyn retken katedraaliin ja jatkoimme omatoimisesti halliin (syömään galetteja!) ja kiertelemään vanhan kaupungin kujia muodostui aamupäivästä Quimperissä ihan mukava!

Paluumatka ei sitten Air Finlandilta mennyt ihan putkeen, lento oli n. 1½ tuntia myöhässä ja meille tarkoitetut ateriat olivat jääneet Brestiin – mutta hetkellistä nälkiintymistä lukuunottamatta pääsimme kuitenkin lauantai-iltana onnellisesti kotiin!

Plussat ja miinukset

Muuten kokonaisarvioita risteilystä Kristina Reginalla:
– laiva ja hytti (Kristina-luokka): +
– laivahenkilökunta: +
– ravintolat laivalla: –
– retkivalikoima ja kohteet: +
– retkikuljetusten organisointi: –
– oppaat retkillä: –
– Erkki Toivasen luennot: ++
– lentokuljetukset: – –

Tässä vielä pari hyttikuvaa (Kristina-luokan hytti).

Kuva-albumi

Kristina Regina
Kuva-albumissa risteilyn kuvia – klikkaa tästä tai kuvasta
Join the Conversation

4 Comments

  1. says: Sini

    Edinburghin reissu on meilläkin haaveissa, mutta ei ole vielä saatu aikaiseksi. Se on niin lähellä, mutta kuitenkin aika kaukana.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *