Joulu merellä

Jouluna risteilimme Karibialla Costa Mediterranealla. Reitillä Miami – Bahama -Jamaica- Cayman-saaret – Honduras – Belize – Meksiko – Miami kertyi lyhyitä vierailuja useampaankin uuteen maahan, mutta aloitetaan risteilyelämästä. Ajattelin, että tämä voisi ansaita oman juttunsa (ja oman kuvakokoelmansa) sillä siinä missä monellakin suomalaisella on jo kokemusta Kristina Cruises -ristelyistä, niin olemme saaneet paljon kysymyksiä risteilyistä kansainvälisillä risteilylaivoilla – tai tässä tapauksessa italialaisella aluksella.

Costan päädyimme valitsemaan (kuten kaikki aikaisemmatkin risteilymme) pääasiassa reitin, ei niinkään laivayhtiön perusteella. Itse asiassa Royal Caribbean -varustamon X of the Seas -laivoihin olisi voinut olla ihan mielenkiintoista tutustua, mutta kun tämän Costa Mediterranean reitti ja aikataulu tuntui kolahtavan meille paremmin, niin päädyimme tähän. Siitä huolimatta, että jo edellisellä Costalla tehdyllä risteilyllä (Dubai 2011) ajoittain italialaisuudessa oli hiukan kestämistä … ja siitä huolimatta, että Costa Concordia makaa Italian rannikolla kapteeni Francesco Schettinon jäljiltä.

Matkan ostimme valmismatkana suomalaiselta ATC-matkatoimistolta, jolloin mahdolliset ongelmat lentojen ja risteilyn yhteensovittamisessa eivät olisi olleet vain meidän ongelmamme (eikä joulun aikaan lentotarjouksiakaan ollut sillä lailla tarjolla, että lennon ja risteilyn ostaminen erikseen olisi juuri tullut halvemmaksi). ATC palveli mielestämme hyvin, mm. vastaili erilaisiin lisäkysymyksiin nopeasti. Lennot olivat Pariisin kautta Miamiin, josta risteily lähti – ja takaisin samaa reittiä. Menomatkalla tosin vaihtoaika Pariisissa kutistui alkuperäisestä n. tunnista 45 minuuttiin ja tarkoitti hikistä juoksemista (lentoyhtiön edustajan ohjaamana) Pariisin kentällä, mutta ehdimme jatkolennolle matkatavaroinemme. Itse emme kuitenkaan lentoja näin lyhyellä vaihtoajalla Pariisissa olisi varmaan uskaltaneet varata. Valmispakettiin sisältyvät myös kuljetukset Miamin lentokentältä Costan terminaaliin (ja takaisin). USA:n tulomuodollisuudet ottavat aikansa (tällä kertaa noin tunnin jono), mutta siinä ei matkatoimistolla tai varustamolla ole osaa eikä arpaa. Tuli sitten tänä vuonna annettua sormenjäljet USA:an kolme kertaa!
Menomatkan tunnelmia Lasse kokosi jopa pieneksi videoksi.

Laivalla olimme valinneet parvekehytin 7. kerroksesta. Hytti oli riittävän kokoinen 10 päivän oleskeluun (josta 3 päivää merellä) – selvästi isompi kuin Vikingin tai Kristina Cruisesin (Antonia -luokan) hytti. Tavarat ja matkalaukut mahtuivat sinne hyvin ja kylpyhuone suihkuineen oli toimiva.

Costalla (kuten yleensä näillä kansainvälisillä risteilyillä) kaikki ateriat kuuluvat risteilyn hintaan

Costalla (kuten yleensä näillä kansainvälisillä risteilyillä) kaikki ateriat kuuluvat risteilyn hintaan ja ruokaa on tarjolla niin a la carte -vaihtoehtona (tarjoiltuna) tai buffet -ravintoloissa aamiaisella, lounaalla ja illallisella. Sen lisäksi lähes aina on tarjolla ainakin pizzaa ja iltapäivällä runsaampi kahvileipävalikoima kahvin tai teen kanssa nautittavaksi. Vain muutamana tuntina vuorokaudessa ruokaa ei ole saatavilla (tai taitaisi silloinkin sitä saada huonepalvelusta, mutta emme kokeilleet, risteilyjen haasteena kun on enemmänkin miten syödä kohtuullisesti, kuin miten saada ruokaa). Juomat eivät sen sijaan sisälly hintaan, mutta niitä voi ostaa yksitellen tai paketteina hiukan edullisemmin – me ostimme yhden virvoitusjuomapaketin (20 juomatölkkiä n. hintaan 50 dollaria) ja yhden illallisjuomapaketin (4 viinipulloa ja 7 mineraalivettä n. hintaan 120 dollaria). Viinipulloa voi juoda useampana iltana, säilyttävät avatun pullon nimellä.

Illallisen nautimme useimmiten a la carte -puolella valiten tarjolla olevasta 7 ruokalajista (alkuruoka, keitto, pasta, pääruoka, salaatti, juustot, jälkiruoka) tyypillisesti vain 3-4 ruokalajia. Lounaan nautimme muutamana päivänä maissa, muutamana päivänä laivalle palattuamme buffet -puolella ja meripäivinä a la carte -puolella. Aamiaisen buffet -puolella jos oli kiire ja erityisesti meripäivinä a la carte -puolella kiireettömästi. Illalliskattauksia oli kaksi, ja valitsimme jo matkaa varatessamme aikaisemman kattauksen (18:15) – 20:45 tuntui meille turhan myöhäiseltä. Meiltä kysyttiin myös toiveita pöytiin sijoittelusta (risteilyllä on illalliselle vakiopöytä ja vakiotarjoilija) ja taisimme sanoa, että vaihtoehdot 2-8 hengen pöydässä ovat ok, mutta päädyimme sitten 2 hengen pöytään, mikä meille sopi ihan hyvin. (Laivalla tällä risteilyllä taisi olla yhteensä vain 3 suomalaispariskuntaa, mutta emme tutustuneet n. 2500 matkustajan joukosta näihin.) Lounailla, joissa istumajärjestys oli satunnainen, juttelimme muutamien muiden matkustajien kanssa, jotka sattuivat olemaan Kanadasta ja USA:sta. Kansallisuuksista laivalla tuntui olevan eniten edustettuna italialaiset ja amerikkalaiset, mutta toki mukana oli myös paljon saksalaisia, ranskalaisia, englantilaisia ja kanadalaisia.

Risteilypukeutumisesta saimme myös paljon kysymyksiä tai kommentteja ystäviltämme – tähän joulumatkaan laivalla sisältyi 3 illallista, joille ehdotettiin gaala-asua (tervetulo-, jouluaatto- ja läksiäisillallinen – katso menut jutun lopusta) ja me olimme varautuneet näihin hiukan juhlavammalla vaatetuksella erityisesti joulun kunniaksi, mutta keskimäärin ehkä vain puolet matkustajista oikeasti noudattivat pukeutumiskoodia ja myös näinä iltoina myös a la carte -ravintolaan pääsi shortseissa ja t-paidassakin, joten pukeutumiseen ei laivalla suhtauduta turhan vakavasti vaan jokainen voi toimia haluamallaan tavalla.

Joulupäivänä laivan pääaulassa oli tarjolla joululauluja ja joulupukkikin pistäytyi laivalla. Ja pääaulassa sateli myös hiljalleen lunta – myös Karibialla voi siis nauttia valkoisesta joulusta!
Muutakin jouluohjelmaa, vaikka joulukoristeaskartelua olisi ollut tarjolla, mutta jätimme väliin (kuten pääosan muustakin laivan päivä- ja iltaohjelmasta – yhden musiikkishown kävimme katsomassa).

Järjestetyille retkille osallistuimme muutamassa kohteessa ja muutamassa sovimme rannan taksinkuljettajien kanssa omasta retkestä tai kuljeskelimme vain rantabulevardilla (Cozumel). Kahdella hengellä omatoimiretket eivät juuri tule halvemmaksi kuin järjestetyt retket, mutta tietysti niiden aikataulu ja reitti on vapaammin valittavissa.
Vaikkakin laivalla oli paljon ihmisiä, niin lähdöt retkille (tai muuten vaan rantaan menemiset) sujuivat melko hyvin – kokoontuminen retkille tapahtui eri tiloissa laivalla eri aikoihin ja kukin retkiryhmä lähti eri aikaan laivasta. Useimmissa paikoissa Karibialla laiva ei ollut laiturissa vaan kuljetukset rantaan ja rannasta tehtiin laivan pelastusveneillä tai muilla pienemmillä aluksilla, mutta tästä huolimatta odotusajat pysyivät mielestäni kohtuullisina. Retkien opastukset olivat ainakin valitsemillamme retkillä aika olemattomat – Belize taisi olla ainoa paikka, jossa opas kertoi laajemmin myös maasta bussimatkalla sademetsäkierrokselle. Retkien asiasisällön osalta Kristina Cruises -varustamon retkiä voisi sikäli pitää parempina – tosin jollakin Kristina Cruises -retkellä taas suomalaiset stereotypiat alkoivat vuorostaan tympiä, esimerkiksi oletukset siitä, että kaikilla olisi kiire päästä oluelle! Retkistä ja muutenkin kohteista lisää tässä blogissa sitä mukaa kun saan matkan valokuvasatoa järjestettyä per maa esityskelpoiseen kuntoon.

Laivan kuntosalia käytimme noin joka toinen päivä, usein aikaisin aamulla, kun yritimme hiukan helpottaa paluun aikaero-ongelmaa pitämällä melko aikaisen aikataulun. Pirkko käytti myös laivan kampaamo- ja hierontapalveluja, vaikka niiden hintataso olikin korkeampi, esimerkkinä polkkatukan tasaus, jonka Espoossa sai 2012 vielä n. 40 eurolla maksoi n. 65 euroa – mutta laivalla kun oli erityisesti meripäivinä hyvää aikaa.

(Aikaero-ongelmaa päädyimme sitten paluussa helpottamaan myös ostamalla Miamin kentältä melatoonia, kun ystävämme Maailmanmatkaajissa oli sitä suositellut, ja otimmekin sitä sitten n. suositellut 5 mg 4 iltana paluumme jälkeen ja väittäisin, että paluu tällä kertaa oli helpompi kuin kesällä New Yorkista palattuamme.)