Bahrainissa meidän piti käydä jo kolme vuotta sitten.
Laiva lähti Abu Dhabista kohti Bahrainia, mutta kääntyi sitten takaisin ja saimme ylimääräisen päivän Dubaissa, kun Manamassa tankit olivat vyöryneet kaduille.
Nyt yritetään sitten uudelleen – vaikka ei siellä ihan rauhallista nytkään taida olla.
Ystävistämme tiedämme vain yhden Bahrainissa käyneen pariskunnan ja heidän mielestään siellä ei ollut juuri mitään erityistä katsottavaa, joten päätyivät heidän Qatar – Bahrain -Kuwait -kiertomatkallaan pitämään Bahrainissa lepotauon rantahotellissa.
Rantaa Bahrainissa, arabimaailman ainoassa saarivaltiossa, ilmeisesti riittääkin. Alunperin saaria oli ilmeisesti 33, mutta sittemmin niitä on rakennettu lisää niin, että päivän luku taitaa olla yli 80.
Netistä Bahrainin nähtävyyksien kevyt etsintä tuotti jossain määrin kiinnostavalta vaikuttavia kohteita muutaman.
King Fahd Causewaylle, yhdeksi maailman kalleimmiksi mainitulle sillalle Bahrainista Saudi-Arabiaan voisi olla mielenkiintoista päästä – niin pitkälle kun tuota 25 km:n pengertietä sitten pääsee ilman Saudi-Arabian viisumia.
Ja sitähän emme saa, sillä turistiviisumeja myönnetään vain vähintään 4 hengen ryhmille – eikä välttämättä lainkaan vaan sillan ylittämiseen).
Bahrainin portugalilaisten 1600-luvulla rakentama linnoitus on Unescon maailmanperintökohde, joten, ehkä? Kansallismuseo ja helmensukellusmuseokin löytyisi. Ja kuningas Hamad ibn Isa Al Khalifan enon kamelifarmi, mutta en jaksa uskoa, että sinne päätyisimme. Oudoimmalta tuntuva nähtävyys oli joku puu, Tree of Life, jonka nähdäkseen pitäisi ajaa Manamasta yli 30 km suuntaansa, mutta ehkä me olemme puita nähneet riittävästi ilman tätäkin. Tosin jos Lasse haluaa nähdä Bahrainin formularadan, niin sitäkin varten pitäisi ajaa johonkin suuntaan 40 km.
Eli saattaisihan tuolla, Bahrainissakin, olla jotain tekemistä. Jos emme sitten mekin päädy nauttimaan hotellimme palveluista. Ja ostoskeskuksia ja soukkeja riittänee täälläkin …