Vaikeita paikannimiä kerrakseen tällä Georgian ”maaseuturetkellämme”.
Mtskhetassa kun opas kysyi, että onko meillä jotain kysyttävää, pyysin häntä sanomaan viisi kertaa hitaasti paikan nimen peräkkäin, jos vaikka melkein onnistuisin sen lausumaan. Ehkä kerran onnistuinkin, mutta vain hetkellisesti. Mutta ehkei se haittaa.
Toisen päivämme Georgiassa käytimme Tbisilin lähellä oleviin paikkoihin, näistä ensimmäisenä kohteena Mtskhetan kaupunki, Georgian vanha pääkaupunki, joka menetti asemansa huonon puolustuksellisen sijaintinsa takia.
Dzvarin luostarin mäeltä on hieno näköala laaksoon ja Mtrvari-joelle. Kuulemme tarinan siitä miten kuningaspari aikoinaan kääntyi kristinuskoon, ensin kuningatar ja sitten lopulta kuningaskin, kun jossain tilanteessa pakanajumalat eivät auttaneet, mutta kristillisen jumalan rukoileminen auttoi …
Mtskhetan keskustassa oleva Svetitskhovelin katedraalin alue on jo kunnon turistirysä, viini- ja matkamuistomyymälöitä on matkalla kirkolle useita, vaikka sateessa osa niistä on sentään kiinni. Tähän kirkkoon kuuluu tarinat Kristuksen vaatekappaleesta, joka on haudattu kirkon alle. Arkkipiispan tuoli keskellä kirkkoa on juhlava, mutta sitä ei saa kokeilla, kun ei satu olemaan arkkipiispa. Täällä kirkkoon mennäkseen naisten on jo pukeuduttava paitsi huiviin myös hameeseen – Armeniassa edes huivilla ei ollut niin väliä, Georgiassa huivi on pakollinen ja näköjään tärkeimmissä paikoissa myös hame.
Uplistsikhen luolakaupunki tuo vähän mieleen Petran, ehkä siksi, että siellä äskettäin kävimme, mutta tämä on alkeellisempi (ja pienempi) versio, täällä ei ole hienoja fasadeja, mutta jonkinlainen teatteri täältäkin löytyy. Ja salainen käytävä joelle, joka sodissa mahdollisti kaupungin puolustamisen pitempään kuin muuten olisi ollut mahdollista. Sateen liukastamilla kallioilla kiipeily tosin on hiukan haastavaa! Mutta sade innoitti meidät myös katsomaan kokonaan paikkaa esittelevän videon, joka oli itse asiassa ihan kelvollinen – kauniilla säällä olisimme saattaneet sen ohittaa kevyemmin.
Uplistskihestä jatkoimme Goriin, jossa vuorossa oli lisää georgialaista ruokaa – täällä kaimani sai vihdoin khinkalejakin.
Goriin tulon varsinainen syy oli se, että Gori on Stalinin synnyinkaupunki ja täällä on edelleen nähtävissä Stalinin kotitalo, jonka ympärille on rakennettu massiivinen marmorirakennus, ilmeisesti, jotta talo säilyisi paremmin. Massiivinen on myös Stalin-museo, joka on rakennettu paikalle myöhemmin. Täällä on myös Stalinin rautatievaunu, josta minulle ainakin heräsi kysymys, että miten se on tänne tuotu – rakentamalla kiskot, joita pitkin se on tänne tullut ja sitten purkamalla samaiset kiskot paitsi se osa, jonka päällä vaunu nyt on?
Vielä lisää kilometrejä päivään – ajoimme edestakaisin Karelin kaupunkiin, sillä matkaseuramme sai siitä TBT -pisteen ja sitten pari tuntia vielä autossa ennen kuin saavuimme illan majapaikkaamme, Carpe Diem -hotelliin Gudaurin kylässä, 2 kilometrin korkeudessa Georgian alpeilla. Talvinen hiihtokeskus vesisateessa oli vihreä ja viileä, mutta meneepähän ainakin sarjaan hiukan omituisemmat paikat, jossa on tullut yövyttyä.
Lisää kuvia Georgiasta:
 |
| Georgia |