Avainsana-arkisto: Tbilisi

Georgia

Armeniasta alkanut Etelä-Kaukaasian kiertomatkamme jatkui Georgiassa, jossa yövyimme Tbilisissä 2 yötä ja Gudaurissa yhden yön – päiviä Georgiassa kertyi kolme, sillä lensimme Bakuun vasta kolmannen päivän iltana.

Matkalta kirjoitin tuoreeltaan seuraavat jutut Georgiasta:

Suunnilleen nämäkin jutut kattavat kukin yhden päivän Georgiassa.

Lisäksi kirjoitin mukavasta illallisestamme Koti Kaukasiassa blogia (blogi sittemmin poistunut verkosta, toimittajan huomautus 25.2.2016) pitävän Marietan kanssa Tbilisissä.

Valokuvia Georgiasta koottuna yhdeksi kuvakertomukseksi voit halutessasi katsoa täältä.

IMG_4499

Tbilisissä riitti mukavasti katsottavaa ainakin yhdeksi päiväksi – toinenkin olisi varmaan vielä mennyt. Retki Mtskhetaan ja Goriin näytti maasta hiukan enemmän ja autolla liikuttaessa nämä menivät suht mukavasti päivässä. Tuosta Tbilisin nautittavuutta hiukan vähentävästä liikenteen kaaottisuudesta, alikäytävien likaisuudesta ja kerjäläisistä mainitsinkin jo lyhyesti koko kiertomatkastamme kirjoittamassani yhteenvedossa.

Gudauriin ajettaessa kävi muutamaan kertaan mielessä, että mitä varten me nyt oikeastaan menemmekään tänne yhdeksi yöksi sen sijaan, että olisimme palanneet Tbilisiin, etenkin kun oli hiukan sateista ja tietä sai kiermurrella ylöspäin melko pitkään, mutta hotelli (Carpe Diem) siellä oli ihan ok ja kun aamulla muutamaan otteen pilvetkin sen verran väistyivät, että näimme Kazbegin alueen lumihuippuiset vuoret, niin retkessä tännekin alkoi olla järkeä. Paikallisoppaamme mukaan useimmat kiertomatkoja Georgiassa tekevät käyvät myös täällä, tutustuvat historialliseen Georgian Military Highwayhin ja poikkeavat Ananurin luostarissa. Ananuri olikin positiivinen yllätys – tällä Etelä-Kaukaasian kiertomatkalla, jolla näimme näitä luostareita ja kirkkoja todella paljon Ananuri oli mielestäni yksi kauniimmista. Ainakin Georgian kaunein!

Paikallisoppaamme Georgiassa oli Visit Georgia -toimistosta.

Ja lopuksi vielä kuva reitistämme Tbilisin ulkopuolella  (klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä reitin paremmin):

Out of Tbilisi

Koti Georgiassa

Tbilisissä tapasimme Koti Kaukasiassa -blogia (blogi sittemmin poistunut verkosta, toimittajan huomautus 25.2.2016)  kirjoittavan Marietan georgialaisen ruuan merkeissä. Marietan blogin löysin ennen matkaamme hakiessani tietoa Georgiasta ja kun ehdotin hänelle tapaamista Tbilisissä, niin hän innostui heti. Kuten mekin – illallinen Marietan kanssa tuntui erinomaiselta mahdollisuudelta saada hiukan erilaista näkökulmaan Georgiaan kuin georgialaisen paikallisoppaan meille välittämä kuva.
Ei niin, että oppaamme Darejanin välittämä kuva olisi väärä sekään, mutta varmasti erilainen.

Marietta oli, paikallisena, valinnut illallispaikaksi ravintola Kalan Tbilisin keskustan ravintolakadulta ja hän valitsi myös meille myös tyypillisiä georgialaisia ruokia: alkupalalautasen, jossa oli mm. munakoisoa, hatsapuri juustopiirakkaa ja barbecueta, paistettuja lihapaloja. Ruuan painikkeeksi nautimme, tietysti, georgialaista punaviiniä. Mutta ruokaa oleellisempaa oli Marietan “haastatteleminen”.

Bloginpitäjät yhteiskuvassa Hatsapuria ja munakoisoalkupaloja

Marietta on ollut perheensä, miehensä ja kahden pienen lapsen kanssa Georgiassa jo muutaman vuoden ja havainnoinnut lapsiperheen arkea Tbilisissä. Olin lukenut jo hänen blogistaan haasteista mm. ostosten tekoon liittyen:  ruuan ostaminen basaarityyppisistä myyntipaikoista ei ole suomalaiselle ihan yksinkertaista ja Marietta onkin käyttänyt paikallista apua tähän. Nyttemmin Tbilisin keskustassa on myös Carrefour, mutta sekin georgialaisella otteella, mm. kuiva-aineet irtomyynnissä ja lavash-leipäuuni leipäosastolla. Huonekalut ja vaikka tekstiilit ovat kalliita ja suomalaiseen makuun tummia – onneksi niitä voi ostaa netistä tai ulkomaan matkoilla muiden maiden Ikeoista.

IMG_4606
IMG_4166 IMG_4171

Liikenne Georgiassa on melko kaoottista turistinkin näkökulmasta, mutta ymmärrettävästi pienten lasten äidin näkökulmasta se on vielä pahempaa. Ensimmäiset liikennevalot tulivat kuulemma kaupunkiin vasta joitakin vuosia sitten ja se, että autoilijat oppivat niitä kunnioittamaan vie aikansa. Jalan liikkumisen miellyttävyyttä vähentää taas ympäristön roskaisuus – georgialaiset eivät paljoa yleisten alueiden siisteydestä välitä.
Lasten kanssa tuleekin oltua enemmän sisällä kuin Suomessa – hiekkalaatikkokulttuuria ei likaisessa ympäristössä ole. Ja tietysti kesäisin Tbilisissä on niin kuuma, että senkin takia tulee oleskeltua enimmäkseen ilmastoiduissa sisätiloissa.

Paikallisiin Marietta ei ole kovin paljoa tutustunut – sen verran kuitenkin, että on löytänyt apua kotiaskareisiin, ruokaostoksiin ja lasten hoitoon – ja tätä kautta hänelle on avautunut hiukan näkökulmaa myös georgilaisten elämään. Keskipalkka on Georgiassa vielä luokkaa 150-200 euroa kuussa, joten toimeentulo on monella kiinni yhteistyöstä suvun kesken. Suku ja suhteet ovat täällä muutenkin vielä tärkeitä – yliopistotasoinen koulutuskaan ei takaa työpaikkaa, ellei ole sukulaisia tai tuttavia sopivassa asemassa.

Suomalaisia Tbilisissä on arviolta parikymmentä, mutta suomalaisia lapsiperheitä ei kaupungissa juuri ole. Amerikkalaisia on jonkin verran enemmän, mutta he ovat omilla alueillaan hiukan kaupungin ulkopuolella. Myös venäläisillä on yhteisönsä, mutta vaikka Marietta osaa jonkin verran venäjää, ei hän tähänkään yhteisöön ole hakeutunut.  Sen sijaan hän matkustelee melko paljon ja tapaa sukulaisia ja ystäviään muissa maissa – hiukan lomaa aina välillä Georgian arjesta.

Pikavisiitillä Tbilisi näyttäytyy turistille keskustan kujilla ihan kauniina kaupunkina. Historiaa ja vanhoja rakennuksia löytyy kiitettävästi – mutta myös uutta, hiukan outoakin arkkitehtuuria. Mutta kieltämättä likaisuuden ja liikenteen kaaottisuuden huomaa turistikin, myös kaupungin keskustassa.
Ostoksia emme ihan pieniä matkamuistoja lukuunottamatta yrittäneetkään tehdä ja Marriot -hotellin runsaan aamupalan jälkeen päivän olisi pärjännyt melkein ilman muuta ruokaakin!

Tapaaminen Mariettan kanssa antoi meille siis, kuten toivoimmekin, hiukan monipuolisemman kuvan Georgiasta: turistille mielenkiintoinen, mutta “siirtolaiselle” vielä hiukan haasteellinen maa.

Georgian lisäksi tapaamisessamme juteltiin myös maabongauksesta – aiheesta, joka Mariettalle ei ollut ennestään ihan tuttu – joten ehkä ilta hänellekin oli ihan mielenkiintoinen: olihan paikalla meidän lisäksemme matkakumppanipariskunta Pirkko ja Kari, jotka näillä erilaisilla maabongauksessa käytetyillä pistelistoilla ovat matkailleet 1,5 kertaa sen mitä me.

Olimme aikaisemmin päivällä sattumalta kuvanneet Kala-ravintolan
Olimme aikaisemmin päivällä sattumalta kuvanneet Kala-ravintolan

Gudauri, Ananuri ja Tbilisin ränsistyneempi puoli

Aamu Gudaurissa valkeni -vai valkeniko – pilvisenäkin. Hetkittäin lumihuippuisten vuoret näkyivät yllättävän hyvätasoisen vuoristohotellin parvekkeelta ja sitten ne taas peittyivät usvaan.

??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Kiertomatkamme aikataulu on melko tiivis ja tyhjiä hetkiä on vähän, joten vapaa aamupäivä Gudaurissa oli ihan tarpeen. Puolilta päivin jatkoimme kuitenkin taas matkaa, yhden huikean maisemapysähdyksen ja muutaman lammas/lehmä/vuohi/aasilaumapysähdyksen jälkeen saavuimme Ananurin kompleksiin, jossa oli, tietysti, kirkko tai parikin, jos alempana laaksossa ollut jo romahtanutkin lasketaan ja linnaa ja muuta rakennusta. Erityisen mieleenpainuvaa tarinaa tähän ei liittynyt, mutta mielestäni kompleksi oli ehkä koko Kaukaasian matkamme kuvauksellisin, tähän mennessä. Vanhat kivimuuret, kaariaukot ja kevään vihreys oli kaunista, joka suunnalla.

??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Tie, jota Gudauriin (ja Gudaurista) ajoimme oli historiallinen Georgian Military Highway, joka kautta vuosisatojen on ollut merkittävä tie Kaukaasiasta Venäjälle – nyttemmin sen merkitys on vähentynyt kun rajan ylitys on hidasta (ja raja on ajoittain kiinni). Juuri ennen vierailuamme tiellä, ilmeisesti Venäjän puolella oli tapahtunut maanvyörymä, jossa ihmisiä oli kuollutkin ja tie ja raja oli toistaiseksi kiinni, mikä näkyi paikoitellen parkissa olevina rekkajonoina.

Tbilisissä meillä jäi hetki aikaa ennen kuin matka jatkui lentokentälle ja halusin käyttää sen kuvatakseni joitakin toissailtana yövalaistuksessa näkemiäni vanhempia taloja Tbilisin turistikeskusta “takakujilla”, joten teimme pienen kierroksen vanhan armenialaisen kirkon liepeille. Tähän erilaista Tbilisiä – taloja, joissa ei välttämättä ollut ikkunalaseja, vaav tyynyjä ja peittoja ikkunaa tilkitsemässä, mutta ihmisiä sisällä, eli selvästi asuttuja. Jostain roikkui peltinen vauvan kylpyamme ikkunan ulkopuolella. Ja hedelmät ja vihannekset autotallimyymälässä olivat suunnattuja kadun asukkaille, sillä tuskin tänne kovin moni tulisi kuitenkaan päätyi.

??????????????????????????????? ???????????????????????????????  ??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Sitten olikin jo aika jättää hyvästit oppaallemme Darejanille ja tehdä check-in lennolle Bakuun. Mukavia ja kielitaitoisia tyttöjä oppaamme, niin Anna Armeniassa kuin Darejan Georgiassa. Bakussa oppaat ovatkin sitten miespuolisia, ehkei islamilaisessa maassa oppaana toimiminen ole naisille sopivaa työtä. Autonkuljettajamme niin Armeniassa kuin Georgiassakin olivat miehiä, eivätkä ainakaan englantia juurikaan osanneet.

???????????????????????????????

Lisää kuvia Georgiasta:

Georgia