Teimme loppukesän retken ystävien kesämökille Nauvoon ja sukulaisia tapaamaan Turkuun.
Turussa lähdimme kauniina sunnuntai-aamuna kävelylle – olimme kaupungissa pitkästä hiukan väljemmällä aikataululla ja vaikka ensin ehkä ajattelimme, että käydään katsomassa miltä vanhat tutut paikat kaupungissa nyt näyttävät, niin matkan varrella näimme myös paljon meille uutta.
Eerikinkadulle oli ilmestynyt mahtava seinämaalaus taloon, johon joskus veimme kummipoikaamme telinevoimisteluharjoituksiin.
Partiokolon talo oli ennallaan ja taitaa siellä edelleen olla joku nuorisotila.
Yliopistonkadun alussa olleen ystäväperheen omakotitalon ja Unin saunan nimellä kulkenut saunarakennus, jossa kävimme perheen kanssa saunassa on aikoja sitten korvautunut kerrostalokorttelilla.
Yllätyimme, että nyt jokirantaa pääsi kävelemään Tuomiokirkkosillalta aina junasillalle asti, mutta kummityttäremme mukaan ”onhan siinä aina ollut se puuterassin tapainen kävelytie”. Ehkä ei siis ole ihan uusi kävely-yhteys.
Pinellan edustalle Aurajokeen oli ilmestynyt jättiläishaahkoja. Ja Pinellakin näyttää nykyisin aika erilaiselta kun silloin joskus, kun sen keittiössä työskentelin lyhyen aikaa.
Ylitämme joen uudelleen Teatterisiltaa pitkin ja kävelemme Ursininkatua pitkin Yliopistonkadun kulmaan. Ainakin talo, jossa asuimme ”lomayksiötämme” näyttää olevan pystyssä, joten eiköhän se asuntokin, josta nyttemmin meitä muistuttaa lähinnä vuokra tilillemme kerran kuussa.
Puolalanpuiston mäki näyttää pieneltä ja loivalta – joskus se tuntui kelkalla ihan isolta mäeltä. Vanhat talot ovat ainakin ulkoapäin ihan hyväkuntoisen, kunnostetun näköisiä. Puolalanpuistosta löydämme myös kivan ravintolapäivän pop-up -kahvilan, johon palaamme myöhemmin illalla heittämään hetkeksi jäähyväiset ulkomaille muuttaville nuorille.
Vanhat koulutkin ovat paikallaan, niin TSYK kuin Puolalan koulu. Vanhan koulumatkan varrella näyttää nykyisin olevan thaimaalaisia ja meksikolaisia ravintoloita – ja kaunis kukkakauppa.
Kauppiaskadun vanhat valopihat ovat remontissa.
Torin laidassa uusi pyörätie jalkakäytävän ja parkkipaikkojen välissä on ainakin erilainen ratkaisu – mutta voihan se olla ihan toimivakin, vaikka hiukan oudolta vaikuttaakin.
Illalla useamman sukutapaamisen jälkeen palaamme takaisin City-Börsin huoneeseemme – City-Börs oli keskustahotelleista edullisin vaihtoehto kun hiukan ruuhkaisena kesäviikonloppuna viime hetkellä varasimme huoneen pariksi yöksi – näköala joen yli Tähtitorninmäelle ja näin kesällä vehreälle Vartiovuorenmäelle on yllättävä, avara ja mieluinen. Turun Sanomien satavuotisjuhlista näytti valomainoksen mukaan olevan jo 9 vuotta.
Sateisena maanantai-aamuna käyn vielä juoksemassa muutaman kierroksen Karikon lenkkiä – olin ajatellut tämän tehdä, paitsi liikunnallisista myös nostalgia-syistä, ja vaikka sitten aamulla satoihin melko reippaasti, niin lähdin lenkille. Ei harmittanut. Sadekin osoittautui vielä näin elokuussa lämpimäksi kesäsateeksi.
Lisää nostalgiakuvia / meille uutta Turkua kuva-albumissa:
 |
| Turkua 2014 |
Kiva postaus, johon olet saanut myös sitä haikeutta mitä vanhat muistot ja tutut paikat nostattavat esiin.
Eilen pyörin monessa näistäkin paikoista. Pinellaa katselin pitkään, että voi kun olisi edes vähän nälkä niin olisipa kivan näköinen paikka. Kukkakaupan ikkuna näytti tutulta. Ja nuo mainitsemasi ”haahkat” taisivat kellua nyt Aboa Vetuksen kohdalla. En tosin ole varma olivatko just samoja, mutta jotain samantyylisiä juttuja siinä kellui. :)
Kiitos kommentista Virpi! Palataan taas puolin ja toisin aiheeseen Turku, kun siellä päin seuraavan kerran paremmalla ajalla käymme.