Jejun ja Pohjois-Korean rajalle suuntautuneiden retkien jälkeen olimme taas omillamme Soulissa. Sunnuntaina söimme lounaan Täällä muualla -blogin Tainan kanssa ja jatkoimme sen jälkeen metrolla sotamuseolle.
Soulin metro on länsimaalaisellekin helppo tapa liikkua kaupungissa – asemien nimet on kirjoitettu myös länsimaisin kirjaimin ja asemat on myös numeroitu, joten oikea asema paikantuu helposti. Me ostimme vain kertalippuja automaateista, jotka toimivat myös englanniksi – ainoa hiukan hämäävämpi juttu oli myös kertalippuihin sisältyvä 500 KRW:n pantti, jonka sai sitten lipun erityiseen palautusautomaattiin palauttaessaan takaisin. Metrolla kulkeminen keskustan alueella maksoi 1150 KRW, Gangnamiin asti 1250 KRW – lippua ostettaessa kerrotaan mille asemalle ollaan menossa. Ja kuten kaikissa suurissa kaupungeissa – tämän opimme ensimmäisen kerran Osakassa – kannattaa kartasta selvittää etukäteen myös kohteensa Exit-numero, poistumisteitä on useita ja etäisyys numeron 1 ja numeron 15 välillä on luultavasti suuri.
Sotamuseo oli juuri niin mahtava kuin olettaa saattoi Tripadvisorin kultturikohteelta numero 1. Sota merkitsee maassa, joka kokee edelleen olevansa sodassa, enemmän kuin vaikka nuorille suomalaisille. Sunnuntaina museossa näkyi paljon perheitä ja paitsi Korean sodan aikaista kalustoa museossa esiteltiin näyttävästi myös uusinta teknologiaa ja lapsille ole tarjolla vaikka ampumaharjoituksia – ammu nämä viidakossa olevat maalitaulut – ei sentään, että ammu nämä ihmiset! Me onnistuimme kiertämään moneen otteeseen yhden laskuvarjohyppääjän, joka sitten tallentuikin kameroihimme monen ruudun verran. Ulkoalueilla oli sitten vielä lisää tankkeja ja lentokoneita ja laivojakin.
Sotamuseolta innostuimme vielä päivän päätteeksi, juuri ennen auringonlaskua kiirehtimään Soulin tornille, kun se näytti olevan niin houkuttelevan lähellä kun sotamuseon mainiossa kahvilassa nautimme vohveleita kermavaahdolla. Koska aikaa auringonlaskuun alkoi olla vähän, otimme taksin. Pyysimme museon infohenkilöä kirjoittamaan kohteemme lapulle koreaksi ja saimme kadulta pysäytettyä taksin. Lappu oli tarpeen, kuten olimme arvelleet, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Jotenkin ymmärsimme sormet ristiin eleestä, että taksi ei vie meitä perille, mutta kun se ajoi kuitenkin jonnekin, niin päätimme odottaa mitä tuleman pitää. Lopulta taksi pysähtyi ja viittoili meidät kävelytien alkuun ja ymmärsimme, että taksi ei saa ajaa ylös tornille ja meidän pitää jatkaa kävellen viimeiset 1,3 km jyrkkää ylämäkeä! Taksi sotamuseolta Soulin tornin tienoille maksoi 4500 KRW. Korea osoittautui urheilulliseksi maaksi jo Jejulla ja tuon päivän urheilusuoritus oli sitten tuon mäen nouseminen puolijuoksua, jottei aurinko ehtisi laskea!
Soulin torni on siis korkealla mäellä, ja ilmankin että nousee näköalatasanteelle torniin näkee Soulia joka suunnalta ympäröivät kukkulat – ja tietysti kaupunkia. Tornin juurella olevat kaiteet, ja kun ne ovat loppuneet kesken, sen ympärille pystytetyt joulukuusenmuotoiset kartiot notkuvat rakkauslukkojen painosta: täkäläinen Pont des Artes tai Brooklyn Bridge. Aukiolla oli myös jonkinlainen kansantanssiesitys sinä aikana kun me siellä satuimme olemaan. Ja kahvila/ravintola/matkamuistotarjontaa oli vähintäänkin riittävästi.
Mäen käveleminen alas ei houkutellut ja löysimme helposti kymmenien turistibussien joukosta myös bussit 2,3 ja 5, jotka kaikki tietysti olivat menossa ainakin alas ja valitsimme sitten numeron 5 sillä perusteella, että tiesimme yhden sen pysäkeistä olevan suunnilleen kävelyetäisyydellä hotelliltamme. Bussiliput saattoi maksaa kuljettajalle: 1000 KRW per nuppi. Samaisilla busseilla olisi halutessaan tietysti päässyt myös ylös tornille, mutta hämäännyimme sen verran tuosta, että taksi jätti meidät mäen alle, että ajattelimme kiipeämisen olevan ainoa vaihtoehto, etenkin kun kanssakiipeilijöitä oli alkuillasta paljon.
Seuraavana päivänä jatkoimme metromatkailua – halusimme nähdä Gangnamin kaupunginosan ja aloitimme siihen tutustumisen Gangnamin asemalta. Kevyt suunnitelmamme oli kävellä pikkuhiljaa Apgujeongin asemalle – mutta suunnitelma osoittautui kaikkea muuta kuin kevyeksi, matka oli sen verran pitkä, että kun lopulta pääsimme tuolle Gangnamin ehkä mielenkiintoisimmalle alueelle, olimme jo ihan poikki! Gourmet 494:stä löytyi kuitenkin kaikki maailman ruokavaihtoehdot, joista päädyimme tylsästi Premium Burgeriin. Jälkiruualle siirryimme sitten Espanjaan – churroja oli tarjolla enemmän lajikkeita kuin oikeassa Espanjassa konsanaan. Merkkivaatteita, -laukkuja ja meikkejäkin olisi ollut tarjolla, mutta emme jaksaneet niitä juuri katsastaa, kun tiesimme jo etukäteen ettemme ostaisi mitään. Apgujeong Rodeo -asemalta kävelimme kuitenkin vielä Apgujeongin asemalle, kun sieltä pääsimme suoraan Gyeongbokgungin asemalle – suunnitelmissamme oli katsastaa kevyesti vielä yksi Soulin palatseista.
Jälleen väärin, Gyeongbokgungin palatsialue oli ehkä suurempi kuin Soulin vierailun alkupuolella katsastamamme palatsit yhteensä, joten jalkaparkamme olivat koetuksella! Ja ehkä palatsikiintiömmekin alkoi olla jo täyttymässä, jotenkin tämä tuntui sittenkin toistolta Changdeokgungin ja Changgyeonggungin jälkeen.
Viikko Soulissa, josta 3 päivää retkillä kaupungin ulkopuolelle, oli tietysti isoon kaupunkiin niukasti – paljon jäi näkemättä, mutta toki paljon näimmekin. Ja taitaa se meille Soulistä riittää – ei niin, että Soulissä mitään vikaa olisi, mutta paikkoja on maailmassa niin paljon, että tuskin palaamme enää tänne – vaikka eihän sitä varmaksi voi tietää.
Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa Vietnam, Hanoi ja Halonginlahti, toinen matkamme 7 uudesta luonnonihmeestä – ensimmäinenhän oli Jejun saari.