Hundertwasserhaus ja KunstHausWien

Hunderwasser feature

On se kumma miten maailma muuttuu koko ajan :-)
Viime keväänä San Franciscossa käydessämme kävimme myös katsomassa merileijonia ja hetken ihmettelimme, että miksi emme innostuneet näistä edellisellä kerralla kaupungissa käydessämme, mutta oivalsimme sitten, että ei niitä vielä silloin siellä ollutkaan.
Tätä Wienin matkaa hahmotellessamme huomioni kiinnittyi värikkäisiin Hundertwassehaus ja KunstHausWien -rakennuksiin ja taas käväisi mielessä, että miksi emme näitä aikoinaan käyneet katsomassa. No emme käyneet, koska ei niitä ollut vielä vuonna 1984!

Hundertwasserhaus on arkkitehti Friedensreich Hundertwasserin luomus. Tavallinen asuintalo, jossa on yli 50 asuntoa ja joitakin toimistoja. Tai tietysti talo on kaikkea muuta kuin tavallinen, ainakin ulkoapäin. Sisältä asuntoja ei pääse katsomaan, sillä talossa tosiaan asutaan. Tosin talon yhteydessä olevan matkamuistokaupan postikorteissa näkyy myös vaikka joitakin kylpyhuoneita tai wc-tiloja, jotka eivät ole ihan skandinaavisen valkoisia ja kaikilta seiniltään suoria. Mutta eipähän ole talon ulkoseinätkään suoria eivätkä valkoisia!

Hundertwasserhaus
Hundertwasserhaus

Normaalius Hundertwasserhausissa asumisessa on luultavasti kyllä kaukana myös sikäli, että tällä kotikadulla turistilaumat ovat läsnä päivittäin ja lähikauppana on pieni ostoskeskus jossa on tarjolla matkamuistoja ja taidetta. On siinä toki muutama kahvilakin, joten jos vaikka tästä ”lähikaupasta” ei saa ostettua tavallista ruokaa, niin saapahan siitä ainakin kahvin, lasillisen viiniä ja .jotain pientä syötävää (tai vaikka koko aterian).

HundertwasserhausHundertwasserhaus HundertwasserhausHundertwasserhaus

Uteliaat turistit (kuten vaikka me) kurkistimme myös kadulta hiukan sisäpihalle ja totesimme, että talo ”rauhoittuu” kyllä julkisivunsa takana. Toki koristeluja löytyy vielä alaovelta ja porttikäytävistä, mutta kyllä se harmaa perusbetonikin sieltä löytyy. Ehkä kaiken iloisuuden vastapainoksi harmaatakin tarvitaan!

Parinsadan metrin päässä Hunderwasserhausista on toinen iloinen talo, nimittäin KunstHausWien, jonka Hunderwasser -museossa esitellään enemmän Friedensreich Hundertwasserin tuotantoa ja kerrotaan talon historiasta. Lisäksi talossa on vaihtuvia näyttelyitä, joihin emme tällä kertaa paneutuneet. Sekä Hundertwasserhaus että KunstHausWien -talojen julkisivut houkuttelevat kuvaamaan, mutta koska talot ovat tavallisella asuinalueella tavallisten katujen varrella, niin ainakin ”tavallisella” kameralla niistä oli hiukan vaikea saada ainakaan kokonaiskuvia. KunstHausWienin osalta huomioni kiinnittyi erityisesti rehevään kattoterassiin: näytti siltä, että siellä kasvoi kokonainen pieni metsä!

KunstHausWien KunstHausWien KunstHausWien

KunstHausWien -talossa on myös museokauppa, jossa on näinkin tyylikästä tarjontaa kunnon museokaupan tapaan.

KunstHausWien

Täältä löytyi myös sisäpihalta todella mukava bistro-tyyppinen ravintola/kahvila, Tian nimeltään. Olimme kevyen lounaan tarpeessa ja päädyimme keittoon ja flammkuchen -nimiseen herkkuun, joita näytti olevan tarjolla monella erilaisella päällysteellä.Flammkuchen on ilmeisesti Saksan vastine pizzalle ja sen verran ainakin minulle mieluisa välipala, että pitänee jossain vaiheessa kokeilla sen tekemistä kotona!

flammkuchenKunstHausWien

Ja vaikkei aterian jälkeen asiaan toiletin puolelle olisikaan, niin ne kannattaa silti käydä vilkaisemassa!

KunstHausWien

Kivoja vessoja on Wienissä enemmänkin – odottakaa vaan, kun pääsen Schönbrunniin asti, myös vessojen osalta!

Hunderwasserhaus ja KunstHausWien -talojen katselu ei maksa mitään.Lippu Hundertwasserhaus -museoon maksaa aikuiselta 11€. Alueelle pääsee kätevimmin raitiovaunulla numero 1 – tai kuten me, kun emme sattuneet olemaan tuon linjan äärellä sinne lähtiessämme, vaikka metrolla U3 Stephensplatzilta Rochusgasselle, mutta hiukan tuosta silloin kertyy kävelyäkin.Itse asiassa lähimmäksi metroasemaksi väitetään Landstrassea, mutta valitsimme Rochausgassen ”pienempänä ja helpompana” ja reitti sieltä Hunderwasserhausille kulkikin mukavan rauhallisia asuinkatuja.

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

10 Comments

  1. Hundertwasserin talot ovat kyllä huippuja! Myös Darmstadtin Waldspiral on erityisen sympaattinen, mutta Wienin Hundertwasserhausissa on hauskaa, miten se sulautuu muuten varsin perinteiseen katumaisemaan. Kyllä siellä saattaisi asua ihan mielellään ulkona väijyvistä turisteista huolimatta. :)

  2. says: Pirkko

    Kiitos Meeri! Mietinkin hetken noilla kulmilla, että mitenkähän tuonne asukkaaksi pääsisi, jos Wienissä asuisi. Veikkaisin, ettei ihan helpolla!

  3. Hunderwasserhaus on itsestäni upea ja mukava vaihtoehto suorille linjoille. En tiedä Pirkko muistatko, mutta Kohteena maailma -bannerina oli ensimmäisen blogivuoden ajan ottamani kuva Hunderwasserhausista :-) Itsellä oli aikoinaan pari isoa Hundewasserin julistetta teetettynä tauluiksi kunnon kehyksillä ja laseilla. Ei kuulemma enää saanut paikkaa meidän nykyisestä asunnosta… :-D

  4. says: Karoliina

    Oi vitsit, mitä rakennuksia! Piti ihan googlailla lisää tietoa tuosta herra Hundertwasserista :) Olisi ainakin kyllä helppo neuvoa vieraat perille, jos tuollaisessa talossa asuisi :D

  5. Ihania iloisia taloja. Asuisin niin mielellään just tuon tyyppisessä erikoisessa värikkäässä talossa, missä seinät ei ole ihan suorassa. Tosin turistilaumoista en kyllä niin välittäisi ikkunan takana. Ehdottomasti pitää käydä katsomassa kun Wienissä käydään :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anna! Vaikea yhtälö, arkkitehtuurisesti huikea talo olisi tietysti asuntona kiva, mutta toisaalta se sitten houkuttelee katsojia. Aikanaan puutarhakaupunki Tapiolassa asuessamme aina jokus melko pienelläkin kadulla saattoi olla bussillisen verran kaupunginosaan tutustujia.

  6. No onpas siinä hauskat talot! Tykkään aina kun on jotain vähän erilaista ja värikästä, se piristää kummasti katukuvaa. En ollut koskaan näistä taloista kuullutkaan, kiitos tietopaketista.

    San Franciscon merileijonat valloittivat laiturin vasta vuonna 1989 joten jos kävitte ennen sitä, ei niitä tosiaan ollut lököttelemässä Pier 39:llä.

  7. says: Pirkko

    Kiitos Paula! Juu, edellinen SFO vierailumme oli jo 1980-luvun alussa, joten ei ollut merileijonia, ei.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *