Matkailijan kannattaisi olla kiinnostunut urheilusta.
Tai ainakin olla selvillä merkittävimpien urheilutapahtumien ajankohdista. Itseltäni se tapaa unohtua ja kesäkuinen vierailumme Moskovassa oli jo toinen kerta, kun päädymme vahingossa keskelle suurta urheilujuhlaa. (Ensimmäinen oli päätyminen keskelle pyöräilyn maailmanmestaruuskisoja Kööpenhaminassa syksyllä 2011.)
Siinä vaiheessa kun tajusimme päätyvämme Moskovaan keskelle jalkapallohuumaa, asialle ei ollut enää mitään tehtävissä. Lennot oli varattu, hotellikin oli löytynyt, vaikka jo silloin hiukan ihmettelin kaupungin tiukkaa hotellitilannetta ja viisumi Venäjälle oli anottu juuri noille päiville, joten sekaan vaan!
Kisalipuilla olisimme muuten päässeet Venäjälle ilman viisumia ja julkinen liikennekin olisi kuulunut lipun hintaan – ehkä siis olisi kannattanut olla tapahtumasta selvillä ja tutkia, että olisiko kisaliput saanut alle 100 eurolla, sillä sen verran meiltä kului viisumeihin ja julkiseen liikenteeseen per nuppi. Emme kuitenkaan tutkineet – mitä sitä nyt jälkikäteen mieltään pahoittaa asialla, jolle ei enää ole mitään tehtävissä.
Puuttuva pääkaupunki Euroopassa
Tunnustettakoon heti alkuun, että ehkä ikäluokkamme edustajina, joiden vanhemmat kokivat talvi- ja jatkosodan, suhtautumisemme Venäjään on aina ollut hiukan nihkeää. Eikä nykyisen Venäjän ulkopolitiikka: Krimin valtaus ja hollantilaisen matkustajakoneen pudottaminen esimerkkeinä, ole lisännyt Venäjä-kiinnostustamme.
Mutta joskus bongausharrastus vie paikkoihin, jotka eivät aluksi suurempia intohimoja herättäneetkään – ja myös tällaiset paikat saattavat osoittautua ihan hienoiksi kohteiksi! Lähdimme Moskovaan hakemaan vielä yhtä puuttuvaa Euroopan pääkaupunkia ja löysimme värikkään, iloisen ja ystävällisen kaupungin!
Iloinen Punainen Tori
Mielikuvamme talvisen autiosta Punaisesta torista sai kyytiä ensimmäisenä.
Tori ei todellakaan ollut autio vaan täynnä iloisen värikkäisiin asuihin pukeutuneita jalkapallofaneja. Tietysti myös ruuhkia. Onneksi emme muutenkaan olleet ajatelleet jonottaa Kremliin, Leninin mausoleumiin tai St Basilin katedraaliin – meille riitti niiden näkeminen rakennuksina ja torin miljöön aistiminen.
Tavaratalo Gumin suihkulähde oli samoin yhtä jalkapallojuhlaa ja kansainväliset merkit, kuten Coca Cola tarjosi kisaturisteille (tai muuten vaan turisteille) juomia lähes supermarketin hinnoilla. Gumissäkin tyydyimme aistimaan tyylikkään tavaratalon miljöötä: Manolo Blahnikin kengät ja Pradan laukut saivat jäädä kauppaan. Furlan laukkumallisto, ehkä ihan kisoja varten toteutettu, pysäytti kyllä hetkeksi!
Kisojen viralliseen matkamuistoja ja jalkapallopaitoja myyvään kauppaan Punaisen torin aukiolla oli katkeamaton jono, mutta kisamaatuskoja ja -mukeja olisi kyllä saanut ostettua monestakin paikasta, jonottamattakin.
Voiton aukio
Tutustumisretkellämme Moskovan metroon päädyimme myös Voiton aukiolle, jossa aukion laidan lippurivistön ohella löysimme myös kisamaskotin, Zabivakan, eli maaliahneen suden.
Jalkapalloa metrossa
Moskovan metrossa, johon pitänee vielä palata tarkemmin myöhemmin, löytyi jalkapalloaihetta niin vanhoilla asemilla kuin tietysti erityisesti uuden, kisoja varten rakennetuilla linjoilla 8A ja 11.
Metrossakin saattoi tietysti seurata reaaliajassa otteluita! Itse ottelutkin varmasti löytyivät hyvin, niin kaikkialla metrossa olevien kylttien ohjaamana kuin ajoittain vaan massan mukana kulkemalla. Onneksi olimme useimmiten matkalla vastakkaiseen suuntaan …
Lähes jokaisen metroaseman ulkopuolella oli punaisia telttoja, joissa kielitaitoiset opiskelijat neuvoivat matkailijaa ja myös metroasemilla törmäsimme ihmisiin, jotka heti kun vaikutimme ehkä hiukan seuraavaa suuntaa pälyileviltä tulivat kysymään, että voisivatko he auttaa.
Jalkapalloa lähikaupassa
Kaupunkilomillamme nautimme useimmiten runsaan aamiaisen ja kunnollisen lounaan, mutta illalliseksi ostamme useimmiten juotavaa ja jotain pientä syötävää lähikaupasta. Myös Baumanskaya-aseman pienessä supermarketissa löytyi jalkapalloaiheisia tuotteita useammalla osastolta, mutta todettakoon, että kyllä ne meidän iltapalamme koostuivat sittenkin lähinnä jogurtista ja voileivistä (joissa ei ollut Valion juustoa) eivätkä jalkapallodonitseista tai jalkapalloperunalastuista!
Kisojen myötä näimme ehkä erilaisen Moskovan, kuin mitä olisimme muuten nähneet, mutta ehkä tämä oli parempi versio kaupungista, joten pidämme tämän!
Ei meidän välttämättä tarvitse nähdä sitä tammikuista Moskovaa …
Onpa hauska meininki! Paljon kivoja yksityiskohtia, erityisesti nuo metron liveruudut.
Kiitos kommentista! Kisat näkyivät kyllä kaupungilla kaikkialla.
Olipa hauska sattuma osua Moskovaan juuri mm kisojen aikaan? Täällä Etelä ja Keski-Amerikassakin ollut melkonen meininki kisojen aikaan ja tuntuu, että ollaan oltu todella onnekkaita, kun päästiin näkemään tämä suuri osa heidän urheilukulttuuristaan. Yleensä en ole hirveän kiinnostunut jalkapallosta, mutta täällä kun kaikki on niin innoissaan, olen kyllä saanut kunnon kipinän aiheeseen?
Kiitos Elsa! Sama täällä, että jalkapallo sinänsä ei juuri kiinnosta, mutta olihan tuo ihan mielenkiintoista nähdä miten tuollainen maailmanluokan tapahtuma näkyi Moskovassa.