Inle-järvellä

Inle Myanmar

Tulimme Inle-järvelle Baganista lentäen. Lähin lentokenttä on Hehossa, josta on vielä vajaan tunnin matka Nyaungshwen pieneen kaupunkiin, josta matka jatkui veneellä. Järvellä käytettävät veneet ovat pieniä, pitkiä ja kapeita, mutta niissä on mukavat tuolit veneeseen mahtuville muutamille matkustajalle. Meitä oli matkassa kaksi ja paikallisopas, joten veneessämme oli kippari mukaanlukien neljä henkeä.

Inle Myanmar

Inle-järven kalastajat

Tunnetuin asia Inle-järveltä on ehkä perinteiseen tyyliin kapeilla tasapainoillen kalastavat kalastajat. Olimme, ehkä, onnekkaita sillä näimmekin ensimmäiset kalastajat melkein heti, kun tulimme ulos järvelle kaupungista tulevalta kanavalta. Tosin nämä kalastivat verkoilla, ei korin muotoisilla pyydyksillä. Paikallinen oppaamme kertoi, että tämä johtuu veden korkeudesta.

Inle Myanmar kalastajat Inle Myanmar kalastajat Inle Myanmar kalastajatInle Myanmar kalastajat

Paluumatkalla parin päivän päästä näimme myös yhden tällaisen korin kanssa tasapainoilevan kalastajan. Ehkä hän oli liikkeellä vaan turisteja ja heidän kameroitaan varten, mutta toisin kuin muutaman suomalaisenkin matkabloggaajan blogeista olin lukenut, niin hän ei tullut pyytämään kuvista rahaa.

Inle Myanmar kalastajat Inle Myanmar kalastajat Inle Myanmar kalastajat

Oli niin tai näin, niin kyllä nuo kalastajat olivat näkemisen arvoisia!

Kelluvat puutarhat

Kalastajien jälkeen reittimme järvellä vei meidät kapeammille väylille, joiden reunoilla kelluivat puutarhat. Muutama vuosi sitten Borneolla liikuimme Kinabatang-joella, jossa kaikkialle leviäviä vesihyasinttimattoja pidettiin uhkana joen luonnolle, mutta täällä vesihyasinttimatot on “kesytetty” paikallisten asukkaiden puutarhalautoiksi ja niiden päällä viljellään monenlaisia kasveja, mutta etenkin tomaatteja. Siellä täällä viljelysten lomassa näkyi myös pieniä vajoja. Viljelijät eivät asu niissä vaan järven kylissä, mutta puutarhojen hoidon lomassa helteessä on tietysti hyvä, että on jokin varjoinen paikka taukoja varten ja kaipa niissä säilytetään myös joitain työkaluja. Verrattuna kanootteihin, joilla viljelijät liikkuivat tomaattirivistöjen välissä, pitkä ja kapea matkaveneemme oli todella iso ja leveäkin! Järvellä liikkuessamme näimme myös muutamaan otteeseen kuljetusveneitä, joissa oli tomaatteja kymmenissä puisissa laatikoissa matkalla markkinoille Nyaungshwen kaupunkiin ja ehkä kauemmaskin.

Inle MyanmarInle Myanmar Inle Myanmar

Inle Myanmar tomaatteja
Tomaatteja paikallisilla markkinoilla

Kaupunki paalujen päällä

Mutta matka jatkui ohi kalastajien ja puutarhojen ja pääsimme näkemään paalujen päälle rakennettua kaupunkia. Jos olet ollut Kambodzassa Tonle Sap -järvellä, niin Inle-järvessä on jotain samanlaista, mutta alue on suurempi ja kehittyneempi.

Monet asukkaiden taloista ovat isoja, monikerroksia ja alueella on myös useita isojakin paalujen päälle rakennettuja hotelleja. Kauppojen seinissä mainostetaan puhelinliittymiä tai kortteja, löytyy valuutanvaihtopisteitä ja turisteille suunnattuja erikoisliikkeitä, joissa myydään esimerkiksi hopeatöitä tai paikallisia tekstiilejä. Tietysti alueella on myös markkinat, mutta palataan niihin vähän myöhemmin.

Talojen edustalla on usein kelluvista puista rakennettu aita ja kelluvien viljelysten vierellä väylän poikkikin saattaa olla vedetty puu – vastine koti-Suomen asuinkaduilla käytetyille hidasteille. Älä aja liian lähelle kotiamme tai älä aja liian kovaa viljelystemme lähellä!

Inle Myanmar Inle Myanmar Inle Myanmar Inle MyanmarInle Myanmar

Tekstiileistä arvokkaimpia ovat lootuksenkukan varren säikeistä punotusta langasta kudotut – melko pienikokoinen huivi voi maksaa vaikka 70 dollaria, mutta nähtyäsi miten lanka lootuksenkukan varsista saadaan, pidät hintaa edullisena.
Lootuksen kukan vartta taitetaan alle 10 senttiä kerrallaan, sen sisällä olevat säikeet vedetään varresta ja nämä ohuet seitit kehrätään langaksi ja kudotaan kankaaksi. Useimmiten yhdistäen samaan työhön esimerkiksi silkkiä, sillä lootus on materiaalina sen verran arvokas.

Lootus Inle MyanmarLootus Inle Myanmar Lootus Inle Myanmar

Toisin kuin voisi luulla, kutomon työntekijät eivät valmista tekstiilejä myyntiin vaan turisteille, vaan niitä markkinoidaan laajalti esimerkiksi Thaimaassa, sillä Inle-järven kutojat ovat taitavia ja heidän tekemänsä työt ovat voittaneet alan palkintoja Kaakkois-Aasian alueella.

Kaupungin “keskustan”, eli isoimpien ja komeimpien talojen alueen lisäksi järvellä on myös muita kyliä, esimerkiksi kalastajien kylä, jossa kävimme lounaallakin yhden perheen luona. Täällä talot olivat vaatimattomampia, ehkä enemmänkin juuri sellaisia kuin Kambodzassa.

Inle MyanmarInle Myanmar
Inle Myanmar

Shwe Indein pagoda-alue

Toisen päivän pääkohteemme järvellä oli Shwe Indein pagoda-alue, jonne tietysti mentiin veneellä, kuten kaikkialla järvellä. Matkaakin kertyi ihan reilusti, ehkä tunti Inle Heritage -hotelliltamme.

Itse pagoda-alue ei kuitenkaan ole veden päällä vaan ihan kuivalla maalla. Veneemme jäi odottamaan meitä vesiväylän ylittävän sillan kupeeseen ja kunhan meitä kiireisemmät traktorit ja lehmät olivat ylittäneet sillan, pääsimme jatkamaan matkaa jalan pagoda-alueelle.

Shwe Indein Myanmar
Shwe Indein MyanmarInle Myanmar
Shwe Indein Myanmar
Shwe Indein Myanmar Shwe Indein Myanmar
Shwe Indein Myanmar

Vaikka olimmekin juuri nähneet kymmeniä, satoja pagodeja Baganissa, niin tämän alueen tiiviin “pagodametsän” muodostavat sadat, ehkä tuhannet pienet hautamuistomerkeiksi pystytetyt pagodat. Osan näistä punatiilisistä rakennelmista luonto on vallannut: monet niistä rakennettiin aikoinaan puisen rungon ympärille ja trooppisessa ilmastossa käytetty puuaines palautuikin vähitellen rakennusmateriaalista puuksi! Jotkut taas ovat nyttemmin hienosti kunnostettuja paikallisten tai kauemmaksikin muuttaneiden yksityisten ihmisten kunnostamina.

Alueen keskellä on myös iso temppeli, mutta jotenkin kävely lukuisten pienien pagodien lomassa oli vaikuttavampi elämys kuin vielä muutaman buddhapatsaan näkeminen. Ehkä olimme jo saaneet niistä Baganissa lievän yliannostuksen!

Pagoda-alue ei ollut ruuhkainen, mutta muutamat paikalliset kauppiaat jaksoivat silti kulkea hetken meidänkin matkassamme tarjoten ehkä kutomiaan huiveja ostettavaksemme. Mutta emme enää olleet huivin tarpeessa, olimmehan jo kiertäneet markkinoita niin Hehossa kuin Inle-järvellä, mutta niistä enemmän toisella kertaa, etenkin karjamarkkinoista Hehossa!

Shwe Indein Myanmar

Artikkelin avainsanoja
,

16 kommenttia

    • Kiitos Sari! Meille tämä oli, jos oikein osaan laskea, kolmas: siis tämä, Tonle Sap Kambodzassa ja lisäksi Brunein pääkaupungissa on veden päälle rakennettu asuinalue, jossa monet talot ovat ihan nykyaikaisia betonirakennelmia.
      Eiköhän se totuus ole, että verkkokalastus on nykyisin sitä yleisempää arkea kalastuksessa tuolla järvellä kuin nuo korit.

  • Tälläinen kylä minulla onkin vielä kokematta. Olen haaveillut pitkään pääseväni myös näkemään ja kokemaan, millaista on elää veden päällä. Eikä vain missään laivassa, vaan paikassa, jossa talot on rakennettu veden päälle

    • Kiitos Annukka! Meillä on kokemusta niin veneilystä kuin muutamasta vierailusta näissä kylissä ja etenkin matkatavaroiden osalta minulla on aina pieni huoli siitä, että kun painava laukku nostetaan veneeseen, niin entäs jos se päätyykin mereen tai järveen 🙂 – vaikka vähän järjetön pelko ehkä, sillä koskaan ei ole vielä näin käynyt ja etenkin veneilyvuosia meille sentään kertyi lähemmäs parikymmentä.

  • Olipa mukava palata tämän postauksen myötä Inlen rannoille! Me olimme noilla tienoilla keväällä 2014. Silloin kyllä en muistaakseni nähnyt ketään kalastamassa verkoilla, vaan nimenomaan niillä kuuluisilla korin muotoisilla katiskoilla. Olisikohan siihen vuodenaikaan sitten ollut vedenkorkeus eri tasolla vai mistä johtunee. Meidän kokemuksia voi halutessaan kurkata täältä: https://sillavalinmaailmalla.blogspot.com/2015/04/osa-kuusikymmentaseitseman-part-sixty.html

    • Kiitos Nomadi! Samoissa maisemissa, tavallaan tietenkin, näytätte järvellä kierrelleen. Meidän oppaamme puhui tuosta vedenkorkeudesta, mutta en ihan muista miten päin. Toisaalta vesi oli kuulemma nyt melko korkealla, sillä hotellimme, jossa oli keittiöpuutarhoja veden päällä, puutarhat olivat osittain juuri nyt “hukkuneita”, eli ehkä vesi nyt oli korkealla.

  • Tuo kansikuva tasapainoilevasta kalastajasta on kyllä todella onnistunut! Hienoja maisemia kyllä. Noista rakennuksista tulee joku toimintaleffa mieleen, en vaan saa päähäni, että mikä. Olisi tosi mielenkiintoista päästä näkemään miten ihmiset ratkovat liikkumiseen ja muihin arkipäiväisiin toimiin liittyviä asioita veden päällä.

    • Kiitos kommentistasi! Tuosta arkipäivästä veden päällä. Kaikilla on tietysti vene ja näimme hyvinkin pieniä lapsia, arviolta 4-5 vuotiaita, jo ohjaamassa venettä, joten nuorena pitää tietysti aloittaa!

  • Oi wau! Minä en ole koskaan käynyt missään vastaavassa. Taisi tulla tästä heti uusi kohde bucket-listalle 🙂
    Noista huiveista tuli mieleen, miten käsitöiden arvoa ei osaa arvostaa, ennen kuin kuulee tai näkee koko prosessin. Mielettömiä nuokin!

    • Kiitos Teija! Jos Myanmar kuulostaa liian eksoottiselta, ja olet Kambodzaan joskus menossa, niin Tonle Sap -järveltä löydät vähän samaa, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Mutta jos tulee sopiva tilaisuus vastaan, niin Inle-järveä ei kannata ohittaa Myanmarissa!

  • Vau, tuo kaupunki paalujen päällä näyttää todella hienolta. Kävimme Tonle Sap -järven rannassa, mutta emme lähteneet veneilemään. Siksi näimmekin vain joitain tuollaisia taloja. Lisäksi oli aivan sadekauden alku kyseessä, joten vesi oli hyvin matalalla.

    Myös tuo pagoda-alue näytti todella mielenkiintoiselta. Tietysti Baganin jälkeen voi jo pieni pagodaähky olla, mutta silti voisin hyvinkin haluta tuolla käydä. Sinällään oli todella kiva nähdä Inle-järven alueelta muutakin kuin niitä kalastajia.

    • Kiitos Aron! Vaikka pagodeja onkin tarjolla Myanmarissa joka paikassa, niin ne ovat kuitenkin kiitettävän erilaisia eri paikoissa, niin täälläkin.

    • Kiitos Lotta-Maaria! Etenkään järvellä ei “kutsumattomiin” törmää juuri lainkaan. Yhden kerran veneemme viereen tuli pieni vene yrittäen myydä matkamuistoja, mutta ei sekään mitenkään turhan päällekäyvästi. Se, että turistiveneiden kuljettajat ovat tietysti paikallisia varmasti myös hillitsee tuota. Jos olisimme asuneet maalla olevassa hotellissa, niin ehkä tilanne siinä osassa kaupunkia olisi ollut toinen, mutta en siis tiedä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.