Markkinat, joilta et halua ostaa mitään

Inle Markkinat feature

Viivytään vielä hetki Inle-järvellä ja Hehossa, josta aloitimme matkamme Inle-järvelle. Heti Hehossa oppaamme ehdotti meille poikkeamista paikallisilla markkinoilla, sillä Hehon markkinat ovat todelliset, paikallisille, suunnatut viikottaiset markkinat ja satuimme kaupunkiin tältä osin oikeana päivänä.

Hehon markkinat

Baganin lukuisten pagodien jälkeen Hehon maalaismarkkinat olivat kiva paluu “arkeen”. Tosin emme turistin arjessa olleet ruuan, edes hedelmien tarpeessa, mutta markkinoilla pääsimme näkemään paikallisten arkea. Markkinat ovat kuulemma näillä seuduilla eri viikonpäivinä eri paikoissa ja tänään sattui olemaan Hehon päivä.

Kuulemma ihmiset tulevat tänne melko kaukaakin, niin myymään kuin ostamaan. Ylempää vuorilta tulevat Pa’O -heimon jäsenet tulevat markkinoille yhdellä autolla, joten iltapäivällä auton ollessa lähdössä takaisin viimeiset tuotteet myydään tarvittaesssa edullisesti.  Lähiseutujen asukkaat luonnollisesti tietävät tämän ja käyvät puolestaan tarkoituksella ostoksilla vasta iltapäivällä!

Heho Markkinoilla Myanmarissa
Kukkia buddhalle – harvemmin kotiin
Heho Markkinoilla Myanmarissa
Myanmarilainen nainen ja paikallinen meikki/aurinkosuoja, thanaka-tahna, kasvoillaan
Heho Markkinoilla Myanmarissa
Appelsiinit olivat Myanmarissa vihreitä ja melko kuivia ja appelsiinimehu oli harvinaista
Heho markkinat Myanmar
Betel-pähkinät siistissä ja kauniissa muodossa – toisin kuin punaisina ihmisten hampaissa ja kaduilla!
Heho markkinat Myanmar
Unohtuiko kassi kotiin?

Lehmä vai vesipuhveli?

Näiden “tavallisten” markkinoiden jälkeen oppaamme kysyi, josko haluaisimme nähdä vielä toisetkin markkinat ennen kuin lähtisimme ajamaan kohti Inle-järveä. Tarjolla olisi lehmiä ja vesipuhveleita! Tällaisilla markkinoilla emme olleetkaan koskaan olleet, joten tietysti halusimme nähdä nekin.
Viime syksynä olimme Saudi-Arabiassa kamelimarkkinoilla, mutta siinä missä ne olivat isot ja mahtipontiset, nämä olivat pienet ja kotoisat.

Heho markkinat Myanmar
Eläimiä enemmän joitakin turisteja taisi kiinnostaa maataloudessa käytettävät koneet

Läheisellä pellolla olikin sitten lehmä poikineen ja tien laidassa rivi pieniä kojuja ja pöytiä, joissa myyjät ja ostajat hieroivat kauppaa oluen tai kahvin ääressä.

Saimme käydä tekemässä lähempää tuttavuutta myytäviin eläimiin, mutta ei kuulemma kannattanut mennä liian lähelle eläimiä: myytävänä oleminen voi olla stressaavaa!

Heho Markkinoilla Myanmarissa Heho Markkinoilla Myanmarissa

Vesipuhveleita oli tällä kertaa myynnissä vaan muutama, mutta Inle-järven rannoilla näimme kyllä useampia buffalolaumoja. Puhvelit ovat kuulemma maataloustöissä härkiä hitaampia, mutta voimakkaampia eläimiä.

Heho markkinat Myanmar

Buffaloita Inle Myanmar
Vesipuhveleita Inle-järven rannalla

Inle-järven markkinat

Inle-järvellä Inle Heritage -hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen olikin, taas, vuorossa markkinat. Näille markkinoille, kuten kaikkialla Inle-järvellä, mentiin tietysti veneellä, mutta itse markkinat ovat nykyisin jo rannalla. Muutama vene tosin ajoi lähellemme markkinoita lähestyessämme tarjoten matkamuistoja myös veneestä ostettavaksi.

Näillä markkinoilla myynnissä oli lähinnä matkamuistoja ja tekstiilejä, mutta toki markkinoiden perukoilla myös muutaman kojun verran hedelmiä, vihanneksia ja kukkia.

Inle Markkinoilla MyanmarissaInle markkinat MyanmarInle markkinat Myanmar

Inle markkinat Myanmar
Munkki asettelemassa tuoreita kukkia maljakkoon läheisen pagodan buddhalle
Inle markkinat Myanmar
Jotain kristitylle vähemmistöllekin, jouluseimi kätevässä “matkarasiassa”
Inle markkinat Myanmar
Kalastajapatsaita oli tietysti tarjolla lähes jokaisessa kojussa

Varsinaista ostoslistaa näillekään markkinoille meillä ei ollut, mutta Lasse päätyi ostamaan itselleen huivin. Minä vain kokeilin Pa’O -heimon perinteistä huivia perinteiseen tyyliin: myyjät välttämättä halusivat esitellä sen minulle oikealla tavalla, mutta vaikka se mielestäni hyvin sopikin minulle, niin ehkä se olisi ollut vähän liian raju asuste minulle!

Inle Markkinoilla Myanmarissa Inle Markkinoilla Myanmarissa

Pääsymaksu markkinoille?

Vaikkakin oppaamme myös Inle-järven enemmän turisteille suunnatuilla markkinoilla korosti meille koko ajan, ettei ole pakko ostaa mitään, niin etenkin kun mielellämme kuvaamme markkinoiden värikästä tarjontaa tuntuu välillä siltä, että olisihan se reilua maksaa tästä kokemuksesta jotain.
Ongelmaksi vaan muodostuu, ettemme todellakaan tarvitsisi täältä mitään.

Jo vuosia sitten, Ruandassa, mietin kauniita värikkäitä käsitöitä sikäläisillä markkinoilla ihaillessani ja kuvatessani, että voisin hyvin maksaa pääsymaksun tällaiseen nähtävyyteen ja vaikka niin toteutettuna, että pääsymaksu on vaikka 5 dollaria, jota vastaan saisin “markkinarahaa” ja jos haluaisin ostaa jotain, niin voisin maksaa ostokseni (osittain) tuolla rahalla, mutta jos en ostaisi mitään, niin olisin kuitenkin tukenut toimintaa tuolla 5 dollarilla.

Ruanda markkinat
Värikkäitä koruja markkinoilla Ruandassa

Isoilla markkinoilla, joissa myyjiä ja asiakkaita on paljon, ostamattomuutemme ei häiritse minua niin paljon, mutta Inle-järvelläkään turisteja ei ollut ruuhkaksi asti.

Baganissa kävimme tutustumassa paikalliseen kylään. Nuori kielitaitoinen nainen opasti meitä kylänsä läpi ja esitteli niin kutomoa (ja sen tuotteita), pientä matkamuistokauppaa, paikallisen taiteilijan (ja hänen galleriansa) sillä kertaa vain meille kahdelle, jolloin ei minkään ostaminen tuntui todella epäkohteliaalta. Baganista päädyimmekin ostamaan taiteilijalta pienen hiekkamaalaustyön – saa nyt sitten nähdä löytääkö se meillä paikkansa.

Kyläoppaamme Baganissa
Kyläoppaamme Baganissa
Inle markkinat Myanmar
Sinänsä ihan kauniita tekstiilejä Inle-järvellä

Joskus olemme pohtineet sitäkin, että jos nyt vaan ostamme jotain ja jätämme sen sitten vaikka jo hotellihuoneeseen, mutta jotenkin sekään ei ole tuntunut kivalta ratkaisulta.

Onko Sinulla ajatuksia aiheesta markkinat ja pienten ostosten tekemisen “pakollisuus”?

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Artikkelin avainsanoja
, ,

24 kommenttia

  • Hei mitä IHANIA kuvia! Pääsin ihan matkalle mukaan ja haistin nenässäni pienen basaarin tuoksun -tiedä sitten tuoksuiko siellä?

    • Kiitos Ida! Itse asiassa, positiivista kyllä, markkinoilla ei pahemmin tuoksunut. Ulkoilmamarkkinoiden etu 🙂

    • Kiitos Maria! Piti oikein kysyä mikä se on, sillä kristinusko ei muuten tuolla suunnalla ole kovin näkyvästi missään esillä.

  • Kivasti olet aihetta pohtinut! Tuo ostamattomuus häiritsee minua aina ja kaikilla markkinoilla, oli ne sitten isot tai pienet. Jotenkin haluaisin ostaa jokaiselta jotakin (etenkin söpöiltä vanhuksilta), mutta en kuitenkaan halua ostaa vain ostamisen ilosta. Tiedän ihmisten tehneen paljon työtä myytäviensä eteen, joten syyllisyys iskee, kun en tue toimintaa. Ehkä pääsymaksu tosiaan helpottaisi tätä tunnetta!

    • Kiitos Emma! Joskus olen myös pohtinut, että perinteitä pitäisi muokata enemmän nykyaikaan. Joskus Portugalissa katselin kaikenlaisia korkista tehtyjä esineitä ja olin juuri silloin tabletinsuojaa vaikka ja jos niitä olisi ollut korkista tehtynä, olisin mielelläni ostanut. Söpöä pikkulaukkuja oli paljon, mutta sellaisen tarpeessa en ollut.

  • Tykkäsin tekstiileistä, vaikka huivi ei kyllä näyttänytkään hyvältä. Jotenkin fiilis, ettei taida löytyä jääkaappimagneettia tuolta. Tietysti mietin myös lähestyvää reissuani Intiaan. Väistämättä mietin, kuinka monessa päässä huivi on pyörinyt. Minä olen jo koulussa opetellut, ettei toisen päässä ollut saa ikinä, koskaan, milloinkana koskettaa omaa päätä. Ehkä siellä on toiset koulut.
    Ne eivät taida lukea Marie Kondon kirjoja koskaan.
    Jotain sopivan huomaamatonta voi ostaa, niin kuin että vasta kun katsoo läheltä huomaa, että ei se olekaan ikeasta.

    • Kiitos Stacy! Kyllä me sen jääkaappimagneetinkin löysimme – taisi olla jonkun museon yhteydessä ollut kauppa. Tuo huivi näytti kyllä iskemättömältä kun se otettiin pinosta, mutta totta, kyllähän sen varmaan siististi saa takaisin laskostettua kun näkee vähän vaivaa. Mutta enpähän ainakaan vielä ole mitään suurempaa määrää täitä tai muuta kutsumatonta päästäni löytänyt 🙂

  • Markkinoilla on aina kiva käydä matkoilla. Valitettavasti monissa paikoissa jää ostokset tekemättä. Tuollainen pääsymaksu turisteille voisi olla ihan järkevä systeemi. Me kun emme täytä kotiamme koriste-esineillä, on monista paikoista vaikea löytää järkevää ostamista. Tosin jääkaappimagneetit ovat pieni heikkous, semmoinen tarttuu yleensä joka reissulta mukaan. Niitä ei valitettavasti useinkaan tuollaisilla markkinoilla ole tarjolla.

    • Kiitos Aron! Näinhän se meilläkin oli, että se lähes ainoa ostos, se jääkaappimagneetti oli jo tullut ostettua ennen näitä markkinoita.

  • Hienoa päästä kuvien myötä markkinoille! Nykyihmiselle nuo markkinat ovat hieman ongelma, mielellään ostaisi jotakin tukeakseen paikallista käsityötä, mutta kun ei oikeasti tarvitse mitään. Samaa mieltä, pääsymaksu voisi olla hyvä ratkaisu.

    • Kiitos Päivi! Itselleni ainakin olisi helpompi ostaa “lippu” kuin tipata jokaisen valokuvan kohdalla.

  • Siis markkinat on ihania, kaikenlaiset ja kaikkialla! Harvoin niiltä tulee kuitenkaan muuta ostettua kuin hedelmiä, kasviksia ja pähkinöitä…

    • Kiitos Sanna! Markkinat, etenkin paikalliset, joilla myydään muutakin kuin matkamuistoja, antavat nekin mahdollisuuden tutustua paikalliseen elämään – vaikkei niiltä mitään ostaisikaan. Banaanit ovat kyllä usein helppo ostos – ja hedelminä kai turvallisia ostettuna melkein mistä tahansa.

  • Hienoja kuvia! Harvemmin tulee markkinoilla käytyä, mutta itseäni häiritsee ns. aggressiiviset myyjät, jotka tyrkyttää tuotteitaan. Varsinkaan silloin ei tee mieli ostaa mitään.

    • Kiitos Tia! Myanmarissa emme missään törmänneet aggressiivisiin myyjiin – tuo “tarve”, että pitäisikö sittenkin ostaa jotain, oli kyllä ihan sisäsyntyinen.

  • Olen itse pohtinut joskus myös tuota, että joissakin paikoissa, pienissä matkamuistomyymälöissä, markkinoilla jne. tuntuu joskus epäkohteliaalta olla ostamatta mitään. Minäkin tykkään kuvata ja olisi kiva ostaa jotain vähän kuin kiitokseksi. Joskus ostankin. Huivit on hyviä, niille meillä on käyttäjiä. Mutta ei niitäkään määrättömästi tarvitse. Tilanteen ja fiiliksen mukaan näitä ostoksia teen.

    • Kiitos Virpi! Huivit, johonkin asti, ovat hyviä – tosin ne maailmalla usein ovat niin laaduttomia, että ne muuttuvat jo ensimmäisessä pesussa sekajätteeksi. Välillä ostin keittiöpyyhkeitä, mutta ei niitäkään määrätöntä määrää tarvita.

  • Upeita kuvia markkinoilta. Itsekin niitä rakastan, täällä Espanjassa tosin eivät ole kovin värikkäitä ja myynnissä on lähinnä kiinalaista krääsää…
    Itse olisin arvostanut pääsymaksua vuosituhannen alussa esim. Oaxacan kauppahalliin, jossa riitti kuvattavaa loputtomasti – mutta turisteja, jotka eivät ostaneet mitään, ei juuri arvostettu (ja niin jäi esimerkiksi hyönteisiä myyvät kojut kuvaamatta…). Olisin mielelläni maksanut paitsi tukeakseni toimintaa niin “kuvausluvasta”.

    • Kiitos kommentistasi! Näillä markkinoilla tulee tosiaan enemmän ajateltua asiaa myyjän tulovirran kannalta kuin vaikka täkäläisissä (suomalaisissa) ostoskeskuksissa – niissä on helpompi olla ostamatta mitään tuntematta yhtään huonoa omaatuntoa 🙂

  • Markkinoissa on kyllä aina omanlaista tunnelmaa, oli ne sitten isot tai pienet tai missä tahansa päin maailmaa. Mutta kieltämättä tuo ostamis-ostamattomuus-ajattelu sen osalta, että haluaisi tukea paikallista työtä mutta ei matkailijana haluaisi mukaansa yhtään turhaa tavaraa. Onneksi esim. korut ovat pieniä ja rinkassakin mukana kulkevia, niinpä esim. maailmanympärimatkaltani tarttui mukaan korviksia ja sormuksia, ties mistä maaseutumarkkinoilta. 🙂

    • Kiitos Anna-Katri! Muuten hyvä idea, mutta kun en vihkisormusta ja yhtä vakiona käyttämääni kaulaketjua lukuunottamatta tapaa niitäkään oikein käyttää.

  • Ihanan värikkään näköistä!! Ei-turisteille tarkoitetut markkinat ovat varmasti kokemisen arvoisia eri puolilla maailmaa! Kun paljon matkustaa, niin tarpeettomien matkamuistojen tarve on tosiaan vähäinen, mikä pistää kyllä miettimään ehdottamasi kaltaista pääsymaksua. Edellisen kommentoijan ehdottama maksullinen kuvauslupa olisi varmasti hyvä vaihtoehto, tosin ehkä kaikki turistit eivät sitäkään ratkaisua arvostaisi. Minä olen Nepalin-reissuilla päätynyt ostamaan pieniä itselleni sopivia koruja lähes jokaiselta kaupustelijalta, koska satun pitämään tiibetiläishenkisistä koruista ja tunnen auttavani kaupustelijaa edes jonkin verran. Mutta kieltämättä täysin tarpeetonta matkamuistorojua en kyllä olisi valmis turhaan ostamaan….

    • Kiitos Riitta! Kuten juuri tuossa Anna-Katrille vastasin, niin minulla nuo korutkin tapaavat jäädä käyttämättä. Ja ehkä käytännössä se, että maksat sisäänpääsystä, mutta jos ostat jotain, niin voisit vaikka maksaa ostoksiasi sillä sisäänpääsylipulla, olisi sittenkin vähän vaikeasti järjestettävissä. Tuo jonkun tässä ketjussa aikaisemmin ehdottama tippaaminen, jos jää jotain kojua pitempään kuvaamaan, voisi sittenkin olla hyvä ratkaisu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.