Haluaisitko kesämökin paikasta, jonka nimessä on sana Mafia? Norsunluurannikolla siihen olisi mahdollisuus. Assinie-Mafia sijaitsee Guineanlahden rannalla n. 100 kilometriä Abidjanista länteen ja on niin varakkaiden paikallisten kuin ranskalaisten suosima vapaa-ajan viettopaikka.
Siellä täällä isojen rantatalojen lomassa on muutama pieni hotellikin, kuten Ehotile Lodge, jossa me asuimme pari päivää. Juuri muuta rannalla ei sitten olekaan: vain yksi pieni paikallisten asuttama kylä ja muutama kalastajavene.
Vedenrajassa, kovan hiekan alueella, liikkuu joskus moottoripyörä tai mönkijä, sillä autolla tälle niemelle ei pääsekään. Me tulimme laguunin vastarannalta pienellä veneellä: ensin 10 hengen ryhmämme ja vähän ajan päästä toisella kierroksella matkatavaramme.
Valkoista hiekkarantaa loputtomiin
Pieni hotellimme koostuu parin huoneen bungaloweista, ravintolasta, uima-altaasta ja rannalle asetetuista rantatuoleista. Ranta on enimmäkseen tyhjä ja autio.
Kyllästyttyämme uimaan pientä allasta päästä päähän teemme retkiä rannalle, suuntaan ja toiseen. Kävelemme vesirajaa pitkin ja toteamme sen oikeastaan yllättävänkin puhtaaksi. Mereltä toki ajautuu ajoittain rantaan roskaa, mutta niin hotellin kuin läheisten huviloiden henkilökunnat siivoavat rannat luultavasti jo ennen kuin heräämmekään.
Vähemmän hiekkarantoja harrastaneena tutustumme meille uuteen simpukkalajiinkin: hietadollari tai englanniksi sand dollar. Kysymykseemme ”mikä tämä on” tulee nopeasti vastaus Twitterissä, Suomesta.
Kyläelämä on toisenlaista
Elämä aution hiekkarannan tai hienon uima-altaan äärellä käy nopeasti tylsäksi. Ainakin, jos ei oikeastaan pidä rantalomista. Toki aina voi lukea, kirjoittaa tai katsoa Netflixiä, mutta sekään ei tunnu ihan oikealta täällä Guineanlahden rannalla, ei ainakaan valoisaan aikaan.
Lähdemme siis, ryhmänä, tutustumaan läheiseen kylään. Vaikka kylä on pieni, niin turisteja he toki ovat nähneet ennenkin. Osa kyläläisistä valmistaa värikkäitä patsaita ja käy ajoittain myymässä niitä rannan pienissä hotelleissa. Kylän baarikin taitaa palvella ainakin yhtä paljon turisteja kuin paikallisia.
Mutta toki elämä silti on täällä ihan erilaista kuin länsimaisten standardien mukaan rakennetuissa hotelleissa. Uneliaan kylän parin raitin kulmassa joku myy muutamaa hedelmää. Lapset seuraavat turisteja. Jossain nukkuu pieni vauva varjossa.
Kylän reunalla on iso valkoinen betoninen rakennus: lähetysasema. Katolinen kirkko on täälläkin löytänyt tiensä ehkä maan jokaiseen kolkkaan, sillä tämä on todellakin vain pienen pieni kylä.
Rauhallisesti liikkuessamme ja silloin tällöin muutaman ranskankielisen tervehdyksen vaihdettuamme saamme myös monessa kohtaa kuvata elämää kylässä ihan luvan kanssa. Helpommin kuin vaikka Cotonoun liepeiden slummissa, jossa monet asukkaat taisivat olla paperittomia nigerialaisia.
Assinie-Mafian rannalla oli aikaa – ja riittävästi toimiva netti – ladata muutama kuva tuoreeltaan Facebookiin. Tässä linkki niihin, jos haluat nähdä vielä enemmän kuvia elämästä tuolla rannalla.
Sunnuntai Abidjanissa
Lepoloman jälkeen palaamme Norsunluurannikon pääkaupunkiin Abidjaniin. Ainakin 5 miljoonan asukkaan kaupunki koostuu monesta alueesta ja ohitamme slummit lentokentän liepeillä päämääränä siistimpi Plateaun kaupunginosa, jossa hotellimme sijaitsee.
Hotellin turvatoimet ovat tiukat, niin matkalaukut kuin reput ja käsilaukut läpivalaistaan ja tarvittaessa tarkistetaan vielä kaivelemalla kuten lentokentillä. Hotellialue on tietysti aidattu, mutta siitä huolimatta myös hotellin ovella on aseistetut vartijat. Mutta itse hotelli voisikin sitten aulan afrikkalaistyylistä sisustusta lukuunottamatta olla missä tahansa maailman kaupungissa. Tämäkin on siis Afrikkaa.
Muutaman kuvan latasin tuoreeltaan Facebookin puolelle siirtymisestä Abidjaniin ja hotellilta.
Sunnuntaina käymme läheisessä veistoksellisessä St Paulin katedraalissa. Pujahdamme myös kirkkoon sisälle, vaikka siellä onkin jumalanpalvelus meneillään. Ainoina valkoihoisina emme todellakaan kuulu joukkoon, vaikka kristittyjä olemmekin. Mutta kirkon lasimaalaukset ovat niin kauniit, että hienoiselle pyhärauhan rikkomiselle on ”perusteensa”.
Hotellille palatessamme hedelmälepakkolaumat puiden latvoissa lähtevät lentoon. Rikomme heidänkin sunnuntairauhansa.
Abidjanin lyhyeltä kaupunkikierrokseltakin on muutama kuva myös Facebookin puolella.
Minun tuon osan Afrikan tietämykseni on aikalailla tasoa, että tiedän jostain syytä mikä on Burkina Fason pääkaupunki (Ouagadougo) :D Olisikohan ollut jo muinoin joku tietokilpailukysymys ja jäänyt siitä päähän.
Toisen knoppitiedon opin, kun hain tietoa Sevillan katedraalista. Norsunluurannikolla sijaitsee yksi maailman suurimmista kristillisen kirkon kirkollisista rakennuksista, eli Basilique Notre-Dame de la Paix de Yamoussoukro (195 metriä pitkä ja 150 metriä leveä). Kirkko on Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman suurin, sillä sen pinta-ala ja kupolin korkeus ylittävät esikuvansa Vatikaanin Pietarinkirkon mittasuhteet. Vierailitteko siellä?
Kiitos Anna! Ouagadougou taitaa juuri nyt olla sen verran levotonta aluetta, että ihan hetimmiten emme sinne lähde, vaikka suhteellisen lähellä jo olimme.
Yamoussoukron katedraalistakin oli tuolla vähän puhetta, mutta tuossa maan hallinnollisessa pääkaupungissa emme käyneet, varsinkin kun tiestö tuolla on vähän rakentunut monen valtion kautta kulkevan rantatien varaan (Pan-Guineanlahden tie?) ja tiestö rannikolta sisämaahan on huonompaa.