Olen usein sanonut, että emme koe olevamme matkoilla lomalla. Meidän tapamme kiertää maailmaa on pyrkiä näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon, ellei nyt mahdollisimman lyhyessä ajassa, niin kuitenkin tehokkaasti. Lomailemaan ehtii sitten hyvin kotisohvallakin.
Olemme tehneet muutaman kuukauden – viiden viikon matkan, mutta tyypillisimmillään kaukomatkamme ovat muutaman viikon mittaisia ja Euroopan reissut ehkä viikon mittaisia, jopa lyhyempiä.
Tyypillinen reissupäivämme on vaikka tällainen – tänään Uzbekistanin Bukharassa aloitimme aamiaisella klo 8 ja lähdimme ryhmämme kanssa tutustumaan kaupunkiin klo 9. Arial Travelin ryhmä täällä Uzbekistanissa on 12 hengen kokoinen, Tadzikistanissa meitä oli 7 ja Turkmenistaniin jatkaa 10 henkilöä.
Aamupäivällä ehdimme katsomaan muutaman moskeijan, linnoituksen ja pari mausoleumia.
Lounaan nautimme tänäänkin ryhmän kanssa, kuten tällä matkalla lähes joka päivä. Lounasravintolan lähellä oli leipomo, jossa leivotaan perinteistä täkäläistä leipää ja pääsimme myös katsomaan sen valmistusta. Pienen ryhmän kanssa matkustettaessa ohjelmassa on usein juttuja, joita ei ehkä ihan omatoimisesti matkustaessa pysty samalla tavalla järjestämään.
Alkuiltapäivästä jatkoimme vielä ryhmän kanssa Bukharan suurimmalle Kalan-moskeijalle ja kävelimme sieltä takaisin hotellillemme käsityöläiskojujen reunustamaa kujaa pitkin. Tässä vaiheessa ryhmä jo hajosi kukin omille teilleen.
Hotellilla pidimme pienen tauon. Luin iPadilta pari lukua Jukka Salmisen kirjasta Polkupyörällä maailman ympäri, jonka aloitin pari päivää sitten bussimatkalla. Aika erilainen tapa matkustaa tuokin!
Kuvien käsittelystä se alkaa
Lepotauon jälkeen, klo 16, kävin päivän kuvasaaliin kimppuun: lataamme päivittäin kahdella kameralla ja kahdella puhelimella otetut kuvat kovalevylle talteen ja samassa yhteydessä käyn ne Lightroom-ohjelmassa läpi ja valitsen niistä parhaita jatkokäsiteltäväksi. Päivästä riippuen ehdin/jaksan käsitellä valmiiksi 30 – 50 kuvaa ja lopuksi valitsen niistä parikymmentä Facebookissa julkaistavaksi ja muutaman Instagramiin. Lasse tapaa laittaa Instagramiin stoorin tai pari useimpina matkapäivinä.
Tänään illalla oli vielä tarjolla ylimääräisenä ohjelmana viininmaistajaiset, jonne lähdimme kuuden maissa.
Viinien jälkeen palasimme hotellille, sillä lounas oli sen verran tukeva, että korvasimme illallisen leivällä ja jogurtilla. Illalliset eivät kuuluneet tämän matkan hintaan ja hyvä niin, sillä ateriat tämänkin kokoisten ryhmien kanssa tapaavat hiukan kestää ja vaikka päivittäin yhden aterian verran onkin kiva jutella muiden matkalaisten kanssa, niin toinen yhteinen ateria samana päivänä olisi jo liikaa!
Tänä iltana piti myös vielä kasata matkatavarat alustavasti huomista Turkmenistaniin siirtymistä ajatellen ja mm. laskea niin eurot kuin dollarit, jotta ne osaa tarvittaessa raportoida rajalla!
Myös päiväkirja on syytä yrittää päivittää useimpina päivinä, sillä muuten yksityiskohdat voivat unohtua ja päivät sekoittua toisiinsa.
Ja lopuksi vielä kirjoitin tämän blogijutun! Kovin montaa tuntia en matkaviikolla yleensä ehdi blogin parissa työskennellä etenkin kun olemme valinneet kuvien jakamisen Facebookissa ensisijaiseksi tavaksi kertoa kuulumisia matkan varrelta, mutta erityisesti viikkoa pitemmillä matkoilla yritän jutun tai pari ehtiä kirjoittamaan matkan aikanakin.
Uzbekistanista päivittäin jakamamme Facebook-jutut ja kuvat pääset lukemaan täältä:
- Rajan yli Uzbekistaniin
- Tashkent
- Samarkand
- Sadepäivä Shakhrisabzissa
- Bukhara, minä ja kameli
- Bukhara
Uzbekistanista ja Samarkandista vielä sen verran, että Samarkandissa ollessamme ystäväni muistutti Ankin kappaleesta Samarkandiin ehkä tiesi vie. Aika ovelaa, että jos vuosikymmeniä sitten Suomessakin on laulettu Samarkandista.
Sama juttu täällä etten koe matkailua enää lomana vaan koen olevani aina töissä bloggaajana, tai siis vaikuttajana, niin kuin kai nykyään pitäisi sanoa. Pyrin kyllä aina myös nautiskelemaan sekä rentoutumaan ja matkoilla ehkä sekoittuukin sellainen tietynlainen kiva lomafiilis sekä pieni paine kerätä materiaalia Tasty Travelissimoa varten. On kunnioitettavaa että teette noinkin paljon kuvankäsittelyä ja muuta matkojen aikana. Itse yleensä vaan kuvaan ja sometan. Kuvien käsittelyt ja postausten teot jätän kotiin. Toisaalta pidemmällä reissulla saattaisin tehdä niitä myös paikan päällä. Tällä hetkellä teen enimmäkseen pidennetyn viikonlopun pituisia reissuja, jolloin ei ole painetta alkaa käsitellä kuvia tai kirjoittaa postauksia. Hyvät muistiinpanot täytyy kyllä olla, jotta osaa sitten kotona kertoa yksityiskohdistakin. Niitä kirjoitan yleensä viimeistään lentokoneessa matkalla kotiin.
Kiitos Martina! Toki ainakin osaltamme pitää korostaa, että olemme tällaisen tyylin ihan vapaaehtoisesti valinneet – se sopii meille ainakin tylsiä rantapäiviä paljon paremmin :-)
Etenkin kaukomatkamme ovat usein 2, jopa 4 viikkoa pitkiä, joten jos en niiden aikana tekisi mitään ”blogitöitä” tuskin ehtisin niitä tekemään ennen seuraavaa reissua kotonakaan, kun reissujakin on keskimäärin yksi kuukaudessa.
Olipa mielenkiintoinen teema päästä kurkkaamaan matkabloggaajakonkarin päivän sisältöön. Hattu nousee täällä, että jaksatte kovan ohjelman ohessa valita, luokitella ja jopa käsitellä kuvia päivittäin. Jatkon kannalta suuri helpotus.
Tuo, että laitatte lähes päivittäin Facebiikiin juttuja, on hyvä idea. Olin tänään sattumalta laittanut oikeastaan ensimmäistä kertaa kesken matkamme muutaman kuvan omalle Appa matkustaa -sivulle, aiemmin vaan omalleni samalla, kun Intragrammiin. Pitänee opetella uusi tyyli, kun mentorikin toimii noin :-)
Tuo tehokkuutenne kummastuttaa siksikin, että olette niin paljon ohjelmoiduilla ryhmämatkoilla. Voisi kuvitella, että illalla on poikki eikä jaksa enää käsitellä kuvia. Me reissaamme lähes ainoastaan omatoimimatkoilla ja kahdestaan, joten aikaa olisi vaikka mihin, mutta aika usein hommat jäävät kotiin.
Hyvää loppumatkaa seudulle, jossa meitä tuskin koskaan näkee. Meillä on niin paljon ”helpompia” kohteita koluamatta eli sellaisia, joihin on mukava lähteä omatoimimatkalle. Niissä riittää kohteita vielä vuosiksi eteenpäin.
Kiitos Asko! Ehkäpä vuosien mittaan ajoittain hyvinkin hektinen työelämä on opettanut priorisointia ja tehokkuutta :-) Muistiinpanojen tekemiseen voi hyvin hyödyntää erilaisia odotusaikoja ja kuvien osalta tapaan kuitenkin olla utelias päivän kuvasaaliin suhteen, joten samalla kun ne muutenkin kelaa ruudulla läpi, niin ne voi siinä sivussa ”tähdittääkin”.
Käsittelyyn poimin reissussa vaan parhaat ja myöhemmin varsinaisia juttuja kirjoittaessani käyn niitä vielä läpi etsiessäni ehkä jotain juuri tiettyyn osaan tekstiä sopivaa kuvaa.
Facebookissa kuvien jakaminen lisää matkan aikana sen kanavan aktiivisuutta kivasti ja uusia seuraajiakin tapaa useimmiten tulla juuri niinä viikkoina.
Keski-Aasiasta ainakin Uzbekistan on helppo kohde vaikka omatoimimatkallekin. Tashkentista pääsee junalla Samarkandiin ja Bukharaan ja Bukharan vanha keskusta on helppo ottaa haltuun kävellenkin. Turkmenistan on tyyliä Pohjois-Korea ja Bhutan, eli sinne eivät omatoimimatkailijat ole edes tervetulleita, vaan matkat on pakko ostaa paketteina, vaikka sitten kahden hengen ryhmälle.
Matkustaessani olen aina ristiriidassa sen välillä, että haluan nauttia täysillä hetkestä ja toisaalta kuvata ja dokumentoida kaiken blogia varten. Koska blogi on itselle kuitenkin harrastus olen päättänyt ettei siitä saa tulla työn tyylistä pakkoa. Kuvia kuitenkin otan lähes koko ajan vähintään puhelimella ja päivitän esim storyja lähes päivittäin reaaliajassa sekä matkoilla, että kotona. Muokkaan kuvia nykyään eniten puhelimen sovelluksilla, koska koen sen olevan paljon nopeampaa ja helpompaa. Reissuilla myös yleensä kirjoitan muistiinpanoja vihkoon ja blogissa laitan juttuja ulos vasta myöhemmin.
Kiitos Anmarien! Itse koen usein myös, että hyvän kuvan tai kuvakulman löytämiseksi tulee otettua pari ylimääräistäkin askelta ja keskityttyä kohteeseen enemmänkin kuin ilman kuvaamista. Itse muokkaan kuvia mieluummin tietokoneella sillä koen, tässä iässä :-) , puhelimen ruudun liian pieneksi.
Tutulta kuulostaa! Minä kirjoittelen ja käsittelen kuvia yleensä siirryttäessä paikasta toiseen, etenkin lennot ovat oivallista kirjoitusaikaa. Kamera kulkee päivittäin mukana ja kännykkä videoi parhaat palat, mutta silti saatan päättää ”lomailevani” koko päivän, jolloin en julkaise tai muutenkaan jatkokäsittele mitään kuvaamaani. Olo on silti usein tosi ristiriitainen, kun tavallaan sitä ei koskaan ole lomalla – varsinkaan näin yrittäjänä.
Kiitos Pia! Joskus lennoillakin tulee kirjoiteltua, harvemmin kuvankäsittelyä, sillä turistiluokan ahtaudessa on kuitenkin mielestäni vähän työlästä tehdä läppärillä mitään ja businessluokan valitsemme lähinnä pitkille yölennoille. Meillä ei tuota yrittäjyyspainetta ole, lähinnä vaan tavoite ehtiä kirjoittamaan edellinen matka ”valmiiksi” ennen seuraavaa :-)
Kyllä olette ahkeria lomallanne! Pohdinkin tuossa, että mikä on lomaa, mikä ei? Itsellä kun on sen verran utelias luonne, että tykkään rampata eri nähtävyyksissä. Istumatyö kai vaikuttaa siihen, että haluaa lomalla muutakin kuin löhöillä. Somettaminen käy siinä mielessä helposti, että kuvia nettiyhteyksien toimiessa tulee laitettua ainakin instaan ja joskus faceen. Faceen yleensä teen iltaisin koosteen, minne valkkaan niitä parhaimpia kuvia. Eli aika samalla tavoin mennään. No joka päivä ei pidemmillä reissuilla rampata. Mutta silti tuo kaikki tuntuu lomalta. Johtuisiko siitä, että matkustamme kuitenkin harvoin.
Kiitos Sari! Pitäisikin tosiaan ehkä paneutua tuohon loman määritelmään, etenkin silloin, jos kyseessä ovat työelämän jo taakseen jättäneet henkilöt! Jos se on vaan poikkeamaa arjesta, niin silloin mekin olemme maailmalla ”lomalla”, mutta jos haetaan esimerkiksi lepoa, niin silloin olemme ”lomalla” kotona ollessamme.
Reipas meno! Toki sitä huomaa itsekin katsovansa kohteita ja kaupunkeja ”bloggaajan silmin” ja tehden koko ajan mentaalisia muistiinpanoja fiiliksistä ja paikoista, mutta tässä on kyllä jo ihan työn tuntua :)
Kiitos kommentista! Työn tuntua :-) – bloggaajan silmistä en tiedä, meillä kuitenkin maabongaus on se ensimmäinen driveri, mutta kivahan se on kaikista paikoista nähdä niin paljon kuin mahdollista kun siellä, useimmissa paikoissa, sen ainoan kerran on.
Olipa kiva kulma matkabloggaajan matkustamiseen. Työn tuntua. Olette ahkeria matkoillanne, mutta ymmärrän sen hyvin, teillä on tavoitteita. Tiedän itsekin olevani tavoitteellinen matkaaja ja minusta ei löhölomailijaksi olisi. Muistiinpanoja teen matkoilla ja insta päivittyy.
Aurinkoista sunnuntaita!
Kiitos Tuula! Tiedä sitten onko tämä matkabloggaajan vai maabongarin näkökulma, mutta kyllä ehkä tuo innostus otettujen kuvien läpikäyntiin ja osittain käsittelyynkin mielellään heti tulee blogin myötä.
Kuulostaa hyvin tutulta :) Yksi blogipostaus voi olla monen tunnin-päivien tulos, riippuen aiheesta.
Kiitos kommentistasi! Matkablogin jutuissa pitää useimmiten etsiä ja tarkistaa faktoja ja kuviakin on usein paljon, joten kyllä siihen hetki jos toinenkin vierähtää.
Mielenkiintoinen juttu ? olen täysin samaa mieltä tuosta ”kotona ehtii lomailla” – ajatuksestasi!
Kiitos kommentista! Niinhän se on, että kyllä kotona on kaikkein mukavinta, vaikka palvelutaso olisikin vähän alle hyvän hotellin :-)
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Hienoa että jaksat päivittää vähintään Facebookia sekä päiväkirjaa matkoilta, itse olen sitä tyyppiä joka kasaa mahdollisimman paljon vasta sitten loman jälkeen kasaan tietomuodossa, kuvia tottakai tulee napattua kun paikalla on.
Kiitos Hanna! Alkuvuodesta olimme melkein puolet päivistä matkoilla, joten ”pakko” sitä on matkoillakin jotain tehdä, muuten on ruuhkaa kotona vietettyinä päivinä :-)
Kiva juttu ja voisi itsekin miettiä vastaavan kirjoittamista :) Huomaa kyllä tietyssä mielessä lomailun kallistuneen bloggaamisen ja blogin miettimisen puolelle, mutta toisaalta julkaisin jo ennen blogia omalla facesivulla tehdyn reissun/loman kuvat perusteellisten saatesanojen kanssa, joten se oli ehkä siemen tulevalle bloggaamiselle. Ja minullakin kyseessä kuitenkin harrastus, mutta onneksi perhe tietää että tärkeä harrastus, joten malttavat odottaa sen hetken jos haluan jostain ottaa kuvaa puhtaasti blogia varten tai ymmärtävät että kirjoitan muistiinpanoja kännykkään aina mahdollisuuden tullen :)
Kiitos Jenni! Meillä blogi on pitkälti yhteinen harrastus, vaikka painotammekin vähän eri asioita: tekstit ovat yleensä minun, mutta kuvat molempien, oikoluku siipalta ja tekniset kuviot hänellä.
Mielenkiintoinen kirjoitus ja kommentit kertovat kuinka erilaisia bloggaajia meitä on. Olen tehnyt suurimman osan työurastani matkailun parissa ja nykyään päivät rytmittyvät kotona koirien kanssa harrastuksissa ja niihin liittyvissä kirjallisissa töissä. Lomamatkoilla on ihanaa vain nauttia uusiin paikkoihin tutustumisesta ja jopa pelkästä lillumisesta lämpimissä vesissä snorklaten. Matkan jälkeen on mukavaa laittaa muistiin kokemuksia ja kuvia itselle ja mahdollisesti muille, jotka suunnittelevat reissua samoille seuduille. Blogeja tulee luettua enimmäkseen silloin, kun uusi matkakohde on hakusessa tai jo varattu. Parhaat vinkit löytyvätkin monesti blogeista. Kiitokset teille kanssabloggarit!
Kiitos Eila! Meitähän on niin moneen junaan … :-) Tuosta blogien lukemisesta, että itse tapaan ehkä useimmiten lukea kohteista, joissa olen joskus ollut tai kohteista, jonne lähiaikoina olen menossa. Hotelli- ja ravintolavinkkeihin suhtaudun skeptisesti, sillä satunnainen matkailija, vaikka bloggaaja, ehtii kuitenkin kokea kaupunkeja tai muita paikkoja aika rajallisesti – jotenkin uskon Tripadvisoriin enemmän :-)