Keski-Aasian valtioita on viisi: Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Kotiuduttuamme Turkmenistanista olemme käyneet kaikissa niistä.
Keski-Aasian valtiot lisättynä Afganistanilla ja Pakistanilla muodostavat myös ”Stanit” nimellä tunnetun kokonaisuuden. Kirgiisian englanninkielinen nimi on Kyrgyzstan, eli kaikkien näiden valtioiden nimet päättyvät kirjainyhdistelmään ”stan”, siitä nimitys ”Stanit” tai englanniksi usein käytetty “Seven Stans”.
Afganistanissa ja Pakistanissa emme ole käyneet emmekä ihan lähiaikoina suunnittelekaan käyvämme niissä. Afganistanin saattaisi voida käydä jossain sopivassa kohdassa jollain sopivalla rajaseudulla, mutta jos joskus Afganistaniin lähtisin, niin haluaisin nähdä nimenomaan Kabulin. Pakistankaan ei ole tätä nykyä ihan helppo ja turvallinen kohde, joten jääköön sekin ainakin toistaiseksi.
Neuvostoliitto koostui ennen hajoamistaan 15 sosialistisesta neuvostotasavallasta. Turkmenistanin myötä olemme käyneet myös kaikissa niissä: Venäjä, Viro, Liettua, Latvia, Valkovenäjä, Moldova, Ukraina, Armenia, Georgia, Azerbaidzan ja jo mainitut viisi Keski-Aasian valtiota.
Maita ja alueita
Turkmenistanista palattuamme maa- ja aluesaldomme näyttävät tällaisia lukemia (päivitetty myös Käydyt maat -sivulle):
- YK:n jäsenvaltiot: 132 / 133 (P/L)
- Itsenäiset maat: 135 / 136
- TCC-alueet: 188 / 191
Vaikkakin luvut saattavat tuntua suuriltakin, niin vaatimattomia ne, vielä, ovat Maailmanmatkaaja-ystäviemme keskuudessa. Mauritaniassa kanssamme käynyt pariskunta saavutti siellä 2 x 150 YK-maata välitavoitteensa ja Turkmenistan oli yhdelle samalla matkalla mukana olleelle herralle samoin 150. YK-maa.
Unescon maailmanperintökohteiden, kuten Nomadmanian alueidenkin, laskenta on meillä vähän hungingolla, mutta nyt päättyneellä kolmen valtion kierroksella vierailimme viidessä kohteessa:
- Uzbekistannissa Bukharassa, Shakhrisyabzissa ja Samarkandissa ja
- Turkmenistanissa Mervissä ja Nisassa.
Tadzikistanissa kävimme Hissarissa, joka on ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi, joten ehkä siitäkin vielä joskus tulee Unescon maailmanperintökohde. Osa näistä, etenkin Merv ja Nisa Turkmenistanissa menivät hiukan luokkaan vanhat kivikasat, mutta Bukharan ja Samarkandin keskustat olivat kyllä oikeasti kauniita.
Näiden myötä meillä on käytyjä maailmanperintökohteita 167, luulisin. Yli tuhannen kohteen lista on sen verran työläs tarkasti läpikäytäväksi, siksi ”luulisin”.
Alkuvuodesta olemme viettäneet muualla kuin Iirislahdessa 43 yötä 93:sta. Turkmenistaniin päättyi ainakin näiltä näkymin tämä lokakuun lopusta huhtikuun alkupuolelle jatkunut Myanmarista alkanut kaukomatkailukautemme.
Huhti-toukokuussa viettänemme matkoilla Suomessa ja Euroopassa vain 14-16 yötä.
17 lentoa
Lentokilometrejä on tälle vuodelle kertynyt jo 40 942 per nuppi (78 467 koko vuonna 2018), mutta niidenkin osalta kertymä keväästä syksyyn jäänee paljon vaatimattomammaksi.
Paluulento Turkmenistanin Ashgabatista Istanbulin kautta Helsinkiin Turkish Airlinesin Airbus 321-200 koneilla olikin sen verran huono kokemus, että siitä pitääkin hetki taas toipua ennen seuraavaa lentoa. Huonoa kokemuksessa oli konetyypin ahtaus ja se, ettei Turkish Airlinesilla voi edes rahalla varata etukäteen haluamiaan paikkoja, mieluiten sellaisia, jossa 180-senttisenkin jalat mahtuisivat edes jotenkin.
Ashgabat – maailman oudoin kaupunki?
Tadzikistaniin, Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin palaamme lukuisten blogijuttujen muodossa vielä lähiviikkoina, mutta todettakoon jo nyt, että Reissujani-blogia kirjoittava Jani oli oikeassa kommentissa juttuumme Mauritania ja muita erikoisia maita:
Aika jännä paikka. Tuolla voisi tosiaan käydäkin, jos vielä Kanarien saarille eksyy. Eksoottisista kohteista Bhutan oli minustakin aikamoinen – varsinkin Nepalin jälkeen, mutta positiivisessa mielessä. Odota kunhan pääset Ashgabatiin – se pesee Astanan kymmenen-nolla. Ashgabat – Valkoinen utopia, kuin Pjongjangin ja Dubain sekoitus.
Ashgabat meni kyllä meilläkin heittämällä kärkeen maailman oudoimpien kaupunkien sarjassa!
Turkmenistania Facebookissa
Esimakua niin Ashgabatista kuin Darvazan kaasukraatterista, joka ainakin minulle oli must-kohde Turkmenistanissa, saat halutessasi lukemalla tuoreeltaan Facebookissa julkaisemistamme päivätarinoista (et tarvitse Facebook-tunnuksia niitä lukeaksesi):
- Rajan ylitys Uzbekistanista Turkmenistaniin
- Mervin maailmanperintökohde
- Turkmenistan Airlinesin lento
- Ashgabatin kaupunkikierros
- Darvazan kaasukraatteri (myös video ja etukäteisfiilistelyä)
- Lisää Ashgabatia ja mm. Nisan maailmanperintökohde
Turkmenistankin on muuten esiintynyt suomalaisessa musiikissa – saimme hetimmiten vinkin Leevi and the Leavings -yhtyeen kappaleesta Turkmenialainen tyttöystävä, jossa selostetaan jopa reitti Azabadhiin, siis ehkä Ashgabatiin?
Huh huh noita teidän kohteita :-) Tavallinen pallon tallaaja ei tiedä, että tuollaisia on olemassakaan, saati sitten tulisi mieleen niihin lähteä, saati uskaltaa matkustaa. Arvostan valtavasti tuota teidän missiotanne kiertää kaikki mahdolliset maailman valtiot. Rohkeaa toimintaa.
Kun kaikki on nähty, teillä on arvokasta materiaalia istuskella kiikkustuolissa ja lueskella upeita postauksianne. Voi olla, että siinä vaiheessa ei enää jaksa lähteä toiselle kierrokselle :-) Ja meille muille noista jutuistanne löytyy luettavaa silloinkin, kun kukaan muu ei ole edes uneksinut matkaavansa niihin.
Turvallisia matkoja mitä ihmeellisimpiin maihin.
Kiitos kommentistasi! Hiukan väärillä jäljillä kyllä olet kohteitamme ihmetellessä, ihan ”tavallisia pallon tallaajia” tälläkin reissulla oli mukana ja ihan tavallisia ihmisiä kaikkialla maailmassa on. Rohkeutta tarvitaan lähinnä siinä kohdassa, että tekee ennakkoluulottoman päätöksen lähteä kymmenennen Thaimaan matkan jälkeen jonnekin muualle :-)
Mielenkiintoinen postaus. En ole näihin maihin aiemmin perehtynyt, joten tästä sai uutta tietoa!
Kiitos Iina! Keski-Aasia on kuitenkin suhteellisen lähellä oleva kohde, joten suosittelen lämpimästä näistä ainakin Uzbekistania, joka on ehkä omatoimimatkailijallekin helpohko kohde.
Nuo maaluvut on minulle kyllä valtavan suuria! Mutta näissä tosiaan on aina niin, että keneen sitten ikinä vertaakaan. Näin matkablogeja paljon seuraavana tuntuu, että minä en juurikaan matkusta, mutta taitaa se kuitenkin olla niin, että keskivertosuomalaiseen nähden taidan matkustaa aika paljonkin, vaikkei se siltä itsestä aina tunnukaan siltä :) Minusta matkustan juuri sopivan verran, ja se on kai se pääasia :)
Vaikuttavia lukuja teillä! Se täytyy vielä loppuun todeta.
Kiitos Teija! Niin, eiköhän meitä nyt vaikka suomalaisia, ole koko matkailun kirjon verran: niitä, jotka eivät tee eläessään yhtään ulkomaan matkaa ja niitä, jotka käyvät kaikissa maailman maissa – ja kaikkea siltä väliltä. Ja samakin ihminen matkustaa joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Mitähän näiden bussipysäkkien suunnittelijat on esimerkiksi miettineet? Kysyneet ilmeisesti rahoittajalta: ”Onko OK, jos me rakennetaan tällainen Marssiin sopiva bussipysäkki …? Ja päättäjä on sanonut, että joo, mutta voisko se olla vielä vähän oudompi….
Tuo kaasukraateri on kyllä aivan upea!
Katselin just omia lentokilometrejä, eli 16 kpl lentoja, 43,111 km ja 59 h 56 min koneessa.
Kiitos Anna! Yllättävän samoilla lentokilometreillä näemmä mennään :-)
Turkmenistan taitaa kylpeä öljy- ja kaasurahoissa ja presidentillä on kaikki valta – ja halu rakentaa näyttävää pääkaupunkia, joten miksei sitten näyttäviä bussipysäkkejäkin.
Kraateri taas on venäläisten aikoinaan vahingossa ”rakennuttama” ja sytyttämä.
Huikea kaukomatkailu”kausi” teillä kyllä takana. Näitä reissuja on todella mielenkiinnolla saanut seurata. Tuo Keski-Aasia kyllä kiinnostaisi tosi paljon. Saa nähdä, milloin sinne sitten itsellä matka toteutuu. On niin paljon kaikkea kiinnostavaa.
Kiitos Tuuli! Keski-Aasia on yllättävänkin lähellä ja ainakin Uzbekistan helppo kohde myös omatoimiselle turistille, eli siitä vaan matkaan :-)
Käymienne kohteiden lukumäärä on kunnioitettava! Kaasukraateri on varmaan ollut huikea näky! Stanit kiinnostaa minuakin, joten olen FB:stä lueskellut päivityksiä reissun päältä, mutta tämä oli hyvä kooste.
Kiitos Maiju! Stanit ovat jännä kokonaisuus, sillä monet kansainvälisissäkin maabongaripiireissä aina välillä haaveilevat/kertovat 7 Stan-reissuista. Meiltä uupuu vielä Afganistan ja Pakistan, jotka ovat vähän vaikeampia maita, mutta näitä muita viittä voin lämpimästä suositella!
Olen sellainen keräilijäluonne, että nämä numeropostaukset jostakin syystä on aika pakko lukea. :) Olipas tosiaan erikoinen tuo Ashgabat, oli pakko käydä kurkkaamassa kuvat tuolla teidän FB:ssä. Ja tuo kaasukraateri on mielenkiintoinen. Seurasin teidän vierailua siellä myös FB:ssä.
Kiitos Paula! Turkmenistan on outoudessaan Pohjois-Korean luokkaa, mutta jotenkin se – ehkä onneksi – ylittää uutiskynnyksen harvemmin. Palaan, tietysti, niin Ashgabatiin kuin Darvazaan vielä myöhemmin blogijuttujen muodossa.
Mielenkiinnolla aloitan Sovjetistan-kokemustenne lukemisen, kun oma Albatros-matka tuli varattua noille seuduille. Piti jo 80-luvulla osallistua Keski-Aasian kiertomatkalle, mutta reissu jäi silloin tekemättä.
Kiitos Ella! Huomasinkin tuon Albatrosin ”tehomatkan” tuolle alueelle. Lähiviikkoina kirjoitan vielä monta juttua näiltä seuduilta ja hakutoiminnolla löydät halutessasi juttuja Kirgisiasta ja Kazakstanistakin. Eli pysy ”kuulolla”, niin olet hyvin valmistautunut omaan matkaasi!
Onpas teillä jo lentokilometrejä takana tämän vuoden aikana! Turkmenistalainen tyttöystävä kappale on kyllä mainio – varsinkin kun itsekin matkustin Aral-järven kautta ”Azabadiin” (tai) Ashgabatiin maanteitse maasto-autolla… ja sen piti vaihtaa kameliin vasta Uzbekistanissa :)
Kaksi Stania puuttuu vielä – ja ehkäpä Pakistaniin voisi kohta matkustaa kun sinne saa eVisat (VOA), ja haluaisin kokea sen Karakoram Highwayn Pakistanista Kiinaan. Pamir Highwayn tuli reissattua pari vuotta sitten.
Kiitos Jani! Tuon Pakistanin osalta kyllä vähän arveluttaa paitsi viisumin hankkimisen hankaluus myös niin Suomen kuin Brittien viranomaisten pitkät listat alueista, jonne matkustamista pitää välttää tai joille ei pidä lainkaan mennä. Tapaamme kuitenkin välttää tällaisia maita ainakin vielä niin kauan kuin paljon muitakin, helpompia ja turvallisempia, matkakohteita on listallamme.
Olisihan siinä keräilyharvinaisuus; kerää kaikki seitsemän stania. Ihan vähän arveluttaisi tuo Afganistan. Sitävastoin Turkmenistanissa aion vielä käydä kun se harmittavasti jäi matkallamme väliin.
Kiitos Terhi! Kyllähän näitä Suomessa varmaan löytyy, ihmisiä, joilla on jo plakkarissa kaikki seitsemän, mutta kuten juuri tuossa Janilla yllä vastasin, niin emme osaltamme pidä näiden kanssa sen enempää kiirettä kuin Syyrian tai Irakinkaan kanssa.
Kiva määrä kertynyt maita. Kaikkiin noihin maihin ei itse tulisi edes lähdettyä vaikkakin nuo silkkitien alueet ovat mielenkiintoisia. Ja melkoinen määrä lentokilometrejä. Olisikohan sama kuin itsellä viime vuonna yhteensä.
Kiitos Sari! Ei kannata ”väheksyä” mitään maata :-) – paitsi nyt tietysti maita, joissa juuri nyt on turhan vaarallista. Viimeksi päädyimme sitä suunnittelematta Kameruniin ja siellä näkemään tasamaan gorilloja, joista olin ihan innoissani, vaikken ensin ollut maahan ajatellut edes mennä!
Kaasukraateria olen itsekin fiilistellyt paljon ennen tätä teidän reissua. Pakistanista haluaisin kulkea läpi Karakorumin tien. Teidän vanhasta postauksesta löysin matkatoimiston, joka järjestää kierroksia erilaisempiin paikkoihin kuten Pakistaniin.
Kiitos Sini! Minusta Pakistan, eri maiden matkailutiedotteita lukiessa, on edelleen tuntunut sen verran epävakaalta alueelta, ettei ole houkuttanut. Mutta todennäköisesti tietysti ei sattuisi mitään. Yksi tuttavani kävi juuri Jemeniin kuuluvalla Socotran saarella, ongelmitta.
Ihailen kyllä teidän tiedon ja tuntemuksen määrää, sekä ihan siviilirohkeutta reissujen osalta. Eipä tosiaan ihan tavallisen turistin tule kovin monessa Stanissa käytyä!
Kiitos kommentistasi! Ihan tavallisia turisteja useimmissa Stan-valtioissa kyllä käy, Afganistania ja Pakistania ehkä lukuunottamatta. Sellaisia, jotka eivät innostu aurinkorannoista tai ruuhkaisista suurkaupungeista :-)