Kaupallinen yhteistyö Teahouse of Wehmais
Savonlinnasta lähdettyämme poikkeamme Juvalla Teahouse of Wehmaisissa nauttimassa perinteisestä Afternoon Tea -tarjoilusta. Navigaattori löytää osoitteeseen Pieksämäentie 234, vaikka meiltä meinaa hetkellisesti usko loppua, sillä teehuone sijaitsee hiukan Juvan keskustan ulkopuolella eikä se heti paljasta itseään.
Käännymme tielle, joka jatkuu mahtavana koivukujana keltaiseen kartanoon. Vaikka uskomme opasteita ja jätämme automme paikoitusalueelle, niin en voi vastustaa ajatusta askella koivukujaa pitkin kartanoon, vaikkei minulla mitään erityisen hyvää syytä olekaan olettaa, että Teahouse of Wehmais sijaitsisi juuri tässä keltaisessa rakennuksessa. Eikä se sijainnutkaan: kartanon kuistilla oleva herrasmies tiedustelee asiaani ja opastaa minut oikealla sijaitsevaan matalaan punaiseen rakennukseen.
Lukiessani myöhemmin läheisen kivinavetan ovesta Wehmaan Kartanosta ymmärrän keskustelleeni kartanon isännän puolison, Mattias Grotenfeltin kanssa. Wehmaan kartanosta vasta tätä nykyä Carin Grotenfelt. Teehuonetta pitää sisar Anna Grotenfelt-Paunonen.
Afternoon Tea kahdelle
Suomen ainoa englantilainen teehuone on sisustettu romanttiseen, englantilaiseen tyyliin. Vaaleanpunaiset ruusut koristavat tapettia ja maljakoissa kukkivat vaaleanpunaiset neilikat. Lauantaina, alkuiltapäivästä, paikalla on jo teenystäviä pienen verannan täydeltä, joten asetumme sisälle, jonne sentään vielä mahtuu. Menusta löytyy mieluisa vaihtoehto helposti, sillä edellisenä päivänä Savonlinnassa ajoituksemme ei osunut kohdalleen sikäläisen Saima-kahvilan iltapäiväteelle, joten nyt! Teevaihtoehdoksi valitse Earl Grey Tropicin, tuttua ja turvallista, mutta hienoisella mangotwistillä: eihän tämä nyt ole ihan tavallinen teehetki. Lasse kysyy, enemmän kahvin kuin teen ystävänä, että saisikohan teen vaihtaa kahviksi ja sekin onnistuu!
Herkkutarjottimella on kolmea lajia pieniä voileipiä: kala-, kinkku- ja kasvis, mahtavan kokoiset tuoreet sconesit hillolla ja kermalla ja muutama makea herkkupala. Perinteisen mansikkahillon vaihtoehdoksi tarjolla on myös talon omaa sitruunatahnaa, lemon curdia. Herkkupaloista etenkin pienen pieni suklaakakun pala ja macaron vievät kielen mennessään.
Syötävää on kuitenkin kohtuullisesti: teehetki korvaa lounaamme ja aamiaisesta on jo hetki aikaa, joten jaksamme syödä (lähes) kaiken – toisin kuin vaikka viime syksynä Bangkokissa, jossa tarjoilijat pakkasivat meille mukaan ainakin kolmanneksen kaikesta tarjolla olleesta, eli annos oli aivan turhan suuri.
Teehetken jälkeen kiertelemme vielä hetken sen yhteydessä toimivassa Deli & Deco -myymälässä ihastellen niin teevalikoimia kuin teehen liittyviä tarvikkeita. Erityisesti keltainen teemuki helposti irroitettavalla pienellä siivilällä houkuttaisi, mutta laskeskelen mielessäni kotona olevien mukien määrää ja luovun ajatuksesta.
Vilkaisemme myös vielä keittiöön, jossa on valmistumassa lisää Afternoon Tea -tarjottimia: tämä on selvästikin hittituote! Lähtiessämme kurkistamme vielä pihapiirin navettaan, jota tilan 60 luomulypsylehmää asuttavat.
Tuntuu kivalta, että teehuoneen myötä mekin saatamme helposti poiketa täällä ja ehkäpä myös Grotenfeltin perheen mielestä on mukavaa, että niin me kuin muut niin juvalaiset kuin satunnaiset turistit poikkeavat kylässä.
Teahouse of Wehmaisista ja Wehmaan kartanosta voit halutessasi lukea lisää Ylen jutusta joulukuulta 2018.
Ompa viehättävä paikka! Täytyykin viedä tuo toinen puolisko tuonne joskus käymään jos satumme noille suunnille. :)
Kiitos Inka! Savonlinnasta matkaa ei ole kovin paljoa, joten pitäkääpä paikka mielessänne!
Kiva paikka, josta en ollut kuullutkaan, vaikka takavuosina ajettiin usein Juvan ohi. Kaunis pihapiiri ja kahvila/puoti. Nämä Suomen pikkukunnat on oikeasti täynnä hienoja paikkoja, jotka vain täytyy tietää tai kysellä vinkkejä ja lukea matkablogeja :)
Kiitos Eija! Näitä tosiaan on kivasti ympäri Suomea, ei tosin tee-teemalla.
Näyttääpä kauniilta paikalta ja tarjoilut hyviltä! Tuonne olisi mukava mennä, jos noilla seuduilla pyörii.
Itse olen ollut iltapäiväteellä vain kerran – hotelli Kämpissä työporukalla. Siellä kaikki oli miniatyyristä maistelukokoista, eikä oikein mennyt edes välipalasta. Pitkän teenjuonnin jälkeen jäi aivan kiljuva nälkä :D
Kiitos Iida! Jännää, että iltapäiväteeltä voi lähteä nälkäisenä, mutta tuohan ei siis ollut ”täysikokoinen” toteutus :-) – me olemme nauttineet moisia varmaan jo kohta kymmenen kertaa ja aina olemme olleet joko täysiä tai ylitäysiä!
Juva on minulle tylsän synonyymi, koska se sijaitsee Savonselällä, eikä siellä ole merkittäviä järvimaisemia, toisin kuin naapureissa. Olen ollut tietoinen teehuoneen olemassaolosta, mutta kuten tässäkin käy ilmi, on se varsin ankkalassa sijainnissa, kaukana kaikkialta.
Olen ollut ahkera teen juoja lapsesta lähtien, mutta kaffi/kahavimaassa teekulttuuri on melko huterissa käsissä. Jopa teekaupunki Haapajärvellä jäi kunnon tee saamatta.
Intialainen masala-tee vie tietysti teekokemuksen ihan toiselle tasolle ja jos Wehmaisissa on masalaa, saatan ajatella poikkeavani sinne joskus. Tänä kesänä suunta on muualle.
On tosi myönteistä, että Suomessa on kaksi paikkaa, jossa tee otetaan tosissaan, kunhan vain… ottaisivat teen tosissaan.
Kiitos Stacy! Tuo on kyllä totta, että taitaa olla hiukan haastavaa päästä perille muuten kuin autolla. Masalasta en huomannut kysellä, enkä tainnut sitä teelistallakaan huomata.
Suloisen näköinen paikka! Miellyttävä miljöö. En ole tiennyt, että tallaistakin on Tampereen lähistöllä! Täytyy lähteä visiitille.
Kiitos Iina! Miljöö on todella kaunis, mutta paikka on kyllä lähempänä Savonlinnaa kuin Tamperetta ?
Tämä teehuone on todella symppis, kiva että siitä kirjoitetaan myös blogijuttuja! Kotipaikkani Pieksämäki on jokseenkin lähellä, ja olen käynyt iltapäiväteellä silloin tällöin hemmottelemassa itseäni ja läheisiä. :)
Kiitos kommentista! Vietin parikin nuoruuteni kesää Pieksämäen lähellä Partaharjun kesälukiossa ja kieltämättä kun tuon suunnan tienviittoja luin, niin kävi mielessä, että pitäisikö vielä käydä samalla reissulla Pieksämäelläkin, mutta idea syntyi vähän liian myöhään.