Bornholmin saaren ympäri

Bornholmin saari ei ole kovin suuri – koko saaren kiertäisi vähän yli 100 kilometrin lenkillä, eli se onnistuisi reippaimmilta vaikka pyörällä, ainakin jos lenkin ajaa muutamaan osaan. Me jaoimme saaren kiertämisen kahteen osaan vaikka teimme sen autolla: ensimmäisenä päivänä keskityimme saaren länsi- ja pohjoispuoleen ja toisena päivänä itään ja etelään.

Pysähdyspaikat valitsimme  Tripadvisorin ja kohta jo kuolevan Google Tripsin vinkkejä yhdistelmällä ja päädyimme näihin.

Hasle

Aloitamme pienestä Haslen rantakaupungista. Uinuva satama tuo jotenkin mieleen Gotlannin Gnisvärdin. Tällainen on se oikeanlainen kesäaamun maisema. Tien varrella on pieniä puisia kojuja, kuin entisajan maitolaitureita, mutta täällä ne ovat pieniä itsepalvelumyymälöitä: perunoita, mansikoita, taimia, ehkä pieniä käsityöesineitäkin. Kojun katolla liehuu tietysti Tanskan lippu – täällä ei liputeta juhlallisesti ja säädellysti vaan iloisesti ja käytännöllisesti.

Jons Kapell

40 metriä korkea kallio nousee merestä. Jääkauden aikaan merenpinta oli korkeampi ja monessa kohtaa Bornholmin rannikolla on näitä korkeita meren muovaamia jyrkkäseinäisiä kallioita. Jons Kapell on ensimmäisemme ja aamuvirkeinä laskeudumme melkein 200 askelmaa alas rannalle. Vaikka aamu on vielä hivenen viileä paluu autolle nostaa hien pintaan.

Myöhemmin iltapäivällä käymme Helligdominkin rannalla, mutta emme enää viitsi laskeutua rannalle.

Hammershus

Hammershusin linna kerää pienelläkin saarella turisteja. Joudumme jopa maksamaan paikoituksesta! Lyhyin paikoitusaika on määritelty 6 tunniksi ja se maksaa 30 DKK (4 euroa). Onneksi Easypark toimii täälläkin kunhan saamme lisättyä vuokra-automme sovellukseen.

Hammershus on Pohjoismaiden suurin keskiaikainen linnoitus 1300-luvulta. Linnoitusta ovat vuoroin hallinneet tanskalaiset, saksalaiset ja ruotsalaiset – siitä huolimatta, että linna on ollut hyvin puolustettavissa: se sijaitsee rannalla ja korkealla kukkulalla. Turistikin, satoja vuosia linnan suuruuden vuosien jälkeen, saa hiukan käsitystä lähestymisen haasteellisuudesta ylittäessään linnalle vievän sillan ja kiivetessään ylös mäelle. Mutta enää kukaan ei puolusta linnaa, edes turisteilta.  Alue on kuitenkin sen verran laaja, että kivoja kuvakulmia muurien raosta merelle tai kumppaniin löytyy varmasti jokaiselle!

Allinge

Hasle, Jons Kapell ja Hammershus olivat vasta lämmittelyä: Allingen takia me olemme täällä, Bornholmilla. Saaren pohjoiskärjen pieni kaupunki on ilmeisen luonteva paikka pysähtyä saarelle purjeveneellä matkalla vaikka Kööpenhaminasta Visbyhyn ja siksi juuri tämä kaupunki on meille purjehtivien ystäviemme jäljiltä tutumpi kuin muut Bornholmin kaupungeista.

Täällä kiinnitämme ensimmäistä kertaa huomiota savustamoihin (røgeri), joita on ollut rannikon kaikissa kalastajakylissä. Nykyisin monessa niistä on myös ravintola, eli savustettua kalaa voi joko nauttia paikan päällä tai ostaa mukaan. Isot mustakylkiset ankeriaat myyntitiskissä vievät ajatukset jouluun: ankerias kuului lapsuuteni joulupöytiin, mutta nyttemmin en ole enää syönyt sitä vuosiin. Onkohan senkin syöminen nykyisin jo jotenkin epäeettistä?

Lounaspaikkaa etsiessämme kävelemme Allingen rantaa pariin kertaan päästä päähän ja päädymme – tietysti – siihen ensimmäiseen, jonka kohdalla ensin sanoimme, että katsellaan nyt vielä muitakin.

Rannan putiikista matkaan tarttuu Bitte Kai Randin värikäs kesämekko, joka on sittemmin kerännyt yllättävän paljon suosiota Instagramissa ja blogissakin!

Lounaan jälkeen jatkamme vielä pohjoisemmaksi Sandvikin suuntaan käydäksemme Hammerenin majakalla (Bornholmin pyöreistä kirkoista ja saaren majakoista kirjoitin näihin keskittyvän jutun jo aikaisemmin). Viimeiset kilometrit majakalle olivat jo melkein haasteellisia, autolla, mutta tästä kirjoitinkin jo ”majakkayhteenvedossa”.

Bornholms Kunstmuseum

Taidemuseolle kannattaa poiketa vaikkei taide erityisesti kiinnostaisikaan. Rakennuskin on nimittäin vähintäänkin hieno. Lisäksi museon parkkipaikalta vie polku rannalle Hellingdomsin kallioille. Parhaiten nämä 20 metrin korkeuteen nousevat jyrkät rantakalliot näkisi Helligdomin ja Gudhjemin välisellä laivaristeilyllä, mutta kyllä rannasta saa käsityksen myös rannan puolelta.

Tässä vaiheessa päivää jo hiukan laiskoiksi heittäytyneinä valitsimme museon kahvilan, museon puistossa sijaitsevan taiteen ja pienen kävelyn rannalle, vaikka emme ihan kallioiden juurelle asti kävelleetkään. Jyrkkiä kallioitahan olimme käyneet katsomassa lähempää jo aamulla Jons Kapellella.

Gudhjem

Gudhjem oli ensimmäisen päivämme viimeisiä kohteita ja ehkä päivän annos kauniita satamakaupunkeja alkoi jo olla melkein täynnä – vaikka onhan Gudhjemkin kaunis, vai mitä?

Olimme myös hiukan myöhässä sikäli, että taidelasimyymälät, jotka tuntuivat niistä lukiessani aavistuksen verran kiinnostavilta olivat jo kiinni tältä päivältä – mutta toisaalta, todennäköisyys sille, että olisin ostanut niistä mitään, oli joka tapauksessa hyvin lähellä nollaa, joten eipä menetys ollut suuri.

Gudhjemista käännyimme sisämaahan ja kävimme katsomassa päivän kirkon, eli Österlarsin kirkon ennen paluuta Rönneen. Kilometrejä kertyi jokseenkin tasan 100.

Svaneke

Toisena päivänä aloitimme Svanekestä, joka on ainakin kerran äänestetty Tanskan kauneimmaksi markkinakaupungiksi. Listalla näyttää myös olevan Ærøskøbing, josta sainkin jo vinkin lukijamme kommenteissa juttuumme Rönnestä – lisäsin sen heti listalleni seuraavaa Tanskan matkaa ajatellen! (Ainakin tässä jutussa on fantastinen kuva Ærøskøbingista.)

Svanekessa aloitimme savustamosta, joka tunnetaan nimellä Five Sisters. Tämänkin savustamon yhteydessä olisi ollut ravintolakin, mutta emme ihan vielä olleet valmiita lounaalle.

Savustamolta kuljimme satamaan päin marssimusiikin tahtiin. Myös norjalaiset nuoret olivat löytäneet tiensä tähän kauniiseen kaupunkiin. Rantakadun hotellit, Östersöen ja Siemsens Gaard, vaikuttavat viihtyisiltä ja vähän paremmalla suunnittelulla (jos olisimme alunperin tienneet vuokraavamme auton koko ajaksi), olisimme voineet sen sijaan, että asuimme neljä yötä Rönnessä viipyä vaikka täällä edes yhden yön.

Satamasta jatkoimme, soittokuntien vanavedessä, kaupungin keskustaan ja maltoimme poiketa muutamassa matkamuistomyymälässäkin. Yhdessä lasimyymälässä ihailin pientä lasilaattaa arvioiden, että paljonkin se maksaisi, kun ystävällinen myyjä tuli kertomaan, että voit osallistua työpajaan, jossa voit tehdä tällaisen! Aika (ja innostus) ei riittänyt ihan noin pitkälle, mutta se laatta oli kyllä hieno. Keskustassa näimme jossain kulmassa pannukakkuravintolan mainoksen ja siitä se idea lounaasta syntyi: suolaisia pannukakkuja!

Kun lopulta maltoimme lähteä Svaneken kylästä, niin jatkoimme matkaa vielä läheiselle Svaneken majakalle. Majakkarannalta aukeaa vielä näkymä Svanekeen, joten majakan ohella saatoimme täälläkin vielä ihailla näkymää Svaneken suuntaan.

Nexö

Hasle, Allinge, Gudhjem ja Svaneke olivat kaikki olleet juuri sellaisia idyllisen kauniita rantakaupunkeja pienvenesatamineen, jotka saavat meren äärellä varttuneen ja merellä jonkin verran liikkuneen ihmisen melkein huokaisemaan ihastuksesta.
Nexö ei ole sellainen. Nexö tuntui näiden jälkeen liiankin tavalliselta kaupungilta. Rantaa hallitsivat teollisuus- ja varastorakennukset ja pienet putiikitkin olivat vaihtuneet ihan tavallisiin kauppoihin. Lykkäsimme jopa tänne hiukan suunniteltua iltapäivätaukoa eteenpäin: yksikään kahvila ei varsinaisesti kutsunut poikkeamaan juuri sinne.

Bornholmertårnet

Matkalla saaren hienoimmaksi väitettyä rantaa, Dueoddea, pysähdyimme näköalatornilla.
Bornholmertårnet on entinen armeijan käytössä ollut torni, jonka ympärille on rakennettu koko perheen kohdetta. Ehkä se sitä voisi ollakin, tanskalaiselle perheelle, isovanhemmista lapsiin, mutta suomalaiselle turistille Bornholmin ja Tanskan historia kuvattuna vain tanskan kielellä ei oikein aukea. Emme myöskään jaksaneet innostua tietokilpailukysymyksistä koskien Bornholmin historiaa toisen maailmansodan tai kylmän sodan aikaan.

Mutta näköalaahan me olimmekin tänne tulleet katsomaan, joten nousimme hissillä tornin huipulle katsomaan Bornholmia korkeuksista! Onneksi torniin pääsi hissillä – aamuinen porrastreeni Jons Kapellin portailla riitti tälle päivälle. Mutta jos porrastreeniä kaipaat, niin torniin voi myös nousta kävellen, portaita taisi olla vajaa 200. Torni on jokseenkin saman korkuinen kuin stadionin torni Helsingissä.

Tornin vieressä on myös vanha Dueodden majakka, jonne sinnekin saa voi halutessaan kiivetä – tarjolla on ainakin 100 porrasta lisää!

Dueodde

Näköalatornista näimme jo Dueodden rannan (ja uuden majakan) ja aloimme ymmärtää miksi Bornholm-esitteet hehkuttavat Dueodden rantaa. Majakan pikaisesti katsastettuamme lähdimme kävelemään rannalle, jonne olikin dyynien läpi rakennettua puista polkua pitkin lähes kilometrin matka suuntaansa, mutta jo matka, kuten päämääräkin, rantaviiva, oli ehdottomasti sen arvoinen. Jos pitää hiekkarannoista ja rantaelämästä, niin Dueodden on se oikea kulma Bornholmilla.

Itse tosin en malttanut taaskaan olla vertaamatta Bornholmia Gotlantiin: Toftan rannalle Visbyn lähellä ei ole näin pitkä matka!

Dueoddenissa nautimme rantalomafiiliksissä vielä jäätelöt ja lähdimme ajamaan päivän kirkon (Nyker) kautta takaisin Rönneen. Toisenkin päivän pituus ajokilometreinä oli hämmästyttävän tasan 100 km!

Tässä vielä Bornholmin kartta:

Bornholmin myllyt

Lopuksi vielä muutamalla kuvalla saaren myllyjä. Bornholmin kierroksen voisi halutessaan suunnitella myös vaikka saarella olevien 16 vanhan tuulimyllyn ympärille. Siinä missä kävimme ihan suunnitellusti joillakin saaren majakoilla ja pyöreillä kirkoilla, niin tuulimyllyistä kiinnostuimme vain niistä, jotka osuivat reittimme varrelle.

Hollanti saattaa olla kuuluisampi tuulimyllyistään kuin Tanska ja Bornholm, mutta upeita ne täälläkin ovat!