Kekkosen lasit

Tamminiemi feature

Kävimme jo pari kuukautta sitten, vihdoinkin, Tamminiemessä. Vaikka asummekin pääkaupunkiseudulla ja Munkkiniemen kautta keskustaan kulkiessamme näemme Tamminiemen joka kerta, emme olleet siellä koskaan käyneet. Tällä kertaa kiinnostuksen herätti Kansallismuseon valokuvanäyttely Katse Kekkoseen! Lehtikuvia, joka on avoinna aina vuoden 2020 loppuun asti, joten niin Tamminiemeen kuin siellä olevaan näyttelyyn ehtii vielä.

Tamminiemi

Myöhemmin tänä kesänä tulin lopultakin tarttuneeksi Olavi Koistisen novellikokoelmaan Mies, joka laski miljardiin. Olavi on veljenpoikamme esikoisen kummisetä ja sen innoittamana ostimme kirjan hetimmiten sen ilmestyttyä vuonna 2017, mutta viimeisinä työvuosinani hankkimieni, mutta lukemattomien kirjojen jononi pääsi venymään yli 30 kirjaan ja vasta nyt alan päästä tämän virtuaalisen kirjapinon alimpiin teoksiin. Virtuaalisen, sillä monet kirjoista olin hankkinut e-kirjoina. Olavin kirja palkittiin ilmestymisvuonnaan Kalevi Jäntin palkinnolla, joten ihan turhasta esikoiskirjasta ei ole kyse.

Yksi Olavin novelleista, Kekkosen lasit, kertoo vierailusta Tamminiemessä. Annan siis sanan ammattilaiselle. Kursivoidut tekstit Olavi Koistisen kirjasta.

Työhuone

“Työhuoneen pöydällä oli mustepullo, paperisakset, hopeinen veitsi, kolme muovikirjakalenteria, vihreä pöytälamppu, vanha tahriintunut kuulakärkikynä, lankapuhelin, mikrofoni ja lakikirja. Yhden sukupolven mittaisen ajan Suomea johdettiin tämän pöydän äärestä. Tuolin takana olevassa kirjahyllyssä komeili kokonainen sarja Nykysuomen sanakirjaa, vaikka on tietysti törkeä vaite, että Kekkonen olisi joskus muka joutunut tarkistamaan sanakirjasta sanoja. Myllykirjeet olivat verbaalisesti kunnianhimoisia.”

“Kirjahyllyssä oli myös Kekkosesta itsestään kirjoitettuja kirjoja – opiskeliko presidentti muka muiden kirjoista, millainen mies oli?”

“Suuren mustan metallilaatikon kyljessä luki HPY. Opas kertoi, että se oli aikansa rakettiteknologiaa. Laatikossa oli luuri ja kolme punaista nappulaa ja se, mihin ne yhdistivät puhelut, oli valtionsalaisuus. Nappulat taisivat olla insinöörien lisätoiminto, jota ei käytetty mihinkään, sellaisiahan puhelimissa aina oli.”

Tamminiemi Kekkosen työhuone

Sali ja baari

Sali
Salissa kokoontui muutaman kerran myös Sylvi Kekkosen kirjallinen piiri

“Salin viereinen baarikaappi on liukuovien ympäröimä, kätkettävissä.
– Ja kuten tiedetään niin eihän hän lasiinkaan sylkenyt, tosin viinit ja shampanjat jäivät kaappiin seisomaan.
Erimuotoiset juomalasit kiiltelivät viivasuorissa riveissä ylössuin, täällä suhtaudutaan juomiseen säntillisesti. Kehitystä tämäkin: ihmiskunta on tutkinut, millaisista laseista eri viinoja oli syytä juoda.”

Baari

Halli

Yläkerran hallin kalusteina on Yrjö Kukkapuron Ateljee nahkasohvat ja -nojatuolit. Pallotuoli on luonnollisesti Eero Aarnion suunnittelema. Televisiotuolina on Yrjö Kukkakuron Karuselli-tuoli ja -rahi.
Essi Renvallin suurikokoinen kullattu pronssireliefi edustaa Kekkosten omia taidehankintoja, samoin televisiotuolin vierellä oleva Särestöniemen värikäs maalaus “Ilves kohtaa Jäämeren”.

Seurusteluhuone
Tamminiemi seurusteluhuone
Sylvi Kekkonen Tamminiemi

Keittiö

“Kekkosen keittiö oli kuin kotimuseo. Kirkkaankeltaiset ovat, niiden pyöreät messinkikahvat, ruskea leipälaatikko liukuovella, neliskulmainen talousvaaka käsin liikuteltavalla punnuksella, matalat lieriölamput. Se oli suomalaisen keittiön arkkityyppi, mummolankyökki johon olisi kuulunut mehulingon pulputus.”

Tamminiemi keittiö
Tällainen vaaka on meilläkin vielä tallella (joskaan ei aktiivisessa käytössä). Samaa keltaista ovat keittiön kaapit.
Keittiö
Kun johonkin huoneeseen haluttiin palvelua, syttyi tilaa vastaava lamppu keittiössä. Vastaava järjestelmä oli käytössä lapsuudenkodissani, sillä sekin oli myös isäni työn takia edustuskoti.

Makuuhuone

“Kekkonen oli kuollut kapeassa vuoteessa ympärillään suorakulmainen vinyylilevysoitin, harmaa lankapuhelin, Suomen Kuvalehti, pyöreä pöytälamppu, standaardeja, kalenteri, pöytäkello ja silmälasit. Kalenteriin oli jätetty päivämääräksi 31. elokuuta ja pöytäkello oli pysäytetty kello yhteen, koska sillä lyömällä presidentti oli havaittu menehtyneeksi.”

“Kekkosen lasit olivat pienemmät kuin olin luullut, valokuvissa ne näyttivät aina televisioruudun kokoisilta. Silmälasien muovisangat oli taitettu linkkuun kuin suojaksi.”

Tamminiemi makuuhuone

Tamminiemi
Kurkistus 70-luvun kylpyhuoneeseen – ihanan värikkäitä tekstiilejä!

Sauna ja uima-allas

“Painoimme päämme saunan ahtaassa oviaukossa. Opas kertoi, että toisin kuin yleensä uskottiin, ei Kekkosen saunaporukoissa meno aina ollut kosteaa. Kekkonen nautti useimmiten saunan lomassa puolukasta tehtyä virvoitusjuomaa, ja vieraille kannettiin yksi vissy ja nelosolut mieheen.”

“Sauna oli tavallinen nokeentunut hirsisauna.”

Tamminiemen rantasauna Tamminiemen rantasauna Tamminiemen rantasauna

Tamminiemen rantasaunan uima-altaan rakentamisesta on muuten tänä kesänä tullut kuluneeksi 50 vuotta. Itse sauna rakennettiin jo vuonna 1956.

Katse Kekkoseen! Lehtikuvia

Valokuvanäyttelyn kuvat esittelevät urheilevan, metsästävän, kalastavan, hiihtävän ja kirjallisuutta ja taiteita harrastelevan kansanmiehen. Kuvat ovat vuosilta 1952-1980 ja otettu presidentin vapaa-ajalla, lomalla tai kun tapahtumien virallinen osuus on päättynyt. Lehtikuvaajat seurasivat presidenttiä, hänen toiveistaan, niin Lapin hyytävään talveen kuin Karibian hiekkarannalle.

Katse Kekkoseen näyttely Tamminiemi

Katse Kekkoseen näyttely Tamminiemi
Christian Westerback: Unkarissa 1976, Kari Santala: Michiganissa 1976, Christian Westerback: Tankavaarassa 1977, Jussi Pohjankallio: Aamulenkillä Seurasaaressa 1959

Katse Kekkoseen Tamminiemi

… ja museo- ja näyttelykierroksen jälkeen tietysti Café Adjutantiin!

Artikkelin avainsanoja
, ,

2 kommenttia

  • Tamminiemi on hieno paikka. Olen vieraillut siellä nyt kaksi kertaa. Kummallakaan vierailukerralla varsinaista tungosta ei talossa näkynyt. Viimeksi paikka oli suorastaan autio saapuessani maaliskuisena sunnuntaina heti ovien avauduttua. Sain kiertää tyhjää taloa ja valokuvata kaikessa rauhassa. Saunalle ei tuolloin tosin ollut asiaa, sillä sinne on mahdollista päästä vain kesäisin. Täytyy siis tehdä vielä uusi vierailu loppukesän aikana.

    Nuo novellin huomiot olivat mainioita. Tosin Tamminiemen keittiöstä jäi mieleen, että siellä oli myös vähän järeämpää ruoanlaittovälineistöä, jota ei kotikeittiöissä näe.

    • Kiitos Aron! Kesäkuussakaan ei nyt suoranaista tungosta ollut, mutta vähän elämää kuitenkin 🙂 Kesäretkissä tuohon kohteeseen on tosiaan bonuksena tuo sauna, jota ei talvella pääse näkemään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.