Akropolis ja Lycabettus – Ateenan maamerkit

Ateena Pnyx
Ateena Pnyx

Jos retkemme Cape Sounionille oli tavallaan turha, sillä olimmehan olleet siellä ennenkin, niin myös Akropolis- ja Lycabettus-kukkuloilla olimme olleet ennenkin, mutta mielikuvat niistä(kin) olivat sen verran kaukaisia, että pakkohan nekin oli kerrata. Jos nuorena aikuisenakaan tehdyt matkat eivät pysy ihan tarkkaan mielessä vuosikymmenien ajan, niin ei taida lapsinakaan maailmalla liikkuneet muistaa kaikesta näkemästään kovin paljoa myöhemmin!

Akropolis

Akropolis-kukkulalle ostimme Skip the Line -liput ja lyhyen opastetun kävelyn sunnuntai-aamuksi. Skip the Line -liput olivat melko turhia, sillä sunnuntai-aamuna (n. klo 10) Akropoliksen porteista pääsi sisään melkein jonottamatta muutenkin, mutta luultavasti tilanne muuttui jo tunnin sisällä.

Kävelykierroksemme alkoi Thissionin metro-asemalta (tai oikeastaan hotelliltamme läheltä Syntagma-aukiota, olihan se kävelyetäisyydellä). Ennen Akropolikselle nousua kävimme katsomassa Pnyx-aukiota, hiekkakenttää demokratian alkuajoilta: täällä vapaat ateenalaiset (miehet) kokoontuivat päättämään yhteisistä asioista. Kiipesimme myös sen verran Filopappos-mäelle (Isoisän mäelle), että näimme Akropoliksen aamuauringossa.

Ohitimme myös Socrateksen vankilan, tai näin oppaamme väitti, joskin myöhemmät nettitutkimukset tuottivat aiheesta ristiriitaista tietoa. Oli niin tai näin, niin kyllähän Ateenassa tuntee monella tapaa olevansa keskellä historiaa.

Akropolis Ateena

 

Mitättömän näköinen hiekkakenttä – ja kuitenkin demokratian syntysija. Esimerkiksi Emmanuel Macron piti joku vuosi sitten Kreikassa vieraillessaan puheen juuri täällä.
Akropolis Ateena
Socrateksen vankila – kenties?

Akropolis-kukkulalle noustessamme koimme jo olevamme keskellä nykyaikaa: isot portaat olivat ääriään myöten täynnä ihmisiä ja oppaamme muistutti pitämään huolta tavaroistaan. Kukkula on suosittu myös taskuvarkaiden keskuudessa. Oppaamme vitsaili vielä, että toki he maksavat veronsa, sillä ostavathan ne pääsylipun alueelle!

Pääsisäänkäynniltä kukkulalle noustessa ensimmäinen isompi rakennelma on Herodes Atticuksen Odeion, siis musiikki- ja lauluteatteri, jonka Herodes Atticus rakensi kuolleen vaimonsa muistolle. Ehkei yhtä mahtava ja kuuluisa kuin Taj Mahal, mutta periaatteessa siis sama asia. Täällä järjestetään edelleen konsertteja, joilla ainakin on siis upeat puitteet.

Akropoliksen tärkeimmät säilyneet rakennukset ovat Propylaia, Akropoliksen porttirakennus, Partheon, rakennuksista suurin ja Erekhtheion. Portin vieressä oleva pienempi Athene Niken, voitonjumalan, temppeli on sekin tunnettu, jos ei muuten, niin tuotemerkki Niken myötä!
Partheonista joku sivusto toteaa juhlavasti: The Most Sacred Site of the Ancient World – enkä nyt oikeastaan ole eri mieltä.

Erektheionin vieressä oleva oliivipuu polveutuu legendan mukaan siihen oliivipuuhun, jonka Athena-jumala antoi ateenalaisille. Nykyinen puu ei voi olla tuhansia vuosia vanha, mutta voihan se olla alkuperäisen puun jälkeläinen?
Nykyturistia saattaa enemmän hyödyttää tieto, että läheisen toisen puun vieressä on vesihana, josta voi täyttää vesipullonsa.

Ylhäältä kukkulalta voi myös nähdä hyvinsäilyneen Hefaistoksen temppelin ja toisella puolella Dionysoksen teatterin: kummankin osalta tyydyimme näkemään ne etäältä.

Akropolis Ateena
Herodes Atticuksen Odeion

Akropolis Ateena Akropolis Ateena

Akropolis Ateena
Parthenon

Akropolis Ateena Akropolis Ateena

Akropolis Ateena
Erektheion ja oliivipuu (ihan rakennuksen vieressä), toisen puun juurella on vesipiste
Akropolis Ateena
Athene Niken temppeli
Akropolis Ateena
Hefaistoksen temppeli
Akropolis Ateena
Dionysoksen teatteri

Areopagus -kallio

Akropolis-kukkulan juurella on pieni kallio, joka kerää etenkin iltaisin paljon ihmisiä katsomaan laskevan auringon valaisemaan Akropolis-kukkulaa ja toiseen suuntaan laskevaa aurinkoa.

Mekin palasimme Akropolikselle vielä seuraavana iltana ja kiipesimme satojen muiden kanssa kalliolle johtavat portaat. Ylhäällä kalliolla pysyttelimme kyllä melko lailla sen keskellä, toisin kuin hurjimpia valokuvauspaikkoja etsivät nuoret. Kallion alla olikin, ilmeisesti joka ilta, ambulanssi parkissa siltä varalta, että joku putoaa kallion jyrkiltä reunoilta vielä “parempaa” kuvaa tavoitellessaan!

Näköala Akropolis-kukkulalle ei kalliolta ole ihan parhaasta mahdollisesta kulmasta: näköalaa hallitsee sisäänkäynti ja Athene Niken temppeli, ei Partheon.

Areopagus Ateena Areopagus Ateena Areopagus Ateena Areopagus Ateena

Lycabettus

Useimmilta Ateenan kattoterasseilta näkee joko Akropolis- tai Lycabettus-kukkulan – ja tietysti toiselta näkee toisen, joskin melko etäältä.

Lycabettus-kukkulalle suosituin tapa nousta on lienee tehdä se kaapelivaunulla. Kaapelivaunun lähtöasemalle taas lyhin matka lienee Evangelismoksen metroasemalta, mutta Syntagmakin käy, jos ei satu valmiiksi olemaan sinisen metrolinjan varrella. Mäkeä ja portaita kertyy kohtuullisesti jo kaapelivaunun lähtöasemallekin, joten kannattaa varautua vesipullolla ja pienellä hikipyyhkeellä!

Kaapelivaunuun kannattaa ostaa ala-asemalta menopaluulippu, ellei sitten halua reippailla alas – sekin on toki mahdollista. Kaapelivaunumatkaan oman jännityksensä tuo kallion sisällä kulkevan radan toteutus: pääosan matkaa raiteita on vaan yksi, vain radan keskikohdassa on kaksi raidetta, joten vaunut lähtevät ylhäältä ja alhaalta samaan aikaan jo kohtaavat keskellä.

Ylhäällä kukkulalla on paitsi upeat näköalat, myös pieni kirkko ja muutama ravintola, jotka eivät ole ihan Ateenan halvimpia.

Oikeastaan kukkulalle pitäisi tietysti nousta alkuillasta siten, että olisi ylhäällä auringon laskiessa ja kaupungin valojen syttyessä, mutta me päädyimme nyt kuitenkin kukkulalle jo iltapäivällä, ja kyllä siinäkin oli puolensa.

Lycabettus Ateena Lycabettus Ateena
Lycabettus Ateena Lycabettus Ateena
Lycabettus Ateena

Matkalla Syntagma-aukiolta Lycabettus-kukkulalle oli muuten paras Ateenassa näkemämme kokoelma graffiteja – vai mitä pidät vaikka näistä? Kaikkien tekijänä Hijack, josta kevyesti tekemäni nettitutkimus kysyy “Is Hijack the new Banksy?”

Ateena graffitejaLycabettus Ateena

Hotel Grande Bretagne

Ateenan ykköshotelli lienee Syntagma-aukion reunalla sijaitseva Grande Bretagne. Emme asuneet siellä, mutta poikkesimme sinne yhtenä päivänä iltapäiväteelle (tosin Lasse nautti teen sijaan freddo cappuccinon) ja samassa yhteydessä kävimme kyseisen hotellin kattoterassilla, josta on hienot näköalat niin Syntagma-aukiolle, parlamenttiin, Akropolis-kukkulalle kuin Lycabettus-kukkulalle.

Luultavasti hotelli ei suoranaisesti rakasta kattoterassille pyrkiviä turisteja, mutta tuntui sinne pääsevän, kunhan käyttäytyy ja pukeutuu suhteellisen siististi. Asiakkuutemme hotellin aulan talvipuutarhassa ei vaikuttanut asiaan, sillä kävimme ensin kattoterassilla ja menimme alakerran kahvilaan vasta sen jälkeen.

Grande Bretagne Ateena Grande Bretagne Ateena Grande Bretagne Ateena

Artikkelin avainsanoja
,

14 kommenttia

    • Kiitos Mira! Kieltämättä, jos antiikin ajasta puhutaan, niin Akropolis on ykköskohde.

    • Kiitos Elina! Saamistamme kommenteista päätellen tosi moni käy Kreikassa vaan saarilla. Toki nekin ovat hienoja, mutta niin on manner-Kreikkakin.

  • Itse en ole ollut kovin kiinnostunut Kreikasta, mutta alan pikku hiljaa lämmetä ja tietenkin kreikan mytologia kyllä kiinnostaa. onhan minun nimenikin aika hieno tarina, johon liittyy Zeus 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Minä olen taas pitänyt Välimeren maista Kreikasta enemmän kuin vaikka Italiasta ja Espanjasta, mutta kaikissahan näissä toki riittää nähtävää ja koettavaa monen moneen reissuunkin.

    • Kiitos Jaakko! En sitten tullut selvittäneeksi miten aikaisin tuonne pääsisi, mutta pahoin pelkään, että ihmisiä löytyy myös ihan aamuun – mutta kyllä sinne mahtuu, kunhan ylös pääsee.

  • Ateenassa tykkään juurikin siitä, miten siellä tuntee olevansa keskellä historiaa. Me katsottiin auringonlasku tuolta Lycabettus -kukkulalta, ja olihan se hieno näky, kun Akropoliksen valot syttyivät. Mutta porukkaa oli niin hurjat määrät, että kameraa piti nostaa väkijoukkojen yli, jotta sai jonkinlaisen kuvan maisemista 🙂

    • Kiitos Anna! Ateena(kin) taitaa nykyisin olla suosittu kohde. Myös Airbnb-ongelma alkaa nostaa päätään myös Ateenassa – paikalliset eivät ole erityisen haltioissaan kun vapautuvat asunnot menevät turisteille.

  • No niin, luovutin ja tulin ihailemaan Ateenaa sinun kertomanasi kovassa ikävässäni. Tässä välissä päätimmekin viettää pääsiäisen Ateenassa – outoa kyllä, kaikista Kreikassa viettäneistäni kuukausista huolimatta en ole koskaan ollut siellä pääsiäisenä! Tekstistäsi löysin oman Ateenani, vaikka et kertonutkaan, minkälaisia tunteita kaupunki sinussa herätti. Minulle se on maailman ihanin kaupunki!

    • Kiitos Katja! Harvemmin mikään kaupunki herättää minussa suuria tunteita – olen enemmänkin matkailijana tyyppiä “tutkiva journalisti”. Ateenassa kyllä historian voimakas läsnäolo pakotti ajoittain miettimään syntyjä syviä …

  • Ateenassa nähtävää riittää (ja ilmeisesti myös turisteja myös sen mukaisesti 😅). Jopa hieman häpeällistä, että filosofian opiskelijana, en edelleenkään ole käynyt Areenassa. Tosin muualla Kreikassa sitäkin enemmän, mutta onhan Ateena jotain aivan muuta kuin rantalomailuun pyhitetyt turistipesät. Onneksi äidiltäni olen kuullut monta mielenkiintoista tarinaa Ateenasta, jo ihan sotilasjuntan ajalta tämän vuotiseen kielikursseiin asti 😅

    • Kiitos Johanna! Olemme mekin vuosikymmenten mittaan kiertäneet muutamankin Kreikan saarista, tosin emme kai oikein koskaan ole päätyneet yhdellekään rannalle rantalomamielessä, kun olemme olleet purjeveneellä liikkeellä. Tuokin on niin totta, että nyky-Kreikan demokratia on suhteellisen uusi juttu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.