Kaupallinen yhteistyö: Mustion Linna
Viime päivinä Etelä-Suomessa on satanut ihan kunnolla. Perjantai-iltapäivällä ajelimme kohti Inkoota ja edelleen Mustiota viettääksemme illan ja yön Mustion Linnassa. Hienoisessa tihkusateessa suhtauduimme jo retkeen aavistuksen epäilevästi, mutta perille päästyämme totesimme nopeasti, että jos jonkun mielestä Suomen lokakuussa on jotain vikaa, niin ei ainakaan täällä!
Linnan isossa puistossa ruska oli vielä kauneimmillaan ja keltaiset ja oranssit sävyt kehystivät vihreää nurmikkoa. Eri tyyliset rakennukset olivat kaikki kauniita omalla tavallaan: keltainen linna, joka nykyisin toimii museona, valkoinen Edelfelt-rakennus, jossa majoituimme ja koristeelliset ravintola Linnankrouvin rakennus ja etenkin nykyisin kokoustilana toimiva Talli. Tihkusateen sopivasti tauottua kiertelimme Linnan puistossa, ylitimme kesäteatterin vieressä olevan upeasti sammaloituneen sillan ja kurkistimme Orangerien talvipuutarhaan. Palasimme takaisin tutkiaksemme vielä Lummepolkua, mutta sen kohdalla syksy tuli jo vastaan: lumpeet olivat asettuneet talviteloille ja hienoisessa tuulessa puisilla ponttooneillakin oli hiukan haastavaa liikkua. Läheinen huvimaja sentään pysyy tiukasti paikallaan, myös syksyisellä säällä.
Klikkaamalla kuvaa tai tästä saat näkyviin koko kartan kaikkien selityksineen
Menu Signature Linnan krouvissa
Illan pimetessä, se vika lokakuun lopussa jo on, että pimeys tulee varhain, siirryimme Linnankrouviin illalliselle. Yhdenkin yön retki, suhteellisen lähellekin – Mustion Linnaan on matkaa Helsingistä runsas 70 km – irrottaa kivasti arjesta ja monenkin ruokalajin illallisella on kiva istua kiireettä eikä viinilasillisen kohdalla tarvitse miettiä, että kumpi ajaa kotiin.
Aloitimme illan tilaamalla lasilliset proseccoa. Sitä emme kuitenkaan saaneet, sillä tarjoilija ylipuhui meidät kokeilemaan talon omalla etiketillä olevaa saksalaisvalmisteista sektiä. Ok … pitäähän sitä olla avoin paikallisille erikoisuuksille. Emme jääneet kaipaamaan proseccoa, eli oikein hyvää sektiä, kiitos vaan suosituksesta!
Nautimme Linnankrouvin Menu Signaturen, joka tarjoiltiin meille kukin ruokalaji tarkasti kuvaillen. Alkusyksyinen menu sisälsi kauden kasviksia, fasaania ja Halloweenin jo lähestyessä häivähdyksen kurpitsaakin.
Ensin saimme kaksikin alkuruokaa: alkuun punajuurta, valkuaista ja jossain kohtaa annosta myös peuraa, jos oikein ymmärsimme. Punajuuren sentään tunnistimme, mutta hyvältä alkuruokalautasen muutkin pienet suupalat maistuivat. Toisen alkuruuan helpoiten tunnistettava osa oli porkkana, jota oli annoksessa mukana parillakin tavalla valmistettuna Höost-juuston rinnalla. Tämä ei ihan vakuuttanut, kylmän juuston osalta. Annoksen näössä on sen verran samaa kuin vuohenjuustokiekossa, vaikkei tätä juustoa oltukaan pariloitu, että vuohenjuuston ystävänä petyin jotenkin siihen, ettei se ollut … vuohenjuustoa!
Pääruoka, fasaani, tuotiin pöytään varoitusten saattelemana: emme voi taata ettei siinä ole hauleja! Fasaani oli kuulemma vielä hetki sitten tepastellut Inkoossa. Asetelma oli upean fasaanimainen: palsternakkapureen rinnalla tarjoiltiin myös kokonaista palsternakkaa fasaanin pyrstösulan muotoa mukaellen.
Annokset olivat melko pieniä, pääruokakin, onneksi, sillä muuten olisimme viimeistään viidennen ruokalajin kohdalla olleet ongelmissa.
Jälkiruuaksi suolaista ja makeaa
Menuun kuulunut ensimmäinen jälkiruoka: myskikurpitsaa, suolakaramellia ja savuheinäjäätelöä oli paljon parempaa kuin mielikuva, joka ainakin meille syntyi sen nimestä: savuheinäjäätelöä? Mutta kinuskimainen suolakaramelli, myskikurpitsa ja savuheinäjäätelö muodostivat loistavan makujen yhdistelmän. Olimme kumpikin sitä mieltä, että nauttimistamme viidestä ruokalajista tämä oli paras, vaikkei fasaanissakaan todellakaan mitään vikaa (eikä hauleja) ollut.
Tässä vaiheessa olimme jo mielestämme valmiita ja olimme tilaamassa vielä kupin kahvia/teetä loistavan aterian päätteeksi, mutta vuorossa olikin keittiön yllätys, vielä yksi jälkiruoka: kaurakeksiä, puolukkajäätelöä, suklaata! Nyt epäilimme, että olivat keittiössä kuunnelleet keskusteluamme edellistä jälkiruokaa odotellessamme, kun yritimme ymmärtää, että voiko myskikurpitsasta ja savuheinästä olla jälkiruuaksi. Ajattelivat sitten varmistaa, että saamme ”oikeaakin” jälkiruokaa. Mutta vaikka puolukkajälkiruokakin oli oikein hyvää, niin myskikurpitsa, suolakaramelle ja savuheinäjäätelö vei silti voiton!
Hui, kummituksia!
Illallisen jälkeen hipsimme lyhyen matkan huoneeseemme kummituksia vilisevässä puistossa. Onneksi meitä oli kaksi :-) Mustion Linnassa järjestetään melkein viikottain erilaisia tapahtumia, myös näin syksyllä ja 2.11. näyttäisi olevan vuorossa Halloween-juhlat ja kummitukset olivat saapuneet paikalle jo hyvissä ajoin.
Huoneemme (23) valkoisessa Edelfelt-rakennuksessa oli tilava, vuode mukava ja kylpyhuone tilava. Näköalaakin oli kulmahuoneesta niin linnan puistoon kuin läheisen kirkon suuntaan. Etenkin kirkko oli upeasti valaistu siten, että näköalasta voi puhua hyvin ilta- ja yöaikaankin!
Kartanon aamiainen
Hyvin nukutun yön jälkeen söimme Mustiossa vielä aamiaisen ennen paluuta viikonlopun askareisiin. Kartanon aamiaiselta löytyi kaikki tarpeellinen, myös edellisenä iltana erinomaiseksi toteamaamme saaristoleipätyyppistä leipää, jossa oli myös omenaa. Juusto-osastosta löytyi myös vahvan makuisia erikoisuuksia ja ”hiukan makeaa” osastosta mm. mustikkapiirakkaa. Hedelmäsmoothiet olivat tarjolla pienissä pulloissa ja pillit olivat, tietysti, metallisia – ei enää muovipillejä täällä! Paljon matkailevina valitsemme usein aamiaisbuffeteista muutaman perusjutun, mm. jogurtin, lisäksi lähinnä asioita, jotka ovat jotenkin poikkeamia keskivertoaamiaisiin, ja täällä niitä oli enemmänkin. Mitään ei kuitenkaan jäänyt lautaselle!
Linnankrouvi panostaa kaikessa lähiruokaan ja ravintolan seinällä onkin kartta, josta ilmenee mistä mikin ruoka on kotoisin.
Mustiossa toimii kesäisin myös kesäteatteri, jonka olimme kuluneena kesänä onnistuneet jotenkin kokonaan ohittamaan kesän teatteriesityksiä valitessamme. Vadelmavenepakolainen olisi voinut hyvinkin olla kiinnostava myös teatterissa koettuna, vaikka kirja onkin aikoinaan tullut luettua.
Kesäteatterin ohella ensi kesänä voisimme pistäytyä katsomaan Lummepolkua, joka ei tosiaan ollut ihan lokakuun kohde.
Olipas mielenkiintoinen uusi tuttavuus minulle. Kiitos vinkistä. Meitä on nimittäin usein kutsuttu Mustiolle muissa merkeissä, ehkäpä samalla voisimme katsastaa tämänkin paikan. Myskikurpitsa on muuten suurta herkkuani. Teen siitä näin syksyisin keittoa lähes joka viikkon.. nam nam! Menu kuulosti tosi hyvälle!
Kiitos Paula! Monet ystäväni tapaavat käydä Mustiossa myös erilaisissa työjutuissa ja kaikki ovat tainneet tuosta miljööstä pitää. Käykää vaikka syömässä, ruoka oli tosi hyvää!
Tämähän vaikuttaa siltä, että Mustion linna toimii hyvin juurikin syksyllä. Linnamaiseen miljööhön Halloween-teemahan sopii mitä parhaiten!
Yritän ja yritän kaivella muistiani, että miksi tuo Mustion Linna on niin tuttu. En vaan saa nyt päähäni, että olenko vain lukenut ja kuullut siitä paljon, vai olenko myös käynyt siellä.
Kiitos Teija! Mustion linnan sijaintihan on aika kiva esimerkiksi erilaisia työjuttuja ajatellen – riittävän lähellä, mutta kuitenkin sen verran kaukana, että kun porukan saa kasaan, niin kukaan ei liukene mihinkään – eli ehkä oletkin jossain tuollaisessa yhteydessä jo käynytkin siellä :-)