Mies, joka rakasti järjestystä

Taneli Mäkelä Mies joka rakasti järjestystä

Maailma muuttuu nopeammin kuin ihminen. Omat rutiinit toistuvat samanlaisina päivästä toiseen. Tuttujen kuvioiden hajotessa jää jäljelle edes jotain, mitä pitää kiinni. Taneli Mäkelän Olavissa on pala kauan sitten edesmennyttä isääni: näin on aina ollut, näin on hyvä.

Mies, joka rakasti järjestystä koskettaa. Tarinan perusvire on aluksi synkkä, mutta epäonnistumiset synkissäkin kohdissa tuovat tarinaan pilkahduksen huumoria, ikkunan vähän valoisampaan tulevaisuuteen.

Taneli Mäkelä Mies joka rakasti järjestystä
Taneli Mäkelä Mies joka rakasti järjestystä – Kuva © Tuomo Manninen

Miehet ja autot. Kirjoitin äskettäin jutun Mercedes-Benz -museosta ja siinä, missä yleensä naiset innostuvat painamaan Facebookin tykkää-painiketta jutun kohdalla, niin autojutuista tykkäävät myös miehet.

”Kun istuin isäni kanssa ensimmäisen kerran Saabissa, Saab 92:ssa, päätin, että ajaisin aina Saabilla”. Omakin isäni taisi ensimmäisen Saabin, Saab 96:n, jälkeen ostaa aina vaan uuden Saabin. Onneksi niitä riitti isäni koko elämän ajan.

Kunnon ihmiset eivät vaihdakaan automerkkiä. Naapurin sarja Volvoja on vielä ok, mutta miten joku voi Volvojen jälkeen yhtäkkiä ostaa urheiluhenkisen Bemarin. Ei sellaiseen ihmiseen voi enää luottaa! Ehkä Olavissa on minuakin, kahta lukuunottamatta elämäni autot ovat olleet Audeja. ”Vääristä valinnoistanikin” vain yksi on ollut omani, toisesta päätti yrityksen autopolitiikka. Olavin mukaan tosin ”Yksityisyrittäjät ja muut pölvästit ajavat Audilla, kun eivät paremmasta tiedä!”.
Yksi Audeistamme jätti kerran meidät tielle kesämökillä, Paraisilla. Isä sitten hinasi automme, Saabilla, Turkuun – epäilen, että tyytyväisenä!

Saab 96 1974
Perheemme Saab 96 vuonna 1974

Kärsiä tai valaistua

Uusien asioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen tapahtuu vähitellen. Joltain osin vanhat kokemukset auttavat uusien ymmärtämisessä. Naapurin poika saa syntymäpäivälahjaksi iPadin ja Olavi ymmärtää: noin iloinen minäkin olin aina kun ostin uuden Saabin!

Muuttunut maailma vetää Olavin väkisin mukaansa – ja hyvä niin. Elämä ei lopu, vaikka surullisia asioita tapahtuu kerran jos toisenkin.

Lintuihmisenä isäni olisi mielellään tappanut kesämökkimme liepeillä vapaana kulkevat kissat. Olavikaan ei oikein tavannut innostua pihalla oleilevasta ”kissanpuolikkaasta”, jota elämä oli kohdellut kaltoin ja vähän runnonutkin, mutta pakkohan sitä oli auttaa – Liisa olisi niin halunnut. Kissasta tulee uusi rutiini, kumppanikin, joka syö purkillisen tonnikalaa kahdesti päivässä.

Olavin lähiympäristössä on ihmisiä. Tuttavapariskunta vuosien takaa. Röyhkeitä maahanmuuttajia, jotka eivät ”ymmärrä”, että ei Suomessa ole tapana soittaa tuntemattomien naapureiden ovikelloa. Naapurit pakottavat Olavin mukaan elämään. Muutenkin kuin joka-aamuisen tarkastuskierroksen muodossa. Muutenkin kuin valvomaan, että kylttiä: ”Piha-alueella ei saa ajaa autolla” noudatetaan.

Kahvinkeitintä ei ole pakko korvata kahvikoneella, mutta espressojenkin kanssa on opittava elämään. Ja hyvähän se vaan on, jos säännöllisesti öljyää keittiön tason. Minunkin pitäisi varmaan jo taas kerran tehdä se!

Taneli Mäkelä
Taneli Mäkelä Mies joka rakasti järjestystä – Kuva © Tuomo Manninen

Arena-näyttämö on tänä syksynä Hämeentien tietöiden saartama. Mene siis teatterille metrolla ja nouse ylös ratikkapysäkille, ettet joudu tekemään pitkää kierrosta tietyömaiden lomassa, kuten me. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä, vain iltapala ennen esitystä jäi nauttimatta, kun tarjonnaltaan melko vaatimattomassa teatterin kahvilassa ei enää ollut oikein mitään. Toisaalta ymmärrettävää, sillä näytelmässä ei ole väliaikaa, johon olisivat varautuneet.

Taneli Mäkelän intensiivinen ja taidokas esitys, jossa hän näyttelee kaikki näytelmän hahmot, ei olisi väliaikaa kestänytkään. Katsojat imeytyvät mukaan Olavin elämään ja olisi ollut outoa poistua siitä välillä ja yrittää löytää tiensä takaisin tarinaan.

Katso tästä Helsingin Kaupunginteatterin videosta muutama minuutti Taneli Mäkelää – ja ostat sen jälkeen liput näytelmään. Lippuja on tarjolla vielä koko syksylle, viimeinen näytäntö on 12. joulukuuta.

(Kävimme katsomassa näytelmän pressilipuilla.)

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *