Costa Rican jälkeen olemme saaneet enenevässä määrin kysymyksiä vierailemiemme maiden turvallisuustilanteesta. Nicaraguan osalta jo totesinkin, että ainakin verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin maassa oli enemmänkin poliittisista syistä alkaneita levottomuuksia, tilanne oli nyt taas rauhallinen. El Salvadorin osalta oma-kohtaiset kokemukset jäivät siellä vietetyn ajan lyhyyden takia vähäisiksi, mutta ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan maan taso on ”Noudata erityistä varovaisuutta”.
Toki, kuten aina, kyse on myös paljon siitä miten maassa matkustaa. Jos saapuu maahan pimeään aikaan, turvautuu majapaikkaan päästäkseen satunnaiseen kyytiin ja sattuu valitsemaan asuinpaikan ”väärältä” alueelta, niin voi käydä huonostikin, El Salvadorissakin. Liikuimme pienen ryhmän kanssa pikkubussilla, luotettavan aluetta tuntevan oppaan seurassa. San Salvadorissa asuimme hyvässä hotellissa hiukan keskustan ulkopuolella. Keskustassa liikuimme valoisaan aikaan ja näillä reunaehdoilla en tuntenut oloani missään kohtaa turvattomaksi.
Turvallisuutta takaamassa oli poliiseja myös näkyvästi esillä monessa paikkaa, niin kaupungin keskustassa kuin huoltoasemilla. Eli, uskaltaisin, minäkin väittää, että El Salvadorin väkivaltaisimmat vuodet ovat takana päin ja maahan uskaltaa matkustaa, kunhan muistaa noudattaa sitä erityistä varovaisuutta.
Nicaraguasta Hondurasin kautta El Salvadoriin
El Salvadoriin Nicaraguasta saapuessamme tie kulki osittain Hondurasin alueella ja ylitimme siis rajoja kaksikin kertaa. Matkalla Hondurasiin, Copaniin, koukkasimme puolestamme Guatemalan kautta – ja ylitimme taas kaksi rajaa. Millään rajalla ei ollut ongelmia.
Tietysti tältäkin osin on muistettava, että matkaamme täällä jo parikymmentä vuotta asuneen suomalaisen oppaan kanssa, joka jokaisen maastapoistumisen ja maahantulon yhteydessä osaa muistuttaa, että varmistamme, että saamamme leimat ovat oikeanlaisia ja että kuitit pienistä maastapoistumis- tai maahantulomaksuista ovat tallessa ja oikeaan aikaan esitettävissä niitä kyseleville.
Ensimmäisenä ateriana El Salvadorissa nautimme paikallisessa pupuseriassa pupusia. Pupusa on maan kansallisruoka, joka on levinnyt pienen maan ulkopuolellekin. Ainakin tirisevän kuumina ja tuoreina iltahämärässä matkapäivän lopulla nautittuina nämä osoittautuivat oikein maukkaiksi!
Pääkaupunki San Salvador
San Salvadorin keskustassa näimme jouluun valmistautumista ja katedraalin, jonne on haudattu vuonna 1980 murhattu arkkipiispa Romero. Oscar Romero on yksi vuosina 1979 – 1992 käydyn verisen sisällissodan uhreista.
Keskusaukion liepeillä kiertelimme myös pienen hetken paikallisilla markkinakaduilla, jotka eivät poikenneet mitenkään näkyvästi vaikka nicaragualaisista vastaavista. Tosin kaupankäynnissä on yksi ero: El Salvadorissa dollari on virallinen ja ainoa valuutta, siinä missä muissa tämän alueen maissa on kyllä kaikkialla voinut maksaa suoraan dollareilla, mutta vaihtorahat on kuitenkin saanut paikallisessa valuutassa. El Salvadorissa paikallista valuuttaa ei enää ole.
Syynä tähän on kuulemma, että pienen valtion väestöstä niin merkittävä osa, 3,5 miljoonaa, on muuttanut Yhdysvaltoihin siirtolaisiksi. Voikin ehkä sanoa, että yksi maan tärkeimmistä ”elinkeinoista” on maahan sukulaisille lähetetyt dollarit. Mutta kyllä turismikin on nousussa.
Muita juttuja El Salvadorista
El Salvador ei, ehkä ymmärrettävästikin, ole juuri kiinnostanut suomalaisia matkabloggaajia, maabongauksesta kiinnostuneita lukuunottamatta.
Adalmina’s Adventure -blogissa on kuitenkin parikin juttua maasta, ihan turistin näkökulmasta, eli myös El Salvadorissa voi kuten naapurimaissakin, halutessaan vaikka seikkailla vesiputouksilla.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Anna-Katrin kokemuksista mainittakoon, että hän matkusti Nicaraguasta El Salvadoriin meriteitse, eli vaikka Nicaragualla ja El Salvadorilla yhteistä maarajaa ei olekaan, niin meritse siirtyminen onnistuu suoraan kulkematta Hondurasin kautta (tai onnistui ainakin vuonna 2015).
Tuo turvallisuustilanteen arviointi omien havaintojen perusteella on minun mielestäni aina todella hankalaa. Kun periaatteessa maa kuin maa vaikuttaa varmaan lähtökohtaisesti turvalliselta niin kauan kuin jotain tapahtuu. Meille edellisessä kommentissani mainitsema Erta Ale (Pohjois-Etiopia) vaikutti täysin turvalliselta, vaikka siellä on turisteja tullut ammutuksikin. Itse ajattelen, että lähes kaikkialla pärjää sillä, että käyttää hieman järkeä (eli ei mene pahamaineisille alueille, ei mene ”satunnaiseen” kyytiin eikä heilu pimeään aikaan ulkona), kuten sinäkin totesit.
Muutama virke kiinnitti myös huomion: ”Mutta kyllä turismikin on nousussa.”, mutta toisaalta ”El Salvador ei, ehkä ymmärrettävästikin, ole juuri kiinnostanut suomalaisia matkabloggaajia, maabongauksesta kiinnostuneita lukuunottamatta.”. En sinällään epäile kumpaakaan, mutta mielenkiinnosta kysyn, että satuitko jotenkin selvittämään/havainnoimaan, että mistä maista ”turismi on nousussa”, tai mistä maassta kotoisin useampi turisti oli? Käyköhän maassa enenevissä määrin kesties Yhdysvaltalaisia vai muista Väli-Amerikan maista tulevia matkailijoita tai ehkä Etelä-Amerikasta? Euroopasta (ja Suomesta) on tosiaan pitkä matka eikä El Salvador tosiaan ole se kaikista tunnetuin kohde. Saksalaisia silti tuntuu aina löytyvän joka puolelta…
Ja me ollaan muuten yksi poikkeus tähän: ”El Salvador ei, ehkä ymmärrettävästikin, ole juuri kiinnostanut suomalaisia matkabloggaajia, maabongauksesta kiinnostuneita lukuunottamatta.”. Nimittäin, meitä El Salvador kiinnostaa enkä koe olevani kiinnostunut maabongauksesta lainkaan. Jos jotain tuohon liittyvää haluan bongata, niin uusia upeita paikkoja ja kokemuksia. Ei kiinnosta onko maa sama vai eri. Onkohan tällaisille bongareille omaa ryhmäänsä? :)
Kiitos Mikko! Teimme matkaa Nicaraguassa asuvan suomalaisen oppaan seurassa, joka on paljon tekemisissä turismin kanssa Keski-Amerikassa ja hän kertoili näistäkin asioista. El Salvadorin suhteet Yhdysvaltoihin ovat ehkä alueen tiiviimmät ja sen myötä (sukulais?)turismi siltä suunnalta.
Ah, ensimmäinen ajatus kun näin otsikon että olettekohan syöneet pupusia. Me ihastuimme niihin Guatemalassa, ja haaveilen yhä että pääsisin paikan päälle syömään lisää pupusia. :)
Kiitos kommentista! Vaikka El Salvadorin vierailumme olikin lyhyt, niin toki söimme pupusia! Ja tosiaan, niitä oli tarjolla myös naapurimaissa, mm. Guatemalassa.