Nicaragua – tilanne rauhallinen

San Juan del Sur

Vielä vuosi sitten Nicaragua oli mainittu jutussamme 13 maata, jonne emme matkusta – nyt syksyllä 2019 tilanne maassa on rauhallinen, mutta vuoden takaiset levottomuudet vaikuttavat edelleen turistimääriin: täällä et joudu jonottamaan ruuhkissa!

Costa Ricasta Nicaraguaan

Ylitimme rajan Costa Ricasta Nicaraguaan Tyynenmeren puolella lähellä San Juan del Surin pientä rantakaupunkia. Costa Rican puolella maksoimme 8 dollarin maastapoistumismaksun ja Nicaraguaan 14 dollarin maahan saapumismaksun. Summat eivät ole suuria, mutta tarkoittavat rajalla lisäasiointipisteitä ja siis hiukan lisää aikaa.

San Juan del Sur

San Juan del Surin pieni kylä oli jokseenkin täydellinen paikka viettää yhtä matkamme vapaapäivistä. Osa pienestä ryhmästämme reippaili heti aamutuimaan lahden toisessa laidassa korkealla kalliolla sijaitsevalle Kristus-patsaalle, mutta päätimme helteisenä aamuna (yli 30 astetta) olla kuntoilematta. Tosin lopulta, myöhään iltapäivällä, kävimme mekin siellä, taksilla, nousten vaan viimeiset sata porrasta.

French toast Hotel Victoriano Nicaragua
Mark Twaininkin aikoinaan San Juan del Surissa käyttämä historiallinen Hotel Victoriano ilahdutti tarjoillulla aamupalalla yllätyksettömien buffer-aamiaisten sijaan

Iltapäivällä osuimme kohdalle myös kylän keskusaukiolla lasten juhliin. Puuhun oli ripustettu iso pinjata, jota lapset kukin vuorollaan pääsivät läiskimään ja hajosihan se lopulta luovuttaen karkkiaarteensa.

Ometepe

San Juan del Surista suuntasimme päiväksi Ometepen kahden tulivuoren saarelle Nicaragua-järvelle. Hassuin fakta järvestä oli mielestäni, että sen eläimistöön kuuluvat härkähait ja järvi onkin kuulemma ainoa paikka maailmassa, missä hait viihtyvät makeassa vedessä.

Saarella tapasimme myös kapusiiniapinoita ja niiden innoittamana kyseisen päivän ensimmäinen kuvakollaasi ryhmästämme taustalla Concepcion-tulivuori – ja niitä kapusiiniapinoita 🙂

Lounas Santo Domingon tummalla rannalla – saarihan on tulivuorisaari – tarjosi lounaan lisäksi jotain muitakin luontoelämyksiä.

Granada

Granadan kaupunki toi mieleen vaikka Kuuban Trinidadin värikkäine taloineen ja lukuisine hevosineen. Paitsi kaupungin vielä harvoja turisteja hevoset ja rattaat kuljettavat täällä vielä tavaroitakin.
Monet hotelleista ovat rakennuksina upeita: isot sisäpihat ovat vehreitä keitaita suihkulähteineen tai uima-altaineen. Illalla käymme syömässä isohkossa ravintolassa hiukan sivusta kävelykatu Calle La Calzadasta ja olemme, aikaisina ruokailijoina, ravintolan ainoat asiakkaat.

Managua ja Leon

Granadasta matkamme jatkui pääkaupunki Managuan kautta Leoniin.
Managuassa kävimme näköalapaikalla: kliseistä ehkä, mutta tältä näköalapaikalta saattoi ihailla sekä Managua-järveä että kukkulan toisella puolella sijaitsevaa kraaterijärveä, Momotombo-tulivuorikin näytti taivaanrannassa työntävän rikkisavua taivaalle. Vallankumousaukiolla ja sen liepeillä oli useampikin vapaustaistelija Augusto Sandinon patsas – ja runsaasti joulukoristeita. Nicaraguassa asuva oppaamme näytti meille myös kotitalonsa, hyvin aidatun talon, tarkkaan vartioidulla alueella. Vaikkakin tilanne maassa nyt on rauhallinen, niin suurten tuloerojen maassa hyväosaisten kannattaa olla varautuneita – kaikkeen.

Leon, Nicaraguan entinen pääkaupunki, ylpeilee Keski-Amerikan suurimmalla katedraalilla, ja olihan se, kieltämättä, suuri. Espanjasta tullutta nimeään, Leon, kaupunki (ja katedraali) muistaa kunnioitettavalla määrällä leijonapatsaita. Leonin katedraali ja sitä ympäröivä Leonin vanha kaupunki ovat kumpikin Unescon maailmanperintökohteita – Nicaraguan ainoat.

Muita juttuja Nicaraguasta

Kyselin ennen tätä Keski-Amerikan kiertomatkaamme matkabloggajakolleegoilta mahdollisista kokemuksista matkamme kohteista. Nicaraguan osalta niitä löytyi vain yksi, eli Jetlaggies -blogin juttu Granadasta. Granada herättää muistoja ja tunteita ja Eve kuvaa niitä kauniisti niin sanoin kuin kuvin.

Nicaraguan Granada – kuin pussi pastilleja

20 kommenttia

  • Olipa mukava palata Nicaraguan tunnelmiin. San Juan del Surista en tosin tykännyt ollenkaan. Asuin kamalassa, ikkunattomassa läävässä siellä ja jotenkin elin uskossa, ettei siellä juuri parempaa ole. Ehkä tuota Victorianoa ei silloin vielä voinut varata netistä. Rantakin oli likainen, mutta ruoka hyvää jossain ravintolassa, jonne palasin uudelleenkin ja josta omistajarouva järkkäsi sitten pöydänkin, vaikkei tilaa olisi ollut. Olinhan jo kanta-asiakas…

    Granadasta pidin kovasti, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Sattumalta asuin samassa hotellissa kuin te.

    Managuasta on parhaiten jäänyt mieleen ihan tavallinen kauppakeskus, jonka ravintolamaailmassa laulettiin keskellä päivää, selvin päin, upeaa karaokea. Ei se muuten olisi ehkä niin herättänyt huomiota, mutta kun lauloivat Aikuista naista, kuinkas muutenkaan. Hetken aikaa siinä höristelin korviani, mutta uskottava se oli. La Maldita Primavera espanjaksi.

    Nyt odottelen, että pääsette Hondurasiin ja Guatemalaan asti, niissä nimittäin olisi kiva käydä mutta varsinkin Hondurasin turvallisuustilanne mietityttää.

    • Kiiros Daniel! San Juan del Sur näyttäytyi Victorianosta katsottuna oikein mukavana paikkana 🙂 Turvallisuustilanteista on vaikea sanoa, sillä siihen vaikuttaa myös matkustustapa, mutta eivätköhän kaikki nämä maat ole viime aikoina siistiytyneet tällä saralla.

    • Kiitos Mikko! Nyt jäin pohtimaan, että miksi juuri Masaya? Ilmeisesti ainakin myös Ometepe-saaren tulivuoret ovat suosittuja vaelluskohteita.

    • Näin olen minäkin ymmärtänyt, että Ometepe-saaren tulivuoret ovat suosittuja vaelluskohteita. Mutta Masaya erityisesti sen vuoksi, että siellä on aktiivinen laavajärvi, jollaista ei kovin monessa paikassa pääse näkemään. Me olimme juuri hiljattain Erta Ale-tulivuorella Etiopiassa ja se ei pari vuotta sitten tapahtuneen purkautumisensa jälkeen ole ollut aivan entisensä visuaalisessa mielessä (eikä ollut nyttenkään). Laavaa kyllä onneksi näkyi ja kokemus oli vaikuttava.

    • Kiitos Mikko! Juttelimme tästä vielä nicaragualaisen oppaamme kanssa ja ilmeisesti mm Managuasta tuonne on helppo tehdä retki – ensi kerralla sitten 🙂

  • Mukava kuulla, että turvallisuustilanne on parantunut ja olette päässeet toivomiinne kohteisiin. Meidän Karibian risteilylle osui vain pieni raapaisu keski-Amerikkaa yhden Belizen ja kahden Meksikon pysähdyksen verran ja ne jättivät kyllä kaipuun takaisin. Honduras oli alkuperäisellä reitillä, mutta se vaihtui Jamaikaksi.

    Mahtavaa, että myös vanhoille koulubusseille löytyy tuolta uusi elämä, oikein värikäs sellainen 🙂

    Kivaa reissun jatkoa!

    • Kiitos kommentista! Noita tuntuu risteilyillä aina välillä tapahtuvan, noita muutoksia. Meillä jäi joskus Bahrain levottomuuksien takia väliin ja tuttavaperhe ei päässyt Caymansaarille myrskyn takia.

  • Nicaragua, kuten melkein koko Väli-Amerikka kiinnostaa kovasti. Tuolla suunnalla en ole käynyt vielä ollenkaan, joten haaveissa olisikin tehdä jonkinlainen kiertomatka eri kohteissa. Ainakin Costa Rica ja Guatemala olisi mielenkiintoista kokea!

    • Suosittelen todellakin Guatemalaa! Vietin siellä kolme viikkoa keväisellä Keski-Amerikan reppureissulla ja se oli yksi parhaimmista maista, missä olen koskaan käynyt. Ykkössijalla on toki Meksiko, mutta Guatemala ei kauas jää. Ihmiset on tuolla päin maailmaa aivan ihania, ruoka erinomaista, luonto mitä upeinta ja muutenkin yleinen elämänmeno on tosi leppoisaa.

    • Kiitos Cilla! Guatemala vaikutti kyllä tosiaan mukavalta paikalta – ehkä Guatemala Cityä lukuunottamatta.

    • Kiitos Sofia! Niin Costa Ricassa kuin Guatemalassa olikin turisteja ihan reippaasti – Guatemalassa etenkin Antiguassa, joka on karkkisöpö vanha kaupunki.

  • Kun matkaa hyvinvoivasta Costa Ricasta köyhään Nicaraguaan niin eron kyllä huomaa. Laihat hevoset ja kärryt hoitivat tavarakuljetukset kun olin siellä ja näyttävät yhä hoitavan.
    Nicaragua-järvi oli niin saastunut, että varoitettiin koskemasta veteen, toivottavasti on nyt paremmassa kunnossa.

    • Kiitos Terhi! Miltähän ajalta kokemuksesi Nicaraguasta olivat? Minusta ero ei ollut noin suuri ainakaan vajaan viikon mittaan parissakin eri paikassa havannoiden. Nicaraguassa asuva (suomalaissyntyinen) oppaamme ei myöskään ollut kuullut tuosta, että Nicaragua-järvi olisi noin pahoin saastunut – kyllä siellä kuulemma erityisesti Ometepen saarella uidaan. Itse asiassa pienestä ryhmästämmekin muutama taisi lounastauolla uida.

  • Kiva lukea Nicaraguasta, kun itse lensin vaan tuon maan yli. Näin lentokoneen ikkunasta, että joku noista tulivuorista tuprutteli savua, mutta mitään varsinaista purkausta ei tapahtunut.

    • Kiitos Cilla Maria! Meille maabongaustakin harrastavina oli tärkeää päästä tekemään koko Keski-Amerikan kierros kerralla – ja nyt tänä syksynä onnistui. Viime syksynä tilanne siellä oli vaihteeksi taas vähän turhan epävakaa.

    • Kiitos Sini! Nicaraguan turismi tosiaan koko kolauksen viime vuoden levottomuuksien takia, mutta eiköhän se siitä taas nouse, tulevien vuosien mittaan.

  • Kuulostaapa taas kerran kiehtovalta reissulta! Ihan kateeksi käy, kun olette koko ajan liikenteessä uutta ahmien. Tästähän moni unelmoi, mutta nojatuolin turvallisesta sylistä. Nicaragua ei ole koskaan noussut omalle toivelistalleni, mutta Väli-Amerikka kiinnostaa kyllä. Niin paljon on yhä näkemättä… Haaveestani vierailla kaikissa maailman maissa ennen kuolemaani olen jo aikaa sitten luopunut, koska tiedän sen mahdottomaksi: aika ei millään riitä, rahasta puhumattakaan, ja kuolokin voi korjata ennen kuin arvaakaan.

    • Kiitos Maarit! Itse asiassa ei meilläkään tuota haavetta kaikista maista ole enää, jos on koskaan ollutkaan, sillä osa maista menevät kyllä vähän siihen kategoriaan, ettei niissä vierailu ole enää varsinaisesti kivaa/mieltä ylentävää, joten emme ihan väkisin ole joka paikkaan menossa. 140 maan jälkeenkin on vielä ainakin 30-40 mielenkiintoisen ja kivan tuntuista maata, niin poimitaan niistä sopivia tilanteen mukaan ja katsotaan mihin päädytään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.