Suklaakurssilla

Antigua Guatemala suklaakurssi

Guatemala ei kuulu ihan maailman suurimpiin kaakaon tuottajiin, mutta Keski-Amerikan valtioista se on tällä saralla merkittävin. Lämpenin aiheelle kaakao ja suklaa hitaasti. Kierrellessämme Antiguaa ympäröiviä pikkukyliä poikkesimme jo ryhmänä pieneen artesaanisuklaata valmistavaan nyrkkipajaan, jossa saimme johdatuksen suklaanvalmistuksen vaiheisiin kaakaopapujen kuorimisesta ja paahtamisesta niiden jauhamiseen ja eri tyyppisiin suklaisiin. Suklaat ovat täällä enimmäkseen tosi tummia, sellaisia 70-90 -prosenttisia – Fazerin siniseen tottuneille siis melko tiukkaa tavaraa. Suklaamaistiaisten ohella saimme maistella kaakaoteetä, mutta ryhmässä tällaisen hyvin harjoitellun esityksen seuraaminen ei oikein innostanut. Myytävä suklaakin maistui kuivalta ja jotenkin jauhoiselta.

Suklaata Antigua Guatemala Suklaarekvisiittaa Antigua

Kaakaotee Antigua Guatemala
Kaakaoteetä turisteille

Jo täällä opetettiin turisteille, siis meillekin, Väli-Amerikassa ilmeisesti yleisemminkin käytetty tapa nostaa drinkkiä ennen sen juomista neljään suuntaan: “¡Arriba! ¡Abajo! ¡Al centro! …. y pa’dentro!” eli  käsi ylös, käsi alas, käsi keskelle ryhmää ja sisään, eli juomaa maistelemaan.

Emme olleet missään vaiheessa riittävän nopeita saadaksemme sen itse videolle, mutta onneksi Youtubesta löytyy näitä, vaikka tämä:

Ykkösjuttu Antiguassa

Antiguassa ohjelmassamme oli myös yksi kokonainen vapaapäivä, jonka ohjelmaa suunnitellessamme tarkistin Tripadvisorista kaupungin ykkösnähtävyyksiä ja kas, kolmannella sijalla heti tulivuoriretkien jälkeen komeili Chocomuseo ja sen suklaakurssit. Hylkäsin ruuanlaittokurssit ja tarkistin, että “valmista oma suklaalevysi” -kursseja olisi tarjolla myös vapaapäivänämme parinakin ajankohtana ja varasin moisen. Kursseja on luultavasti monessa paikassa Antiguassa, mutta Chocomuseon sijainti lähellä Antiguan maamerkkiä, kaarta, oli meillä hyvä, joten se sinne.

Antigua Guatemala
Suklaamuseo taisi olla tuo kirkkaankeltaisin talo kadun oikealla puolella

Kurssille osallistui lisäkseni yhdysvaltalainen pariskunta arviolta 6-vuotiaan tyttärensä kanssa, josta Lasse ystävällisesti kurssin jälkeen työskentelyämme sivusta seurattuaan totesi, että selvisin minä siitä siinä missä kuusivuotiaskin … tosin niin kurssin vetäjä kuin kuusivuotiaan vanhemmat auttoivat häntä hiukan.

Kurssi käsitti paitsi suklaalevyn valmistamisen, myös annoksen suklaan historiaa ja muutaman erityyppisen kaakaojuoman valmistuksen.

Suklaalevyn valmistus

Aloitimme suklaalevystä, jotta se ehtisi jähmettyä kurssin loppuosan aikana – koko kurssi kesti noin kaksi tuntia ja suklaamassa jähmettyi kylmässä noin tunnissa.

Kävimme pesemässä kätemme ja puimme suklaaesiliinat päälle ja aloitimme työt. Suklaalevyn valmistus valmiista massasta oli melko helppoa: valitsimme monen monesta mausteesta haluamme ja ripottelimme niitä muottiin vähän eri kohtiin kukin haluamallaan tavalla ja lusikoimme suklaamassaa päälle. Mausteita oli monenlaisia: merisuolaa, hillottua appelsiinia, kaneli ja kardemummaa, chiliä, nonparelleja … näitä nyt ainakin. Järjestelmällisenä ihmisenä askartelin levyyn yhden raidan kutakin.

Suklaakurssilla Antiguassa
Suklaan mausteisiin tutustumista
Suklaakurssilla Antiguassa
Suklaamassan levitystä, varovasti, että mausteet pysyvät oikeissa riveissä
Suklaakurssilla Antiguassa
Suklaaopettaja tarkastaa vielä työn
Suklaakurssilla Antiguassa
On se hieno!

Suklaalevyt vietiin kylmään ja jatkoimme, hiukan takaperoisesti, prosessia alusta: kävimme paahtamassa kaakaopapuja, pyörittelimme niitä hetken kylmällä marmorilla, että saimme ne sen verran jäähtymään, että ne pystyi kuorimaan ja hienonsimme kaakaon käsipelillä mortteleissa. Aika rankkaan hommaa!
Suklaamassan sekottamiseen asti emme tällä kurssilla edenneet, vaan seuraavaksi siirryimme kaakaojuomien pariin.

Kaakaopapuja
Paahdoimme papuja suklaaliikkeen ulkopuolella olevalla pannulla
Kaakaopapuja
Ei ollut ihan helppoa näiden kuoriminen, eikä kyllä jauhaminenkaan!

Kaakaopapuja Suklaakurssilla Antiguassa

Kolme kaakaojuomaa

Kurssilla valmistimme (ja maistoimme) kolmenlaista kaakaojuomaa: kaakaoteetä, mayakaakaota ja espanjalaista kaakaota, johon sekoitettiin jo sokeria ja maitoa. Kaakaotee uutetaan kaakaopavun kuorista, siis niistä, jotka jäivät jäljelle, kun kuorimme pavut ja otimme kaakaon talteen. Teenjuojalle ihan kelvollinen kaakaovaihtoehto. Hetken harkitsin pussillisen ostamista kotiin viemiseksikin, mutta turhan usein näiden vähän erikoisempien “teelaatujen” kanssa käy niin, että ne jäävät kotona vain pitämään hyllypaikkaa.

Mayakaakaota valmistettiin kaakaojauheesta, chilistä, kanelista ja vedestä. Oleellinen osa valmistusta oli juoman kaataminen astiasta toiseen kerta toisensa jälkeen, minkä myötä juoma alkoi hienosti vaahdota. Aika tiukan makuista tämäkin juoma siinä missä 90-prosenttinen suklaa.

Espanjalaisten valloittajien myötä kaakaojauheen rinnalle tuli myös sokeri, jota mayoilla ei vielä ollut ja maito ja tämä kaakao olikin jo sitten meille, ainakin eurooppalaisille, se tutuin versio kaakaosta.

Mayakaakaota Suklaakurssilla Antiguassa
Kuohua mayakaakaoon, astiasta toiseen, edes takaisin, monta kertaa
Espanjalaista kaakaota
Espanjalaista kaakaota sekoitettiin puutikulla pyörittämällä

Hiukan suklaan historiasta

Suklaanvalmistuksen ja kaakaojuomien valmistuksen ja maistelun ohella teimme myös pienen kierroksen suklaamuseossa, jossa opimme kaikenlaista suklaan historiasta.

Ensimmäiset kaakaopavut saapuivat Sevillaan vuonna 1585.
Sittemmin kaakaontuotanto Keski-Amerikassa uhkasi loppua, sillä työläisten huono kohtalo ja Euroopasta tulleet sairaudet saivat alkuperäisväestön sukupuuton partaalle. Tilanteen korjaamiseksi Afrikasta tuotettiin orjia plantaaseille.

Sana “chocolate” syntyi espanjalaisena uudissanana. Azteekkien käyttämä “cacahuati” ei oikein käynyt, sillä “caca” tarkoittaa espanjassa samaa kuin sana kolmella k-kirjaimella suomenkielessä. Voi myös olla, että “chocolate” syntyi jukatek-kielen sanasta “chocol” (mausteinen) ja nahuatli-kielen sanasta “atl” (vesi).

Itselleni jäi ehkä parhaiten kuitenkin mieleen kaakaopapujen käyttö rahana ja siihen liittyvä hinnasto, jossa pienten saaliseläinten hinta oli määritelty kaakaopapuina.

Kaakaopapu rahana
Kaakaopapu rahayksikkönä: yhdellä pavulla sai siis pienen piirakan
Chocomuseo
Chocomuseon viehättävissä tiloissa on kahvila, “opetuskeittiöt”, museo ja pieni myymälä

Entäs se suklaalevy?

Lopuksi kurssin vetäjä kävi noutamassa suklaalevymme kylmästä ja paketoimme ne sellofaanipusseihin “kotiin”, siis hotelliin vietäväksi. Koska ulkona oli yli 30 astetta lämmintä, käärin suklaan vielä kangaskassiin ajatuksena, että jos se vaikka eristäisi suklaata hiukan helteestä ja sainkin sen kuljetettua ilmastoituun hotellihuoneeseen kiinteässä muodossa.

Matkamme oli kuitenkin jatkumassa aikaisin seuraavana aamuna, joten parasta oli syödä koko levy jo ennen lähtöä!
Kovin vaikeaa se ei ollut, sillä olin itse asiassa ollut enimmäkseen ilman suklaata jo lähes kolme viikkoa, sillä kuumissa maissa sitä ei oikein kannata ostaa. Jos sitä jossain on tarjolla, niin se on usein vähintään kerran sulanutta – ja jos se unohtuu hetkeksikin käsilaukun pohjalle, niin jäljellä on vain sotkua, joten paras ratkaisu on yleensä pidättäytyä tästä herkusta kokonaan.

Itse tehty suklaalevy Suklaakurssilla Antiguassa

Artikkelin avainsanoja
, , ,

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.