San Jose, Costa Rica

San Jose Costa Rica

San Josessa tuli ensimmäisen kerran Panama Citystä alkaneella Keski-Amerikan kiertomatkallamme mieleen turvallisuus. Saavuimme kaupunkiin Puerto Viejosta vasta illan pimetessä ja hotelliin asettumisen jälkeen halusimme ainakin käydä pikkuostoksilla. Hotelli, Sleep Inn, oli kuitenkin hyvällä paikalla ja olihan meitä kaksi, joten reippaasti vaan San Josen aavistuksen kosteaan iltaan! Halusimme erityisesti nähdä Kansallisteatterin rakennuksen, joka valmistui jo 1800-luvun lopulla ja löytyihän se ja pääsimme jopa piipahtamaan sisällä hienossa rakennuksessa.

Kiertelimme myös hiukan lähikortteleita ja näimme niin hienosti valaistuja julkisia rakennuksia kuin aivan tavallisia kauppakatuja, jotka olisivat voineet yhtä hyvin olla vaikka jossain espanjalaisessa kaupungissa. Aluksi hiukan meitä arveluttanut tuntematon kaupunki, jossa meneillään oli pieniä mielenosoituksiakin, pimeänä iltana, osoittautui ainakin keskustan kaduilla ihan turvalliseksi. Supermarketkin löytyi ja sen valikoimat osoittautuivat hyvinkin länsimaisiksi.

San Jose Costa Rica

San Jose Costa Rica
Costa Rican Kansallisteatterin rakennus

San Jose Costa Rica kansallisteatteri

San Jose Costa Rica
Oman värinsä iltaan toi Boliviassa juuri tuolloin meneillään olevat levottomuudet – tässä costaricalaiset kertovat olevansa Evon puolella. Muutaman päivän päästä presidentti Evo Morales kuitenkin erosi.

San Jose Costa Rica

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aamulla aikaisin ehtiäksemme käymään myös läheisissä puistoissa, jotka olimme illalla ohittaneet, sillä parissakin hotellin lähellä sijaitsevassa puistossa oli kivaa, jopa yllättävääkin taidetta. Erityisesti Kansallispuistossa (Parc Nacional) oleva Edgar Zúñiga Jiménezin patsasryhmä, jossa miehet näyttävät nousevan maasta oli pysäyttävä. Costaricalaisen taiteilijan sanotaan ottaneen vaikutteita mm. August Rodinilta.

San Jose Costa Rica
Edgar Zúñiga Jiménezin työ

San Jose Costa RicaSan Jose Costa RicaSan Jose Costa Rica

San Jose Sarchi
San Josesta lähtiessämme pieni ryhmämme innostui bussista, jossa mainostettiin suomalaista Stratovarius -yhtyettä yhtenä Slipknotin joulukuisen Costa Rican konsertin lämppäribändinä

Koristeltuja vankkureita Sarchíssa

San Josessa vietetyn yön jälkeen olikin jo aika taas jatkaa matkaa, nyt suuntana Arenal. Matkan varrella pysähdyimme mm. Sarchín kylässä, jossa kävimme katsomassa Costa Rican perinteisten koristeltujen vankkureiden valmistusta perinteisin menetelmin. Sähkön sijaan valmistuksessa käytettävät työkalutkin toimivat edelleen vesivoimalla. Täysikokoisiakin kärryjä valmistetaan edelleen käytettäväksi koristeena pihoilla ja puutarhoissa, mutta nykyisin kärryjen maalaamiseen liittyvää osaamista käytetään myös monien erikokoisten matkamuistokärryjen valmistamiseen. Vähän historiaa ja käsityöläisten osaamisen esittelyä – kyllä sen ohella pari matkamuistoakin voi katsastaa.

Eloy Alfaro Sarchi Eloy Alfaro Sarchi Eloy Alfaro Sarchi Eloy Alfaro Sarchi Eloy Alfaro Sarchi Eloy Alfaro Sarchi Eloy Alfaro Sarchi

Costa Rica on kahvimaa

Monelle suomalaiselle Costa Rica taitaa edelleen tarkoittaa ensimmäiseksi kahvia ja vasta sen jälkeen maata. Kahvi onkin ollut merkittävä vientituote Costa Ricassa aina 1700-luvun lopulta, jolloin kahvi tuotiin Etiopiasta Costa Ricaan 1900-luvun loppupuolelle. Kahvintuottajat olivat pitkään Costa Rican yhteiskunnan merkittävämpiä vaikuttajia ja esimerkiksi tämän jutun alussa mainitun San Josen Kansallisteatterin rakennuttivat kahvintuottajat. Sittemmin Costa Rican elinkeinoelämä on monipuolistunut ja kahvin hinnan rajutkin vaihtelut eivät enää vaikuta maan talouteen niin ratkaisevasti kuin aikaisemmin.

Mutta yksi asia on ennallaan, Costa Rican kahvia pidetään yhtenä maailman parhaimmista.  Costaricalainen Tarrazú Geisha -niminen kahvi olikin jossain vaiheessa Starbucksin kallein kahvi.

Joten, pitihän meidänkin, jalkautua jossain vaiheessa matkan varrella, myös kahvipensaiden joukkoon!

Costa Rica kahvi Costa Rica kahvi Costa Rica kahvi

Artikkelin avainsanoja
,

22 kommenttia

  • Olipa mukava lukea Costa Ricasta, jossa vierailinkin joitakin vuosia sitten ratsastusmatkalla. Tuolloin piipahdimme San Josessa vain mennen tullen. Ja sama käsitys minullekin jäi: suhteellisen turvallisen oloinen kaupunki. Minulle jäi Costa Ricasta mieleen myös se, että ruuan kanssa tarjottiin usein popcornia. Sekä paikallinen musta papu -riisi – lisuke, jota tarjottiin myös aamiaisella:). Kiva maa! Yllättävän rauhallinen tulisista naapureistaan huolimatta!

    • Kiitos Riitta! Tuskin San Jose juuri kenellekään on Costa Rican matkan pääkohde, mutta olihan se mukava nähdä pääkaupunkiakin edes hiukan.

    • Kiitos Mikko! Ei tosiaan San Jose taida olla Costa Rican ykköskohde, mutta ainakin paikallisia ihmisiä siellä näki enemmän kuin rantakohteissa tai Arenalissa – ja onhan siinä aina tietty hohtonsa nähdä myös maan pääkaupunki. Muiden Keski-Amerikan maiden osalta tämä toteutuikin, muttei Hondurasissa. Turvallisuustilanne siellä on vielä sen verran heikko, että turha tehdä pitkää kierrosta Tegucigalpaan.

    • Kiitos kommentistasi! Nyttemmin Costa Rica taitaa jo olla kuuluisampi luontokohteena kuin kahvintuottajana, mutta kahvilla on kyllä vankka sija maan historiassa.

  • Costa Rica on ehdottomasti meidän seuraavia kohteita Väli-Amerikassa, valitettavasti emme tänne tämän talvella ehtineet. Kaikki maasta lukemani jutut ovat kasvattaneet kiinnostusta Costa Ricaa kohtaan, tuollahan voisi helposti viettää pidemmänkin ajan. Ihanan vihreän näköinen maa!
    Turvallisuus mietitytti meitäkin kun Väli-Amerikkaan suuntasimme, mutta edes Honduras, missä yövyimme matkan varrella esim. levottoman kaupungin maineessa olevassa San Pedro Sulassa osoittautui paljon ennakkoon luomiani mielikuvia leppoisammaksi. Ainoa paikka missä hiukan jännitti liikkua jopa päiväsaikaan oli Guatemala City, sinne en kyllä mielelläni ainakaan lasten kanssa lähde – tosin nytkin viivyimme vain muutaman tunnin.

    Tosiaan, kyllä tuli itsellekin Rodin mieleen tuosta veistoksesta!

    Ja hei miten ihanaa, että pääsette taas Karibialle, minäkin lähtisin takaisin saman tien. 🙂

    • Kiitos Jenni! Eiköhän tuo niin ole, että turvattomiksikin luonnehdituissa paikoissa vaaditaan myös huonoa tuuria, että jotain oikeasti osuu kohdalle, mutta toisaalta kyllä siinä vähän menee fiilis, jos ympäristö on kovin epämääräistä ja tulee sellainen tunne, että pitää koko ajan olla tiukasti varuillaan.

  • Länsimaisia tuotteita löytyy yllättävän hyvin sellaistakin paikoista, joissa niitä ei odota löytävänsä. Esim. Törmäsin Ulan Batorin supermarketissa Taffel -sipseihin ☺️

  • Aina silloin tällöin olen miettinyt Costa Ricaa matkakohteeksi, kerran jo melkein varasinkin lennot, mutta silloin lopulta Chile vei voiton. Minua tietysti kiehtoo enimmäkseen Costa Rican luonto, mutta ehkäpä samalla reissulla pääkaupungissakin saisi muutaman päivän kulumaan. Oliko siellä millainen ravintolatarjonta?

    • Kiitos Heidi! Useimmat taitavat tosiaan vain käväistä San Josessa läpikulkien. Ravintolatarjontaakaan emme yhden yön vierailulla tulleet testanneeksi kun matkan varrella tuli syötyä taukopaikalla sellainen “rekkamieslounas”, joten illalla ei ollut enää nälkä.

  • Kiitos Pirkko matkavinkistä! Niin tässä nyt kävi, että toukokuulle suunnittelemani New Yorkin reissun Bangor-sidetrip vaihtui San Joséhen. Tämä tuli juuri oikeaan aikaan; turvallisuus, siirtomaa-aikainen arkkitehtuuri, nuo hassut taideteokset ja suorat lennot JFK:ltä vakuuttivat. Bangorin lennot olisivat maksaneet melkein yhtä paljon kuin Atlantin ylitys, joten Bangor saa nyt jäädä odottamaan.

    Saattaapa käydä niinkin, että minusta tulee tuollainen poikkeustapaus, joka näkee Costa Ricasta vain pääkaupungin. Olen aika huono luontomatkailija, tunti sademetsässä Singaporessa on kivaa, mutta täyttää kiintiön pitkäksi aikaa. Ehkä vielä harkitsen, josko ihan velvollisuudentunnosta yrittäisin jotain luontoakin ohjelmaan saada, vaikka päiväretken muodossa.

    • Kiitos Daniel! Jos vaikka Costa Ricassa olisi toukokuussa kuivempaa kuin marraskuussa – sateessa sademetsässä on kyllä aika märkää 🙂 Joskin kyllä sitten vihreääkin!

  • Tykkäsin San Josésta ja viihdyin siellä viikon verran. Oli kyllä ihan eri tunnelma ja “taso” kuin muissa Keski-Amerikan kohteissa. Tuntui hieman eurooppalaiselta ainakin siellä keskustassa. Kaupunkia on sanottu vaaralliseksi, mutta ei siellä kovin turvattomalta tuntunut. Poliiseja oli myös paljon katukuvassa. Joku tosin viilsi kangaskassini auki ruuhkassa, mutta onneksi huomasin asian eikä siellä muutenkaan ollut mitään varastettavaa. Sivukaduilla oli aika ryysyistä ja likaista, mutta piti nekin kulmat käydä mielenkiinnosta kastastamassa. Puistoalueista plussaa ja muutenkin tuosta Costa Rican luonnonsuojelumentaliteetistä 🙂

    • Kiitos Cilla! Kaupungin “aloittaminen” iltaretkellä pistää aina vähän enemmän miettimään turvallisuutta – mutta sitten tietysti onnistuneen iltaretken jälkeen tämäkin kaupunki tuntui jo ihan kesyltä.

  • Mielenkiintoista oli lukea San Josesta, sillä kun suunittelin meidän matkaa Costa Ricaan, niin olisimme myös lentäneet sinne. Hauskasti vielä, lentomme olisi ollut San Jose, CA – San Jose, Costa Rica. Minua myös mietitytti kovasti tuo turvallisuus, varsinkin kun meillä on lapsetkin mukana. Myöhemmin sitten bongasin myös suoran lennon täältä Arenaliin. Se on meillä suunnitelmissa joko loppuvuodelle tai ensi keväälle. On muuten kauniita nuo käsityöt!

    • Kiitos Paula! Arenal nyt ainakin on niin pieni (turisti)kylä, että siellä turvallisuudesta ei tarvinne olla huolissaan.

  • Ihana Costa Rica <3 Kivaa nähdä, miltä kaupungissa tätä nykyä näyttää. Jo viitisentoista vuotta sitten Costa Rica oli tosi kehittynyt ja länsimaalainen. Varmasti nyt entisestään.

    • Kiitos Teija! Minusta kaikki pääkaupungit Keski-Amerikassa, joissa kävimme (Hondurasin Tegucigalpassa emme käyneet) olivat kaikki enemmän tai vähemmän ihan “tavallisia” kaupunkeja. Pienemmät kylät olivat sitten vielä vähän erilaisia, kuten vaikka Arenal ja Puerto Viejo Costa Ricassa.

  • Meille jäi San Josésta valitettavasti melko kuumottava mielikuva, kun olimme siellä viitisen vuotta sitten. Asiaan vaikutti kyllä se, että koko hostellimme lähistö oli täynnä korkeilla aidoilla (joiden päällä vielä piikkilankaesteet) varjeltuja rakennuksia ja poliisiautoja kulki jatkuvasti. Niistä ei tullut turvallinen olo vaan pikemminkin alkoi epäilyttää, että miten vaarallinen seutu lopulta onkaan, jos siellä pitää poliisin jatkuvasti päivystää. Päiväsaikaan fiilis ei tietysti ollut niin pälyilevä kuin illan pimeydessä. Joka tapauksessa Costa Ricassa kaikki muut paikat olivat mielestäni hienoja kokemuksia, mutta San José ei valitettavasti niinkään.

    • Kiitos Jenni! “Epäilyttävissä” kaupungeissa kannattanee majoitus valita hyviltä alueilta. Kauan sitten Mexico Cityssä, esimerkiksi, oli Zona Rosa -nimellä kulkeva alue, joka taisi olla ainoa, jota turisteille suositeltiin ja jos olit siitä poistumassa, niin joku ystävällinen (?) poliisi melkein ohjasi Sinut takaisin. Jossain Los Angelesissakin kauan sitten paikalliset opastivat, että tuon kadun tuolle puolelle ei kannata ainakaan ilta-aikaan mennä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.