Päätimme osaltamme Aventuran Keski-Amerikan kiertomatkan Tikalin jälkeen ja lensimme Floresista Cancuniin, Belize Cityn kautta, kun suoria lentoja ei ollut. Cancuniin, sillä halusimme nähdä Copanin ja Tikalin jatkoksi vielä Chichen Itzan mayarauniot. Cancunin kentältä on vielä matkaa Chichen Itzalle n. 200 kilometria, joten lennon jälkeen istuimme vielä autossa muutaman tunnin ennen kuin saavuimme Mayaland -hotelliin.
Olimme ostaneet Chichen Itzan osuudenkin Aventuralta ”all-inclusive”, eli kuljettaja nouti meidät Cancunin lentokentältä, ajoi meidät hotellille, kuljetti meitä Chichen Itzan alueella ja ajoi meidät seuraavana päivänä takaisin Cancunin lentokentälle. Cancuniin saapumisemme oli kokemus sekin, sillä lennot Guatemalan Floresista Belize Cityyn ja edelleen Cancuniin lennettiin pienillä 14-paikkaisilla Cessna 208 Caravan -lentokoneilla, jotka ainakin lentomme osalta ohjattiin Cancunin isolla lentokentällä liikelentoterminaaliin. Maahantulomuodollisuudet sujuivat hienosti, kun n. 10 matkustajaa kohti paikalla oli pari virkailijaa! Autonkuljettajaamme jouduimme sen sijaan hetken tuon ”VIP-terminaalin” tiloissa odottelemaan, sillä hän oli odotellut meitä varsinaisessa terminaalissa. Mutta asia selvisi hänelle soittamalla ja pääsimme matkaan. Menomatkan mielenkiintoisin kohta oli ehkä se, että Meksikon Quintana Roon ja Yukatanin osavaltioiden välillä on tunnin aikaero – olisiko ollut ensimmäinen kerta, kun kesken automatkaa pitää siirtää kelloja?
Mayalandin hotelli oli valittu sillä periaatteella, että hotellin pitää sijaita sillä alueella Chichen Itzan ympärillä, josta hotellien asukkaat voivat halutessaan vierailla Chichen Itzalla aamulla jo auringonnousun aikaan, ennen alueen aukeamista suurelle yleisölle klo 8. Viiden tähden hotelli tarjosi kaiken muun mitä hotellilta voi yhden yön vierailulla toivoa – paitsi wifin! Aika uskomatonta, että matkattuamme Panamasta Guatemalaan monen monen Keski-Amerikan hotellin kautta, niin törmäsimme matkamme huonoimpaan hotelliin Meksikossa. Wifi toimi vaan hotellin aulassa (ja ravintoloissa) ja näissäkin paikoissa pätkien ja hitaasti.
No, ei wifi tietysti ole koko maailma. Miellyttävä ilmastointi ja kaikin puolin toimiva kylpyhuone suihkuineen ja porealtaineen on sekin tietysti jonkin arvoinen asia. Söimme myös illallisen hotellilla, sillä tässä kohtaa se oli helpoin vaihtoehto – eikä ruoka jättänyt (muistaakseni) toivomisen varaa.
Chichen Itza iltavalaistuksessa
Tutustumisemme Chichen Itzalle alkoi jo illalla valoshowlla (Chichen Itza Light and Sound Show). Ilta Chichen Itzalla alkoi kävelykierroksella alueen valaistuilla arkeologisilla kohteilla, joita oli, valaistuna, noin kymmenen. Vähän kuin olisi kiertänyt Lux Helsingin valoteoksia, mutta kompaktimmalla alueella ja vähemmän ruuhkaisella polulla. Toki täälläkin väkeä oli ihan riittämiin, mutta ei niin, ettei olisi päässyt etenemään suunnilleen siihen tahtiin kuin halusi.
Kierroksen päätteeksi itse kukin etsi paikkansa ulkoilmakatsomosta, joka oli rakennettu Kukulkanin pyramidin edustalle. Valaistu polku suljettiin ja taidettiin sen valotkin ainakin himmentää ja ilta jatkui pyramidin seinän toimiessa näyttämönä. Mayojen ja Chichen Itzan tarina kerrottiin kuvin, sanoin ja äänin pimeässä yössä. Parhaiten tarinan olisi saanut talteen videoimalla, mutta ehkei sitä olisi saanut tehdä – ja muutenkin keskityimme enemmän kokemaamme kuin kuvaamiseen. Valoshow oli mielestäni upea, eli jos vaan voit olla Chichen Itzalla myös illalla (20-21) niin käy ihmeessä katsomassa se!
Chichen Itza auringon noustessa
Hiukan lyhyeksi jääneen yön jälkeen olimme hotellin aulassa valmiina toiseen vierailuun alueella aamulla klo 5:30. Hotelliltamme olisi voinut ilmeisesti kävelläkin alueelle, matkaa taisi olla alle kilometrin verran, mutta pimeässä kävelemisen sijaan kuljettajamme vei meidät alueen aamuhiljaiselle portille, jossa tapasimme oppaamme. Aluetta olisi varmasti voinut kierrellä itsekseenkin, mutta luultavasti saimme kokemuksesta enemmän irti oppaan kanssa kuin opaskirjaa lukemalla. Lisäksi saimme ihan mukavia kuvia meistä molemmista. Oppaamme, ainakin meidän, kuunteli myös herkällä korvalla kiinnostuksemme kohteita ja kertoi alueen eri rakennelmista enemmän tai vähemmän sen mukaan miten halusimme.
Chichen Itza on alueena pienempi kuin vaikka Tikal, ehkä samaa suuruusluokkaa kuin Copan – siis yleisölle auki olevalta osaltaan.
Olimme jo edellisenä iltana saaneet jonkinlaisen käsityksen kohteista, mutta kokemus niistä päivän valossa oli monen kohdalla ihan erilainen kuin illalla.
Kooltaan isoimmat kohteet ovat tietysti sulkakäärmejumala Kukulcanin pyramidi, jonne ei sitten vuoden 2006 ole saanut kiivetä. Copanissa ja Tikalissa saa vielä joillekin temppeleille kiivetä, Tikalissa tosin pääosalle temppeleistä nykyisin niiden vierelle rakennettuja portaita pitkin.
Kukulcanin pyramidi (tai El Castillo) pitäisi kai oikeastaan kokea kevät- tai syyspäivän tasauksen aikaan, sillä silloin pyramidin toinen puoli on kokonaan auringossa ja toinen varjossa. Auringon osuessa pohjoisen porraskäytävän sivulle varjoista muodostuu kuva kiemurtelevan käärmeen vartalosta, joka jatkuu portaiden alapään käärmeen päitä esittävissä veistoksissa. Mutta toisaalta, onneksi nyt ei ollut kevät- eikä syyspäivän tasaus, sillä näinä päivinä Chichen Itza on suositumpi kuin koskaan – ja se on muutenkin suosittu!
Pyramidin kussakin portaikossa on muuten 91 askelmaa, eli yhteensä 364, ylätason kanssa 365, eli vuoden päivien lukumäärä.
Muutakin kuin Kukulcanin pyramidi
Muita isoja kohteita ovat mm. Jaguaarien temppeli ja Pelota-pelin kenttä. Pelota-kenttä on rakennettu hämmästyttävällä tarkkuudella siten, että ääni kentällä kaikuu eri kohdissa eri tavalla. Oppaamme taputtikin käsiään monessa kohdin kenttää ja pyysi kuuntelemaan miten kaiku palautuu kerran tai monen monta kertaa paikasta riippuen. Pääpallopelissä käytettävät maalit ovat ison kentän sivuilla.
Taistelijoiden temppeli on sekin iso ja mahtava ja sen vierellä sijaitseva tuhannen pylvään alue.
Pienempien Tiikereiden ja kotkien tasanteen ja Venuksen tasanteen hienous piilee niiden reunojen reliefeissä.
Kävelimme myös pääkentältä vievää tietä pitkin vähän pitemmän matkan nähdäksemme Cenote Sagradon, 60 metriä syvän uhrikaivon, pysähdelleen moneen otteeseen matkan varrella katsomaan värikkäitä lintuja tietä reunustavissa puissa ja onnistuimmepa joistain niistä saamaan kelvollisen kuvankin. Alueen avaamisen jälkeen tämän tien varret täyttyvät kuulemma matkamuistokojuista, mutta ne jäivät meiltä nyt aikaisella aamuretkellä näkemättä – ehkei tämä kuitenkaan ollut kovin paha hinta siitä, että saimme esimerkiksi tätä tietä kävellä kolmestaan, me ja oppaamme.
Parituntisen kierroksemme jälkeen palasimme hotellille syömään aamiaista, käymään suihkussa ja kasaamaan kamat paluumatkaa varten. Alueelta lähtiessämme jonot sisään olivat jo pitkiä.
Ik Kil
Paluumatkalla emme ajaneet suoraan hotellilta Cancunin lentokentälle vaan pysähdyimme pariin otteeseen. Ensimmäisen kerran Ik Kilin cenotella. Täytyy tässä vaiheessa tunnustaa, että niin maailmanmatkaajia kuin olemmekin, niin cenote, oli minulle ihan tuntematon juttu. Wikipedian mukaan se on veden osittain täyttämä doliini eli karstialueelle syöpymällä syntynyt sylinteri- tai maljamainen kuoppa ja ilmeisesti niitä on lähinnä Jukatanin niemimaalla. Nimi cenote tulee kuulemma Yacatecin mayankielen sanasta dzonot, joka tarkoittaa pyhää kaivoa.
No, joka tapauksessa, tämä meille uusi tuttavuus, cenote, osoittautui isoksi syväksi kuopaksi, jossa oli järvimäiseen tapaan vettä ja jossa olisi voinut uidakin niin halutessaan. Emme innostuneet ajatuksesta vaihtaa sitä varten välillä uima-asuun ja taas takaisin, joten tyydyimme seuraamaan muita uimareita kuopan reunoilta. Laskeuduimme kyllä alas asti ja kiipesimme taas ylös todetaksemme, että ehkä kuumassa ja kosteassa uimapuku olisi sittenkin saattanut olla se sopivin asu tälle retkelle. Kuljettajamme taisi suhteillaan neuvotella lupamme käydä alhaalla vaihtamatta uimapukuun, sillä periaatteessa ilmeisesti portaatkin olivat jo ”allasaluetta”.
Söimme myös lounaan alueen isossa ravintolassa, joka selvästikin oli optimoitu ruokkimaan isoja, risteilylaivoilta bussilasteittain saapuvia turistimassoja, eli ruuat olivat buffetissa, johon sitten jonotettiin pari-kolme kertaa riippuen siitä, että montako ruokalajia halusi syödä. Ei ehkä gourmet-ruokaa, mutta ihan syötävää kuitenkin.
Valladolid
Toisen pysähdyksen matkalla Chichen Itzalta Cancunin lentokentälle teimme pienessä Valladolidin siirtomaa-aikaisessa kaupungissa. Valladolid on hyvä vaihtoehto Meridalle, jonne on sen verran enemmän matkaa, ettei sitä ihan saa yhdistettyä parin päivän Chichen Itza -retkeen.
Kaupungin keskusaukiota hallitsee siirtomaakauden San Servacion katedraali. Aukion ympärillä näytti olevan riittämiin ravintoloita ja käsitöitä ja muita matkamuistoja myyviä pieniä liikkeitä ja olisipa keskustan välittömässä läheisyydessä ollut toinen cenotekin, Cenote Zaci, mutta Ik Kilin jälkeen emme olleet cenoten tarpeessa.
Valladolid on yksi Meksikon Pueblos Mágicos -kaupungeista. Nämä yli 100 kaupunkia tarjoavat kävijöille ”maagisen” kokemuksen luonnon, kulttuurin, perinteiden tai historiansa takia ja niiden markkinointiin panostetaan erityisesti – ilmeisen onnistuneesti, kun mekin pysähdyimme juuri Valladolidissa.
Lisää Chichen Itzasta
Suomenkielisistä matkablogeista voit lukea mm. näistä Chichen Itza -kokemuksista:
Vaihda vapaalle -blogin Elina ja Tomi olivat valinneet saman vaihtoehdon kuin me, eli yöpyneet yhdessä niistä hotelleista alueen välittömässä läheisyydessä, joista pääsee alueelle aikaisin aamulla.
Ne Tammelat -blogi kertoo kokemuksesta vierailla Chichen Itzalla Cozumelista risteilylaivalta päiväretkellä:
https://netammelat.fi/amerikka/meksiko/chichen-itza
Kohteena maailma -blogin Rami kävi Chichen Itzalla Aurinkomatkojen retkiryhmän kanssa:
NiceMATKAAJA -blogin Maarit kävi Chichen Itzalla päiväretkellä Playa del Carmenista paikallisen retkijärjestäjän retkellä:
Tiesitkö muuten, että Chichen Itza on yksi maailman seitsemästä ihmeestä?
Tässä lista niistä, jos vaikka haluaisit tarkistaa, monellako olet jo tullut käyneeksi!
Nuo illan valoshowt näyttää kyllä huikeilta, olisi upeaa nähdä ne omin silmin! Chichen Itza on kyllä sellainen kohde missä vierailisi miellellään uudestaan, ja varsinkin yön yli retkellä!
Kiitos Rami! Kieltämättä se oli näyttävä ja pidimme myös sen myötä saamastamme ensikosketuksesta alueeseen ennen ”varsinaista” vierailua.
Kylläpäs näyttää paikka upealta yö- sekä aamuvalaistuksessa! Ja mikä autuus tutustua siihen lähes tulkoon omin päin. Tämän haluaisin itsekin kokea. Tuskin matka tuonne kuitenkaan uudestaan vie, koska nähtävää tässä maailmassa riittää niin paljon, mutta ehdottomasti once in the lifetime kokemus, ihan päivänvalossakin. Ps. Tuosta tunnin aikaerosta Quintana Roon ja Yukatanin välillä en ollut tietoinen, vaikka oon kummassakin suhannut. Ihan uusi juttu mulle. Näköjään ei ole kellonlyömällä lomalla niin väliä… ?
Kiitos Maarit! Meillä kuski painotti tuota kellonaikaa pariin otteeseen – varmaan siksi, että kun sovimme myöhempiä tapaamisajankohtia, että olisimme suunnilleen oikeaan aikaan valmiita :-)
Olipa taas kiva päästä virtuaalisesti tutustumaan ihan uusiin paikkoihin postauksen ansiosta :) Valoshow näytti/kuulosti ihan super hienolta!
Melko satunnaisena bloginne lukijana kiinnostaisi tietää, mistä matkailuintonne on alunperin lähtenyt liikkeelle? Entä milloin ja miten blogistanne kasvoi näin iso juttu? :)
Kiitos Eveliina! Jotenkin emme aikoinaan viihtyneet vanhempien kesämökillä muutamia päiviä pitempään. Sitten tulivat autolomat ja muutkin matkat ja sen jälkeen purjehtiminen, jota sitäkin toteutimme useimmiten idealla joka päivä uuteen satamaan. Jossain vaiheessa sitten tutustuimme maabongausharrastukseen ja lopulta, päädyimme monestakin syystä, luopumaan monen monen vuoden jälkeen purjehduksesta ja tilalle tuli entistä enemmän matkailua. Ja ehkä siinä sitten lopulta kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä, eli niin monet kohteet maailmalla alkoivat tuntua näkemisen ja kokemisen arvoisilta.
Blogin taas perustimme ihan muista syistä, teknisestä kiinnostuksesta uutta julkaisuvälinettä, WordPressiä, kohtaan kevättalvella 2004, mutta sittemmin se muotoutui ensin purjehdusblogiksi ja siitä sitten matkailublogiksi, eli pikkuhiljaa. Kasvaminen ei ole oikein koskaan ollut ykkösjuttu, ei myöskään ansaitseminen blogin avulla, ei edes suuressa määrin blogiyhteistyöt, vaikka kaikkea tätäkin on vuosien varrella kertynyt, siis kasvua, vähän rahaakin ja niitä yhteistöitä.
En ollut tietänytkään, että Chichen Itzalle pääsee tutustumaan myös illalla pimeän aikaan. Varmaan varsin upea kokemus. Joka tapauksessa on varmasti järkevää yöpyä alueen läheisyydessä, jotta pääsee vierailemaan mahdollisimman aikaisin aamulla, sillä suuret ihmismäärät latistavat tunnelman nopeasti.
Mukavaa, että pääsitte samalla matkalla tutustumaan uon lisäksi Copaniin ja Tikaliin.
Kiitos Mikko! En osaa sanoa miten uusi juttu tuo valo- ja äänishow on, mutta nyttemmin sellainen tosiaan on tarjolla. Lähihotelleja, joista pääsee alueelle ennen sen varsinaista avaamista on kourallinen, eli jos asia tulee ajankohtaiseksi, niin kannattaa tarkistaa hotellin tiedoista, että onko se sellainen. Tämä Mayaland oli, mutta on niitä muutama muukin, esimerkiksi Hacienda Chichen Resort ja Villa Arqueologicas Chichen Itza.
Kylläpä tosiaan on kannattanut suunnata anivarhain tutustumaan – suoranaista luksusta on saada vaellella tuolla lailla omassa rauhassa ja kuulla kaikki oppaan kertomukset. Ja juuri tuo aamun sarastuksen kokeminen/illan valoshow luo ihan oman tunnelmansa.
Kiitos Päivi! Ainahan nuo aamuyön nousut auringonnousuun ovat vähän haastavia – mutta myös palkitsevia!
Nuo historialliset kohteet on aina upeita ja niiden historia on mielenkiintoista kuunneltaa. Silti eniten jäin haaveilemaan tuosta kylpyaltaasta ja siitä näkyvistä maisemista. Joskus on ehkä ihan hyvä olla vähän turhamainen. ?
Kiitos Annukka! Me panostimme sen verran tiiviisti Chichen Itzaan, että amme jäi kokematta. Suihkua sentään käytimme :-)