Guyanassa vaalituloksia odotellessa

Guyana feature

Osuimme Guyanaan hiukan huonoon aikaan. Maassa oli juuri äänestetty presidentinvaaleissa, mutta ääntenlaskenta oli vielä kesken ja se tuntui venyvän päivä päivältä. Samaan aikaan jännitys maassa, etenkin pääkaupungissa, Georgetownissa tuntui nousevan, ja monet ravintolat ja kaupat pitivät ovensa kiinni tai ainakin sulkivat ne jo aikaisin iltapäivällä. Välillä huhuttiin pommi-iskuista jossain päin maata. Jonkun puolueen edustajat olivat heittämässä kanssamme samassa hotellissa, Cara Lodgessa, majoittuneita kansainvälisiä vaalitarkkailijoita maasta. Seuraavana aamuna uutisissa kerrottiin, että ei toki, kyse oli vaan väärinkäsityksestä. Guyanasta jo lähdettyämme luimme, että poliisi oli jo ampunut ainakin yhden mielenosoittajan – eli taisikin olla aika vaihtaa maisemaa.

Vasta perjantaina, viimeisenä kokonaisena Guyanan päivänämme, vaalien tulos jollain tapaa julistettiin. Istuva presidentti jatkaa, mutta samalla puhuttiin opposition nostavan oikeusjuttuja vaalivilpistä ja etenkin yhden alueen äänimääriä epäiltiin. Jännitystä – ja panoksia – vaaleissa nosti tällä kertaa Guyanan rannikolta äskettäin (2015) tehty öljylöytö, jota jossain otsikoissa luonnehdittiin tähän tapaan “Tuleeko Guyanasta öljyn myötä maailman rikkain valtio?”
Ensimmäiset litrat Guyanan mustaa kultaa pumpattiin juurikin vasta joulukuussa 2019, eli tuotanto on vasta aluillaan.

Mene ja tiedä, vaaleista tai öljystä, mutta turistille tämä kaikki tarkoitti välillä turhankin hiljaista kaupunkia ja vaalitarkkailijoiden myötä hiukan toisen luokan kansalaisen asemaa hotellista. Cara Lodgessa on historian havinaa ja ilmeisesti se, että prinssit ja presidentit ovat kunnioittaneet hotellia läsnäolollaan on riittävä syy asua siellä, olit sitten Georgetownissa työasioissa tai turistina.

Guyana Cara Lodge

Kaupunkikierros Georgetownissa

Tilanteesta huolimatta kaupunkikierroksemme Georgetownissa onnistui kuitenkin enimmäkseen ihan suunnitelmien mukaisesti. Näimme ne sen seitsemän kirkkoa (sisälle vaivauduimme vain yhteen) ja muutaman museon, jotka olivat itse asiassa yllättävän kivoja. Georgetownin rannoilla konkretisoitui kaupungin sijainti muutaman metrin merenpinnan alapuolella. Atlantin puolella kaupunkia suojaa muuri, Seawall, jonka päällä innokkaimmat lenkkeilevät aamun viileämpinä tunteina ja Demerara-joen rannalla on monessa kohdin edelleen näkyvissä hollantilaisten rakentamia kanavia ja vanhanaikaisia sulkuja, joilla säädellään kanaviin menevän jokiveden määrää. Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös Demerara-joen ylittävät kelluvat ponttonisillat, jotka ilmeisesti öisin avataan laivaliikenteelle.

Kovin satunnaisesti auki tai kiinni olevat kaupat tai ravintolat eivät oikein houkutelleet omatoimiseen retkeilyyn hotellin ja sen ravintolan ulkopuolelle, mutta muutaman retken sentään teimme. Ensimmäinen päättyi melko nopeasti: ensin yksi ja sitten jo kohta pari muutakin paikallista ystävällisesti opasti meitä, että meidän olisi ehkä parempi olla jatkamatta kävelyretkeämme, ainakaan näillä kulmilla ja palasimme tottelevaisesti hotellille.

Iltaretki arviolta neljän korttelin päähän perjantaipizzan hakuun sentään onnistui ihan suunnitelman mukaisesti: saimme pizzamme!

Guyanan ylpeys: Kaieteurin putous

Guaynan ehdoton luontokohde on Kaieteurin putous, joka on maailman korkein (226 metriä) yksittäinen putous. Kaieteur ei siis kuten Niagaran putoukset tai Victorian putoukset, jotka koostuvat useammasta putouksesta.

Kaieteurille mennään pienkoneella lentäen. Cessnaan mahtuu juuri sopivasti 12 matkustajaa, eli 11 hengen ryhmämme oppaineen. Retki toteutettiin iltapäivällä, tarkoituksena lentää sinne 13-14, kierrellä kansallispuistossa 14-16 ja lentää takaisin 16-17. Sääolosuhteiden takia pääsimme kuitenkin matkaan vasta lähempänä 14:30, jonka takia kävelykierros kansallispuistossa jouduttiin vetämään hiukan nopeutetussa tahdissa ja hiukan lyhentäen 1½ tunnissa, sillä Georgetownissa piti olla takaisin ennen auringonlaskua.

Ehdimme kuitenkin näkemään putouksen niin ilmasta kuin kahdelta luontopolun näköalapaikalta. Näimme myös pieniä keltaisia sammakoita, jotka elävät koko elämänsä ison ananaksen sukuisen kasvin lehtien tyvessä ja Cock of the Rock -nimisiä (oranssiharjakotinga) todella värikkäitä lintuja. Nuo sammakot ovat ilmeisesti todella endeemisiä: niitä on vain täällä.

Artikkelin avainsanoja
, ,

14 kommenttia

    • Kiitos Mikko! Joo, nämäkin vaalit olisivat, jos olisivat menneet ongelmitta, olleet jo tuloksineen kaikkineen ohi ennen kuin tulimme Georgetowniin, mutta tällä kertaa nyt näin. Tuosta “käymisen arvoisesta” on vaikea aina sanoa, meille lentoretki sinne maksoi n. 500 euroa, ja ainakin sikäli se oli “kannattavaa”, että kun jo olimme Guyanassa, niin tuntuisi tyhmältä olla käymättä. Ihan näyttävä putous se on – eikä turisteja ole nimeksikään, eli paikalla oli vaan meidän 12 hengen ryhmä.

    • Tuosta kannattavuudesta käydä… Aika monista vastaavista jää vähän tuollainen olo. Hienompaa/kauniimpaakin on nähnyt, mutta kun lähellä on, niin toki se kannattaa käydä kaikki kuuluisat paikat käydä katsomassa. Sitä paitsi, itselläni on ainakin niin, että oikeastaan ikinä ei jää harmittamaan, että käy jossain ei niin säväyttävässä paikassa, mutta joskus jää kaivelemaan, jos joku paikka jää väliin syystä tai toisesta.

    • Kiitos Mikko! Samoja fiiliksiä – ensimmmäinen sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseemme nähden kallis retki oli helikopterilento Suuren valliriutan päällä – eikä ole kaduttanut, sekään.

    • Niinpä – mutta maailmalla liikkuessaan näkee muitakin tapoja hoitaa asioita, huonoja ja hyviä.

  • Olettepa sattuneet jännään aikaan paikalle! Tuo putous on todella näyttävä, olisipa kiinnostavaa nähdä se joskus omin silmin.

    • Kiitos Johanna! Putous oli ihan kaunis – ja lento sinne vähän jännittävä ja sademetsänäkymineen mielenkiintoinen.

  • Jännä reissu teillä. Poliittisia tapahtumia tai juurikin tälläisia vaaleja on aika vaikea tietää etukäteen jos niistä ei kerrota missään. Upea tuo putous! Hyvää loppureissua 🙂

    • Kiitos Marjo! Eipä tainneet guyanalaisetkaan arvata, ettei vaaleista saada hyväksyttävää tulosta – ei taida tuo tarina vieläkään olla loppuun käsitelty.

  • Vau, aika arvokas lentoretki. Jotenkin olisin kuvitellut yleisen hintatason olevan edullisempi, mutta toisaalta, aika ainutlaatuinen kokemushan se on toki ollut.

    • Monessa kehitysmaassa lähinnä turisteille tarkoitetut retket (miksei myös hotellit) tapaavat olla hinnoiteltuja enemmän turistien maksukyvyn kuin kustannustason mukaan, mutta se on vaan hyväksyttävä. Lennolle ei ole käytännössä vaihtoehtoa, sen verran pitkälti pitäisi taittaa olemattomia teitä sademetsien läpi putoukselle päästäkseen.

  • Itse en ole koskaan (onneksi) sattunut mihinkään maahan vaalien aikaan. Aika monessa paikassa voi tulla ns. kuumat oltavat, jos tulos on väärä ja muutenkin vaalit aiheuttavat kaikenlaista haittaa. Muistan hyvin, kuinka sisareni oli ensin Tansaniassa kohtuu rankalla safarilla ja lensi sieltä Zanzibarille “lepäämään ja vetää bissee”. Paitsi, että maassa alkoivat vaalit. Zanzibarilla on ilmeisen hankala muutenkin saada olutta ja vaalien takia kaikki paikat olivat kiinni. Olivat sitten saaneet hotellin siivoojan välittämään olutta huoneeseen. Sopuhintaan tietty 😀 Tyhjät pullot piti palauttaa lakanaan käärittynä, että kukaan ei vaan näe…

    • Kiitos Anna! Näidenkin vaalien päivämäärä oli tiedossa jo kauan etukäteen – sen sijaan ei ollut tiedossa, että vaalilaskenta päättyisi sellaiseen sotkuun. Maan tulevaisuuden kannalta satunnaisen turistin pari ateriaa eivät tietysti oli kovin tärkeä asia – ja kyllähän ne toimeen tulimme, vaikka jouduimmmekin mielestämme vähän turhan monta kertaa syömään hotellin ravintolassa, vaikka hotellilla monta tähteä olikin 🙂

Comments are closed.