Sukututkimusmatkalla

Lammi

Korona-aika puuttuvine matkoineen on jättänyt aikaa muutamalle normaalisti parempia aikoja odotelleille projekteille. Yksi tällainen on ollut sukututkimus, jota aloittelin joitakin vuosia sitten siitä innostuneen pikkuserkkuni tuella. Äitini puolen suku, joka äitini isän osalta on yhteistä pikkuserkkuni suvun kanssa, oli pitkälti jo valmiiksi tutkittu ja äidinäitinikin osalta pikkuserkkuni auttoi minua mm. käymässä paikan päällä Nauvon kirkkoherran virastossa selvittämässä joitakin kohtia.

Isäni suvun osalta en pitkään aikaan päässyt isän isää pitemmälle, pitkälti kai siksi, että noihin aikoihin, 1800- ja 1900-luvun vaihteessa otettiin käyttöön sukunimiä tilannimien tilalle ja tuo luultavasti silloin vaan käyttöön otettu sukunimi ei päästänyt asiassa eteenpäin. Käyttämäni MyHeritage -sukututkimussovellus auttoi lopulta asiassa löytämällä yhteyden isäni isoäidin vanhempiin ja siitä taas eteenpäin.

Nyt tiedän jotain suvustani melko täydellisesti 6 sukupolvea taaksepäin, joiltain osin jopa 9 sukupolvea. Siis yli 300 vuotta sukuhistoriaa, joiltain osin jopa 1600-luvulle, mutta melko täydellisestikin 1700-luvun alkupuolelle.

Myheritage sukupuu
MyHeritagen sukupuukuva asiaa havainnollistamaan – yksityiskohtia ei tästä näe

Etelä-Suomesta

Sukupuuta 300 vuotta taaksepäin ja (vain) tusinan verran paikkakuntia: tarkistin kaikkien syntymäpaikat 6 sukupolven ajalta.
Jos työvoima ei nyky-Suomessa liiku riittävästi avoimien työpaikkojen perässä, niin eipä ole muutettu ennenkään.

Isäni isän suvun jäsenet ovat kaikki syntyneet Tuuloksessa tai naapuripitäjässä Hauhossa. Tuuloksen ja Lammin välillä on liikuttu elämän mittaan.
Isäni äidin suku on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syntynyt Kirkkonummella. Kirkkonummelle asettuneen pariskunnan mies oli kotoisin Helsingistä ja vaimo Ruotsin rannikolta, Ahvenanmaan korkeudelta.

Äidin isäni suku on asunut Inkoossa ja Siuntiossa, yhtenä poikkeuksena Snappertuna.
Äidin äitini puolestaan on kotoisin Nauvosta ja Paraisilta, mitä nyt joku näyttää käyneen syntymässä Turussa.
Molemmat vanhempani ovat syntyneet Helsingissä, eli Tuuloksesta, Kirkkonummelta, Siuntiosta ja Nauvosta oli 1900-luvun alkupuolella jo muutettu pääkaupunkiin.

Suku kartalla sukututkimusmatkalla

Hämeessä syntyneet olivat suomenkielisiä, siis vaan isäni isän osa suvusta, saaristossa ja Etelä-Suomen rannikolla puhuttiin ruotsia. Lapsuuteni kesät vietin Paraisilla, pääosin ruotsinkielisessä ympäristössä, mutta kotona puhuttiin kuitenkin jo enimmäkseen suomea ja menin suomenkieliseen kouluun.

Minä synnyin Turussa, jonne vanhempani olivat isäni työn takia muuttaneet juuri ennen syntymääni.
Sisarukseni asettuivat Turkuun, siinä missä minä päädyin Helsingin kautta Espooseen.

Lassen suku Suomen kartalla onkin sitten oma tarinansa. Hänenkin sukunsa on tutkittu ja dokumentoitu monen monta sukupolvea taaksepäin. Saattaa olla, että palaan tähänkin “matkaan” vielä joskus, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että ainakin Lammilla ja Nauvossa sukumme ovat joskus menneisyydessäkin kohdanneet.

Hautoja lammi
Sukujemme hautoja Lammilla, toinen 1/3 sukupolven takaa, toinen 4 sukupolven takaa

Matkoja suvun historiaan?

Kesän kotimaan matkailua ideoidessani pohdin hetken matkailua sukututkimuksen jalanjäljissä, mutta totesin melko pian, että ei tämä kovin jännittäviä kohteita tuota, ei ainakaan uusia, sillä paikkakunnat osoittautuivat pitkälti ennestään tutuiksi.

Länsi-Suomessa ja Turun saaristossa tuli vietetty lapsuuden ja nuoruuden kesät ja vielä sen jälkeenkin monta purjehduskesää.

Läntinen Uusimaa tuntuu myös lähes kotiseudulta ja esimerkiksi Lohjalla ja Inkoossa tulee käytyä päiväretkillä lähes joka vuosi.

Tuuloksella poikkeamme ellei nyt joka vuosi, niin ainakin Lammilla isän haudalla käydessämme. Isäni halusi tulla haudatuksi Lammille, jossa hän vietti lapsuutensa kesät isoäitinsä luona. Äitini ja molemmat isovanhempani on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaille.

Toki kaikilta näiltä paikkakunnilta, Espoo, Helsinki ja Turku mukaanlukien, löytyisi varmaan useita kivoja meille vielä ihan uusiakin kohteita, mutta ihan matkaa niistä ei taida saada, enemmänkin päiväretkiä.

Lammi sukututkimusmatkalla
Isäni äiti ja isoäiti Lammilla kesällä 1943
Ormajärvi
Isäni Ormajärven rannalla Lammilla kesällä 1976
Helsinki sukututkimusmatkalla
Helsingin Ortodoksisella hautausmaalla äitienpäivänä 2015

Mutta jos mielessäsi on joitain ihan helmiä Lohjan tai Nummen seudulta, Kirkkonummi – Karjaa väliltä tai Hauhon ja Tuuloksen liepeiltä, niin kerro! Tuuloksessa pitänee ainakin seuraavalla kerralla käydä Sydänmaan kylässä, sillä tätä ennen olemme aina tyytyneet kauppakeskus Tuulosessa vierailuun. Kirkkonummella useimmiten esiintynyt kylä näyttäisi olevan Haapajärvi, joten sinnekin kannattanee joskus suunnata.

Jutun otsikkokuvassa Lammin keskiaikainen kivikirkko 1500-luvun alusta

18 kommenttia

  • Itse en ole omaa sukua tutkinut – mitä nyt tiedän että isäni puolelta olen sawolainen Kerimäen/Punkaharjun suunnalta ja äitini puolelta Mustion ruukin suunnalta. Voisi tosin olla kiinnostavaa selvittää sukuhistoriaa pidemmälle.

    Kun kysyit jotain “helmiä” Kirkkonummen suunnalta niin tuon Haapajärven (vanhan puukirkon) lähellä on Tampajärvellä kuvauksellinen sauna joka on hauskasti kallellaan. Italiassa on vino torni Pisassa, meillä Kirkkonummella on vino sauna – voisiko suomalaisempaa olla. Olen käynyt sitä kuvaamassa kesäisin ja talvisin. Siinä on hyvä uimaranta vieressä, johon saa auton hyvin parkkiin. Muita kohteita Kirkkonummella – no ehdottomasti Porkkala, mutta pienempi Linloon saari on rauhallisempi. Erämaisia järviä riittää – esim. Meikon ympäri kulkee suosittu päiväreittikohde. Historiasta kiinnostuneille löytyy (jos osaa etsiä) Neuvostoliiton vuokra-aikaisia paikkoja, rakennuksia ja erityisesti bunkkereita. Hvitträskin kaikki tietää, mutta siinä lähellä on kalliomaalauksia joiden sanotaan itse Sibeliuksen löytäneen. Toinen Hvitträskin tyylinen paikka on Hvittorpin “linna” – ja matkalla sinne on ihan älyttömän kokoinen siirtolohkare.. hyvin kuvauksellinen. Kyllä Kirkkonummella nyt yhden päivän saa menemään kun kiertelee.

    • Kiitos Jani paneutumisesta asiaan! Tampajärvellä olemmekin olleet, mutta en silloin ollut vielä paneutunut tuohon Haapajärvi-liittymään. Porkkalakin on ollut mielessä, joskin se taitaa nyt olla ollut monellakin mielessä ja sikäli ruuhkainen.

  • Minulla on suvussa puhuttu englantia, suomea, venäjää, karjalaa ainakin ja ehkäpä ruotsiakin. Olen jo pitkään harjoittanut käymistä suvun sijoilla ja niitä tulee tiettyyn rajaan asti binääripuuna. Joskus se on johtanut kummallisuuksiin kuin että sukuhaarat ovat asuneet naapureina, niin kuin Arvola ja Hinkka samassa Vedentaan kylässä ja Gordei ja Holmsten samalla mäellä Grosnoissa. Se onkin ihmeellinen ja kuuluisa Rajakonnun mäki, kun itse mäellä on Rajakonnun, Kavainon, Virtelän, Grosnoin ja Manssilan kylät ja sitten muita kyliä näköetäisyydellä ja raja kulkee siksakkia siitä välistä niin että minulla on sukua myös Venäjän Karjalasta. Sikäläiset tulivat Suomessa miehelään tai vaimon hankintaan praasniekassa.
    Lännessä taas tuntuu olevan Hämeenlinna-Tampere -rata se, joka rupesi imemään imurin lailla piikoja ja renkiä ympäryskunnista Tampereen tehtaille. Miehet olivat ajureina ja heti, kun autot tulivat kuvioon, niin he ottivat itsestään kuvan auton kanssa.
    Eräs sukuni sija on kuta kuinkin Lahdesjärven ABC:n alla Tampereella.

    Radan lisäksi ihmisiä yhdisti työväentalo ja sitten sieltä lähdettiin sotimaan 1918 ja sen jälkeen Kanadaan ja Kanadasta Karjalaan. Siinä välillä jäi sitten ihmisiä sinne Kanadaan että Karjalaankin. Kuulemma pikkuserkkuni Gail Hakala on suuri humoristi, joten ainakin yksi asia on säilynyt samana.

    Valtava kansainvälisyys on sitten ollut muillakin sukupolvilla niin, että minä ja siskoni olemme asuneet ja työskennelleet kahdessa eri maassa ja äiti kolmessa. Vähältä piti, ettei äiti pokannut intialaista miestä ja silloin tarinani olisi ihan täysin toinen.

    • Kiitos Stacy! Etelä-Suomen tilalliset tai tiloilla työskennelleet taisivat sitten kuitenkin olla aika paikalla pysyviä. Tosin tätä selvitystä tehdessäni ei vilkuillut sivuille vaan ainoastaan sukupolvi taaksepäin esi-isien syntymäpaikkoja, joten se ulottuvuus, että minne itse kukin ja erityisesti muut sisarukset sitten ehkä päätyivät ei tässä näy.

  • Mulla on isän puolelta tehty sukututkimus todella tarkkaan. Ei löytynyt mitään aatelisia, vaan lähinnä Hansakauppiaita 😀 Lähihistoriaan kuuluvat hänen sukunsa puolelta esim. kuuluisa pirtutrokari, joten eipä siitä sen enempää …

    Äidin puolella oli sotaisampaa. Komennusväkeä jne. Hyvin ns. punaista porukkaa, joita osa lähti ja katosi Venäjälle. Tiedän myös liki varmasti, että johonkin etelämeren saarelle syntyi komean merimiehen vierailun jäljiltä normaalia vaaleampi asukki.

    • Kiitos Anna! Aatelisten osalta sukututkimukset onkin melkein valmiiksi tehtyjä, sen verran tarkkaan tuo aateliskalenteri dokumentoi suvut vuosisatojen taakse.
      Tuossa etelämeren saaressa olisikin Sinulle oivat sukumatkakohde – kannattaisiko yrittää selvittää asiaa tarkemmin 🙂

  • Sukututkimus olisikin tavallaan kiinnostava harrastus, useampi tuttu oman sukututkimuksensa parissa puuhailee. Monia tuntuu kiinnostavan erityisesti mistä päin sukujuuret ovat kotoidin, minua taas kiinnostaisi erityisesti, mitä kaikkea omat esivanhempani ovat puuhailleet, ovatko olleet kunnollisia vai hunsvotteja 😀

    • Kiitos Mikko! Kovin paljoa en tästä huolimatta ole sukuni yksityiskohtiin paneutunut, vielä ainakaan. Hunsvoteistakaan en tiedä, mutta äidin puolen suvusta saattaisi löytyä vaikka Australiaan emigroitunut sukuhaara, jos asiaan enemmän paneutuisi.

  • Minun sukuni olivat vakaita ja rehellisiä talonpoikia Karjalankannaksella suuresta pohjan sodasta vuoteen 1939 asti. Sieltä sitten evakuoitiin aivan länteen ja päättyivät eri välietappien kautta Sastamalaan. Jokainen meistä neljästä sisaruksesta on syntynyt eri pitäjässä. Matkustin kesälomalla kolmesti rajan taakse katsomaan paikkoja. Hautausmaalla ei ole kiven kiveä muistuttamassa meikäläisistä , eikä kirkostakaan edes kivijalkaa. Kummankin suvun kotitalot ovat asuttuja. Serkuksista 5 on päätynyt vielä lännemmäksi, ja tunkevat juuriaan vieraaseen maaperään. Koko elämäni etsin itselleni painajaisunissa kotia tai ainakin nukkumapaikkaa, mistä minua ei ajeta pois.

    • Kiitos Katriina! En minäkään sukumme hautoja isovanhempia ja tuota Lammille haudattua isoisoäitiä kauemmas tiedä – taitaa nykyisin Suomessakin haudat päätyä uuteen käyttöön 25 vuoden jälkeen ellei suku sitten niitä lunasta ja niistä pidä huolta. Nämä tiedossa olevat on tarkoitus nyt toistaiseksi ainakin pitää suvun hallussa ja hoidossa.

  • Hei! Eräs asia vaivaa suunnattomasti, enkä saa siltä mielenrauhaa. Paljon matkanneena ette ole voineet tältä havainnolta välttyä. Huomasin nimittäin vuodenvaihteessa, huvikseen Skyscanneria selaillessani, että kaikista muista Pohjoismaista (myös Islannista mutta vähemmän), sai 18-35€ lentoja noin kymmeneen eri maahan, jopa aina huomiselle/ylihuomiselle, mutta myös sesonkiaikoihin. Tämä oli luonnollisesti melkoinen tälli. Luulin, että vain Keski-Euroopan väestö pääsee nauttimaan kympin lennoista haluamanaan hetkenä. Suomessa ei ole koskaan ollut – eikä luultavasti tule olemaan, halpamatkailua, vaan halvimmat lennot pitkän ajan päähän maksavat väh. 200€, siis jopa 20x enemmän. Kaikki asiathan tunnetusti ovat täällä väärinpäin. Mikä lienee oikea syy tälle, sillä Islannin huomioiden, etäisyys on tekosyy, kuten myös asukasmäärä. Itse pidän todellisena syynä natiivikansan suunnatonta köyhyyttä (=ei riittävää asiakaspohjaa) ja että täällä tämä on vain osa kansan avointa halveksintaa ja polkemista. Suomessa matkustamisen perusoikeus on vain rikkaiden ja lähinnä suomenruotsalaisten lystiä. Teilläkin 140:n maan aikana mennyt vähintään kymmeniä, ellei satoja tuhansia ylimääräistä kansaa halveksuvalle eliitille törkeänhintaisten lippujen muodossa. No, tästäkin “pikkujutusta” huolimatta, antoisaa kesää!

    • Kiitos pohdinnastasi. Tältä osin korona saattaa hyvinkin osoittautua vedenjakajaksi, sillä alun matkustajia houkuttelevien luultavasti edullistenkin hintojen jälkeen, lentojen hinnat saattavat lentoyhtiöiden pudotuspelin ja velkaantumisen jäljiltä asettua pysyvästi korkeammalle tasolle. Lentolippujen hintojen ohella tietysti moni muukin asia on Suomessa kalliimpaa ja hinnathan asetetaan kuitenkin aina paikallisen hintatason mukaan. Tästä syystä esimerkiksi liput maailman ympäri lennoille kannattaa ostaa vaikka alkaen ja päättyen Unkarista tai muusta Suomea edullisemmasta maasta. Halpaa hintatasoa jossain maassa taas ei ehkä kuitenkaan kannata sitäkään ihannoida, sillä silloin tulee samalla sanoneeksi että kyseisen maan alhainen palkkataso ja huono sosiaaliturva on ihan ok. Esimerkiksi Kaakkois-Aasian osalta tulee usein vastaan tuo, että siellä on niin edullista, länsimaalaisen oleilla. Mutta sen vastapainona sikäläisillä ei sitten olekaan juuri mahdollisuutta käväistä vastavuoroisesti Euroopassa, sikäläisellä palkkatasolla.

    • Kiitos Mira! Minä olen käyttänyt tuota maksullista MyHeritagea, sillä se tekee tosiaan jonkin verran töitä myös puolestasi. Lisäksi lopputulos on kaikkien halukkaiden suvun jäsenten käytössä.

  • Sukututkimus on kyllä jännittävää! Mulle nuo teidän suvun seudut on ihan vieraita. Tiedän että omat isovanhempani ovat tehneet tarkkaa sukupuuta jäljittäen meidän suvun ruotsin kautta Saksaan mutta en tiedä monenko vuoden taakse ja monessako polvessa. 😊

    • Kiitos Petra! Itse ehkä eniten yllätyin siitä, että vaikka kävin läpi näinkin monta sukupolvea, niin paikkakuntia ei ollut tätä enempää.

  • Mielenkiintoinen postaus! Kiinnostaisi itseänikin selvitellä vähän omaa sukua isovanhempia pidemmälle.

    • Kiitos Mari! Kannattaa aloittaa ajoissa, jos isovanhempasi ovat edelleen elossa, niin heiltä voi saada paljon sellaista tietoa, jonka etsiminen myöhemmin on paljon vaikeampaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.