Palaisinko näihin kohteisiin?

Gnisvärd

Koronasulkujen alkaessa maailmalla monissa matkablogeissa päädyttiin muistelemaan. Hurjimmissa versioissa leikiteltiin ajatuksella, että entä jos ei koskaan enää voisi matkustaa. Nyt tilanne ei ehkä enää näytä ihan niin lohduttomalta ensimmäisten Euroopan maiden jo avatessa rajojaan myös suomalaisille.

Toinen suosittu näkökulma muistelemiseen oli valita paikkoja, joihin haluaisin (nyt) palata, jos matkustaminen vaan olisi mahdollista. Tosikkona mietin kyllä hetken, että jos matkustaminen olisi mahdollista, niin eiköhän se sitten olisi mahdollista ihan uusiinkin kohteisiin …

Kioto kohteet joihin voisin palata
Kioto on yksi Viinilaakson viemää -blogia kirjoittavan Paulan paikoista, joihin hän haluaisi vielä joskus palata

Meriharakka-blogin osalta tilanne matkajuttujen aiheiden osalta oli maaliskuussa erinomainen – olimmehan juuri palanneet yli kahden viikon kiertomatkalta, jonka monesta kohteesta kirjoitin suunnitellusti aika monta juttua. Sen jälkeen halusin enimmäkseen katsoa tulevaisuuteen terävöittämällä listaamme matkaideoista niihin tärkeimmiltä tuntuviin kohteisiin niin Euroopassa kuin muualla maailmassa.

Mutta jos nyt kuitenkin, minäkin, ennen siirtymistä Suomen kesää kuvaaviin juttuihin, pohtisin hetken näitä paikkoja, joihin voisi palatakin.

Teoriassa kyllä, mutta …

Lähdin liikkeelle systemaattisesti. Kävin läpi listaamme käydyistä maista ja mietin kunkin kohdalle, että haluaisinko palata tänne. Osan ideoista hylkäsin kuitenkin hetimmiten ajatuksella, että ei, en minä tänne sittenkään palaisi, vaikka jokin paikka tulikin heti mieleeni herättäen kauniita, ehkä vaikuttaviakin muistoja.

Hylkäsin Kinabatang-joen Borneolla, vaikka ajatus nenäapinoiden katsomisesta toistamiseenkin viehätti hetken. Hylkäsin Soulin, vaikka muistot meistä kävelemässä Chenggyecheonin kanavassa kulkevan joen reunalla ja hyppimässä sen yli kiveltä toiselle tuntuvatkin mukavilta. Hylkäsin Luang Prabangin ja auringonlaskun Phu Si -temppelin portailla – emme me käytännössä tännekään lähtisi uudelleen.

Auringonlasku Luang Prabang kohteet joihin voisin palata
Auringonlaskun aikaan Phu Sin temppelissä Luang Prabangissa

Botswana ja Kenia ovat sillä rajoilla. Molemmat ovat kaukokohdelistallani, mutta enemmän siellä sijaitsevien sellaisten kohteiden takia, joissa en vielä ole käynyt, joten eivät nekään oikeastaan tälle listalle kuulu. Viime syksyn Keski-Amerikan reissumme jäljiltä vähintäänkin vitsailimme mukavalla paikallisoppaallemme, Petrille, että palaamme Guatemalaan ja Nicaraguaan, mutta niidenkin osalta sitten ehkä kuitenkin enemmän niissä sijaitsevien meille uusien kohteiden takia kuin samojen kertaamiseksi. Guatemalan Antiguaan voisi kyllä palatakin.
Kreeta on Eurooppa-listallani, mutta Spinalongan takia, ei Rethyhmonin takia.

Rethymnon 2008
Saarikierroksella Kreetalla kesällä 2008 – mukana matkassa myös nuorin sisarentyttäremme

Pohjois-Amerikan itärannikolla on parikin saarta, joihin olisi oikeastaan mukava palata: Nantucket Yhdysvalloissa ja Prinssi Edwardin saari Kanadassa. Siinä missä en tosissani ajattele paluuta mainitsemiini Aasian kohteisiin, niin näiden osalta olen kyllä joskus leikitellyt ajatuksella kertausreissusta.

Euroopan tärkeimpiä kaupunkeja olemmekin kerranneet tyyliin, että jos jossain ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen käyty, niin käydään. Joistakin muistakin kaupungeista on sen verran kivoja muistoja, että vaikkeivat ne ehkä kovin “merkittäviä” olisikaan, niin en panisi pahakseni vaikka päätyisin niihin uudelleen. Belgradin Sava-joki teki vaikutuksen. Sarajevon historia samoin. Heidelberg kaupunkina, johon aikanaan päädyin lukuisilla työmatkoilla, on jäänyt mieleen mukanava, inhimillisen kokoisena paikkana. Kasvonsa pesseeseen Manchesteriin voisin hyvinkin palata kanavan rannalle. Göteborgissa olemme käyneet kahdesti, mutta kyllä sinne kolmannenkin kerran voisi hyvin mennä.

Sava-joki Belgrad kohteet joihin voisin palata
Sava-joen voi ylittää myös polkupyörälautalla

… mutta oikeasti?

Mutta mitä listalle sitten oikeasti voisi jäädä, sellaisia kohteita, joihin haluaisin palata – ja joihin palaaminen voisi olla ihan realististakin.

Jersey

Asuimme St Helierissä netistä jollain kriteereillä löytämässämme hotellissa, jonka eteisaulassa oli oma alueensa rollaattoreille. Me liikuimme saarella vielä tuolloin pyörillä, emme rollaattoreilla ja saaren rannat, sodanaikainen maanalainen sairaala, vuorovesi ja La Corbieren majakka jäivät mieleemme. Kuten myös St Helierin satama ja sataman kivetykseen hakatut kuvaukset tuulen voimakkuuksista tyyliin tällainen tuuli lennättää puista pieniä oksia. En tullut silloin ottaneeksi näistä kuvia, mutta jos palaisin saarelle, kuvaisin niistä jokaisen – jälkeenpäin alkoi harmittamaan, ettei niitä tullut kuvattua. Melkein voisin palata St Helieriin vain tuon laiturin takia!

St Helieristä teimme päiväretken myös Guernseyn saarelle, mutta Alderney, Herm ja Sark jäivät tuolloin näkemättä, joten ehkä kertausmatkaan voisi liittää jotain uuttakin. Mutta Savoy-hotelliinkin pitäisi kyllä palata, vaikka vaan yhdeksi yöksi!

Jersey
Vaikuttava muistutus vuoroveden voimasta Jerseyllä

Mallorca

Mallorcalla olemme viettäneet vain yhden pitkän viikonlopun, jakaen sen kuitenkin La Palman ja pohjoisrannikolla sijaitsevan Playa de Muron välillä. Ehdimme kiertää La Palmaa jalkaisin ja julkisilla, pohjoisosia pyörällä ja länsiosia vuokra-autollakin yhden päivän verran, mutta saaresta jäi voimakkaasti sellainen fiilis, että tästä riittäisi kyllä pitemmäksikin aikaa.

Samalla voisi kerrata Menorcankin, jossa olemme käyneet vain päiväseltään risteilyturisteina. Pääsisiköhän tuota myös Ibizalle käymään?

Kuvakertomuksia Mallorcalta

Nantucket

Saariparin Nantucketin ja Martha’s Vineyardin saarten erilaisuus muodosti viehättävän kontrastin vieraillessamme samalla kesäreissulla peräkkäin molemmilla. Kummallekin olisi kiva palata, mutta ihan erityisesti Nantucketille. Yövyimme aikoinaan Nantucketilla Seven Sea Street Inn -nimisessä pienessä majatalossa, jossa kaikki vieraat söivät aamiaista saman pitkän pöydän ääressä. Aamiaiskeskustelujen perusteella melkein kaikki vieraat palasivat saarelle vuodesta toiseen. Emme ole vielä palanneet, mutta en ole kuitenkaan kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen hennonnut lopettaa Seven Sea Street Innin uutiskirjettä, joka noin neljännesvuosittain muistuttaa minua Nantucketista.

Palaisin kiertämään pientä saarta pyörällä, katsastamaan taas kertaalleen saaren kaikki majakat, kävelemään pitkillä hiekkarannoilla ja etsimään jokaiseksi illaksi uutta illallisravintolaa saaren hulppeasta ravintolatarjonnasta.

Seven Street Inn kohteet joihin voisin palata
Seven Street Innin uutiskirje tipahti taas sähköpostiini muutama päivä sitten

Yksi yli muiden: Nantucket

Gotlanti

Gotlantiin olemme jo palanneet useammankin kerran. Viimeksi yövyimme jopa toistamiseen samassa Tofta Strandpensionatissa, jossa aikoinaan vietimme ison osan kesälomastamme – siitä huolimatta, että keskimääräinen majoitusstandardimme on noista vuosista noussut. Jotenkin pidän Gotlannin tunnelmasta monella tasolla, niin Toftan rannasta kuin läheisestä Gnisvärdin pienestä aikoinaan kalastajakylästä, nyttemmin mökkikylästä. Pidän myös saaren monista kahviloista ja pienistä taide- ja käsityömyymälöistä ja Visbyn keskiaikaisesta kaupungista. Pidän Gotlannista miljöönä myös useammankin Anna Janssonin dekkareiden pohjalta toteutettujen Maria Wern -sarjan televisio-ohjelmissa.

Gotska Sandöllekin, tällä merisäätiedotusten legendaarisella saarella,  olemme kerran poikenneet purjeveneellä, mutta sielläkin olisi mahdollista myös yöpyä ja viettää saarella useampi päiväkin. Houkuttelisi, ehdottomasti!

Gotlanti 92
Gotlannin kesää 1992
Tofta Strand 2017
Tofta Strand 2017

Muuttuneet ajatukset?

Tästä jutusta jo tekstiversion kirjoitettuani ajatukseni alkoivat jotenkin tuntua turhankin tutuilta vaikka maalistasta lähdinkin liikkeelle. Päädyin sitten etsimään aikaisempia omia (!) juttujani aiheesta ja löysinkin yhden, kolmen vuoden takaa. 5 + 1 paikkaa, jonne matkustaisin uudelleen -jutusta löytyivätkin tässä jutussa mainitsemistani paikoista Ahvenanmaata ja Man-saarta lukuunottamatta nuo neljä todellisiksi kertauskohteiksi listaamani paikat. Ahvenanmaalle olemme palaamassa tänäkin kesänä, eli vain Man-saaren lumo näyttää hiukan hiipuneen!

5 + 1 paikkaa, jonne matkustaisin uudelleen

Jutun otsikkokuva on Gnisvärdistä, Gotlannista

24 kommenttia

  • Hei! Olen jo pitkään seurannut blogiasi, kiitos siitä. Kreeta on viehättävä saari mutta pelkän Spinalongan takia en sinne palaisi. Tosin kävin siellä 80-luvulla eikä paikka muuten tehnyt vaikutusta paitsi saareen liittyvien tarinoiden ja historian takia. Kreetalle on suunnitelma palata kuitenkin, jo lokakuussa jos pandemia suo. Mitä siellä tekisin uudelleen, on vaellus Samarian laakson läpi vuorilta merelle, kösittämättömän upeaa, tosin myös fyysisesti rankka ainakin helteessä. Majorcasta ja Menorcasta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Jos kaukomaat pysyy ulkona suunnitelmista, nämä saaret sietää hyvin myös uusinnan. Jossain aiemmassa kirjoituksessa haaveilit Gizan pyramideista, meillä oli mahdollisuus vierailla siellä juuri ennen rajojen sulkemista maaliskuussa, vahva suositus. Kannattaa maksaa hieman “kamelioppaalle” niin pitää muut kiusalliset kauppiaat loitolla ja saa rauhassa nauttia alueesta ja mahtavista pyramideista, opastettu kierros egyptologisessa museossa myös antoisa.

    • Kiitos kommentistasi! Toki samalla katsastettaisiin Kreetaa uudelleen muutenkin. Samarian laaksossa emme viimeksi käyneet, mutta Milin rotkossa kävelimme jonkun reitin.
      Egypti on edelleen listoilla, nyt vaan kestää vielä hetki ennen kuin päästää kaukomatkahaaveita toteuttamaan – Kreetalle saattaisi päästä vähän aikaisemminkin, ehkä.

  • Nantucket oli ihana! Minut vei saarelle kirjailija Nancy Thayerin kirjat, halusin nähdä millainen paikka se onkaan. Vierailusta on jo aikaa, mutta tuonne haluaisin ehdottomasti palata, ja viettää aikaa myös Cape Codilla ja Bostonissa. Ehkäpä vielä joskus?

    • Kiitos Marjaana! Samasta syystä saaresta alunperin kiinnostuin – ja kerroin tästä jopa Nancy Thayerille mailissä ja sattuikin sitten niin onnekkaasti, että tapasimme hänet saarella! Aika huippua. Cape Codin puolella kävimme Hyanniksessa ja Bostonissa olemme käyneet joskus tosi kauan sitten, eli senkin kertaaminen samalla kertausreissulla, jos sellainen toteutuu, voisi olla ihan kiva idea.

  • Aika kiinnostavia valintoja! Borneolla emme olekaan käyneet, mutta pitäisimme kohteesta varmasti. Meillä on Botswanasta samanlaisia ajatuksia. Chobessa ja Okavango Deltalla on käyty, mutta erityisesti Kalahari olisi mahtavaa päästä näkemään. Toki nuo kaksi ensimmäistä usean muun safarikohteen kanssa ovat sellaisia, että mielellään niissä kävisi uudemmankin kerran. Monet hienoimmat kokemuksemme ovat olleet myös aika hankalia toteuttaa ja varsin kalliita, joten sekin vaikuttaa mahdolliseen paluuhalukkuuteen, että raaskiiko matkasta maksaa korkean hinnan vielä uudemman kerran. Esimerkiksi Etelämantereelle kynnys lähteä on kyllä varsin korkea.

    • Kiitos Mikko! Niin, kyllä tuo “kertauskynnys” on vähän korkeampi kohteisiin, joihin meneminen on työlästä ja kallista.

  • Meillä alkaa olla niin paljon lempipaikkoja, että uusia maita tulee enää harvoin. Esimerkiksi Japaniin ja Italiaan on päästävä säännöllisesti.
    Onneksi myös kotikaupungistamme Belgradista löytyy vielä valtavasti uusia paikkoja, joihin tutustua nyt kun ei muualle pääse.
    Pitemmät reissut sitten taas joskus tulevaisuudessa!

    • Kiitos Tanja! Jos (kun – sigh!) koronan takia Eurooppaa lukuunottamatta melkein kaikki muut maat tulevat olemaan vielä pitkään off limits, niin ehkä mekin vielä palaamme Belgradiinkin. Siitä jäi ihan kivat fiilikset monella tapaa.

  • Oli mukava lukea listaasi. Monessa noista en ole itse käynyt.

    Mä oon sellainen, että aina ihastun joka paikkaan ja kuvittelen
    muuttavani sinne. Eli ei ole varmaan tullut itselläni vastaan paikkaa jonne en missään nimessä palaisi. Itselläni ei myöskään ole sellaista ehdotonta lempparia jonka osaisin heti nimetä jos voisin palata vain yhteen paikkaan. Mutta lämpimät paikat ja meri vetää kyllä puoleensa.

    • Kiitos Katri! No kieltämättä, olemme mekin muuallakin leikitelleet ajatuksella, että entäs jos ostettaisiin talo täältä (Kap Verde) tai täältä (Uruguay), mutta seuraavaksi tapaamme sitten miettiä, että miten pitkä ja hankala matka sinne olisi 🙂

  • Palm Springsissa olisi kiva olla taas uudestaan, mikäli MAGA-virus hellittäisi USA:ssa. Katselin youtubesta rodeota ja rodeo pitäisi kokea uudestaan ja siinä nimenomaisesti lasten rodeo, missä ne ratsastavat lampailla. Tietysti jos itse pystyisin muuttumaan viisivuotiaaksi, niin siinä olisi kyllä unohtumaton elämys.
    Andeilla voisi tietysti olla uudestaan jossain korkealla.
    Karjalaan voisi mennä, mutta siellä on Mielessä uudet kohteet enemmän kuin ne vanhat.

    • Kiitos Stacy! Uudessa Seelannissa tuli itselle mieleen, silloin jo melkein 60-vuotiaana, että tänne olisi pitänyt tulla 20-30 -vuotiaana, että olisi hullun innolla lähtenyt kaikkiin aktiviteetteihin benjihypyistä alkaen.

  • Kiva postaus ja postausaihe! Itselläni on montakin paikkaa, jonne periaatteessa voisi tosiaan mennä uudestaan, kunhan samalla näkisi jotakin uuttakin eli voisi käydä vähän eri paikoissa vaikka ottaisikin saman hotellin ja muuta. Saisi uutta ja vanhaa samalla! Garda-järven seutu ja Sisilia ovat tällaisia ainakin. Ja on muutamia muitakin paikkoja, joissa on käynyt joskus ja haluaisi käydä uudestaan lasten kanssa niissä. Yksi sama paikka, jossa haluan käydä yhä uudestaan Suomessa on Naantali ja Hotelli Palo siellä.

    • Kiitos Anne! Juurikin näin olemme useimpien “Euroopan kaupunkien kertausreissujen” yhteydessä tehneet, eli hakeneet itse kaupungista tai sen lähistöltä samalla uusia kohteita. Naantalissa me ihastuimme aikoinaan Pikku-Lintulaan.

  • Oho, yllättävää että suurin osa käymistänne kohteista on ollut sellaisia että ette palaisi sinne. Tai ainakin olen ymmärtänyt että teillä on paljon käytyjä kohteita 😀
    Jerseyn allekirjoitan kyllä itsekin täysin, olen vuosia jo haaveillut pääseväni sinne takaisin.
    Vietin siellä kesällä 2000 kolme viikkoa kielikurssilla josta jäi todella hyvät muistot.

    • Kiitos Katja! Ehkä selityksenä on realismi. Bhutan esimerkkinä oli todella mieleenpainuva kokemus, mutta ei niin, että se pitäisi kokea kahteen kertaan. Samanlainen fiilis on sittenkin ehkä useimmista vierailemistamme 140+ maasta. Oli kiva käydä vaikka Surinamessa, mutta ehkei se kuitenkaan kahden matkan arvoinen ole. Euroopan kohteisiin on helpompi palata, siksi niistä voi realistisemmin ajatellakin, että niihin palaisi.

  • Niinhän se on, että usein tulee matkoilla ajatelleeksi, että tänne kyllä joku päivä palaan. Muutamaa kaupunkikohdetta lukuunottamatta harvassa ovat itselläni ne mestat, jonne oikeasti on tullut mentyä uudelleen. Jäin miettimään tuota Mallorcaa. Olen reissannut Espanjassa aika paljon, mutta tuo saari jäänyt käymättä. Pitäisi varmaan korjata tämä puute 🙂

    • Kiitos Annemaria! Mekin olemme jonkin verran reissanneet Espanjassa ja olisihan siellä, kuten jutussakin totesin, vielä varmasti koettavaa ja nähtävää useammallekin reissulle, Mallorcan ohellakin!

    • Kiitos Sari! Realistisena (tai kyynisenä) tyyppinä, en osaa tällaisia “haavejuttujakaan” kirjoittaa ilman, että ajattelen, että voisinko, oikeasti. Sama kun jo aikaan ennen koronaa tapasin kirjoittaa matkasuunnitelmista, en matkahaaveista – ja joskus kun luen itse omia vanhoja suunnitelmajuttujani niin huomaan, että sanotaan nyt vaikka viiden vuoden aikajänteellä, niin ainakin 80 prosenttia niistä onkin toteutunut.

    • Kiitos Sandra! No tietysti on vähemmän innostavia paikkoja, mutta käytännössä maabongari ainakaan ei palaa kovinkaan moneen maahan. Elämä vaan loppuu kesken …

  • Vitsi teillä on kyllä erikoisia paikkoja missä ootte käyny! Osasta en oo kuullukaan. Mutta mäkin kyllä palaisin Guatemalaan, jos pitäis ne kohteet valita. Meksikoon tietty aina uudelleen, koska siellä on niin paljon valloittamattomia osavaltioita. Turkkiin voisin palata, en Alanyan vaan Kappadokian takia. Euroopan kaupungeista uudelleen lähtisin ainakin Prahaan, Budapestiin ja Riikaan.

    • Kiitos Cilla! Erikoisia? Ei kai tällä listalla ollut juuri yhtään niistä paikoista, jotka itse miellän erikoisimmiksi 🙂 Vähän samat ajatukset tuosta Turkista, Kappadokia voisi tällä hetkellä olla ainoa kohde, jonka takia voisin vielä ajatella palaavani Turkkiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.