Osallistuimme keskiviikkona Hanna Råstin vetämälle valokuvauskurssille Suomenlinnan illassa. Edellisestä retkestämme Suomenlinnaan olikin taas vierähtänyt hetki, joten kurssipaikka oli meille mieluinen. Kurssin kuvaukseen on jo poistunut Ilmo.netistä, mutta tässä linkki muutamaan muuhun Hannan kurssiin.
Kuljimme saarilla koko 8 hengen ryhmä yhdessä ja erikseen kuvaten Suomenlinnan ainutlaatuista ympäristö saamiemme kuvaustehtävien kannustamina uusista kuva- ja näkökulmista, joita oli neljä: aika, horisontti, matkamuisto ja piilo.
Aika
Evästyksemme kohtaa aika sisälsivät mm. sanoja: seinästä rapiseva maali, hiljainen katu, historialliset elementit, muutos, liike, pysähdys.
Hiljaisen polun toisella reunalla vanha muuri ja toisella puolella rapisevaakin maalia … tämä se on!
Poikkesimme myös Viaporin Deli & Caféssa ostamassa juotavaa ja tarkistamassa lautta-aikatauluja paluuseen. Tarvitsemme aikatauluja, illallakin. Päivän lounas on jo mennyttä aikaa.
Horisontti
Horisontti on merellä näkyvä horisontti tai horisonttia muistuttava jakoviiva. Tai voisiko se olla polku, katu tai käytävä, jota pitkin kuvaaja tai ainakin hänen katseensa kulkee.
Kustaanmiekan kärjessä saari päättyy, mutta maailma jatkuu, kauas ja korkealle.
Rantakasarmin vaaleanpunainen seinä kehottaa kävelemään eteenpäin, pitemmälle saareen ja sen torni ohjaa katseen korkeuksiin.
Matkamuisto
Hanna johdatteli meitä ajattelemaan matkamuistoa saarelta enemmän mielikuvana kuin konkreettisena muistona. Mitä ottaisit mukaasi täältä, jos mikä tahansa olisi mahdollista: Ruosteisen ketjun telakalta? Porttikäytävän tai polun tai kokonaisen kivitalon? Jos saisit poimia jonkin matkamuiston mukaasi Suomenlinnasta, mikä se olisi? Olisiko se jokin pieni yksityiskohta, kuten ruosteinen ketju telakalla tai sittenkin iso kivitalo, porttikäytävä tai polku nurmikumpareiden päällä? Matkamuisto voi mitä vain vaikka tunnelmallinen hetki saarella.
Poikkesimme ennen kurssin alkua Suomenlinnan kirjastossa katsomassa Maailmanmatkaajaystävämme taidenäyttelyä siellä ja näyttelystä tarttui mukaamme pieni meriharakka-aiheinen työ. Konkreettinen matkamuisto repussa oli vaikea irrottautua konkretiasta, joten olkoon se matkamuisto myös kurssin osalta tällä kertaa tämä meriharakka.
Näyttely on avoinna syyskuun loppuun saakka, tosin kirjasto syyskuussa on avoinna enää maanantaisin ja keskiviikkoisin iltapäivisin klo 12:30-18:45 ja tiistaisin ja torstaisin klo 9:30-16.
Jos olisi ihan pakko valita jotain muuta, niin valitsisin matkalla saarelle edellämme kulkeneen Silja Serenaden!
Yritin myös kuvana ottaa mukaani sukellusvene Vesikkoa, mutta alkuillan valaistusolosuhteet eivät olleet sille suotuisia.
Piilo
Piiloja Suomenlinnassa riittää: tunneleita, onkaloita, kulmia, koloja. Piiloa voi myös käsitellä sen luoman olotilan, tunnelman tai sen paljastaman näkymän kautta.
Korona-aikana monet näkemistäni lukituista ovista tai kaltereiden sulkemista aukoista muureissa loivat minulle välttämättä mieleyhtymän siitä, miten nyt olemme lukittuja kotimaahamme, kotiseudullemme ja pahimmillaan kotiimme.
Heijastuksia
Heijastukset eivät kuuluneet illan teemoihin, mutta tässä kuitenkin muutama sellainenkin: Suomenlinnan levyhalli ja Katajanokan maailmanpyörä.
Pirkko kuvasi illan mittaan Olympus Mark III -rungolla ja 12-200 mm objektiivilla, Lasse iPhone XR:llä. Rantakasarmin kuva ja heijastuskuvat ovat iPhonella otettuja, muut kameralla. Monestakin kohteesta olimme ottaneet kuvia niin kameralla kuin puhelimella ja niiden osalta kameralla otetut kuvat tuntuivat sittenkin lopulta paremmilta.
Hienoja kuvia! Olen ollut kuvauskurssilla ratsastuslomiemme yhteydessä ja aina ovat kuvat parantuneet. Pidin kuvissasi etenkin siitä, miten vangitsit Siljan muhkean lipumisen ja miten kauniita heijastuksia bongasit. Myös horisonttien valinta oli kiinnostava.
Kiitos Riitta! Mukavaa, että paneuduit juttuun ja kuviin näin perusteellisesti.
Olipas hienoja kuvia. Kuvauskurssit ovat aina kivoja, koska silloin etsit valokuviisi ihan uusia ulottuvuuksia.
Kiitos kommentistasi! Niin, tehtävänanto pakottaa miettimään ympäristöä vähän eri tavalla.
Hienoja kuvia. Erityisesti pidin tuosta Aika teemasta — lounas menneisyydessä, sekä heijastuksesta vesilammikosta. Vinkkinä että jos laittaisit kuviin kameran säädöt (aukko, suljinaika ja herkkyys). Kuvauksessa olen huomannut että laitteistolla ei ole niinkään väliä – kuvaaja saa sen kuvan näyttämään hyvältä tai huonolta. Vaimo ottaa paljon parempi kuvia kännykällä, kuin mä järjestelmäkameralla (Olympus OM-D E-M10 Mark II) :)
Kiitos Jani! Kun en itseäni kuitenkaan valokuvaajaksi tapaa määritellä, niin vähän liian tekniseltä tuntuisi luetella noita säätöjä, mutta tietysti, ehkä juuri tässä jutussa niitä olisikin voinut vähän avata. Olen tykännyt tuosta 12-200 millisestä, vaikka sen valovoima hiipuu kyllä pimeämmissä tilanteissa (kuten vaikka karhukojulla). Herkkyyden osalta säätö on useimmiten kohdassa Auto, kirkkaassa auringossa kohdassa Low.
Valokuvauskurssit ovat kyllä kivoja, kun niistä saa aina irti jotain uutta ja harrastuksena se on ainakin itselle sellainen, että kehityttävää riittää varmasti loputtomasti. Olisipa vielä enemmän aikaa. Kiva kuulla, että teilläkin osa kuvista on puhelimella otettuja ja eroa ei juurikaan huomaa. Meillä on sama juttu, iPhone 11 Pro:n kameran kuvat ovat sen verran hyviä, että se on ottanut paikkansa järkkärin rinnalla reissuilla.
Suosikkikuvani oli tuo ”käytävä” Aika-kategoriassa ja molemmat heijastus-kuvat olivat hienoja myös. Suomenlinnassa on kyllä hurjasti hyviä kuvauspaikkoja ja olemme kuvanneet siellä joskus broholminkoiria yhdistyksen lehtijuttuihin.
Kiitos kommentista! Valokuvaus, purjehdus, tennis, golf … nämä ainakin lienevät sellaisia harrastuksia, joissa voi loputtomiin tulla paremmaksi, eli haastetta ja sen myötä mielenkiintoa riittää niin pitkälle kuin haluaa.
Kaikki kuvat olivat hienoja. Pidin erityisesti tuosta, missä maailmanpyörä heijastuu lammikosta. Olisipa itsekin kiva käydä tuollainen kuvauskurssi, tosin en omista edes kameraa hah! On tässäkin bloggaaja :D
Kiitos kommentistasi! Itse asiassa tuo kuva maailmanpyörästä on otettu puhelimella, eli ei edes kuvauskurssille osallistuminen vaadi kameraa :-)
Kuvauskurssilla saa kokenutkin kuvaaja lisäoppeja. Itse pidin myös tuosta vesilätäkkökuvasta. Olen myös toimittajaopinnoissa päässyt yhdelle kuvauskurssille, ja vasta sillä rohkaistuin kokeilemaan manuaaliasetuksia ja järkkäri pääsi oikeuksiinsa. Vielä on matkaa hyväksi kuvaajaksi, mutta blogiharrastus on hyvä paikka kokeilla vapaamuotoisessa ympäristössä.
Kiitos Sandra! Blogiharrastus onkin nyttemmin, ainakin matkablogien osalta, laajentunut lähes välttämättä myös valokuvausharrastukseksi – kauniit ja teknisestikin laadukkaat kuvat ovat kuitenkin sen verran arvossaan nykyisin.