Syksyinen retki Tuusulanjärven rannalle

Tuusulanjärvi Halosenniemi

Jätimme lähimatkailukohteista Tuusulanjärven osaltamme syksyyn, sillä Asuntomessut eivät oikein ole meidän juttumme ja arvelimme, että niiden houkuttelemana monet muutkin Tuusulanjärven lukuisista kohteista saattavat olla ruuhkaisia. Lopulta vasta Aleksis Kiven -päivä sai meidät Nurmijärvelle ja Tuusulan järven rannalle. Tavallaan tältä kesältä vähän turhankin myöhään, mutta toisaalta mikä olisi parempi päivä käydä Aleksis Kiven syntymäkodissa ja kuolinmökissä kuin kirjailijan syntymäpäivä!

Aleksis Kiven syntymäkoti

Aleksis Kiven syntymäkoti ei sijaitse Tuusulanjärven rannalla vaan Nurmijärven Palojoella. Välimatkaa syntymäkodin ja Tuusulan rantatien varrella sijaitsevan kuolinmökin välillä on kuitenkin vain n. 15 kilometriä, joten kannattaa ehdottomasti käydä molemmissa samalla matkalla, ainakin jos on omalla autolla liikkeellä.

Aleksis Kivi syntyi täällä 10.10.1834 perheen neljänneksi pojaksi. 12-vuotiaana hän muutti Helsinkiin kouluun tavoitteena ylioppilaan ja edelleen papin tutkinto, mutta varojen puutteessa hän joutui keskeyttämään koulunkäynnin ja palaamaan Nurmijärvelle. Hän kuitenkin jatkoi opintojaan yksityisesti ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1857, ensimmäisenä nurmijärveläisenä tavallisen perheen lapsena koskaan. Pappishaaveista hän kuitenkin luopui ja päätti ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi. Opinnothan suoritettiin noina vuosina vielä ruotsiksi.

Palojoella aikuisena aikaa viettäessään Kivi kirjoitti ja asui talon vinttikamarissa katsellen nurmijärveläistä peltomaisemaa, joka näkyy tuosta ikkunasta edelleen. Talossa on kaksi kerrosta, joissa kummassakin pääsee kiertelemään ja paitsi, että talo kertoo omalla tavallaan Aleksis Kiven historiaa, niin se kertoo myös tarinaa asumisesta 1800-luvulla.

Syntymäkodin pihapiirissä on myös pieni saunamökki, jonne sinnekin pääsee kurkistamaan.

Aleksis Kivi Nurmijärvi

Aleksis Kivi Nurmijärvi
Yläkerran sänky
Aleksis Kivi Nurmijärvi
Näkymä Nurmijärven pelloille, tosin alakerran ikkunasta, mutta samaan suuntaan

Aleksis Kivi Nurmijärvi Aleksis Kivi Nurmijärvi

Aleksis Kiven kuolinmökki

Aleksis Kiven koko elämänkertaan voit halutessasi tutustua vaikka Kansallisbiografian sivuilla. Sen verran kuitenkin hänen viimeisistä vuosistaan, että Kiven terveys oli murtunut 1870 ja hän päätyi lopulta Lapinlahden sairaalaan. Myöhemmin käytettävissä olevien dokumenttien pohjalta on tultu tulokseen, että kyseessä oli klassinen skitsofrenia. Aleksis Kivi päätyi lopulta hoidettavaksi veljensa Albertin ja hänen vaimonsa Karoliinan omistamaan mökkiin Tuusulan Syvälahteen. Aleksis Kivi kuoli täällä vuoden 1872 viimeisenä päivänä.

Vuosikymmeniä myöhemmin (1913) Albert Stenvall ja hänen toinen vaimonsa Vilhelmiina, saivat surmansa samaisessa mökissä ryöstömurhassa. Ryöstäjä taisi ajatella, että Aleksis Kiveltä oli jäänyt varoja ryöstettäväksi vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Aleksis Kivi Tuusula Aleksis Kivi Tuusula

Aleksis Kivi Tuusula
Peräkamari, jonka sängyssä Aleksis Kivi vietti viimeiset päivänsä

Aleksis Kivi Tuusula

Erkkola

Aleksis Kiven kuolinmökin naapurissa, tien toisella puolella, on runoilija J.H. Erkon taiteilijakoti 1900-luvun alusta. Erkkolan osalta tyydyimme tutustumaan taiteilijakotiin vain ulkopuolelta, sillä talon tilat ovat, kuulemma, monelta kohdin melko ahtaat ja paikalla oli jo monia kiinnostuneita, joten koronasyksynä päätimme jättää mahdollisen tutustumisen tähän taiteilijakotiin toiseen kertaan.

Juhani Henrik Erkonkin elämänkerta löytyy tietysti jo netistä monenakin versiona, vaikka tästä.

Vaikket runouden harrastaja olisikaan, niin monen suomalaisen tunnetun laulun myötä osaat niistä todennäköisesti ainakin muutamia. Vai tuntuuko tutulta:

No onkos tullut kesä
nyt talven keskelle,
ja laitetaankos pesä
myös pikkulinnuille.

Tuusulan rantatien varrella yhdessä ilmoitustaulussa oli aiheeseen sopien kiva ilmoitus otsikolla Annetaan runo. Paperin alalaidasta sai irroittaa samaan tapaan kuin joistain myynti-ilmoituksista vaikka yhteystiedot pienellä lapulla, pienen runon. Me valitsimme tämän Siiri Koposen runon:

Muuttolinnun taival liian raskas

Kas kas, kuiskaa
Joka kohtalon ennusti

Myös J.H. Erkon vuosittain järjestettävä kirjoituskilpailu saattaa olla ainakin nimenä monelle tuttu.

Erkkola Tuusulanjärvi Erkkola Tuusula

Fjällbon puisto

Aleksis Kiven kuolinmäkin ja Erkkolan paikoituksen osalta kävijä ohjataan läheiselle yhteiselle paikoitusalueelle, joka on yhteinen vielä Fjällbon puistonkin kanssa. Fjällbon yli kolmen hehtaarin puistoaluetta on kunnostettu viime vuosina ja nyt, syksyllä 2020, olikin ilo kävellä sen polkuja Tuusulanjärven rantaan asti.  Fjällbon vanha huvila paloi 1980-luvulla ja huvilakaudelta onkin enää jäljellä huvimaja, joka sekin on kunnostettu samoin kuin huvimajalta rannan uudelle uimalaiturille vievät portaat. Portaita kannattaakin pysähtyä tutkimaan vähän tarkemmin: portaiden kivisiltä askelmilta löytyy monen monta erilaista kuviota ihmishahmoista, kukista ja auringosta aina hakaristiin asti. Aikana, 1900-luvun alussa, jolloin portaat rakennettiin, hakaristillä ei vielä ollut sen nykyistä merkitystä.

Fjällbo Tuusulanjärvi Fjällbo Tuusulanjärvi Fjällbo Tuusulanjärvi Fjällbo Tuusulanjärvi

Ihan uimalaiturilla asti emme käyneet – sen verran paljon ihmisiä uusi upea laituri oli aurinkoisena lauantaipäivänä houkutellut paikalle, että sosiaalisissa etäisyyksissä etenkin laiturin katetun osan kohdalla olisi ollut haasteita.
Alla kuvalinkki Ark-lehdessä julkaistuun Marko Huttusen ottamaan hienoon kuvaan uimalaiturista:

Fjällbon puiston laituri ja uimapaviljonki

Lottamuseo ja -kanttiini

Lottamuseokin on kävelymatkan päässä Fjällbon puistolta, Aleksis Kiven kuolinmökiltä ja Erkkolasta, eli jos haluat selvitä yhdellä paikoituksella, niin jätä auto paikalleen ja kävele ½ kilometrin matka Lottamuseolle. Ei haittaa vaikka kävellessä tulisi vähän nälkä, sillä Lottamuseon kanttiinissa voi syödä lounaan tai pitää kahvitauon.

Lottamuseon toisen kerroksen näyttelytiloissa rakennetaan uutta perusnäyttelyä helmikuulle asti, mutta ulkonäyttely “Kenttälotan Arki” oli auki ja sekin kertoi mielestäni erinomaisesti lottien toiminnasta sodan aikana, äänitehosteineen kaikkineen.

Lottamuseo Tuusulanjärvi Lottamuseo Tuusula Lottamuseo Tuusulanjärvi Lottamuseo Tuusula Lottamuseo Tuusulanjärvi Lottamuseo Tuusula

Halosenniemi

Viimeinen kohteemme tällä “Tuusulanjärvi – osa 1” -retkellämme oli Halosenniemi.

Kuten monet muutkin Tuusulanjärven rantatien kohteista, myös taidemaalari Pekka Halosen ateljeekoti on valmistunut 1900-luvun alussa kallioiselle niemelle Tuusulanjärven rannalle. Alkuperäiseen asuunsa kunnostettu Halosenniemi on taidemuseo, joka näyttää kävijälle niin Halosen perheen kodin kuin Pekka Halosen ja aikalaistensa taidetta.  Vaihtuvissa näyttelyissä voi tietysti olla esillä mitä tahansa, kuten vaikka meidän museolla vieraillessamme Kim Simonssonin yllättäviä vihreitä hahmoja vuodelta 2020.

Ensimmäisellä vierailulla Halosenniemessä tutustuminen taloon voi helposti viedä jonkin verran huomiota esillä olevalta taiteelta – samaan tapaan kuin vaikka Gallen-Kallelan museossa, Akseli Gallen-Kallelan ateljeessa, Espoossa. Tarvaspäässä olemme käyneet useasti, joten nyttemmin osaamme jo “ohittaa” itse talon ja keskittyä kulloinkin esillä oleviin teoksiin.

Halosenniemen kierros alkaa isosta ateljeesta, josta voi myös kiivetä parvelle katsomaan pientä tyttären huonetta, kiertää alakerran ja jatkuu toisen kerroksen huoneisiin. Vanhat huonekalut, muutamat muutkin esineet ja jokaiseen huoneeseen levittäytynyt taide muodostaa välillä hämmentävän yhdistelmän. Ehkä taiteilijan perhe todella eli taiteen keskellä? Toisaalta Metsän siimeksessä -näyttelyssä (esillä -29.11.2020) olikin esillä paitsi Pekka Halosen töitä, myös töitä mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Eero Järnefeltiltä ja Ferninand von Wrightiltä. Matti Karppasta unohtamatta – Karppanen on minulle henkilökohtaisesti tärkeä, sillä yksi versio hänen talitiaisia kuvaavista teoksistaan on vierashuoneemme seinällä. Halosenniemessä oli esillä Lintuja metsän siimeksessä -teos vuodelta 1925 – hyvin saman tapainen kuin tämä (yksittäisiä teoksia ei Halosenniemessä saa kuvata).

Vuonna 1865 syntyneen Pekka Halosen töitä oli laajalti esillä Ateneumissa 2015 Pekka Halonen 150 vuotta näyttelyssä, joten jos haluat verestää muistiasi Pekka Halosen taiteesta, niin katso vaikka tästä Ateneumin Näyttelyarkiston sivu aiheesta.

Halosenniemi Tuusula Halosenniemi Tuusula

Halosenniemi Tuusulanjärvi
Kim Simonssonin Kaksipäinen sammaljänis ateljeen ison ikkunan edessä
Halosenniemi Tuusula
Pekka Halosen lahjaksi saama tuoli ja Simonssonin Otsatukkainen sammaltyttö
Halosenniemi Tuusulanjärvi
Vanhempien makuuhuoneen tulisija ja Pekka Halosen Viulunsoittaja
Halosenniemi Tuusula
Yksityiskohta valoisassa lastenhuoneessa
Halosenniemi Tuusula
Yksityiskohta palvelijan huoneesta
Matti Karppanen talitiaisia
Matti Karppanen, Talitiaisia, 1895 Iirislahdessa, ei Halosenniemessä

Puutarhassa ja järvellä

Syksyisessä puutarhassa kukka- ja vihannespenkit eivät enää ole parhaimmillaan, mutta kannattaa silti kierrellä Maija ja Pekka Halosen puutarhassa, joka sekin on palautettu alkuperäisen kaltaiseksi. Halosenniemessä esillä olevista tauluista Lastenrattaat puutarhassa -taulun punaiset rattaat (tai niiden melko tarkka kopio) ovat edelleen puutarhassa!

Halosenniemi Tuusulanjärvi puutarha

Halosenniemi Tuusulanjärvi puutarha
Lastenrattaat puutarhassa – katso kuva teoksesta vaikka tästä

Halosenniemi Tuusulanjärvi puutarha

Halosenniemen rannalla pienellä heinäsaarella on myös Pasi Järvisen ympäristötaideteos Joutsenet. Taiteilija kertoo saaneensa idean linnuista perehdyttyäni materiaaliin, jossa kerrottiin Pekka Halosesta ja viitattiin hänen uneensa, jossa joutsenet laskeutuivat talviselle järvelle.

Halosenniemi Tuusulanjärvi joutsenet järvellä

Tuusulanjärvi
Halosenniemen rannasta pääsisi soutelemaan Tuusulan järvelle

Syyskuun lopulla Suomi menee kiinni

Tuusulanjärven rannalla, kuten tietysti kaikkialla muuallakin Suomessa, monet kohteet sulkevat ovensa viimeistään syyskuun lopulla, joten tällä kertaa emme poikenneet esimerkiksi Aholaan, Ainolaan tai Suvilahteen. Toisaalta emme ehkä olisikaan enää samana päivänä jaksaneet kunnolla paneutua kovin moneen kohteeseen Halosenniemen jälkeen. Ainakin pääkaupunkiseudulla, siis lähellä Tuusulaa asuville, onkin hyvä idea jakaa kohteita useammalle retkelle.

Mekin palannemme näihin maisemiin ensi kesänäkin – sillä saattaahan hyvinkin olla, että matkat maailmalle ovat harvassa vielä silloinkin.

Sitä odotellessa, jos haluat lukea lisää Tuusulanjärven kohteista, muistakin kuin näistä muutamista, niin suosittelen Kohteena maailma -blogin kattavaa Tuusula-yhteenvetoa. Osa kohteista on auki ympäri vuoden, joskin aukioloajat kannattaa tarkistaa erikseen kunkin kohteen osalta.

Top10 tekemistä Tuusulassa

Tuusulanjärvi
Karttakuva kannattaa klikata auki, jos haluaa nähdä kohteet nimineen

Jutun otsikkokuvassa Halosenniemen rantasauna

Artikkelin avainsanoja
,

10 kommenttia

  • Tuusulanjärvi on minulla listattuna ensi kesän mahdollisena käyntikohteena. Vähän samaan lopputulokseen olen asiaa miettiessä tullut, että yhdessä päivässä saattaa tulla varsin kiire, jos aikoo kaikkiin kohteisiin tutustua yhden päivän aikana.

    • Kiitos Mikko! Joo, vähän menee ahmimiseksi tai urheiluksi tyyliin kerää koko sarja, jos kaikki kohteet yrittää kiertää yhtenä päivänä n. klo 11-17 välillä, mikä lienee useimpien kohteiden aukioloaika.

  • Tuo Tuusulanjärven alue tuli erittäin tutuksi kun kaksi vuotta opiskelin siinä Seurakuntaopistolla ja tehtiin retkiä näihin eri kohteisiin.

    • Kiitos Melissa! Minulta alue on jäänyt melko vähälle. Joskus töiden puolesta tuli käytyä Krapihovissa ja taisin jollain kurssilla käydä Gustavelundissakin, mutta ei silloin paljon ympärille vilkuiltu.

  • Tuusulanjärven alueella olen kiertänyt ensimmäisiä kertoja jo vanhempien mukana. Nyt sitten aikuisena yksi suosikkikohteina. Te olette ehtineet kiertää paljon paikkoja. Pakko tunnustaa, että minä en ole käynyt Lottamuseossa joten se on omalla “must to visit” -listalla roikkunut jo monta vuotta. Tänä kesänä jätin minäkin kohteet väliin koska Tuusulan asuntomessujen takia varmasti oli muitakin kulttuurinälkäisiä liikeellä. Mielenkiintoista katsottavaa paljon ja kohdekin melkein pääkaupukiseudulla – suosittelen minäkin vahvasti!

    • Kiitos Marjo! Ei taida ihan heti tuosta meille suosikkisuuntaa tulla, mutta kyllä yhden, jopa parikin retkeä voisin hyvin kuvitella tuonne ensi kesänäkin tekeväni – vaikka yleensä länteen tai etelään suuntaankin luontevammin 🙂

  • Hienoja kuvia hienoista kotimaan kohteista! Erityisesti Lottamuseo kiinnostaa itseäni kovasti historiallisesta näkökulmasta. Onpa upeannäköinen rakennus ulkoapäinkin!

    • Kiitos Anne! Sininen on selvästikin, maailmallakin, harvinaisempi väri rakennuksille ja sellaisena jää aina mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.