Vuorossa Yli 100 maata kuvina -sarjamme seitsemäs osa, eli maat 97-112. Sarjan kahdeksas osaa uupuu vielä ja yhdeksännen osalta, jos tavoittelisin siihenkin 16 maata, uupuisi vielä 4 maatakin. Ennen koronataukoa pääsin ”vasta” lukuun 140.
Tämän erän matkat ajoittuvat joulukuusta 2015 – kevääseen 2018, eli tähän erään tarvittiin aavistuksen enemmän kuin kaksi vuotta! Osa maista on kertynyt ”kiertomatkanipuissa”, mutta mukana on myös useampi ihan yksittäin ”haettu” maa.
Kartalla lisää näkyvää väriä kertyi tässä erässä Afrikan ja Lähi-idän osalta. Aasian ja Karibian maat olivat kooltaan sen verran vaatimattomia, että maailmankartan tasolla niitä tuskin erottaa.
Kuten aikaisemminkin, maakohtaiset kuvaukset olen näissä jutuissa tarkoituksella kirjoittanut ulkomuistista, tukeutumatta aikaisempiin blogijuttuihimme: ideana, että näin menetellen matkan oleelliset asiat pääsevät parhaiten esille. Kuvaukset blogijutussa ovat myös erit kuin Instagram-kuvissa, jotka pääset halutessasi näkemään klikkaamalla kunkin maan otsikkoa.
Tässä maat 97-112:
Unelmamatka Itä-Afrikkaan
97 Ruanda
Joulun alla 2015 palasimme taas kerran Afrikkaan. Safareihinkin voi kyllästyä, mutta vaan hetkeksi – kun edellisestä on kulunut riittävän monta vuotta, niin ne alkavat taas houkuttaa! Ruandassa emme kuitenkaan osallistuneet safareille, vaan pääkohteenamme oli retki vuoristogorillojen luo. Vuoristogorilloja voi nähdä Ruandassa, Ugandassa ja Kongossa ja Ruandassa patikointi niiden luo on helpointa – ja sen takia gorillalisenssit maksavat Ruandassa enemmän, mutta kuten aina joskus, niin tältäkin osin uhrasimme mieluummin rahaa kuin mukavuutemme. Viivyimme myös pääkaupunki Kigalissa hetken ja vierailimme kansanmurhan muistomerkillä ja Hotel Ruanda -elokuvan hotelli Hôtel des Mille Collinesissa.
98 Uganda
Ruandasta Aventuran kiertomatka, jolle siis osallistuimme, jatkui Ugandaan. Ei meillä mitään uutta maata vastaan ollut, vaikka safarimielessä odotimmekin ehkä jo Keniaa. Ensimmäiset kohteen Ugandassa eivät ehkä vakuuttaneet eläinten määrällä, mutta kun lopulta pääsimme Kazingan kanavalle, niin voi pojat – tällaista määrää eläimiä emme olleet tätä ennen nähneet missään yhdellä retkellä! Osa ryhmästämme kävi vuoristogorillojen luona myös Ugandassa ja kertoivat patikoinnin olleet rankka. Me vietimme sillä aikaa mukavan päivän Muhele-järvellä. Ugandalla tuli taas ylitettyä päiväntasaajakin, toiseen kertaan.
99 Kenia
Aventuran kiertomatkan viimeinen kohde oli Kenia ja siellä erityisesti Masai Maran ja Naivashan luonnonpuistot. Masai Mara teki vaikutuksen erityisesti koollaan (ja upeasti valitulla Ashnil Mara Camp -lodgella). Naivasha-järvelle jäi hienoinen kaipuu, sillä järviretkellä näimme Crescent Islandin, jossa voisi kuulemma patikoidenkin tarkkailla eläimiä, sillä petoja saarella ei ole. Luonnonpuistojen jälkeen palasimme Nairobiin, josta osa ryhmästä palasi Suomeen ja jo sitä ennen osa oli erkaantunut ryhmästä viettääkseen rantalomaa Mombasassa. Me jäimme vielä hetkeksi Nairobiin, erityisesti käydäksemme Karen Blixenin farmilla, eli olimme taas kerran hiukan muokanneet Aventuran pääosin ihan hyvää kiertomatkaa juuri meille vielä mieluisammaksi.
Pari pidennettyä viikonloppua
100 Ukraina
Ukrainassa ”kävimme” ensimmäisen kerran välilaskuna Kiovan lentokentällä matkalla Armeniaan keväällä 2014, mutta oikeasti kävimme Kiovassa vasta tammikuussa 2016. Monet hiukan ihmettelivät Kiovaa kohteena vielä silloinkin Ukrainan vuonna 2014 alkaneiden levottomuuksien jäljiltä, mutta Kiovassa oli jo ihan rauhallista. Lyhyellä talvimatkalla nautimme ylellisestä (ja kalliista) hotellista ja kiersimme Kiovan monia kauniita kirkkoja ja luostareita.
101 Algeria
Maaliskuussa 2016 vuorossa oli Algeria. Algeria oli yksi ensimmäisiä, ellei ihan ensimmäinen, Afrikan maamme, jossa tarvittavan viisumin eteen piti jo tehdä vähän töitä, tai meidän tapauksessamme matkatoimisto Starlight Tours teki työt, eli käytti passimme Tukholmassa viisuminhakumatkalla. Starlight Tours järjesti muutenkin kahden pariskunnan matkamme, eli kävimme Algeriassa tamperelaisten matkaystäviemme kanssa. Lyhyellä matkalla, lomani eivät joustaneet pitempään, vietimme muutaman päivän niin pääkaupunki Algerissa kuin Oranissa, jonne matkasimme omatoimisesti junalla. Algerissa ja Oranissa meillä oli käytössämme auto ja opas. Turisteja Algeriassa ei juurikaan näkynyt, sillä turismi ei ainakaan vielä tuolloin ollut maalle mitenkään tärkeä asia ja tosiaan matkaan tarvittava viisumi ei ollut tuosta vaan netistä haettavissa.
Intian valtameren risteily
102 Mauritius
Ukrainan ja Algerian jälkeen matkailimme Euroopassa: Wien, Lofootit ja Varsova ja kiersimme alkusyksystä Kanadan itärannikkoa. Uusia maita kertyi vasta marraskuussa Intian valtameren risteilyllä, joka alkoi Mauritiukselta (ja päättyi Mauritiukselle). Costa Neoromantica ei ollut enää silloinkaan edes Costa-varustamon upein alus, mutta kuten aina, olimmekin valinneet risteilyn reitin, ei laivan perusteella. Mauritius, Seychellit, Madagaskar ja Ranskalle kuuluva Reunion samassa paketissa sopi meille loistavasti, sillä emme kaivanneet rantaelämää näillä saarilla, mutta olihan se kiva nähdä, että minkälaisia ne olivat. Mauritiuksella dodo-lintu oli läsnä edelleen niin luonnontieteellisessä museossa kuin jokaisessa matkamuistokaupassa, mutta toki saarikierroksella näimme paljon muutakin, kuten vaikka vesiputouksia ja apinoita.
103 Seychellit
Risteilyn ensimmäisenä kohteena oli Seychellit, joilla mukavasti viivyttiinkin useampi päivä, mikä mahdollisti myös retket muille kuin pääsaarelle. Kuten moneen muuhunkin Seychellin kävijään, myös meihin omalaatuinen La Digue teki vaikutuksen. Toki myös kasvitieteellisessä puutarhassa tapaamamme jättiläiskilpikonnat ja Prinssi Philipin syntymävuotenana istuttama Coco-de-mer -palmu. Pääkaupunki Victorian hintatasokin jäi mieleen, sen verran arvokkaaksi tuli pistäytyminen paikallisessa kahvilassa!
104 Madagaskar
Madagaskarin osalta risteily ei ole kattavin tapa tutustua tähän pienen mantereen kokoiseen saareen, sillä osa päänähtävyyksistä, kuten vaikka Baobabien avenue Länsi-Madagaskarissa jäi näkemättä. Laiva pysähtyi saaren koillis- ja itärannikoilla kolmessa paikassa, Nosy Ben saaren edustalle, Antsirananaan ja Tamataveen. Valitsimme kaikissa kohteissa luontoretkiä ja pääsimme näkemään lemureja niin luonnossa kuin yhdessä eläintarhassakin. Myös isompia ja pienempiä kameleontteja näimme useammassa paikassa – osaa oli kyllä vaikea nähdä, sen verran hyvin ne osaavat maastoutua!
Risteilyn viimeinen kohde ennen paluuta Mauritiuksen Port Lousiin oli Réunion, mutta siitä ei enää uutta maata luonnollisestikaan kertynyt.
Olympian matkassa Nepalissa ja Bhutanissa
105 Nepal
Vuoden 2017 alussa Pirkko lopetti työnsä Nokialla, jo muutamaa vuotta ennen varsinaista eläkeikäänsä – päätös, jota etenkin koronan sittemmin suljettua maailman juuri niihin aikoihin, kun se varsinainen eläkeikä olisi koittanut ei ole kaduttanut hetkeäkään. Tammikuun vietimme Portugalissa ja Espanjassa. Helmi-maaliskuun taitteessa suuntasimme vuoden 2017 ensimmäisiin uusiin maihimme, erityisesti Bhutaniin, mutta sinne tietysti Nepalin kautta. Nepalin viimeisimmästä maanjäristyksestä oli kulunut vasta muutama vuosi ja Kathmandu oli monin paikoin raunioina. Myös hienon hotellimme vieressä oli asuntonsa menettäneiden telttakylä – aikamoinen kontrasti. Kathmandu tarjosi niin lapsijumalattaren kuin hippimenneisyyttä – ja lukuisia isoja stupia!
106 Bhutan
Bhutan olikin sitten kaikkien siihen mennessä näkemiemme yli 100 maan joukossa jotain aivan ainutlaatuista. Ainutlaatuista oli myös se, että maasta puuttuvat omatoimimatkailijat, sillä sinne pääsee vaan ostamalla täyden palvelun paketin: majoitukset, ruokailut, kuljetukset. Osaltamme tämän hoiti matkatoimisto Olympia, jonka matkalla olimme niin Nepalissa kuin Bhutanissa. Bhutanin matkan kohokohta on monella kiipeäminen Tiikerinpesälle ja sinne mekin matkan päätteeksi kiipesimme – kiivettyämme sitä ennen parille muullekin temppelille noin niinkuin harjoitus- ja akklimatisoitumismielessä. Olympia oli myös valinnut matkansa ajankohdan sillä lailla sopivasti, että pääsimme kokemaan Punakhassa maaliskuisen ison kansanjuhlan.
Testissä TSS Travel Service Scandinavia
107 Marokko
Joku voisi ajatella, että olisimme käyneet Marokossa jo paljon ennen kuin olimme käyneet jo näinkin monessa maassa – Marokkohan oli, aikaan ennen koronaa – helppo ja suosittu pakettimatkakohde. Emme kuitenkaan halunneet käydä Marokossa vain Agadirissa vaan halusimme nähdä maata laajemmin ja silloin yhtälö käydä suhteellisen lähellä olevassa kohteessa suhteellisen lyhyellä lomalla ja kuitenkin kiertää maata ei oikein koskaan mennyt kasaan. Lopulta kohdalle osui TSS:n matka Marokkoon, joka lupasi helpon tavan kiertää maata (ja ”ilmaisen toisen viikon hienossa hotellissa”) ja tartuimme tarjoukseen, vaikka olimmekin kuulleet paljon myös huonoa TSS:stä. Mutta kiertomatkaosuus oli kelvollisesti toteutettu ja toisen viikon hotellista ”in the middle of nowhere” saattoi omatoimisesti muuttaa Marrakeshiin. TSS:n arviosta kirjoittamamme juttu on muuten ollut yksi blogimme kommentoidumpia juttuja. Niin, ja sen Agadirin jätimme kokonaan väliin vaikka lukuisissa muissa Marokon kaupungeissa kävimmekin.
Haasteellinen Lähi-itä
Marokon ja Saudi-Arabian väliin asettuivat toukokuun ja lokakuun välisenä aikana matkat Madridiin, Hampuriin, Gotlantiin, Tallinnaan ja Alaskaan, Vancouveriin ja Hawaijille, mutta vasta Saudi-Arabia päätyi listaan uusi maa.
Saudi-Arabian matkaa olimme Maailmanmatkaajat -klubissa suunnitelleet jo useamman vuoden ajan, mutta vasta lokakuussa 2017 matkan toteutus lopulta onnistui, myös meidän naisten osalta. Ryhmämme koostui kolmesta pariskunnasta, ulkojäsenenä Kanadassa asuvasta suomalaisesta maailmanmatkaajasta ja matkan järjestäneestä suomalaisesta matkaoppaasta ja kävimme Riadissa, Jeddahissa ja Taifissa.
Vaikka olimmekin saaneet viisumit Saudi-Arabian Helsingin lähetystöstä, niin tällä kertaa vielä Riadiin saapuessammekin pidin vielä mahdollisena sitä, että emme pääsisikään maahan, mutta onnistuihan se, meiltä, travel consultanteilta. Viisumikuvio oli vielä tälläkin matkalla eräänlainen businessviisumi, eli olimme ”tutustumassa maan mahdollisuuksiin matkailun saralla”. Sittemmin Saudi-Arabia avasi rajansa myös turisteille – vain sulkeakseen ne taas koronan takia, mutta ehkäpä ne taas avautuvat jonain päivänä.
109 Libanon
Libanonkin oli ollut listallamme aika pitkään ennen tämän matkan toteutumista lokakuussa 2017 – maan turvallisuustilanne kun oli vaihdellut siten, että välillä se oli ollut ok, sitten taas ei. Libanonia kiersimme yhden ”vakiotoimittajamme” eli Arial Travelin kanssa, hengästyttävän runsaalla ohjelmaa mutta myös paljon nähden, kuten esimerkiksi Baalbeckin ja Bybloksen, Beirutia tietenkään unohtamatta. Matka oli tälläkin kertaa jäädä tekemättä, sillä juuri ennen matkaa saimme suruviestin, Lassen isoveli oli kuollut, mutta lähdimme kuitenkin matkalle, lyhentäen sitä vain lopusta pari päivää ja lensimme hautajaisiin Turkuun löytämäämme lentoreittiä Beirut – Tukholma – Turku.
Testissa Detur
110 Tunisia
Tunisiaan matkustimme Deturin ryhmämatkalla vuodenvaihteessa 2017/2018, sillä ryhmämatka tarjosi suorat lennot kohteeseen. Valitsimme Deturin hotellivalikoiman kalleimman hotellin, Mövenpickin. Lennot ja erinomainen hotelli tulivat ryhmämatkalla reilusti halvemmiksi kuin jos olisimme rehjunneet tuonne omatoimisesti. Muutamalla Deturin retkelläkin kävimme ja sen lisäksi omatoimisilla retkillä, joiden järjestämisen Mövenpickin concierge otti sydämen asiakseen. Sydämestä puheenollen, melkein menetin sydämeni Mahdian pienelle kalastajakylälle ja sen merelliselle hautausmaalle. Toki Sidi bou Saidin värikkäät ovet ja Karthagokin olivat näkemisen arvoisia, mutta silti!
Karibiaa lentäen kierroksemme ensimmäiset maat
111 Saint Kitts ja Nevis
Kevään 2018 Karibian kierroksemme oli Aventuran järjestämä kiertomatka, toki, kuten meidän tapauksessamme lähes aina, pienin muutoksin. Ensimmäinen muutos oli, että matkustimme Sint Maartenille sen verran ennen ryhmää, että ehdimme lentäen tekemään päiväretken Saint Kitts ja Neviksen pieneen kahden saaren valtioon – ja käymään vielä kummallakin saarella. Neviksen lautta-aikatauluihin tutustuimme kuitenkin sen verran huolimattomasti, että teki melkein tiukkaan ehtiä paluulennolle. No toisaalta, se paluulentokin oli sitten myöhässä – kuten myös menolento aamulla. Pienkoneella laskeutuminen Sint Maartenin Princess Julianan kentälle oli muuten hienoa katsottavaa, sillä pienessä koneessa näkymä meillä, etupenkkiläisillä, oli suunnilleen sama kuin lentäjillä.
112 Dominica
Dominicalle matkustimme Sint Maartenilta (käytyämme siellä myös Saint Martinin puolella) jo ryhmän kanssa. Tuolloin, keväällä 2018, Dominica oli lyhyen ajan sisällä kärsinyt kahdesta hurrikaanista. Osallistuimme saarella pienelle vaellukselle ja näimme monin kohdin mm. miten metsän puiden latvat olivat poikki, katkenneet kuin veitsellä leikaten myrskyssä. Taisimme olla ensimmäisiä saarelle palaavia turisteja ja saarelaiset tuntuivat kovasti arvostavan sitä, että tulimme. Ehkä monessa turismista elävässä kohteessa tunnelmat ovat samanlaiset siinä vaiheessa kun turistit pandemian jälkeen alkavat palata.
Näihinkään maihin emme ole palanneet toistamiseen
Kuten jo maiden 81 – 96 kohdalla totesin, niin nyt liikutaan jo enimmäkseen maissa, jonne en usko meidän enää koskaan palaavaan.
Keniaan ehkä tai Marokkoon. Edelliseen Naivasha-järvelle Crescent Islandille ja Sarin Aloepark Hotel Naivashaan ja jälkimmäiseen mahdollisesti liittäen pistäytymisen pohjoisen kaupunkeihin, jos päätyisimme vielä Espanjan aurinkorannikolle. Tanger ja Chefchaouen jäivät ensimmäisellä kierroksellamme näkemättä, vaikka maata laajalti silloin kiersimmekin.
Jutun otsikkokuva on Mark O’Travel -sovelluksesta, johon olen tämän projektin myötä alkanut tallentaa vierailut näihin maihin ajoitettuina, eli kuvassa ovat jollain tarkkuudella maat 1-112, maan tarkkuudella. Myös blogimme karttasivu piirtää vierailemamme maat kartalle, mutta siitä puuttuu aikajana – siitä löydät kuitenkin halutessasi kunkin maan kohdalta kaikki kyseisestä maasta kirjoittamamme jutut.
Tämän jutun maista seitsemän käyty (Ukraina, Tunisia, Marokko, Nepal, Bhutan, Libanon, Mauritius), ja yhteen uuteen ollaan ehkäpä vielä kesäkuussa lähdössä – ”jos korona suo”. Itse voisin hyvinkin palata vielä Bhutaniin Nepalin kautta kiertäen – sen verran erikoinen maa kuitenkin on kyseessä: haluaisin käydä itäisessä Bhutanissa viikon ajan ja viikon viettää Punakhassa ja sen laaksoissa. Myös Ukrainan Lviv ja Odessa kiinnostaisivat käydä – maahan on todella iso ja hyvinkin lähellä Suomea. Marokkoon ja Tunisiaan ei ole mitään hinkua palata hetkeen. Keskinen Afrikka ja ylipäätänsä Afrikka ovat jääneet vielä täysin käymättä kuten myös Karibian saaret (paitsi Kuuba). Yhden maan vuoksi Karibialle en viitsisi lähteä mutta saarihyppely tekisi matkasta kiinnostavan. Katselin juuri YLE Areenasta norjalaisen matkaohjelman missä keski-ikäiset ukot kiersivät Itä-Karibian saaria – siinä oli hyvin kuvattu eri kohteet ja niiden nähtävyyksiä.
Kiitos Jani! Marokkoa tai Tunisiaa voisin ajatella joskus vaan lyhyen matka-ajan takia :-) Pitääkin paneutua tuohon Karibia-ohjelmaan – löytyi kuvauksellasi Areenasta, eli kiitos vinkistä!
Tässä oli paljon kiinnostavia maita!
Mitä tulee Ugandan gorillaretken raskauteen, niin kyllä, se todella oli sitä. Käsittääkseni se tosin hieman vaihtelee sen mukaan, minkä gorillaperheen luokse vierailu tapahtuu, mutta itse olin oman vierailumme jälkeen varsin poikki. Ugandan Kazinga-kanavaan osalta oli lähellä, että olisimme jättäneet retken väliin. Onneksi emme sitä tehneet, se tosiaan oli huippukokemus. Varsinkin (isoja) lintuja näkyi paljon ja läheltä.
Bhutan ja Nepal oli tämän vuoden matkasuunnitelmassa. Harmi, että se meni ihan pieleen.
Madagaskariin haluaisin tehdä joskus pitemmänkin matkan.
Kiitos Mikko! Kazingaa pitää tosiaan muistaa ”mainostaa” aina Ugandaan menijöille – sitähän ei kannata jättää väliin!
Mahtavia kohteita tässä listassa. Näistä olen käynyt vain Ukrainassa. Sielläkö ette käyneet Tshernobylissa?
Kiitos kommentistasi! Ei, emme ole käyneet Tshernobylissä, jotenkin se ei ole meitä kohteena oikein kiinnostanut.
Nämä ovatkin käymättömiä maita minulla ja muistan lukeneeni näistä reissuista, etenkin Saudi-Arabiasta. Pakko myöntää, että onni potki minua, kun eläköidyin varhain. Jonkinlainen viimeinen pisara oli, kun Riku Rantala sanoi ”lähde meneen” töllössä. Sen jälkeen menin, kunnes törmäsin tähän koronan varjolla tehtävään great reset-fasismiin. Kuulun siihen ikäpolveen, joka näki, kun Berliinin muuri revittiin alas ja tottui ajattelemaan, että on väärin teljetä ihmiset rajojen vangiksi. Entisessä itäblokissa oli vapaampaa matkustaa kuin nykymaailmassa. Onneksi olin pessimisti ja pidin Rantalaa profeettana, kun hän ennusti, että reissaajien lokosat päivät ovat pian ohi ja että aika lähteä oli juuri silloin.
Kiitos Stacy! Juuri nyt reissaajan elämä on kyllä haastavaa, niin haastavaa, että me ja monet ystävämme eivät oikein viitsi vielä siihen ryhtyäkään. Nähtäväksi jää, että joko ensi talvena pääsisi järkevästi jonnekin muuallekin kuin Lappiin, lumi ja jää kun eivät kuitenkaan oikein ole suosikkielementtejäni.
Tosi mielenkiintoinen koonti jälleen! Tässä esitellyksi tulleet maat ovat minulla käymättä Ukrainaa ja Marokkoa lukuun ottamatta, mutta listalla on useita maita minne on suunnitelmissa joskus mennä. Erityisesti matkakuumetta aiheuttaa näistä nuo itäisen Afrikan maat sekä Nepal, mutta moni muukin on kiinnostavien listalla.
Kiitos Anne! Afrikkaahan tosiaan riittäisi oikeastaan miten pitkään vaan, onhan siellä viitisenkymmentä maata, jotka kaikki ovat jollain tavalla omanlaisiaan.