Seitsemisen kansallispuisto

Seitseminen feature

Paluumatkalla Rovaniemeltä Iirislahteen siirryimme Merenkurkun kolmen majakan retken jälkeen kansallispuistoihin, ensimmäiseksi Kauhaneva-Pohjankallion ja Lauhanvuoren kansallispuistoihin Seinäjoen ja Karvian välillä. Karvian olimme valinneet yhdeksi yöpymispaikaksemme siksi, että se oli lähellä noita kansallispuistoja ja sieltä sopivan lyhyen matkan päässä oli myös Seitsemisen kansallispuisto.

Hostelli Karvian, joka osoittautui olevan enemmänkin Airbnb-tyyppinen asunto kuin hostelli, pöydän ääressä suunnittelimme illalla vierailuamme Seitsemisen kansallispuistoon, jossa mahdollisia kohteita näytti olevan useita. Lopulta päädyimme Runokankaan reittiin, mutta toisin kävi. Seitsemisen luontokeskuksen topakka opas sai meidät ymmärtämään, että kierrämme Aarnipolun nähdäksemme kilpikaarnamäntyjä ja käymme katsomassa Koveron perinnetilaa, jossa sattui vielä olemaan heinäntekopäivä, perinteisellä tavalla tietysti.

Luontokeskus ja Runokankaan reitti

Ennen luontoon lähtemistä kiersimme kuitenkin Luontokeskuksen pienen näyttelyn, mutta aurinkoisena päivänä täytetyt eläimet eivät kovin kauaa jaksaneet kiehtoa. Vaikka olihan ilves ihan komea!

Emme myöskään tyystin ohittaneet Runokankaan reittiä, joka lähti sopivasti Luontokeskuksen nurkalta. Päätimme kävellä sitä ensimmäiselle runolle asti vaikka sille hiukan matkaa olikin. Tosin reitti kulki parkkipaikan sivuitse, joten paluumatka olikin yllättävän lyhyt. Koveron perinnetilalle on muutama kilometri matkaa Luontokeskukselta (katso reittikartta tästä), joten takaisin autoon ja matkaan.

Seitsemisen luontokeskus Seitsemisen luontokeskus Seitsemisen luontokeskusRunokangas SeitseminenRunokangas Seitseminen

Koveron perinnetila

Koveron perinnetilalle saapuessamme meitä tervehtivät ensimmäisenä lampaat. Taisivat tietää nekin, että tilalla meneillään oleva heinän- ja kerppujen teko on heitä varten. Talkooväki oli tilalla työn touhussa jo saapuessamme emmekä me oikein olisikaan sopineet joukkoon nykyaikaisine retkeilyvarusteinemme. Perinnetilan heinäntekoonhan pukeudutaan tietysti perinteisesti! Heinä myös leikattiin viikatteilla, kuten ennen vanhaan, joten tuskin me siitäkään olisimme selvinneet: hyvä, että konevoimalla liikkuvasta ruohonleikkurista. Mutta ihan mukava oli hetken seurata tohinaa tilalla.

Pääsimme myös tutustumaan perinnetilan rakennuksiin ja niissä oleviin monenlaisiin tavaroihin. Täällä on aikoinaan – ehkä joskus vielä nykyisinkin – karstattu ja kehrätty lampaanvillaa villalangaksi ja neulottu ne lämpimiksi asusteiksi. Vaatekaapissa muutamat vaatekappaleet olivat hyvässä järjestyksessä – eivät tainneet ihmiset tarvita ammattijärjestäjiä tai minimalismista kertovia nettisivustoja aikoinaan.

Sattumalta esillä oli myös, vaikka mukaan otettavaksi, kalastusta käsittelevän lehden, Tuikin, numeroita ja kukas lehden kannessa komeilikaan ellei Norjaan muuttanut matkabloggaajakolleegamme Monni, joka kirjoittaa Kaukokaipuu -blogia.

Mutta, Aarnipolku odotti meitä, ja jätimme niin ahkerat talkoolaiset kuin söpöt lampaatkin jatkamaan heinäntekoa tai heinän mutustelua ja suuntasimme syvemmälle Seitsemisen uumeniin.

Seitsemisen kansallispuistoSeitsemisen kansallispuisto Koveron perinnetila Seitsemisen kansallispuistoKoveron perinnetilaKoveron perinnetilaKoveron perinnetilaSeitsemisen kansallispuisto

Aarnipolku

Yhä syvenmmälle kansallispuistoon menevä tie muuttuu Multiharjun pientä paikoitusaluetta lähestyessä yhä pienemmäksi, mutta toki ainakin näin keskikesällä se on edelleen ihan ajettavissa. Aarnipolun rengasreitti on vain 1,8 kilometrin mittainen ja sille paikoitusalueelta vievä pieni polku löytyy helposti. Ihan yhtä helposti emme polkua jo tovin kierrettyämme olleet kierroksen tehtyämme tunnistaa, että mistä olimme polulle tulleet. Toki, lyhyen polun olisi voinut kiertää kauniilla säällä vaikka kahdesti ilman sen suurempaa ongelmaa. Mutta vinkkinä kuitenkin, polku on monin kohdin aika saman näköinen, joten paina lähtiessäsi jokin maamerkki mieleesi (tai merkitse paikka navigaattoriisi).

Multiharjun aluetta sanotaan Seitsemisen sydämeksi ja se on kansallispuiston rajoitusosaa, eli liikkuminen on sallittu vain polulla maaston kulumisen ehkäisemiseksi. Aarnipolku polveilee aihkimäntyjen, eli pituuskasvunsa jo lopettaneiden mäntyjen ja harmaiden kelojen lomassa. Vanhassa metsässä on myös isoja haapoja ja kuusia. Etenkin vanhojen mäntyjen kilpikaarnarungot ovat kyllä vaikuttavia metsän siimeksessä. Polku on helppokulkuinen, kuulemma kierrettävissä vaikka lastenvaunuilla tai pyörätuolilla. Tiedä tästä, mutta tosiaan, vaikka polulla olikin pieniä nousuja ja laskuja, niin mitään haastavaa ei tullut vastaan.

Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto

Saarisoljanen

Ihan alunperin olimme ajatelleet kiertää Seitsemisessä Runokankaan ja Saarisoljasen reitit, mutta suunnitelmamme tosiaan menivät sitten uusiksi ja päädyimme tutustumaan Koveron perinnetilaan ja Aarnipolkuun. Jos jostain syystä päätyisimme palaamaan Seitsemiseen, niin nämä olisivat varmasti seuraavana vuorossa. Saarisoljasen 2 km rengasreitti esittelee kansallispuiston suoaluetta osittain esteettömäksi rakennetulla polulla ja osittain pitkospuillakin kulkevalla polulla, mutta tällä kertaa emme enää suolle asti jatkaneet.

Seitsemisen kansallispuisto

Numero 15

Kansallispuisto 15 SeitseminenSeitseminen oli 15. kansallispuistomme. Pienessä Etelä-Suomen kansallispuistojen kartassa vasemmalla on keltaisella väritettyjä neliöitä kuitenkin vaan 14, sillä 15. puisto on ainoa Pohjois-Suomessa vierailemistamme kansallispuistosta, eli Pyhä-Luosto.

Heinäkuiselta kierrokseltamme palatessamme ajattelin, että ehkä tämän kesän kansallispuistot olivat jo tässä, mutta niin vaan tulee uusia reissuja ja uusia suunnitelmia. Jos sääolosuhteet pysyvät suotuisina, niin saatamme tulevan viikonlopun reissulta palatessamme käydä Liesjärven kansallispuistossa, jonne keväällä emme Torronsuon noin 10 kilometrin jälkeen enää jaksaneet lähteä ja ehkä jopa pysähdymme Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossakin jo sitä ennen.

Tags from the story
,
Join the Conversation

6 Comments

  1. Kiitos maininnasta, hauska yhteensattuma tosiaan. :) Tuota juttua kun tehtiin niin kenelläkään meistä (haastattelija/kuvaaja/minä) ei ollut mitään hajua, että artikkelista tulee noin “iso” juttu. Mutta kerrankos sitä pääsee kansikuvamonniksi, vieläpä pilkkikuvalla!

    Kiitos myös mainiosta jutusta, olipa ihana palata näihin tuttuihin maisemiin tuoreen jutun kera. Koveron perinnetila yhtä kuin Seitsemisen kansallispuisto ovat molemmat todella kauniita ja kiinnostavia kohteita.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Monni! Juu, hassu sattuma tuo – etenkin kun ei taida Seitsemisessä olla vettäkään kovin lähellä, eli ei se nyt mikään varsinainen kalustuskohde ole, mutta jotenkin tuo lehti oli sinne(kin) päätynyt.

  2. Aarnipolun vanhat männyt ovat hienoja. Harvassa paikassa eteläisessä Suomessa löytyy yhtä vanhaa metsää. Tästä pääset tutustumaan meidän päiväämme Seitsemisessä:

    https://www.matkallamissamilloinkin.com/seitsemisen-kansallispuisto-virkatie/

    Liesjärven kansallispuistosta tykkäsimme paljon:

    https://www.matkallamissamilloinkin.com/liesjarven-kansallispuisto-satumainen-sammalmetsa-kanta-hameessa/

    Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto sen sijaan oli pettymys. Sitä en kyllä voi suositella. Jos ohi ajaa, niin voihan mielenkiinnosta pysähtyä. Lintuharrastajille kansallispuisto saattaa myös olla enemmän mieleen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Marika – myös linkeistä. Puurijärveä kävimme kuin kävimmekin sitten katsomassa Porista palatessamme, kun sekin oli lähes reitillä. Kiipesimme lintutorniin ja olivathan ne näköalat sieltä ihan näkemisen arvoiset, lintuharrastaja tai ei. Liesjärven Hyypiönpolku oli monin paikoin vähän synkkä ainakin pilvisenä päivänä, mutta sammalmetsämaisemia, kyllä!

  3. Tuttuja maisemia! :) Kävin Seitsemisen kansallispuistossa pariinkin kertaan viime vuoden talvena. Maisemat olivat siis kovin erinäköiset ja esimerkiksi perinnetila näytti lähinnä hylätyltä hökkeliltä :D Kaikki on paljon kauniimpaa kesällä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Näitä kansallispuistojen esitteitä lukiessa monessa niissä tosiaan kerrotaan vaikka talven hiihtoreiteistä, mutta toistaiseksi ainakin olemme mieltäneet ne lähinnä kesäkohteiksi.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.