Viikko sitten maanantai-iltana Majakkaseura ilmoitti, että koronarajoituksista johtuen Kansainvälinen majakkapäivä -tapahtuma Gustavsvärnin majakalla 21.8. peruuntuu ja sen sijaan tapahtuma järjestetään Yttergrundin majakalla, jossa maakunnan tilanteesta johtuen rajoitukset ovat erilaiset.
Olimme jo ajatelleet, että tämän kesän majakkaretket ovat jo ohi, mutta tilaisuus vierailla Yttergrundin majakalla järjestetyn tapahtuman puitteissa oli liian hyvä ohitettavaksi, joten päätimme ajaa sinne lauantaina 21.8. Ajoimme, vaikka matkaa meiltä Siipyyn rantaan (Halkoluodontie 83), josta venekuljetus Yttergrundille lähti, on 316 kilometriä. Mehän emme tapaa olla erityisen innokkaita automatkailijoita, joten yli 400 kilometrin päivämatka on meille pitkä – Siipyystä ajoimme yöksi Poriin.
Lähdimme matkaan lauantaina heti aamukahdeksalta tietäen, että matkaan menee noin neljä tuntia. Majakkapäivän tapahtuma tarjosi kuljetuksia majakalle klo 10 – 17. Matkan viimeiset kilometrit Halkoluodontiellä olivat pientä hiekkatietä ja pohdimme jo ohikiitävän hetken, että onkohan meillä oikea osoite ja oikea päivä? Pieneen satamaan saapuessamme epäilyksemme hälvenivät kuitenkin nopeasti, sillä satama oli täynnä autoja! Ensimmäiset autot oli pysäköity tien varrelle jo satoja metrejä rannasta. Ajoimme kuitenkin toiveikkaasti perille asti ja saimme kuin saimmekin autollemme paikan ihan rannasta. Ei siis huolta, olemme oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Jono Siipyyn rannassa
Päivän lounaaksi olimme pakanneet mukaan valmissalaatit ajatellen sitä, ettemme hukkaa päivän mittaan aikaa lounastauolle ja kaivoimmekin ne hetimmiten esiin kylmälaukusta ja aloitimme lounastauon. Jotenkin tulin kuitenkin ajatelleeksi, että pitäisiköhän sitä varmuuden vuoksi asettua laiturilla ja rannalla olevan ihmisjoukon jatkoksi siltä varalta, että kaikki eivät mahdu samaan venekuljetukseen ja asetuin salaattikulhoni kanssa jonoon. Jonossa poimin sitten ensimmäiset tiedonmuruset venekuljetuksista: veneitä oli kuulemma kaksi, kumpaankin mahtui kerralla 5-7 henkeä ja yhteen kierrokseen Yttergrundin saarelle ja takaisin menee kolme varttia. Ok … tässä vaiheessa ennen meitä jonossa oli ehkä vajaa kolmekymmentä ihmistä. Hetken päästä ihmisten tajutessa tilanteen muutama lähiseudulla asuva kyllä luovuttikin, joten tilanteemme parani hieman. Neljän tunnin ajomatkan jälkeen ei käynyt mielessä luovuttaa tässä vaiheessa!
Onneksi ei satanut, eikä ollut oikeastaan edes kylmä, vaikka päivä olikin pilvinen. Veneitä tuli ja meni ja jono edessämme lyheni – ja takanamme piteni. Melko tarkkaan 1½ tunnin jonottamisen jälkeen tuli meidän vuoromme ja pääsimme matkaan majakkasaarelle. Pienessä, täyteen lastatussa, avoveneessä vesi hiukan roiskui, mutta matka taittui kuitenkin joutuisasti ja pian olimme jo niin lähellä, että näimme etäältä punavaloisen majakan punaisen yläosan! Vielä hetki ja veneemme sujahti saaren satamaan vievään kapeaan väylään ja olimme perillä majakkasaarella.
Yttergrundin majakka
Yttergrundin majakka on valmistunut 1892. 41 metrin korkuinen majakkatorni on nykyisin Suomen toiseksi korkein majakka Bengtskärin jälkeen. Majakan rinnalla sijaitsevat samaan aikaan valmistuneet puiset majakanvartijoiden asuinrakennukset. Vuonna 1963 majakka automatisoitiin ja sen miehitys lopetettiin.
Ylöspäin kapeneva majakkatorni rakennettiin kokonaan muotoonleikatuista metallilevyistä Sörnäisissä vuonna 1891, jonka jälkeen Luotsilaitoksen tarkastajat tarkastivat ja hyväksyivät tornirakenteet. Osat numeroitiin ja torni siirrettiin osina Yttergrundin saarelle. Tornissa on kymmenen välikerrosta ja kierreportaissa 230 askelmaa.
Valolaitteeksi majakkaan hankittiin Pohjoismaissa ainutlaatuiset Fresnelin järjestelmän mukaiset valolaitteet, joissa petrooliliekkiä ympäröi kaksi päällekkäistä linssistöä. Linssistöistä molempia käytettiin huonossa säässä.
Yttergrundet on ollut tänä kesänä yksi majakkaseuran kunnostuskohteista. Talkoissa on kunnostettu Yttergrundin rakennuksia ja ympäristöä – jos yksityiskohdat kiinnostavat, niin suosittelen Yttergrundin talkoopäiväkirjaa! Talkoopäiväkirjassa on myös aurinkoisempia kuvia niin saarelta kuin majakasta. Majakkapäivänä sää sattui olemaan pilvinen, mutta onneksi Siipyyssä ei kuitenkaan satanut kuten kuulemma kyseisenä päivänä niin Porissa kuin Helsingissäkin.
Förjande energikällor har använts på Yttergrunds fyr under de gågna åren: Pyronafta, Petrolium, Gas, Gasautomatik, El
Saarella on majakan lisäksi useampia punaisia rakennuksia: majakkamestarin talo, luotsitupa, pari makasiinia ja saunarakennus. Kansainvälisen majakkapäivän kunniaksi venelipulla (15 euroa aikuisilta, 5 euroa lapsilta) sai paitsi kyydin saarelle ja takaisin myös majakkamestarin talosta kahvia ja tuoretta pullaa.
Majakan näki itse asiassa paremmin mereltä kuin saarella, sillä saarella se yllättävän lähelläkin majakkaa melkein kätkeytyi metsäiseen maisemaan. Toki majakan yksityiskohtia, kuten vaikka koristeellisia pieniä ikkunoita ei mereltä asti pystynyt erottamaan. Teräksinen majakka oli läheltä katsoen likainen, mutta ei se kuulemma tarvitsisi kuin pesun. Majakkaan ei päässyt majakkapäivästä huolimatta sisään. Nykyisin aika harvaan majakkaan pääsee, sillä uusien turvamääräysten mukaisesti niissä pitäisi olla varauloskäynti, mitä useimmissa majakoissa ei ole, eikä sitä niihin helposti saada järjestettyä.
Kahvin/teen ja pullan jälkeen aloimme jo hipsiä takaisin venerantaan. Menomatkan venekuljetuksen jonottamisesta jäi sen verran traumaa, että mielessä oli, että pitäisi varmaan asettautua hyvissä ajoin paluumatkan venejonoon, mutta sitä ei lopulta ollut ja pääsimme oikeastaan melkein saman tien paluumatkalle.
Kaijakarin majakka
Kaijakarin majakka sijaitsee Kaijakarin pienellä kallioluodolla Selkämerellä Porin edustalla. Rautaristikkorakenteinen majakka valmistui 1933. Majakan valon korkeus on 20,2 metriä.
Siipyystä jatkoimme matkaa Porin suuntaan, mutta ennen asettumista Scandic Poriin yöksi koukkasimme vielä Reposaareen ja siellä Siikaranta Campingin rantaan. Olin jossain vaiheessa nähnyt, luultavasti Suomen majakat Facebook -sivulla, Siikarannan leirintäalueelta otetun kuvan Kaijakarin majakasta, ja ajattelimme kokeilla, että näkisimmekö mekin majakkaluodon ja majakan rannalta käsin. Sää oli tuossa vaiheessa jo lähes sateinen ja näkyvyys ei ollut kovin hyvä, joten tuntui ihan mahdolliselta, että juuri tänään Kaijakarin majakkaa ei näkyisi, mutta pitihän asia tarkistaa.
Onneksi taivas hiukan vaaleni juuri leirintäalueen paikoitusalueelle saapuessamme ja kun hipsimme ihan rantaan ja tarkistimme navigaattorista, että missä suunnassa Kaijakarin majakan pitäisi näkyä, niin siellähän se näkyi!
Emme siis käyneet luodolla, mutta samaan tapaan olemme nähneet nähdyiksi mm. Harmajan majakan sen ohittaessamme, joten kuittasimme Kaijakarinkin majakan nähdyksi sitä hetken Siikarannasta käsin ihailtuamme.
Kesä 2021: 8 uutta majakkaa
Eli niin vaan, toisin kuin olimme ajatelleet, kesän majakkasaldoksimme muodostuikin kuuden meille uuden majakan sijaan kahdeksan majakkaa ja kokonaissaldoksi 28 majakkaa Suomen 39 majakasta. Tuleville kesille jää siis vielä 5 majakkaa manner-Suomen rannikolla ja 6 Ahvenanmaalla.
Jos ei Majakkaseura sitten vielä syyskuulle järjestä retkeä Kemin edustalle Keminkraaselin majakan luo – elokuussa sellainenkin retki olisi jo ollut tarjolla, mutta saimme siitä tiedon vähän liian myöhään ajatellen sitä, että Kemiin ei ainakaan ihan päivässä aja. Mutta, katsotaan miten käy!
Mekin hyödynnettiin kansainvälinen majakkapäivä tänä vuonna ja lähdettiin käymään Utön majakkasaaressa, jossa oltiin yötäkin. Varsin pitkä oli ajomatka sinnekin ja lisäksi lauttamatka kesti lähes 5 tuntia suuntaansa. Kansanvälisen majakkapäivän vuoksi pääsimme tutustumaan myös sen linssistöön ja se oli varsin kiinnostavaa.
Kiitos Mikko! Utö on kyllä hieno – ja majakka, kirkkoineen kaikkineen näkemisen arvoinen. Me pääsimme joskus luotsien matkassa käymään Utössä ja silloin myös näkemään tuon linssistönkin. Tässä linkki juttuumme sieltä, jos haluat vielä sen tsekata.
Luin tämän postauksen suurella mielenkiinnolla, sillä innostuin majakoista itsekin tänä kesänä vietettyäni vuorokauden Tankarissa. Oli ihana paikka ja syttyi kyllä kipinä kierrellä muillakin majakoilla, Bengtskärissä olen toki aikoinaan jo käynytkin. Teidän majakkaprojektinne näyttääkin olevan jo pitkällä, joten täytyy tutustua muihinkin juttuihinne aiheesta.
Kiitos Taina! Majakat ovat kivan merellisiä kesäkohteita ja kyllä niitä riittää, meilläkin, vielä useammaksi vuodeksi – kertaamattakin!
Huh, aikamoinen jonotusaika menomatkalle. Mutta olisin itsekin jäänyt jonoon, jos pitkästä matkasta sinne olisi saapunut. Näitä majakkajuttuja lukiessa on tullut mieleen pitäisikö liittyä majakkaseuraan. Ilmeisesti heidän kautta pääsisi vaikeimmin saavutettaville majakoille. Minkä hintainen vuosimaksu heillä on?
Kiitos Merja! Muutama lähiseudulla asuva kääntyikin jonosta pois:-) Majakkaseuran vuotuinen jäsenmaksu on 20 euroa, eli kannattaa tosiaan liittyä, jos majakat yhtään kiinnostavat.
En ole kuullutkaan, että on olemassa kansainvälinen majakkapäivä. Tätä majakkavillitystä oon joskus miettinyt, että mistä se johtuu? Onko niissä jotain yksinäisen erakon viehätystä vai onko se ihan arkkitehtuuria vai pitääkö olla joku muumipappageeni, ja kaipuu aavalle merelle, jota mulla ei taida olla. :-D
Kiitos Anna! Juu, vuosittainen tapahtumahan tuo on ja tarjoaa mahdollisuuden päästä harvinaisemmillekin majakoille helpommin kuin järjestämällä itse kuljetuksen tai päästä yleisemmin vierailuilla majakoilla kapuamaan ylös majakkaan ja/tai näkemään niiden linssistöä. Minusta majakkakohteiden viehätys on juuri niiden merellisyys – sisämaan kohteista kun tapaa juurikin puuttua tuo aavan meren tuntu :-)
Kävin tänään Hailuodossa ”bongaamassa” Marjaniemen majakan jälleen kerran. poikkeuksellisesti majakka olikin auki ja kävin kurkistamassa maisemia yläilmoista.
On ne majakat vaan <3
Kiitos Anna! Pystyn hyvin kuvittelemaan, että jos Oulussa asuisin, niin vierailisin toisen ja kolmannenkin kerran Hailuodossa. Nyt Espoossa asuvana sinne on toistaiseksi tullut jonotettua, siis lauttarannassa, vasta tasan yhden kerran.