Ihan kuin Strömsössä

Neljä kesää sitten kesämatkamme rakentui majakoiden ja Unescon maailmanperintökohteiden ympärille siinä missä tänä kesänä Rovaniemeltä takaisin Iirislahteen ajaessamme kohteina olivat majakat ja kansallispuistot. Kesällä 2017 pysähdyimme myös Vaasassa kokonaiseksi päiväksi siellä asuvia ystäviämme tavaten ja joitakin kaupungin ehkä jollain tapaa tärkeimpiä nähtävyyksiä katsellen. Tällä kertaa poikkesimme Vaasassa matkalla Uusikaarlepyystä Merenkurkkuun ja vielä toisen kerran matkalla sieltä Seinäjoelle. Vaasan keskustassa emme kuitenkaan tällä kertaa käyneet kummallakaan kerralla vaan olimme poimineet matkareitillemme kaksi muuta kohdetta, eli Villa Strömsön ja Edvininpuiston.

Villa Strömsö

Useimmat tuntenevat sanonnan ”ei mennyt ihan kuin Strömsössä”. Lauantai-iltaisin (tätä nykyä 18:15) tulevan ohjelman kuvauspaikkana toimiva huvila sijaitsee Vaasassa, Västervikissä, noin 10 km Vaasan keskustasta.

Huvila on rakennettu 1852 ja on sittemmin erinäisten vaiheiden jälkeen päätynyt Ylelle Strömsö-ohjelman kuvauspaikaksi. Huvila ja sen ympäristö, erityisesti Strömsön uimaranta ovat kaikille avoimia ja kesäkaudella myös itse huvilaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Olin etukäteen selvittänyt näitä opastettuja kierroksia, joihin olisi voinut ostaa liput netistä (kesällähän useimpiin paikkoihin piti ostaa liput etukäteen koronarajoitusten takia), mutta emme tehneet sitä, sillä emme uskaltaneet sitoutua tunnilleen tarkkaan aikatauluun. Lopulta vierailumme Strömsössä toteutui kuitenkin ihan kuin Strömsössä. Satuimme paikalle muistaakseni 13:45 ja päivän opastettu kierros alkoi klo 14 ja kysyessämme  mahdollisuutta ostaa liput vielä nyt paikan päällä, niin sekin onnistui, kunhan löysimme tasarahan, 2 x 7 euroa.

Strömsö-ohjelma kuuluu ohjelmiin, jota saatan seurata, jos satun olemaan sopivasti television ääressä lauantai-iltana kuuden uutisten jälkeen. En kuitenkaan edes pyri katsomaan kaikkia jaksoja vaikka Yle Areenasta. Mutta sen verran monta jaksoa olen kuitenkin nähnyt, että tiedän Strömsö-villapaidan, suksista tehdyn aidan tai pienen söpön pyörätelineen.

Kierros kulisseissa ja niiden takana

Opastettu kierros näytti tätä erinäisten vaiheiden jälkeen Ylen käyttöön päätyneen vanhan huvilan myös sisältä. Televisio-ohjelman kulissina talo olikin jännä yhdistelmä Strömsön tapaan todella kodikkaita nurkkauksia, näyttäviä työpisteitä keittiössä, materiaalivarastoja ja teknisiä tiloja. Esiintyjiäkään ei ole unohdettu, eli pitäähän talossa olla myös meikkaus- ja kampauspisteet. Television katsoja näkee ne kodikkaat ja kauniit kohdat, mutta jotta katsoja näkisi ne, niin näiden samojen huoneiden toisessa reunassa sijaitsevat mahtavan kokoiset kuvausvalot ja isot kamerat. Strömsö-villapaitoja saatetaan neuloa ja esitellä vaikka huvilan terassilla, mutta jossain huvilan uumenissa on huone, jossa on lankoja, puikkoja ja ne monen monta valmista Strömsö-villapaitaa, villasukkaa, kaulahuivia tai muuta käsityötä.

Huvilan lisäksi opastettu kierros esitteli ensin huvilan ulkoseiniä, vaikka seinään kiinnitettyjä lukuisia linnunpönttöjä ja sen jälkeen ulkorakennuksia, joissa toteutetaan Strömsön teknisiä töitä ja taidetta. Itse ulkorakennuksistakin monet on toteutettu osana ohjelmaa – siis ne ulkorakennukset, jotka ohjelmassa näkyvät. Lisäksi aleueella on työskentelytiloja ohjelman tekijöille ja siinä missä Strömsö-ohjelma tapaa korostaa sitä, että lähes kaikki sen ”tekniset” projektit perustuvat kierrätysmateriaaleihin niin toimittajien työskentelytilat sijaitsevat kyllä ihan normaaleissa, uusista materiaaleista toteutetussa rakennuksessa!

Edvininpuisto

Edvininpuistosta taisin lukea ensimmäiseksi jostain matkablogista. Saattoi olla Viinilaakson viemää -blogin juttu. Näkemieni kuvien perusteella puisto vaikutti jossain määrin samanlaiselta kuin Parikkalan patsaspuisto, jossa vierailimme viime kesänä.

No ihan sellainen se ei ollut, sillä siinä missä Parikkalassa hervoton määrä patsaita on sijoitettu tiiviisti aika pienelle alueelle, niin Edvin Hevonkosken toteuttamat monentyyppiset patsaat on sijoitettu aluetta kiertävän lenkkipolun varrelle. Mietinkin välittömästi, että entäs jos vaikka sillä osalla Rantaraittia, jota tapaamme melko säännöllisesti kävellä olisikin myös tällaista taidetta sadan metrin välein. Polun varrella olevien lukuisten patsaiden lisäksi puiston alueella on pieni korsukylä. Patsaita on kuulemma noin 150 kappaletta ja ne on toteutettu puusta, romumetallista ja muista kierrätysmateriaaleista. Ensimmäiset teokset valmistuivat vuonna 1983.

Alunperin olimme lähinnä kiinnostuneita tästä  ITE-taiteesta, siis näistä patsaista.
Oikeaa reittiä hetkittäin hiukan hakien päädyimme kuitenkin myös korsukylän laidalle ja sen jälkeen paikalla olleen vapaaehtoisen eläkeläismiehen, oletan, innokkuuden myötä istumaan yhdessä korsuista kuuntelemaan tarinaa Edvin Hevonkoskesta ja korsukylästä. Sotajutut menivät meiltä jo vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kieltämättä, ilman tätä innokasta vapaaehtoista, meiltä olisi saattanut jäädä näkemättä tai ymmärtämättä vaikka korsukirkko ja se, että täällä oikeasti järjestetään edelleen häitä.
Osa polun varren teoksistakin avautui meille esityksen kuunneltuamme paremmin, esimerkiksi panssarilaiva Ilmarisen potkuri.