Kiivettyämme Sigiriyassa aamupäivällä Leijonakalliolle olikin kiva viettää iltapäivä lähinnä autossa istuen – siis norsusafarille Minneriyan kansallispuistoon!
Sri Lankassa on useita luonnonpuistoja, joista Minneriyaa väitetään yhdeksi parhaaksi paikaksi nähdä villinorsuja. Tiedä siitä, sillä loppujen lopuksi emme käyneet Sri Lankassa kuin Minneriyan ja Horton Plainsin kansallispuistoissa ja jälkimmäisessä ei todellakaan ollut norsuja!
Teoriassa Minneriyassa voisi kuulemma nähdä makakeja, häntäapinoita, sambarhirviä, puhveleita, krokotiileja, jopa leopardeja. Käytännössä me – kuten ilmeisesti useimmat puistossa vierailevat – näimme vain norsuja ja muutamia lintulajeja. Sambarhirviä näimme muuten Horton Plainsin kansallispuistossa, mutta lisää siitä toisella kertaa.
Norsuja näkee kuulemma parhaiten kuivalla kaudella, eli huhtikuusta lokakuuhun, kun hupenevat vesivarat tuovat eläimet samalle alueelle, mutta kyllä me näimme niitä paljon helmikuussakin. Samaan tapaan kuin Afrikan safareilla kuljettajat taitavat vaihtaa keskenään tietoja paikoista, joissa norsuja oleilee ja lopputuloksena kaikki näkevät kaikki eläimet ja autot kasautuvat vielä isommiksi laumoiksi kuin norsut!
Jeepeillä maastoon
Puistossa ajellaan tietysti jeepeillä, eli ajoimme kuljettajamme kanssa ensin paikkaan, josta jeepit lähtivät ja sen jälkeen vielä ensin pätkän ihan tavallista tietä luonnonpuistoon. Luonnonpuistossa ajoimme vielä pitkähkön matkan kohti puiston keskiosia, jossa tyypillisesti vasta pääsee näkemään norsuja.
Alkumatkasta näimme muutaman riikinkukon ja puistosta jo poistuessamme kotkan, joka ei kuitenkaan tallentunut julkaisukelpoiseen kuvaan. Lintujen kannalta parempi ajankohta olisi kuulemma ollut aamupäivä, mutta norsuille myöhäinen iltapäivä.
Ensimmäisten norsujen myötä aloimme myös nähdä enemmän ja enemmän muitakin puistossa kiertäviä autoja. Pahimmillaan autoja oli samassa paikassa niin paljon, että alkoi jo vähän säälittää norsujen puolesta. Ainakin joissakin Afrikan luonnonpuistoissa on jo sääntöjä sille, että montako autoa saa pysähtyä samaan paikkaan. Siellä kai ensimmäiseksi tullut auto joutuu sitten väistymään, jos paikalle tulee lisää ajoneuvoja, mutta täällä autojen määrästä ei vielä välitetty.
Toisaalta taitaa olla niin, että kierroksia tehdään vain pari kertaa päivässä ja norsuja näkee lähinnä iltapäivisin, joten pääosan päivästä norsut saavat sittenkin elää omaa elämäänsä.
En laskenut tarkkaan montako norsua muutaman tunnin kierroksemme aikana näimme, mutta näimme niitä ainakin puolessa tusinaa paikkoja. Yyhdessä paikassa oli usein jopa 4-6 norsua, joten kyllä niitä oli yhteensä kymmeniä. Usein mukana pesueessa oli myös muutama pienempi norsu ja mikäs se söpömpää kuin nähdä norsuperhe yhdessä laitumella.
Taitavia kuljettajia
Jeeppien kuljettajatkin olivat kyllä jos ei nyt henkilöinä näkemisen arvoisia, niin heidän osaamisensa jeeppien pyörittämisessä välillä upottavassakin heinikössä ja usein vain viitteellisiä teitä pitkin, oli kyllä kokemisen arvoista. Samaan tapaan kuin vuosia sitten etenkin Tansanian luonnonpuistoissa välillä olin kyllä ihan varma, että tämä auto kaatuu nyt tai jää kiinni tähän, mutta niin vaan kaikesta selvittiin!
Kierroksen lopuksi kaikki autot pitivät pienen tauon alueella sijaitsevan pienen kallion ympärillä. Kallion laella oli pieni näköalatornikin, jonne saattoi kävellä ja kiivetä ylös katsomaan joka puolelle aukeavia maisemia. Kuulemma norsut eivät tänne tule, eli eivät halua nousta kalliota pitkin, joten lyhyen retken aikana ei pitäisi olla riskiä joutua nokakkain ison, mahdollisesti turisteihin jo hermostuneen, ison norsun kanssa!
Aliya Sigiriya -hotellissa asuessamme norsut eivät loppuneet vaikka safari päättyikin, sillä norsuteema näkyi hotellissa tyylikkäästä aulasta aina huoneisiin asti. Nappasinpa hotellista matkamuistoksi mukaani pienen norsuteemaisin muistilehtiönkin!
Oho, yllätyin, että Minneriyassa oli noinkin paljon autoja. Paikka on sen verran pohjoisessa, että olisin ajatellut niitä olevan vähemmän. Toisaalta voi vain miettiä millainen määrä autoja on normaalisti esim. Yalassa, jos näin poikkeusaikanakin Minneriyassa on niitä noin paljon.
Kiitos Mikko! Me emme käyneet Yalassa, mutta leikkimielisesti keräsimme mielessämme listaa, että jos päätyisimme toisen kerran Sri Lankaan, niin missä sitten pitäisi käydä. No ne loput 3 Unescon maailmanperintökohdetta, sillä nythän katsastimme ”vain” 5/8 ja sitten tosiaan varmasti tuo Yalan luonnonpuisto.
Viimeksi käydessämme meidänkin oli tarkoitus mennä jonnekin safarille. Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, kun lueskelin juttuja niistä. Vaikka kuinka haluttaisi nähdä norsuja, niin vähän tuntuu tosiaan niiden häiriköimiseltä tuollaiset määrät autoja siellä. Toivottavasti on niin kuin kirjoitit, että ne suurimmaksi osaksi saavat olla rauhassa.
Kiitos Raija! Toisaalta nämä(kään) jutut eivät ole ihan yksinkertaisia. Jos kukaan ei kävisi tuolla puistossa, niin lähiseutujen asukkaista kukaan ei saisi elantoaan tuon puiston takia ja sekin sitten taas olisi uhka puistolle. Erityisen konkreettisesti tämä yhtälö on toteutunut Ruandan gorillojen osalta. Kun paikalliset saavat elantonsa siitä, että turistit käyvät katsomassa gorilloja ja tarvitaan monenlaisia paikallisia ammattilaisia toiminnan pyörittämiseksi, niin koko kylä – tai kaikki seudun kylät – suojelevat gorilloja viimeiseen asti ja lopputuloksena niiden populaatio on jo kasvanut.
Kylläpä tuli tämän jutun perusteella hinku eläinsafarille. Ainoat omat kokemukseni rajoittuvat Keniaan ja kyllä oli mielenkiintoinen reissu. Kunpa vielä joskus. Eikö vain vauvanorsu olekin yksi maailman suloisimmista otuksista?
Kiitos Annemaria! Afrikan safareista mekin aloitimme :-) – ja itseasiassa en niihin aikoihin edes ajatellut, että mm. Intiassa ja Sri Lankassa voi niissäkin käydä safarilla, mutta siis joo, voi!
Vielä enemmän tulee halu matkustaa Sri Lankaan. Reitit ja opas on katsastettuna. Nyt kun löytyy vaan se ajankohta. Melkoisen monta autoa näyttää samaan aikaan tuolla ajelevan. Mahtaako se karkoittaa eläimiä?
Kiitos Sari! Autoja oli tosiaan ihan riittävästi – ja täällä ei taideta vielä toteuttaa sitä, mitä ainakin joissain vastuullisimmissa Afrikan luonnonpuistoissa, että autoilla on joku sääntö sen suhteen, että samassa paikassa niitä saa olla vaan rajattu määrä ja jos paikalle tulee uusi ajoneuvo, niin ensiksi tulleen pitää jatkaa matkaa. Mutta toisaalta, ainakin mutkan kautta, autot ja turistit kyllä suojelevatkin noita eläimiä antamalla paikallisille töitä niiden parissa. Tilanteissa, joissa näin ei ole, niin paikalliset saattavat ottaa luonnonpuiston muuhun käyttöön, pakkotilanteessa, kun elanto pitää jostain saada.