Helgoland

Helgoland feature
Helgolandin rantaa ja Helgoland-esitteen kansikuva

Helgoland, tuo pieni saari Pohjanmerellä, joka on vuosien saatossa kuulunut niin Tanskalle, Britannialle kuin Saksalle, oli risteilymme pääkohde – M/S Hamburg -laivan ohella. Toki saarelle olisi päässyt helpomminkin kantosiipialuksella Hampurista, mutta koska olimme kiinnostuneita myös tuosta laivasta ja muistakin risteilyn kohteista Vattimerellä, vaikka ne kaikki eivät sitten toteutuneetkaan, päädyimme valitsemaan viiden päivän mittaisen risteilyn Pohjanmerellä.
Onneksi risteilyn reittimuutokset eivät koskeneet Helgolandia, sillä jos se olisi kohteena jäänyt väliin, olisin ollut todella pettynyt!

Helgoland koostuu kahdesta saaresta, pääsaaresta ja toisesta, Düne-nimisestä saaresta, jossa on (lisää) rantoja ja saaren lentokenttä. Alunperin ajattelimme, että voisimme päivän mittaan ehtiä käymään Dünellakin, mutta sitten päädyimme luontopolulle kiertämään koko saaren ja luovuimme sitten ajatuksesta edestakaisesta lauttamatkasta, vaikkakin lyhyestä, Dünelle.

Itse Helgolandin saarikin on niin pieni, että sen ehtii hyvin päiväretkelläkin kiertämään kävellen – ja etenkin luonnon osalta kävely onkin ainoa vaihtoehto. Urbaanimman Unterlandin rantoja voi kiertää myös pienellä turistijunalla, jos käveleminen ei nappaa. Laivaltakaan ei saarelle ollut edes järjestetty minkäänlaisia retkiä – saari on helppo ottaa haltuun muutenkin, kukin tavallaan.

Pienellä saarella on kuitenkin tasoeroja ja se jaetaankin mm. näiden mukaan alueisiin Unterland, Oberland ja Mittelland. Tosin Mittelland on lähinnä pieni niitty, joten ei siitä sen enempää.

Helgoland
Siellä se on, Helgoland kuvattuna aamulla M/S Hamburgin kannelta
Mittelland
Autio Mittelland, taustalla saaren sairaala ja lauttasatama
Düne
Dünen saaren rantaa ja Helgolandin lentokentän rakennuksia
Düne
Dünen saaren punavalkoinen majakka

Värikkäät ”hummerivajat”

Rantauduimme M/S Hamburg -laivan pelastusveneellä hiukan sivummalle, Helgolandin akvaarion eteen Nord-Ost-Hafeniin, josta laivan henkilökunta opasti ihmisiä Oberlandiin vievälle hissille. Omissa mielikuvissani siinteli kuitenkin pienten värikkäiden rantatalojen rivistö, jonka halusin nähdä ensimmäiseksi – suuntasimme siis hissin sijaan Südstrandille ja kohta värikkäiden talojen rivistö jo näkyikin.
Ne olivat kyllä hienoinen pettymys, sillä ne olivat kaikki samanlaisia, väritystä lukuunottamatta, uuden ja vähän muovisenkin näköisiä. Tässä kohtaa jouduin jo muistuttamaan itselleni, että Helgolandhan pitkälti tuhoutui toisessa maailmansodassa, sillä lähtiessään saarelta britit yrittivät oikeasti räjäyttää koko saaren ilmaan. Siinä he eivät ihan onnistuneet, mutta saaren rakennukset kuitenkin tuhoutuivat.
Tarkkaan ottaen nämä nykyiset värikkäät ”hummerivajat” on rakennettu 1950-luvun puolivälissä ja ne muodostavat osaltaan tukiseinän Mittellandille, joka syntyi brittien yrittäessä räjäyttää saaren.

Värikkäissä pienissä taloissa oli kuitenkin pieniä matkamuistomyymälöitä ja muutama ravintolakin oli auki jo huhtikuussakin. Matkalla Nord-Ost-Hafenista etelärannalle olimme myös nähneet jo hotelleja vieri vieressä, eli voin vaan kuvitella miten paljon ihmisiä saarella on heinä-elokuussa. Rannalla näimme myös ensimmäiset ainakin Pohjanmeren saarille tyypilliset aurinkotuolit, joissa saattaa Pohjanmeren olosuhteissakin ehkä löytää sopivasti suojaa tuulelta. Myöhemmin näimme samanlaisia tuoleja myös Oberlandissa monen talon puutarhassa siinä missa Suomessa puutarhassa saattaa olla vaikka puutarhakeinu.

Helgoland hummerivajat Helgoland hummerivajat Helgoland hummerivajat Helgoland Rantatuoli

Klippenrandweg Oberlandin ympäri

Etelärannan päässä pohdimme seuraavaa siirtoamme ja totesimme, että mehän emme mitään hissiä Oberlandiin tarvitse, sillä eihän runsaat 100 porrasta ole mitään vaikka Sri Lankan porrastreenien jälkeen ja niin peruutimme vain Wobautreppelle asti – ja kiipesimme ne ylös! Matkan varrella tapasimme yllättäen myös Berliner Bärin – miksipä ei, olimmehan Saksassa. Seuraavaksi vuorossa oli Helgolandin komea majakka.

Helgoland
Wobautreppe ja Helgolandin majakka

Helgoland

Helgoland
Ylös kiivetessään kannattaa välillä vilkaista myös taaksepäin :-)
Helgoland
St. Nicolain kirkko keskellä Oberlandin kylää

Oberlandiin kiivettyämme arvoimme kaupungin ja luonnon välillä ja luonto voitti, ainakin lyhyellä aikavälillä: lähdimme kiertämään Klippenrandwegiä, joka kiertää koko Oberlandin. Onneksi lähdimme, sillä hiukan kevyellä valmistautumisella ajattelimme hetken, että koska olimme jo nähneet Lange Annan, saaren kärjessä olevan kivipylvään, hyvin laivalta rantautumista odottaessamme, että eipä kai sen näkemisellä sen lähempää ole niin väliä, mutta vähänpä tiesimme!

Saaren lounaisrannikon näkymät olivat upeat heti kun pääsimme rantatörmän reunalle. Matkaa alas rannalle on kymmeniä metrejä, taisin jostain lukea, että jopa 80 metriä, joten merellä näkemämme linnut erottuivat lähinnä siksi, että niitä oli niin paljon ja muutamat hylkeetkin näkyivät vain pieninä pisteinä, mikä tietysti vähän harmittikin. Mutta kun jatkoimme polkua eteenpäin aloimme erottaa valkoisina loistavat saaren luoteiskärjen kalliot ja tajusimme, että ne ovat valkoisinaan lintuja!

Valkoisia suulia oli satoja ja taas satoja ja tarkemmin kallionjyrkänteen reunoja tutkaillessamme näimme myös riveittäin ja taas riveittäin mustaselkäisiä etelänkiisloja. Luontopolku kulkee niin lähellä lintukallioiden huippuja, että linnut ja lintuja tarkkailevat turistit – no ehkä siellä muutama ihan lintuharrastajakin oli – ovat parhaimmillaan alle metrin etäisyydellä toisistaan. Lintuja saattoi siis paitsi kuvata vaikka ihan peruskännykällä myös tarkkailla lähietäisyydeltä. Kuvien kannalta haastavin ongelma oli, että jokaiseen lähikuvaan päätyi paitsi useita kokonaisia lintuja myös osia muista linnuista! Vietimme hetken myös vain tarkkaillen lintujen elämää ja näimme useampia mielenkiintoisia lintujen välisiä kohtaamisia. Pääsimme todistamaan, miten mereltä palaava lintu tuo puolisolleen (tulevalle puolisolle?) mehukkaan levän, näimme useamman pienen tai isommankin nahistelun ja myös intiimiä kanssakäymistä. Näimme me Lange Annankin lähietäisyydeltä, mutta sillä ei tosiaan ollut niin väliä – kuten olimme jo etukäteen jo vähän arvelleetkin.

Helgoland lintukalliot
Helgoland lintukalliot Helgoland lintukalliot Helgoland lintukalliot
Helgoland lintukalliot Helgoland lintukalliot Helgoland lintukalliot Helgoland lintukalliot Helgoland lintukalliot Helgoland Lange Anna

Helgoland hylkeitä
Tämän lähemmäs hylkeitä emme Helgolandissa päässeet, mutta Syltissä näimmeki niitä sitten sitäkin enemmän

Luontopolulta takaisin kylään

Lopulta oli kuitenkin aika jatkaa matkaa, eli saaren kiertoa takaisin kohti Oberlandin kylää, nyt saaren koillisreunaa pitkin. Koko kierros ei ole pituudeltaan kuin 3 kilometriä, joten mistään varsinaisesta liikuntasuorituksesta ei ole kyse. Koillisreunalla luontonähtävyydet olivat lähinnä lampaita.
Kylään asti päästyämme valitsimme siksak-reitin pienten omakotitalojen lomassa ja pääsimme näkemään enemmän näitä saaren kauniita ja ainakin puutarhojen osalta hyvin hoidettuja taloja. Osa niistä on ehkä kesäkäytössä, mutta puutarhoista päätellen monet myös ehkä ihan vakituisia asuntoja.
Keskustaan päästyämme olimmekin jo pienen tauon tarpeessa ja pysähdyimme aurinkoisen kahvilan terassille nauttimaan paitsi juomat myös vohvelin mansikoilla, jäätelöllä ja kermavaahdolla kevätauringon lämmittäessä – elämä siis hymyili meille leveästi Helgolandin saarella!

Helgoland
Kylänäkymää- taustalla Dünen saari

Helgoland OberlandLampaitaHelgoland mansikkavohveli

Helgolandin museo

Kahvilan terassilla pohdimme jatkoa ja päätimme suunnata Helgolandin museoon, mikä osoittautuikin mielestämme yhtä hienoksi päätökseksi kuin päätös lähteä kiertämään saarta! Laskeuduimme polkua alas Unterlandiin, jossa museo sijaitsi, uima-altaiden vieressä – ja päädyimme pian ihastelemaan täälläkin pienten värikkäiden vanhojen hummerivajojen rivistöä. Varsinainen museo sijaitsi vähän isommassa rakennuksessa, osittain kahdessa kerroksessa, mutta näissä vajoissakin oli jokaisessa esitelty saaren elämää ja historiaa vähän eri näkökulmista, esimerkkinä vaikka Helgoland postimerkeissä.

Ainoan ehkä oikeasti joltain osin aidon hummerivajan näimme sisällä museossa, börtebooten, paikallisen perinneveneen vieressä. Museossa oli myös näkyvästi esillä mm. saaren räjäyttämisen päivämäärät, mutta myös kesympiä asioita, kuten vähän vanhempia kansallispukuja. Osa pienen saaren pienestä museosta oli myös varattu taiteelle, tämän kesän näyttelynä oli Ralf Leidingerin Stripes & Stars, eli esillä oli niin Helgolandiin liittyviä aiheita kuin ihan muitakin aiheita, mutta kaikki raidallisina.

Börteboot on massiivitammesta valmistettu yleensä n. 10 metriä pitkä ja 3 metriä leveä kahdeksan tonnia painava merikelpoinen vene. Kesäkaudella Helgolandilla poikkeavien risteilijöiden on käytettävä näitä veneitä ihmisten rantautumisessa, mutta huhtikuun lopulla kuljetukset M/S Hamburg -laivalta tapahtuivat kyllä vielä ihan laivan omilla pelastusveneillä. Kesäkaudella Helgolandin voi myös kiertää Börtebootilla tehtävällä saarikierroksella. Perinneveneiden suojelemiseksi on vuonna 2014 perustettu suojeluyhdistus ja ne pyritään saamaan maailman kulttuuriperintökohteeksi – Saksan aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa ne jo ovat.

Helgolandin museo

Börteboote
Museon Börteboot – yhden tällaisen ehdin näkemään merelläkin, mutten ollut ihan kuvausetäisyydellä
Börteboote
Börteboot matkamuistona? Tarkkaan ottaen tämä vene on kyllä moiseksi liian pieni, sillä Börtebooteen mahtuu kymmeniä ihmisiä

MuseohummerivajaHelgoland museoHelgoland museo Stripes & Stars Leidinger

325 MTP-pistettä

Helgoland oli Pohjanmeren risteilymme ainoa pistekohde. Sen myötä MTP-pisteitteni määrä nousi 325 pisteeseen.
Lisäksi risteily tarjosi kaksi uutta Saksan kaupunkia, eli Kielin ja Bremenin. Bremeniä sivusimme kauan sitten tekemällämme Saksan roadtripillä, mutta emme tainneet itse kaupungissa edes poiketa, yövyimme vain sen laitamilla ennen viimeistä etappia Lyypekkiin ja Travemündeen.

helgoland
Laivan valokuvaajan kuvakokoelma Helgolandista – aika tarkkaan samoja polkuja kuvaaja näyttää saaren kiertäneen kuin mekin.
Tags from the story
, ,
Join the Conversation

20 Comments

  1. Onpa kivannäköisiä nuo värikkäät talot, ja hienoja kuvia myös suulista! Ja jotenkin tuo vihreä nurmikko yhdistettynä värikkäisiin taloihin näyttää todella kivalta! Olisin muuten sijoittanut kuvien perusteella paikan selvästi pohjoisemmaksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Helgolandin sijaintia kuvien perusteella arvioitaessa kannattaa muistaa, että tänä vuonna kevät on ollut viileä ja myöhässä, joten luonto ei ehkä ole vielä siinä määrin vehreää mitä se muuten tuolla olisi, jo huhtikuussakin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Harvoinpa lintukuvaamisessa on ongelmana, että ne tulevat liian lähelle :-)

  2. Yhdyn edellisiin kommentteihin, että kivan näköisiä nuo värikkäät talot. Ei uskoisi että ne on 50-luvulta, näyttivät tosiaan paljon uudemmilta. Ja ihan uutta tietoa koko tämä artikkeli – en ollut koskaan aiemmin kuullukaan tällasesta saaresta. Aukko sivistyksessä.. Mutta onneks blogeista oppii aina jotain uutta!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Olisiko tuo ”aukkosi sivistyksessä” omalta osaltaan ilmentymä siitä, että kun aikoinaan töissä ollessani ehdotin jollekin vaikka jotain kurssia vaikka ihan kotimaassa, niin sille ei oikein tuntunut olevan aikaa, mutta jos tarjolla oli matka kauemmas, niin se onnistui aina :-)
      Helposti taidamme katsoa turhan kauas :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos :-) Etenkään, koska emme ole tavoittelemassa kaikkia maailman maita, näistä tarkemmista aluelistoista puhumattakaan, niin pisteet sinänsä eivät ole se juttu, mutta niiden ”perässä matkustaminen” vie mielestäni kivasti aina uusiin kohteisiin, sellaisiinkin, joita ei ehkä muuten olisi tullut noteeranneeksi.

  3. says: Ne Tammelat

    Upeita nuo linnut ja kuvat niistä! Varmasti hieno kokemus päästä noin läheltä seurailemaan niiden touhuja. Muutenkin kyllä todella viehättävän oloinen paikka värikkäine taloineen.

    Me törmäsimme Tanskassa Furin saarella samanlaiseen vinokuviointiin kallioissa, kuin mitä tuolla näkyy. Kaikenlaista mielenkiintoista se luonto osaakin muovata.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista! Erityisen hieno tuo lintukokemus oli vielä siksikin, ettemme olleet tietoisia tuosta kolonnasta, joten ne tupsahtivat eteemme koko lailla yllätyksenä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Kuten kaikkialla ”pohjoisessa” huhtikuussa merellisessä ympäristössä on hiukan viileää – mutta kesäsaarenahan tuo on erinomaisen suosittu lukuisine hiekkarantoineen, eli eiköhän tuollakin viimeistään touko-kesäkuun vaihteessa lämpene reippaasti!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Hummeriaiheesta jos pidät, niin suosittelen myös vaikka Kanadan itärannikkoa – sieltä noita myös löytyy monesta paikasta.

  4. En oo tästä kuullutkaan, aivan ihania nuo värikkäät talot! Ei ihme, että niistä oli suuret odotukset, todella söpöjä! Tästä paikasta tuli tosi vahvasti myös Färsaarten Torshavn jotenkin mieleen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Luonnon osalta värittömillä saarilla onkin monilla päädytty värikkäisiin rakennuksiin :-)

  5. says: Hannele

    Oi, nuo suulat!!!!!! Niitä en ole vielä päässyt näkemään. Etelänkiisloja olen sen sijaan nähnyt Loviisan Aspskärille mennessäni. Upeita kuvia!
    Itselläni luonto voittaa aina kaupungin, jos pitää valita. Hummerivajat oli (kuten koko Helgoland) myös minulle aivan uusia tuttavuuksia. Kiitos paikan esittelystä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hannele! Tämän risteilyn piti aluksi olla luontoretki, mutta lopulta siitä sukeutui 50/50 luonto/kaupunkiretki ja meille sekin oli ihan ok. Me olemme ehkä vähän sellaisia urbaaneja luontoretkeilijöitä, eli emme enää retkeile reppu selässä emmekä tapaa yöpyä metsässä.

  6. Helgoland vaikuttaa todella mielenkiintoiselta päiväkohteelta, josta itse asiassa en ole ennen kuulutkaan. Ja olen luullut, että olen kohtalaisen tiedon omaava maantiedossa, joskin ei nyt ihan koko maailmaa koskevana :-D

    Nuo hummerimajat ovat kyllä aurinkoisessa säässä sellainen valokuvaajan unelmakohde. Eikä tuo vanha linnakkeen näköinen Mittellandkaan olisi huono kohde hieman liikkua, sillä tuollaisissa saarissa on aina ollut mielenkiintoiset puolustusmekanismit. Kiva kohde kaiken kaikkiaan kaupunki- ja luontomatkailuun.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Rami! Mitä minä olen tavannut sanoa – maailmanmatkaajien listat löytävät maailmasta monen monta hienoa kohdetta, jotka muuten saattaisivat jäädä löytymättä :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.