Vanhan Porvoon talot

Porvoo on kesäkaupunki – mutta myös talvikaupunki. Porvoo on ravintoloita ja pieniä putiikkejä. Porvoo on vanha kaupunki, ranta-aittoja, tuomiokirkko ja Raatihuoneen tori. Meillekin Porvoo on ollut kaikkea tätä – mitä nyt ehkä talvella emme ole aikaisemmin tainneet kaupungissa edes pistäytyä.

Tällä kertaa meillä oli missio, tai parikin, vuorokauden mittaiselle retkelle Porvooseen. Halusimme nähdä edes osan kirjan Porvoon talot kertovat esittelemistä taloista. Halusimme yöpyä hotelli Pariisin Villessä, jota olen parinakin jouluna harkinnut joulunviettopaikaksi, mutta suunnitelma on tyssännyt joko siihen, että pienessä hotellissa ei enää ollut tilaa tai että kaupungissa ei ole ollut jouluaaton ateriatarjontaa. Bonuksena lopulta valitsemaan viikonloppuun sattui Porvoon valot -tapahtuma. Mutta palataan Pariisin Villeen ja Porvoon valoihin vähän myöhemmin ja aloitetaan vanhoista taloista ja niiden tarinoista!

Mutta aloitetaan Porvoon vanhoista taloista. Inka Töyrylän kirja Porvoon talot kertovat esittelee 34 Porvoossa sijaitsevan rakennuksen historian ja parhaimmillaan kertoo tarinoita taloissa kulloinkin asuneista ihmisistä. Olin jotenkin kaivannut Porvoosta enemmän kuin vain matkamuistomyymälöitä ja kahviloita/ravintoloita ja tämä kirja antoi minulle juuri sitä.

Kierros talolta talolle

Porvoon retkellemme valitsin kirjasta tusinan verran taloja, jotka halusin nähdä. Valinnoissani painotin yksityisasuntoja vaikka mahtui mukaan mm. yksi koulu ja yksi vanha tehdaskin. Matkabloggaajina tapaamme dokumentoida näkemäämme kuvina, joten vaikka kirja tarjoaakin kuvia jokaisesta esittelemästään kohteesta, niin kuvasimme kiertämämme talot itsekin.
Oli muuten mielestäni erinomainen idea valita, että nyt kierrämme Porvoota juuri näiden noin tusinan kohteen ohjaamina – oli kerrankin selkeä motiivi tutustua kaupunkiin laajemmin kuin kävellä vain Raatihuoneen torille, vähän Jokikatua ja käydä katsomassa joen toiselta puolelta ranta-aittoja. Ainakin me olemme usein juuttuneet Porvoossa vähän samoihin kuvioihin.

Seuraavassa katsastamamme talot talo kerrallaan ja muutamalla lauseella niihin liittyviä tarinoita. Jos Porvoo ja sen historia kiinnostaa, niin kannattaa toki paneutua kirjan myötä tarinoihin laajemmin ja löytää ehkä ne omat suosikkinsa niiden yli 20 muun talon joukosta, jotka eivät meidän kierroksellemme tällä kertaa mahtuneet. Talojen numerot ovat tietysti niiden numerot Inka Töyrylän kirjassa. Talojen tarkat osoitteet ja niiden sijainti kartalla löytyvät kirjasta – kuten tietysti kokonaiset tarinat niiden takaa.

6. Tyttökoulu

Tontilla nykyisin sijaitseva rakennus on rakennettu vuonna 1837 tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen tilalle – jolla silläkin oli pitkä historia ja monenlaisia vaiheita. Vuodesta 1842 alkaen Gina Hoffren perusti taloon, kotiinsa, yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun, jonka oppilaana on ollut mm. Albert Edelfeltin äiti. Talossa vietettiin myös vilkasta seuraelämää ja seuraavien talojen yhteydessä mainitut Ulla Möllensvärd ja J.L. Runeberg vieraili usein talossa. Jossain muodossa koulun pito jatkui talossa aina 1880-luvulle asti.

7. Kaupungintalo

Kaupungintalon rakentaminen nykyiselle paikalleen oli osa Porvoon silloin, 1800-luvulla, uuden empirekaupungin rakentamista. Vanha Raatihuone oli hylätty sen rapistuttua korjauskelvottomaksi. Valmistuessaan uusi kaupungintalo oli sen ajan mittapuulla hulppea, sitä pidettiin arkkitehtonisesti korkeatasoisena ja ajanmukaisena. Alunperin rakennus piti rakentaa paaluperustukselle, mutta vastoin suunnitelmia se lopulta toteuttiin sorapedille, vaikka alla oli savea ja vanhoja vesisuonia. Talo alkoi painua vinoon melkein heti. 1990-luvulla kun rakennus lopulta monien vaiheiden jälkeen alettiin korjata, sen alin nurkka oli jo lähes metrin alempana muuta rakennusta. Lähes 6000 tonnia painava talo oikaistiin vuonna 1995 lähes 5 miljoonaan euroa maksaneella haastavalla remontilla.
Jos päädyt lukemaan Inka Töyrylän kirjaa vain paikoitellen, niin suosittelen ehdottomasti tätä lukua, joka kertoo paitsi vanhan raatihuoneen ja uuden kaupungintalon vaiheista, myös Porvoon kaupungin kehittymisestä laajemmin.

9. Vanha sokeritehdas

1800-luvulla sokeria arvostettiin siinä määrin, että porvoolainen liikemies ja laivanvarustaja Henrik Linderth rakennutti tämän 1822 valmistuneen talon perustaaksen hänkin kaupunkiin sokeritehtaan, vaikka kaupungissa yksi sellainen jo olikin. Sokeritehtaana rakennus ehti toimia vain noin 15 vuotta, sillä Linderth kuoli vuonna 1835. Leski myös muutaman vuoden kuluttua talon apteekkari Adolf Hougbergille ja talosta tuli apteekki. 1988 talossa alkoi ravintoloiden kausi. Nykyisin talossa toimiva Bistro Gustaf avatiin 2017. Talon ylemmissä kerroksissa on toimistotiloja ja iso vuokrattava juhlatila.

12. Levinin talo

Vaaleanpunaista puutaloa Porvoonjoen rannalla ei ehkä ensimmäisenä uskoisi viinatehtaaksi, mutta sellaiseksi se on aikoinaan (valmistunut 1843) rakennettu. Tehdas sijaitsi holvikellarissa ja tehtailijan perheen koti sen päällä. Kellarissa on kuulemma asunut perheen lemmikkikarhukin. Vasta kun kellari vuonna 1987 remontoitiin konsertti- ja galleriatilaksi karun häkki kaltereineen purettiin pois. Kellarissa toimii nykyisin myös tilausravintola Levin.

15. Venäjän kruununperijän synnyintalo

Suuriruhtinas Kirill Romanov oli keväällä 1917 paennut Suomeen vallankumouksen jälkeen. Venäjälle jääneet Romanovit oli vangittu ja teloitettu. Perhe vietti kesää ystäviensä Ettereiden luona Haikon kartanossa, mutta suuriruhtinatar Viktorian synnytyksen lähestyessä he halusivat muuttaa kaupunkiin ja he majoittuivat Ettereiden ystäväperheen Hortlingin luo tähän puutaloon, josta he saivat käyttöönsä talon toisesta päästä keittiön, huoneen ja ruokasalin. Vladimir Kirillovits Romanov syntyi täällä 1.9.1917. Sittemmin perhe palasi Haikon kartanoon ja asui muuallakin Porvoossa ennenkuin muutti Ranskaan, jossa Vladimir kasvatettiin Venähän kruununperijäksi. Haikon kartanossa hän vieraili aikuisena vasta vuonna 1991.

19.Simolinin makasiini

Mannerheiminkadun sillan kupeessa oleva korkea punatiilinen rakennus on alunperin rakennettu Simolinin tavaratalon varastoksi. Rakennuksen erikoisuutena oli Porvoon ensimmäinen hissi, jolla painavia kuormia pystyttiin nostamaan ylempiinkin kerroksiin. Makasiinin päätykolmiossa on edelleen nähtävissä vanha voimansiirtopyörä muistoa tuosta tavarahissistä. Aikoinaan makasiinin joelle avautuvaa seinää käytettiin myös isona mainostilana. Koko itään menevä liikennehän kulki aikoinaan kaupungin läpi ja siis makasiinin ohi ennen Porvoon ohikulkutien valmistumista, joten mainospaikkana makasiini oli erinomainen.

Nyt tiloissa toimii Porvoon paahtimon kahvila/ravintola/myymälä ja kun helmikuun ehkä purevimmilla pakkasilla poikkesimme siellä lattella/kaakaolla totesimme sen ainakin hetkellisesti Porvoon ihanimmaksi paikaksi!

20. Maamme-laulun talo

Johan Ludvig Runeberg muutti Porvooseen 1837 saatuaan viran Porvoon kymnaasista. Seuraavana vuonna hän osti oman talon, tämän talon Rihkamakadulta. Talo oli huonossa kunnossa ja perhe asuikin välillä Jokikadulla, mutta koska talo ei mennyt kaupaksi, he päättivät lopulta remontoida sen itselleen kelpaavaan kuntoon. Rihkamakadulla syntyi vuonna 1846 runo Vårt Land, josta sittemmin tuli Maamme-laulu. Myöhemmin Runebergit muuttivat hienoon empiretaloon Aleksanterinkadulla, joka on nykyisin auki yleisölle kotimuseona.

24. Ulla Möllensvärdin talo

Valtiopäivien avajaistanssiaiset pidettiin 28. maaliskuuta 1809 Porvoossa. Kyseisillä valtionpäivillä Venäjän keisari Aleksanteri I antoi Suomen autonomisen aseman vahvistavan julistuksen. Juhlimaan saapui myös Mäntsälän kartanon isäntä, maaherra Carl Adolf Möllensvärd kahden tyttärensä kanssa. Näistä nuorempi, Ulrika ”Ulla” Möllensvärdistä, oli tuolloin vasta 18-vuotias, mutta tanssiaisten jälkeen kuulemma kaikki tiesivät hänet. Tanssiaisissa syntynyt romanttinen tarina Aleksanteri I:n ja Ulla Möllensvärdin kohtaamisesta teki Ullasta kuuluisan loppuelämäkseen. Lue koko tarina kirjasta – ja jos oikein kiinnostuit, käy katsomassa tarinaan liittyvä viuhka Porvoon museossa. Välikadun talossa Ulla asuin parikymmentä vuotta vuodesta 1828 alkaen.

25. Kuninkaan, tsaarin ja rock-legendan ”Linna”

Kesäkuussa 1760 tulipalo tuhosi ison osan Porvoon vanhasta kaupungista ja kaksikerroksinen talo oli uuden kaupungin ensimmäinen kivinen asuintalo. Talo rakennettiin alunperin kauppiastaloksi – asuintilat sijaitsivat alakerran liiketilojen päällä. Ruotsin kuningas Kustaa III – ja myöhemmin Kustaa IV Aadolf ja Venäjän keisari Aleksanteri I – asui talossa useaan otteeseen matkatessaan Porvoon läpi ja viimeistään tuolloin kaupunkilaiset alkoivat kutsua taloa Linnaksi. Keisarin vieraillessa talolta oli jopa rakennettu tuomiokirkolle johtava puinen jalkakäytävä – eihän keisari voinut kävellä loskassa tai liassa.

Jatkumona kuninkaallisten kiinnostusta taloa kohtaan voidaan pitää sen päätymistä rock-kuningas Remu Aaltoselle vuosiksi 1996 – 2016. Tältä ajalta monet tuntevat myös vuonna 2004 talossa syttyneen tulipalon, mutta talo entisöitiin sen jäljiltä Museoviraston valvonnassa. Talo on osittain edelleen alkuperäisessä käytössään, alakerrassa on liikehuoneistoja ja yläkerrassa on mahdollisa yöpyä Remuganes Suitessa. Muu osa yläkerrasta on talon nykyisten omistajien kotina.

Pariisin Ville, valintamme, sijaitsi Linnaa vastapäätä ja tarjosi hiukan edullisempaan hintaan myös aamiaisen :-)

26. Näsin kartano

Näsin kartano sijatsee Porvoonjoen toisella puolella ja onkin ensimmäinen tämän listan rakennuksista, jonka Helsingistä kaupunkiin saapuva näkee. Näsin tilasta on kirjallisia mainintoja jo 1400-luvulta ja keskiajalla se oli yksi Itä-Uudenmaan suurimmista kartanoista. Nykyisen rakennuksen tarkkaa historiaa ei tunneta, ei edes rakennusvuotta, ehkä se on 1800-luvun alkupuolelta, ehkä 1700-luvulta. Kartanon tunnetuin asukas on ollut Johan Holm, eli Näse-Jutten (1789-1866), kirjan mukaan hän oli ”rikas kuin peikko” ja mieltynyt kiviaitoihin. Vuosien mittaan tilusten ympärille rakennettiin 15 kilometriä kiviaitaa ja kivipengerryksiä. Nykyisin kartano on toiminut ajoittain taidegalleriana, mutta sen tulevasta käytöstä ei ole tietoa.

29. Valtimon talo (Runo-hotelli)

Valtimontalon rahoitti aikoinaan Kansallis-Osake-Pankki, jonka konttori sijoittui vuonna 1913 valmistuneen rakennuksen katutasoon, samaisen Rihkamatorin laidalle kuin Yhdyspankki jo aikaisemmin. Fennomaanihenkisen rakennuksen koristeluissa tuotiin esille kansallisromantiikkaa. Vanhan kaupungin suurimpaan kiinteistöön sijoittui pankin lisäksi monta muutakin yritystä. Vuosina 2020-2021 rakennus remontoitiin nykyiseksi Runo-hotelliksi. Runebergintortun kerrotaan muuten syntyneet tällä tontilla, joskaan ei tässä talossa.
Paikalla aikaisemmin olleen Asteniuksen majatalon pitäjä tarjosi kansallisrunoilijalle leivoksen, johon tämä ihastui ja sittemmin Fredrika Runeberg alkoi leipoa miehelleen samantyyppisiä leivonnaisia.

Runo-hotelliakin joskus harkitsimme joulunviettopaikaksi, mutta idea ei toteutunut jo aiemmin mainitun jouluisen ravintolatarjonnan puuttumisen takia.
Hotellina taloon voi halutessaan tutustua vaikka Lähdetään taas -blogin jutun lukemalla.

32. Akseli Gallen-Kallelan koti

Jokikatu 49:n puutalo vuodelta 1779 on sekin kokenut monenlaisia vaiheita. Talon tunnetuin asukas lienee Akseli Gallen-Kallela, joka osti sen muuttaessaan syksyllä 1921 vaimonsa Maryn kanssa kaupunkiin. Akseli valvoi tuolloin kuvittamansa Koru-Kalevalan painamista WSOY:n kirjapainossa. Gallen-Kallelat asuivat talossa kuitenkin vain vuoden, sillä se oli vanha ja huonossa kunnossa. Jokikadun talon myyminen oli vaikeaa, mutta onnistui lopulta. Talossa on sittemmin ollut majoitustoimintaa, esimerkiksi Matkailijakoti Arla toimi siinä vuosina 1933-1963. Vielä viime vuosinakin talosta on vuokrattu Airbnb-huoneita.

Yksi liian vähän ja yksi liikaa

Tarkoituksenamme oli myös käydä katsomassa 17. Runoilijakoti, mutta sen osalta huonot muistiinpanot pettivät ja päädyimme kuvaamaan pientä pihataloa oikean Runoilijakodin sijaan. Talon osoitteena olisi ollut Flensborgintörmä (Välikatu 17), mutta jostain syystä olin kirjoittanut ylös tuon Välikatu 17 ja kurvasimme siis Välikadulle Flensborgintörmän sijaan. Oikea Runoilijakoti on Svenska Litteratursällskapetin omistama. Talon käyttöoikeus annetaan eliniäksi ja käytännössä ilmaiseksi siellä kulloinkin asuvalle kirjailijalle/runoilijalle. Tällä hetkellä talossa asuu Ulla-Lena Lundberg.

18. Säästöpankki ei ollut kohdelistallamme, mutta mieleeni oli jäänyt kirjan kuvateksti, jossa puhuttiin Victor Janssonin patsaista: ”huolenpidosta kertovat patsaat sopivat paremmin kuin hyvin myös seurakuntatalon eteen”. Entinen Säästöpankki on nykyisin seurakuntakoti.

Kirja saatu lehdistökappaleena.