Meriharakka-blogi täyttää tänään 19 vuotta.
Ensimmäisen koronavuoden mittaan hetkittäin mietin, että oliko tämä jo tässä, matkojen ja sen myötä matkablogin osalta, mutta niin vaan matkailu selvisi pandemiasta ja kysyntä lienee jo useimmilla markkinoilla palautunut lähes entiselleen tai jopa ylittänyt sen.
Meriharakka -blogin lukijamäärätkin ovat yli tuplaantuneet pandemiaa edeltävältä ajalta. Ehkä siksi, että jatkoimme aktiivisesti julkaisemista koko ajan – mutta ehkä myös siksi, että osa muista matkablogeista hiljeni ja sittemmin jopa lopetti kokonaan.
Alkamassa saattaa kuitenkin olla tämänkin, juuri nyt Blogit.fi -palvelun mukaan, Suomen suosituimman matkablogin viimeinen vuosi.
Blogit mediana lienevät menettämässä suosiotaan sosiaalisen median eri kanaville, nyttemmin erityisesti Instagramin tarinoille ja TikTokille. Blogit saattavat jäädä meille jo vähän varttuneimmille, samoin kuin Facebook. Lue lisää Somebarometrin tutkimustuloksista vaikka tästä jutusta.
Viime kesänä Balilla näin selkeästi miten nuoret siskontyttäreni hakivat kaiken tarvitsemansa tiedon Instagramista, oli kyse sitten retkikohteista, ravintoloista, jopa hotelleista – etukäteen varaamiemme lisäksi.
Ulkoministeriö kertoi äskettäin lakkauttavansa kaikki bloginsa. Perusteluna, että maailma on muuttunut eikä blogeja enää lueta yhtä paljon kuin ennen. Blogit.fi -sivuston matkablogien kärjessä olevista blogeista pääosa ovat senioreiden tai vähintään keski-ikäisten pitämiä blogeja.
Toisaalta aktiivisia suomenkielisiä matkablogeja on edelleen ainakin 100. Niitä listaavassa palvelussa matkablogeja, joiden uusin juttu on korkeintaan kuukauden vanha, oli tänä aamuna n. 120. Sellaisia blogeja, joiden uusin juttu oli alle viikon vanha, oli n. 60.
Uuden edessä?
20 vuotta tätä harrastusta saattaa kuitenkin riittää meille.
Ei siksi, että uskoisin blogien kokonaan kuolevan, vaan siksi, että kaukomatkailumme yhä uusiin kohteisiin saattaa olla hiipumassa.
Vuoden 2022 matkayhteenvedossa asetin vuodelle 2023 tavoitteeksi 150 YK:n jäsenmaata.
Jos kevään matkasuunnitelmamme toteutuvat suunnitellusti saavutamme tuon tavoitteen muutaman kuukauden päästä, Lasse Boliviassa, Pirkko Pakistanissa.
Matkailua tuskin lopetamme kokonaan senkään jälkeen, mutta kaukomatkoja uusiin maihin teemme varmasti jatkossa vähemmän. Afrikan – ja jäljellä olevan Lähi-idän – epävakaat olot ja/tai haasteet viisumien kanssa eivät ole riittävän houkuttelevia. Tyynen valtameren saaret puolestaan ovat nii..iin kaukana. Joihinkin kohteisiin saatamme toki silti lähteä, kohde edellä, mutta uutta maatavoitetta tuon 150 maan jälkeen ei ole tulossa.
Kaupunkioppaita Euroopan kaupungeista saatamme jatkossakin tarvita omilla matkoillamme, mutta tuskin lähdemme niitä tuottamaan, sen enempää kuin TikTok tai YouTube -videoitakaan. Vanhoja matkatarinoitakaan emme lähde lämmittelemään uudelleen – olemme aina uskoneet tarinoiden tuoreuteen, sillä matkakokemukset jos mitkä, vanhenevat muutamassa kuukaudessa, viimeistään vuodessa. Suosittelenkin aina tarkistamaan jokaisesta matkajutusta, varsinkin päiväämättömistä, että koska sen taustalla ollut matka on tehty.
Hiukan historiaakin
Meriharakka -blogin alku oli Facebook -tyyppisten pienten tilannepäivitysten jakaminen aluksi juuri sukulaisille ja ystäville – aikaan ennen Facebookia. Sittemmin se Facebookin tulon myötä jalostui selkeämmin blogiksi, ensin purjehdusaiheiseksi ja sittemmin jokseenkin puhtaasti matkablogiksi. Juttujen tyyli on vuosien mittaan muuttunut alkuaikojen matkapäiväkirjamaisista jutuista kohdejuttuihin. Matkajuttuihin erikoistuneet kirjoituskurssit, esimerkiksi tämä, tapaavat selkeästi lytätä jutut, joissa aloitetaan aamiaisella ja kuvataan tapahtumat kaikkine, tylsinekin, yksityiskohteineen kronologisessa järjestyksessä.
Blogimme on kuitenkin toiminut myös matkapäiväkirjana. Vaikka tiedämmekin, että harva lukijoistamme on kiinnostunut jutuista vähemmän suosituista kohteista, esimerkkinä vaikka Maaseutukierroksesta Itä-Timorissa, niin haluamme kirjoittaa ja julkaista ne, sillä käytämme blogimme hakutoimintoa itsekin taajaan etsiessämme vaikka tietoa, että missä hotellissa majoituimme Bornholmin saarella (ja minä vuonna siellä kävimme).
Ehkä blogimme vuoden päästä ”taantuu” takaisin enemmän kohdeopaskokoelmasta matkapäiväkirjatyyppiseksi. Ehkä julkaisutahti muuttuu kuukausittaiseksi yhteenvedoksi nykyisin kuukausikirjeemme tapaan. Ehkä jätämme sen vaan joksikin aikaa nettiin elämään omaa elämäänsä ilman, että julkaisemme enää uusia juttuja. Aika näyttää.
Tervetuloa kuitenkin mukaan vielä viimeiselle vuodellemme – jos se sellaiseksi jää!
Kuukausikirjeelläämme on muuten jo lähes 900 tilaajaa – tilaa omasi tästä:
Jutun otsikkokuvan on ottanut inkdrop © 123RF.com
19 vuotta on kyllä valtavan pitkä aika bloggaamista! Älyttömän paljon onnea! ???(jatkovuosia tietenkin toivotaan! ?)
Toivon kyllä kovasti, että blogeille riittää sen verran lukijoita (kyllähän varttuneempaa väkeä piisaa!), että bloggaamista on mielekästä jatkaa. Itse olen vasta päässyt alkuvauhtiin 1v 4kk ikäisen blogini kanssa, mutta lukijoita on kuitenkin löytynyt jo kivasti, ja viime kuukausi oli blogilleni ennätyshyvä.
Kiitos Kati! Blogeilla lienee ainakin se ominaisuus, että hakukoneet löytävät niistä kiinnostavat asiat vielä vuosienkin päästä – toisin kuin noista muista kanavista. Eli jos vaikka niiden merkitys sanotaan nyt vaikka ”vaikuttajakentässä” olisi vähenemässä, niin kyllä ne varmaan jäävät henkiin :-)
Kun on kyse harrastuksesta, niin silloin on ihan täysi oikeus tehdä juuri niin paljon tai vähän kuin huvittaa – tai olla tekemättä mitään.
Harmittelen silti päätöstä ja rohkenen esittää toiveen: jos uusia postauksia ei enää ensi vuonna tulisikaan, niin jäähän Meriharakka kuitenkin nettiin?
Olen niin moneen juttuun palannut yhä uudelleen ja täällä on valtava määrä sellaista tietoa, jonka ei soisi katoavan. Ensi kuun matkani Jeddaankin on Meriharakan ansiota. Saudi-Arabia ei oikeastaan kiinnostanut ollenkaan, mutta kun ryhtyivät myöntämään turistiviisumeita, niin tännehän mä tulin katsomaan, että mitä siellä nyt sitten olisi, ja siellähän näyttää olevan vaikka mitä. Uskon viihtyväni Jeddassa erinomaisesti.
Ehkä sellaistakin vaihtoehtoa voisi pohtia, että blogi kertoisi jatkossa vain spesiaalitapauksista. Että jos viikonloppu Hampurissa ei päätyisi blogiin, vaan saisitte matkustaa ihan ilman sitoumuksia, mutta kun sitten päätätte lähteä Tongalle, niin siitä voisi jo kertoakin…
Kiitos Daniel! Huomasithan, että oikeastaan lupasin, että jatkamme nykyiseen tapaan helmikuulle 2024, ainakin :-) – sikäli kun se meistä on kiinni.
Ja ehkä, jos vaikka sen jälkeen uusia juttuja ei tulisikaan tai tulisi vaan paljon nykyistä harvemmin, niin voisimme pitää sen joitakin vuosia ainakin verkossa vielä senkin jälkeen.
Tuo esimerkkisi voisi hyvinkin olla se tapa, jolla voisimme ehkä jatkaa. ”Kertausmatkat” tuttuihin lähikohteisiin voisimme tehdä ilman, että niistä syntyisi ainakaan blogijuttuja, mutta jos nyt oikeasti vielä vaikka Tongalle päätyisimme (tuskin), niin se voisi olla ihan kivakin dokumentoida kunnolla.
Huikean pitkä taival tuo 19 v, onneksi olkoon! Ymmärrän hyvin jos tuntuu siltä, ettei halua enää jatkaa kirjoittamista, mutta sitten taas toisaalta blogien kuolemasta on puhuttu pitkään, mutta ei se ihan niinkään mene. Ei esim. sieltä Instagramista saa yhtä kätevästi ja kattavasti tietoa, eikä se toimi samalla tavoin hakukoneena kuin, noh, hakukoneet, jotka ohjaavat liikennettä nimenomaan pitkiin sisältöihin.
En myöskään allekirjoita tuota, että aiheet vanhenisivat muutamassa kuukaudessa.
Sehän riippuu täysin siitä minkälaista sisältöä kirjoittaa. Itse olen aikakauslehtityössä tottunut siihen, että sisällöt tulevat ulos vasta vuoden päästä ja sen vuoksi kirjoitan blogiinkin paljon muistelmia vanhoista reissuista. Oleellista on se, että lukija tietää koska reissu on tehty ja onko tietoja päivitetty. Toki se tuo itselle paljon lisätyötä tarkistella esim. hintatietoja julkaisuvaiheessa.
Mutta siinä missä somepostaukset ovat päiväperhosia, blogit kestävät aikaa ja sen vuoksi sisällöissä kannattaakin panostaa ns. ikivihreyteen. Monet tarinat kestävät aikaa oikeinkin hyvin ja moni myös haluaa lukea reissutarinoita eri aikakausilta, jopa eri vuosikymmeniltä, ajoilta, jollloin matkustaminen ei ollut yhtä arkipäiväistä kuin nykyään.
Kiitos Tanja! Ehkä tuo 19 vuotta tosiaan on pisin ajanjakso kun rajataan matkailuun, suomen kieleen, ja samalla domainilla.
Tuosta aiheiden vanhenemisesta – osa vanhenee, osa ei. Luontokohteet tietysti säilyvät, mutta niiden ja vaikka historiallisesten kohteiden osalta käytännöt niiden ympärillä muuttuvat. Vanha juttu voi kertoa vaikka kiipeämisestä Chichen Itzalle, vaikka sinne ei enää saa kiivetä. Kaupunkeihin tulee ihan oleellisia uusia asioita, Helsinkiin vaikka Oodi, Dubliniin vaikka upea EPIC-museo, Hampurin osalta oopperatalo. Eli lukijan kannalta mitä tuoreemmat kokemukset ovat jutun taustalla niin sen parempi, muuten voi jotain oleellista jäädä pimentoon. Ravintoloita ja hotelleja syntyy ja kuolee – tai ainakin ne vaihtavat nimeä ja omistajaa. Vanhat tarinat ovat tietysti jossain mielessä kiinnostavia nekin, kunhan niistä selvästi ilmenee, että matka on tehty vuosia sitten. Useimmat meistä, matkabloggaajista, kertovatkin tämän selkeästi, mutta on myös sellaisia, jotka pyörittävät vanhoja aiheita uudelleen ja uudelleen tekemättä kovinkaan selväksi, että mitään uusia kokemuksia ei ole kertynyt.
19 vuotta on matkablogille tai oikeastaan mille tahansa blogille todella pitkä aika! Luulen, että lukijoita kyllä noilla Euroopasta kertovillakin jutuilla tulisi olemaan. Eri asia tietysti on, kokeeko kirjoittamisen niistä itse mielekkäänä. Olen sitä mieltä, että blogit eivät tosiaan tule kuolemaan, vaikka tosiaan jotkin kanavat suosiota ovat kasvattaneetkin. Blogeilla on varmasti siitä huolimatta tilausta myös jatkossakin.
Kiitos Mikko! Totta tuokin, itse asiassa kait eniten lukijoita on kotimaan kohteista kertovilla jutuilla, sitten lähikohteilla tyyliin Tallinna, mutta taidamme silti jättää ne muille – niiden osalta kun tarjontaa kuitenkin on ihan kohtuullisesti.
Onnea merkkipäivänä! En usko, että blogit täysin kuolevat, mutta myönnän, että Instagramin tekeminen on paljon helpompaa, kuin blogin, joten houkutus siirtyä sinne on suuri, varsinkin visuaalisilla tekijöillä.
Itse linkitän instagramista aktiivisesti juttuja blogeihini, kirjoitan suomeksi ja englanniksi.
Minulla alkoi 18. blogivuosi ja huomasin, ettei mainitsemasi blogilista sisällä esim. viime viikolla päivitettyä blogiani. Syy saattaa hyvinkin olla tekninen ja teknisiä ongelmiahan blogeilla riittää. Mutta matkablogeja voi siis olla enemmänkin kuin mitä listalta löytyy. Taloudellisesti kannattavaa pelkän matkablogin pitäminen ei ole, mutta hienoa, jos jaksatte jatkaa. Uskon, että inspiroitte monia jatkamaan matkaa yhdessä.
Kiitos kommentistasi! Instagramin tekeminen on kevyempää, mutta lukijalle (ja hakukoneille) se tarjoaa vähemmän, ainakin jälkikäteen.
Taloudellisesti kannattavaa tämä harrastus ei ole koskaan meille ollut, emmekä ole sitä hakeneetkaan. Muutama yhteistyökuvio per vuosi ovat nekin valikoituneet tiukasti omien mielenkiinnon kohteittemme perusteella – matkailumme on aina ollut pääosin hyvinkin suunnitelmallista, joten mahdollisesti tarjolla oleva yhteistyömatka kohteeseen, joka ei ole ollut listallamme, ei ole kiinnostunut. Ei edes tarjottuna, sillä emme halua käyttää aikaamme ja ”reissuenergiaamme” kohteisiin, jotka eivät meitä kiinnosta. Samalla nämä valintamme ovat mielestämme olleet hyviä myös mahdollisille yhteistyökumppaneillemme, jos jotain teemme, niin teemme sen siksi, että kohde oikeasti meitä kiinnostaa ja sen myötä jututkin ovat innostavia.
Onnittelut teille ja blogillenne pitkäjänteisyydestä ja mahtavasta 19-vuotisesta taipaleesta, johon mahtuu valtavasti hienoja matkoja ja liki 150 maata.
Tuskin blogit kuolee kokonaan senkin takia, että meitä, varttuneempaa väkeä, tulee koko ajan lisää ?. Onhan se kivaa, jos lukemiseen voi hieman panostaa ja palata sillon, kun tekee mieli. Itse en edes osaa hakea mitään Instagramissa tai Facebookissa, olen varmaan liian vanha siihen. Käytän Googlea.
Olisi sääli, jos teidän blogi katoa matkablogien taivaaseen, mutta kai jokaiselle vaiheelle elämässä on oma aikaa.
Kiitos kommentistasi! Kaipa blogitkin tosiaan säilyvät, ehkä tuossa oli hienoista kärjistystä. Tuosta ”varttuneempaa väkeä tulee lisää” – taitavat nykyiset Instagramin tai TikTokin käyttäjät käyttää itselleen tuttuja kanavia vaikka hiukan vanhenisivatkin :-)
Katsotaan nyt tuota blogimme häviämistä, ehkä ensin vähän hidastamme tahtia ja poistumme sitten vasta myöhemmin – jos se meistä on kiinni.
Pidän matkablogeja hyödyllisenä tietolähteenä matkustamiseen varsinkin kun kyse on hieman erikoisemmasta matkakohteesta, En ole itse vielä wanhan liiton setämiehenä tottunut Instgramissa esitettyihin matkajuttuihin, koska pieneltä näytöltä pitkien juttujen tai hetkisesti heiluvan videon kuvaan ei vaan voi keskittyä. Sama juttu TikTokin jota en ole edes ottanut käyttöön.
Kirjoitan blogia myös sitä varten että voin myöhemmin katsoa matkoista tietoa (jos se muisti alkaa pätkimään..) ja ne ovatkin nykyisin ehkäpä myös päiväkirjamaisempia jälleen. Jännä sattumus oli myös kun siskoni joka toimii opettaja peruskoulussa tekivät oppilaiden kanssa blogeista jotain selvitystä niin minun blogi nousi sieltä oppilaille esille. En tiedä sitten oliko aiheena ”näin sosiaalisista mediaa tehtiin muinoin” vai joku muu medialukutaitoon liittyvä tehtävä.
Olen pitänyt blogia kohta yhdeksän vuotta. Välillä on tullut kausia että ei jaksa kirjoittaa enkä ole kokenut sitä mitenkään ahdistavana. Eikä jokaista matkaa edes ole tarkoitus dokumentoida blogiin. Mulle on ihan sama millä sijalla olen jossain listoilla tai kuinka paljon on lukijoita.
Teidän blogista olen bongannut monet matkakohteet joista olen saanut inspiraatioita ja vinkkejä matkoille, erityisesti matkareitit kiinnostavat ja pääkohteet. Kyllä se Meriharakka vielä jaksaa lentää monta vuotta.
Kiitos Jani! Saattaa olla, että meidänkin bloggaamisen tulevaisuus on tuo ”Eikä jokaista matkaa edes ole tarkoitus dokumentoida blogiin.”
Jos pelkästään lukijoiden mieltymysten perässä lähtisi blogia kirjoittamaan, niin sitten kannattaisi varmaan pitäytyä Tallinna – Aurinkorannikko – Kanaria -akselilla, mutta mikään noista kohteista ei varsinaisesti ole meidän juttumme, joten jätämme niiden kattamisen matkajuttuina suosiolla muille.
Jatkakaa ihmeessä.
Kiitos Helena! Mukavaa jos lukijana olet tätä mieltä, mutta osaltamme joudumme miettimään myös harrastuksen vaatimaa panostusta ja sen tiimoilta 20 vuotta on ehkä jo riittävästi :-) Mutta katsotaan sitten vuoden päästä keväällä, että muuttuuko Meriharakka ja jos niin miten.
Teillä on kyllä huikean pitkä blogiura ja on ihan ymmärrettävää, että jatkosuunnitelmat pohdituttavat. Tämä on kyllä sellainen tietopankki matkustuksesta, että olisi hienoa, jos sisältö tavalla tai toisella jäisi näkyviin.
Hyvää Iguassun reissua! :)
Kiitos kommentista! Niin, joskus on voi tulla vastaan suunnan vaihto – ja olemmehan me sellaisia aikaisemminkin tehneet, kesämökkielämä vaihtui aikanaan purjehtimiseen ja purjehtiminen matkailuun. Useimmitenhan kun jotain jättää taakseen niin jotain tulee tilallekin :-) Mutta katsotaan nyt sitten, miltä maailma näyttää ensi kevättalvella … myös tuon osalta, että jos vaikka kirjoitustahti hiipuisikin, niin jätämmekö blogin toistaiseksi kuitenkin nettiin.
Onnittelut! Teiltä tulee siihen malliin juttuja, että vaikka puolta vähemmän julkaisisitte, niin kärkikastissa olette. Eli enpä usko, että useampaan vuoteen totaalisesti loppuu harrastus teiltä, jos vain terveyttä piisaa????
Kiitos Mari! Tuo kirjoitustahti on pitkälti määräytynyt sen mukaan, että kunkin reissun jutut pitää saada nettiin kohtuuajassa, sillä itseäni(kään) ne eivät sitten enää parin kuukauden päästä jaksa innostaa ainakaan siinä määrin, että lähtisin kohteista kirjoittamaan – mieli on jo uusissa kohteissa ja suunnitelmissa!
Hurjan paljon onnea 19-vuotiaalle blogille! Ihan mieletön ”suoritus”, jos näin voi sanoa! Ja täysin ymmärrettävää, että jatko herättää mietintää. Komppaan myös Maria siinä, että tuotatte juttuja myös hengästyttävään tahtiin!
Mielenkiintoista pohdintaa myös blogin asemasta ja merkityksestä. Haluan henkilökohtaisesti uskoa (ihan jo siksi, että kirjoittaminen on parasta :D), että blogeillekin on kysyntää: niistä on helppo etsiä tietoa ja postaukset myös ovat pysyviä (vrt. storyt).
Pst. Kai järjestätte 20-vuotissynttärijuhlat uskollisille lukijoille ja kanssabloggaajille? :)
Kiitos Eveliina! Eiköhän tuo blogien kuolemiseen viittaava trendi sittenkin ole vähän liioiteltu – ainakin niin kauan kuin tietoa haetaan hakukoneilla, jotka eivät ainakaan minulle tarjoa koskaan vastaukseksi jotain Instagram-stooria. Pitääpä miettiä tuota 20-vuotissynttäriä :-)
Kirjoitinkin tuoreeltaan kommentin youtuben ihmeellisestä maailmasta, jossa olen seurannut esimerkiksi Wolter’s Worldia https://www.youtube.com/@woltersworld. Seurannassa on myös https://www.youtube.com/@ElifromRussia ja https://www.youtube.com/@NatashasAdventures, https://www.youtube.com/@evazubeck .
Eli yllätti etnisyydellään eli hän on tataari. Natasha kuvasi paljon Venäjän Kaukoitää kunnes muutti Gruusiaan. Eva zu Beck taas on puolalainen, joka seikkailee autonsa kanssa tällä kertaa Meksikossa.
Mitä tulee vaaroihin ja sattumuksiin, niin olen saanut osani maailmalla. Wolter’s Worldissa kertoivat heikäläisten sattumukset niin siihen verrattuna aika kovia on itselläni. Pommiuhkaus Venäjällä oli kai ensimmäinen. Elena Bogdanova, joka nyt on Kizin museosaarella kommentoi minulle sitä, että kun Venäjällä on pommiuhka, niin yleensä silloin on pommi myös. Venäjällä myös aseistautunut mies nappasi kiinni rinnuksista. Hän oli päissään ja sekaisin. Meksikossa porukka nuoria hiippaili perässä pitkin Tijuanaa. Yhdysvalloissa minua puri mustaleski. Amazoniassa sain jonkinlaisen hiljaisen paniikkikohtauksen, kun tuli pimeää viidakossa. Kyproksella eksyin omista porukoistani ja olin silloin jotain kymmenvuotias.
Iän myötä tulee vain pelokkaammaksi, vaikka toisin luulisi. Järki sanoo, että tästä on selvitty, miksei myös jatkossa. Toisaalta sitten matkailu kiinnostavissa maissa on niin kuin varustautuisi kuulentoon. Ehkäpä pitää käydä katsomassa vielä niitä, niin sitten tietää. Ajattelinhan Intiankin olevan paha, mutta eipä ollut. Ehkä oli onni myötä. En ainakaan nähnyt silmien korkeudella heiluvaa kobran päätä tai muutakaan.
Kiitos Stacy kokemustesi jakamisesta! Etenkin nyt tässä tilanteessa, jossa monet tunnetut suomalaiset ovat todenneet, että ovat olleet turhan sinisilmäisiä itänaapurimme suhteen, niin voinen hyvinkin kommentoida tuohon, että uskon helposti, että Venäjällä sattuu yhtä sun toista! Tijuanakin lienee kurjinta Meksiko monella tapaa – aikoinaan San Diegossa ollessamme silloinen opas/kuljettajamme kyseli, että mennäänkä käymään Meksikossa, mutta nopealla päätöksellä totesimme, että ei ole sen väärtti, menemme mieluummin sitten joskus oikeasti. Ja näin on sitten tehty, jo kolmesti.
Melkoinen vuosiluku sanoisin. Onnittelut siitä!
Toivottavasti ette kuitenkaan lopeta.
Olisikos tuo blogit.fi top lista myös kiinni siitä, että teillä ei työelämässä olevilla on aikaa julkaista enemmän juttuja. Kun itse jossain vaiheessa huomasin, että sillä on vaikutusta blogit.fi sijoitukseen.
Kiitos Sari! Tämäpä oiva havainto – tuon Blogit.fi -palvelun kriteereitähän ei kukaan tiedä, joten julkaisutiheys voi hyvinkin olla yksi sijoitukseen vaikuttavista asioista.
Onnea 19-vuotiaalle! Minä en usko blogien kuolemaan, koska viime aikoina on kuulunut huhuja, että somesta olisi siirrytty takaisin pitkien tekstien pariin blogimaailmaan. Vaikka nuoret käyttävät somea hakukoneena, itse ainakin teen haut vielä mieluummin Googlen kautta ja matkakohteista etsin tietoa lähinnä blogeista.
One More Year, we want more!
Uskomaton ura takana, suuret onnittelut teille, toivottavasti homma vielä jatkuu :)
Kiitos! Katsotaan nyt, eihän sitä tietysti varmaksi vielä voi tietää miltä maailma ensi helmikuussa näyttää, siis edes meidän suppeasta näkökulmastamme.
Mitäpä tähän muuta voisi sanoa, kuin että onnea! Moni on jo kommentoinutkin, että blogit kyllä jatkavat porskuttamista, ja niin varmaan tekin :) Minua ja blogiani ei ilmeisesti ole olemassakaan, ainakaan missään Blogit.fi-maailmassa…
Kiitos Raija! Tuosta blogit.fi -sivustosta, niin blogi ilmoitetaan sinne, eli eivät tee ”etsivää blogityötä”.