Retkemme Elsamereen Naivasha-järven rannalla oli vasta verryttelyä ennen Naivashan päiviemme pääkohteita, eli kävelysafareita.
Ensimmäisellä matkallamme Keniaan ja Naivasha-järvelle näin Crescent Islandin järveltä, veneestä ja kun kuulin, että saarelle voi lähteä kävelemään siellä käyskentelevien kirahvien joukkoon innostuin jutusta heti. Valitettavasti se ei vaan silloisella ohjelmallamme ollut mahdollista, heti.
Olemme tehneet jeeppi- ja venesafareita Afrikassa ainakin Etelä-Afrikassa, Tansaniassa, Keniassa, Ruandassa, Ugandassa, Botswanassa, jopa Senegalissa, mutta ennen Crescent Islandia emme koskaan olleet käyneet vaan rennosti kävelyllä alueella, jossa myös isot eläimet käyskentelevät.
Kävelysafarille olisi toki mahdollista lähteä muuallakin, tunnetuimmista luonnonpuistoista esimerkiksi Serengetissä, Masai Marassa ja Krugerissa, mutta kävelysafarit Naivasha-järven rannalla ovat sikäli erilaisia, että näillä alueilla ei ole isoja kissapetoja eikä sarvikuonojakaan, joten kävelystä puuttuu hienoinen vaaramomentti ja sen myötä jännitys. Täällä tosiaan otetaan vaan rennosti, kuin olisit sunnuntaikävelyllä kotikulmillasi, paitsi, että nämä eivät ole kotikulmiasi – paitsi jos satut asumaan Naivashassa.
Kävelysafareilla, Naivasha-järven rannoillakin, on kuitenkin tärkeää tuntea alueen eläimistö ja niiden liikkeet vuorokauden mittaan. Esimerkiksi virtahepoja ja puhveleita kannattaa aina kunnioittaa. Kirahvikin on todella iso eläin ja jos menet liian lähelle, niin sen ehkä lempeäksikin tarkoittama ”mene vähän kauemmas” -liike saattaa osoittautua ihmiselle kohtalokkaaksi. Siksi safariopas on tarpeen kävelysafarillakin. Oppaat tuntevat alueen ja sen eläimet ja osaavat opastaa niin eläinten lähelle kuin tarvittaessa hiukan kauemmas niistä.
Teimme Naivasha-järven rannalla kaksi kävelysafaria, toisen Crescent Islandille ja toisen Sanctuary Farmille. Crescent Island on Naivasha-järven nykyisellä vedenpinnan tasolla tosiaan saari, eli sinne menimme veneellä. Sanctuary Farm puolestaan on sen verran isohko alue, että siellä liikuimme kiinnostavasta kohteesta toiseen autolla, mutta aina nähdessämme jotain mielenkiintoista jalkauduimme.
Crescent Island
Crescent Island on aikoinaan ollut osa siirtomaavallan aikaista maatilaa ja sitä on käytetty karjan laiduntamiseen. Sittemmin saari ympäristöineen siirtyi Kenian valtion omistukseen. Nykyisen muotonsa luonnonpuistona, jossa kirahvit ja antiloopit laiduntavat, saari sai sen jälkeen kun Meryl Streepin ja Robert Redfordin tähdittämä Karen Blixenin elämästä kertova elokuva Minun Afrikkani kuvattiin osittain saarella. Elokuvaa varten saarelle tuotiin villieläimiä Masai Marasta ja ne jäivät saarella muodostaen siellä elinvoimaisia populaatioita.
Nykyisin Crescent Islandin pääasiallinen tarkoitus on säilyttää luonnon monimuotoisuutta alueella ja tarjota matkailijoille mahdollisuus tutustua villieläimiin niiden omassa ympäristössä – ekoturismia parhaimmillaan siis.
Saaren nimi, Crescent Island tulee saaren muodosta (crescent = puolikuu). Pituudeltaan saari on parisen kilometriä, joten kierros saarella voi tarkoittaa viidenkin kilometrin pientä kävelylenkkiä. Saarelta voi myös lähteä sen toisesta päästä, kunhan sopii venekuljetuksen näin, jolloin käveltävää on pari-kolme kilometriä.
Aloitimme retkemme Crescent Islandille tekemällä pienen kierroksen Naivasha-järvellä. Vesiantiloopit käyskentelivät jo lähtörannassa lähellämme. Virtahevot vetelivät jo enimmäkseen sikeitä vain hiukan päätään välillä veden pinnan yläpuolelle nostaen. Virtahevot eivät myöskään välitä juurikaan veneistä – ne tietävät, että jos otettaisiin skaba, niin veneet jäisivät joka tapauksessa toiseksi. Lintuja järvellä ja sen rannalla näkee paljon. Veneiden kuljettajat ovat varautuneet kiljumerikotkiin pienillä kala-annoksilla – kotkat tekevät näyttäviä sukelluksia niiden perään. Merimetsoista ei Suomen saaristossa liikkunut jaksa oikein innostua.
Naivasha-järven maisema on etenkin rantojen läheisyydessä kyllä vähän ankea, sillä jo pitempään aikaisempaa paljon korkeammalla ollut vesi on tappanut monia puita ja niiden rangat seisovat nyt järvessä, kummitusmetsänä.
Emme varsinaisesti tapaa panostaa videoihin, mutta tässä kuitenkin yksi mielestäni ihan kiva otos kiljumerikotkasta pyydystämässä sille tarjottua kalaa:
Naivasha-järveltä Crescent Islandille
Crescent Islandin laituria lähestyessämme maisema kuitenkin muuttuu ja kiivettyämme rannalta oppaiden toimistona ja muutenkin aluetta esittelevän rakennuksen luo maisema saarelle avautuu jo vehreänä. Saaren uusina eläiminä safarioppaamme kertoo innokkaasti strutseista, jotka ovat vielä aitauksessaan, mutta aidan reunalla hyppivät vihermarakatit vievät osaltamme jo huomion strutseilta.
Strutsiaitauksen jälkeen aitoja ei enää olekaan, on vain avaraa safarimaisemaa ja sitä rantojen läheisyydessä reunustavaa vähän tiheämpää pensaikkoa. Ihan rantaan ei kuulemma kannata mennä, virtahepoja ei kuulemma kannata ehdoin tahdoin häiritä, mutta vesiantilooppeja, impaloita, Thompsoningaselleja, seeproja ja gnuita riittää. Toki myös lintuja, mutta ne jäävät helposti isompien eläinten varjoon – ainakin silloin, kun eivät tee itsestään numeroa. Hyypät varjelivat reviiriään samaan tapaan kuin tiirat joskus Huippuvuorilla. Onneksi meillä kaikilla on päähineet, sillä linnun nokka olisi huonolla tuurilla voinut tehdä ikävänkin reiän jonkun päälaelle.
Safarioppaamme hoputtaa meitä hienovaraisesti eteenpäin: kirahvit ovat tuolla rannalla. Samalla hän taitaa yrittää pitää meidät etäällä puhveleista. Gnutkin herättävät kyllä hienoista kunnioitusta koollaan. Vesiantilooppikoiras ei välttämättä ihan luota meihin vaan siirtyy lähemmäksi naarasta, sitä suojellakseen?
Suostumme kuitenkin, pikkuhiljaa, etenemään kohti kirahveja ja tietysti, ne nähtyämme, laitammekin jo melkein juoksuksi – tuonne vai tuonne? Kirahveja on useampia ja ne syövät pieniä lehtiä piikkisistä pensaista, joissa ei näyttäisi välttämättä olevan mitään. Mutta kuulemma juuri näiden puiden pienet lehdet ovat erityisen ravinteikkaita, ja jos omaat riittävän karhean kielen, niin ei pienistä piikeistäkään ole haittaa!
Pysyttelemme oppaamme suosittelemalla etäisyydellä kirahveista ja ne eivät tunnu meistä juurikaan välittävät. Crescent Islandilla ehkä muutama satunnainen kävelyturistikin on kirahvien tapaan osa luontoa, ei niistä kannata innostua. Lopulta iso kirahvi asettuu makuulle, ruokalevon aika – eli se ottaa yhtä rennosti kuin me!
Maailman ympäri 180 vuodessa
Naivasha-järven kävelysafareista en tainnut löytää yhtään juttua suomenkielisistä matkablogeista ennen kesäkuista matkaamme. Yllättävänä sattumana melkein heti kotiin palauttuamme seuraamissani somekanavissa eteen rävähtikin sitten Maailman ympäri 180 vuodessa blogin juttu kävelysafarista Crescent Islandilla! Ehkä Sinäkin haluat lukea senkin – suosittelen erityisesti Maijun kivoja lintukuvia. Virtahevotkin olivat yhteistyöhaluisempia Maijun ollessa järvellä.
Sanctuary Farm
Toisen kävelysafarin teimme Sanctuary Farmille, joka nimensä mukaisesti on myös maatila. Se on myös lomakeskus ja sen tiimoilta pääosa alueesta onkin varattu villieläimille – muutamat lehmät, tai no, voi olla, että niitä oli kymmeniäkin, ovat siististi omassa aitauksessaan. Kirahvit, seeprat, antiloopit ja linnut sen sijaan eivät ole aitauksessa. Alueeseen ja sen eläimistöön voi tutustua patikoiden tai myös pyöräillen tai ratsastaen. Patikoinnin voi myös yhdistää laajahkolla alueella autolla liikkumiseen kuten me teimme, eli välillä autolla, välillä kävellen – välillä asettuen sopivaan kohtaan piknikille eläinten keskelle. Sanctuary Farmin alueella voi myös majoittua, todellakin eläinten keskelle, pieniin rakennuksiin tai vaikka telttaan.
Vierailimme Sanctuary Farmilla sunnuntaina ja ehkä siksi – tai ehkä vaan siksi, että alue on Crescent Islandia helpommin saavutettavissa – liikkeellä oli aika paljonkin ihmisiä Crescent Islandilla emme juuri muita ihmisiä, arkena, nähneet edes. Paljon ihmisiä – eikä erityistä suositusta ottaa opasta – tarkoitti myös, että osa ihmisistä suhtautui jo eläimiin ehkä turhankin tuttavallisesti. Me liikuimme alueella asiantuntevan oppaan, eli villieläinten parissa työskentelyyn koulutetun Sarin, kanssa. Ajoittain näimme tilanteita, joissa eläimet joutuivat jo siirtymään kauemmaksi liian lähelle tulleiden Instagram-kuvaajien takia. Välillä Sari oli jo huolissaan kuvaajien turvallisuudesta, sillä kirahvit ja seeprat ovat kuitenkin aika isoja eläimiä ja hermostuessaan saattavat olla vaarallisiakin.
Seeproja näimme paljon, jopa enemmän kuin Crescent Islandilla. Vesiantiloopit, impalat ja Thompsoningasellit liikkuivat isoina laumoina, mutta väistyivät kyllä melko ripeästi kävelijöitä, eli olivat täällä ehkä oppineet vähän enemmän varomaan ihmisiä kuin Crescent Islandilla.
Yksi video Sanctuary Farmiltakin, eli näin nuoret impalat ottavat mittaa toisistaan sunnuntain ratoksi:
Sanctuary Farmin ehdoton vetonaula juuri näinä viikkoina oli pieni kirahviperhe, jonka nuorin jäsen oli kuulemma vain kolme viikkoa vanha! Kirahviperheen luona vietimmekin sitten tovin jos toisenkin ja osan aikaa onnistuneesti ilman muita suurempia seurueita. Jonkin ajan päästä ”luovutimme” perheen kuitenkin jo seuraaville, eli pienelle ratsain liikkuvalle ryhmälle, jotka sitten näyttivätkin menevät todella lähelle kirahveja – ehkä kirahvit laskevat hevosen ja ratsastajan yhdeksi eläimeksi, eivätkä reagoi niihin kovin kummoisesti!
Me olemme olleet kävelysafarilla Okavango Deltalla Botswanassa ja tykättiin kokemuksesta kovasti. mokoroveneillä kulkiessamme hermostutimme piilossa päiväunilla olleen virtahevon, ja siitä aiheutui läheltäpititilanne. Virtahepojen kanssa kannattaa siis tosiaan olla varovainen.
Kiitos Mikko! Okavango Delta on marraskuun suunnitelmissamme – pitää siis yrittää olla ärsyttämättä virtahepoja!
Tällainen kävelysafari sopisi minullekin aivan ehdottomasti. Ehkä tuosta vähän tulee sellainen tunne, että eläimet ovat aika tottuneita ihmisiin, mutta kyllä ne olivat sitä Nairobin kansallispuistossakin. Tuo on silti aivan toista maata kuin mikään eläintarha missään koskaan. Mainioita kuvia!
Kiitos Daniel! Uskon, että pitäisit niin Aloepark Art Hotel Naivashasta kuin Crescent Islandista, eli pidäpä ne listallasi, jos satut Nairobin suunnalle – Naivasha ei ole kovin kaukana siitä!
Aivan todella kiinnostavaa! Tuo alue on ollut mulla suunnitteilla pitkään, mutta edelleen kuuluu aika kaukaisten haaveiden osastolle.
Kiitos Juha! Jos Naivashaan päädyt, niin tsekkaa Aloepark Art -hotelli ja kysy Sarilta vinkit retkiin!
Kävelysafari kuulostaa mielenkiintoiselta. Tuossa kun atsin Etelä-Afrikan reissua olisi sellaisia tarjolla. Itse enemmänkin pohdin, törmääkö sellaisissa käärmeisiin tai muihin sellaisiin iljettävyyksiin. Isoja en osannut ajatellakaan?
Kiitos Sari! Alueilla, joissa on isoa petoja niin oppailla taitaa olla ase matkassa mahdollisesti tarvittavia pelottelulaukauksia varten. Hyökkääviä reviiriään puolustavia lintuja ”kamalampiin” pienempiin otuksiin emme törmänneet – tai emme sitten vaan huomanneet niitä :-)
Kuulostaa kyllä aivan huikealta kokemukselta! Safari kyllä kutkuttelee listalla ja näitä hienoja vaihtoehtoja on todella paljon.
Kiitos kommentista! Afrikka on mahdollisuuksia maanosa – vai onkohan tuo jo liian mahtipontista :-)
Voi vitsi, tällainen kävelysafari olisi minulle kaikkein mieluisin safari. Ja minulle olisi ihan riittävästi jännitystä noissa eläimissä, vaikka kissapedot puuttuvatkin. :D
Kiitos Kati! Kissapetojen puuttumisessa on sekin hyvä puoli, etteivät ne varasta showta, mitä ne joskus tuppaavat tekemään noilla jeeppisafareilla.
Tulin teidän IG-tilin linkistä tänne ja aivan onneissani palasin Naivashan ja Crescent Islandin tunnelmiin tämän postauksen myötä.
En ole ehkä aiemmin tätä maininnut, mutta tykkään siitä, miten teidän postaukset on tyypillisesti aika syväluotaavia. Itse kirjoitan mielestäni paljon suurpiirteisemmin, niin on mukava lukea kattavampia kirjoituksia.
Erityiskiitos postaukseni mainitsemisesta – käynpä tekemässä saman!
Kiitos Maiju! Tasapainottelemme omien muistojen kirjaamisen (käytämme omaa blogiamme aika paljon hakuteoksenakin) ja tiedon tarjoamisen välillä, eli miksi jonkun (muunkin) kannattaisi lähteä vaikka tänne. Mukava jos yhdistelmä on Sinulla toiminut! Varmaan hyvä idea linkata puolin ja toisin, kun kuitenkin on kyse vähän harvinaisemmasta kohteesta – löytää sitten potentiaalisesti siitä kiinnostunut useammankin jutun kerralla.
Innostuin tästä kovasti! Minähän olen pystynyt matkustamaan vasta muutaman vuoden harvakseltaan, enkä kovin montaa vuotta enää pysty sitä tekemään, joten en ole ajatellut että lähtisin jonnekin Afrikkaan. Mutta nyt rupesi tuntumaan, että tuolla voisin kyllä käydä! Kävelysafari sopisi mainiosti! Sri Lankassa en ole halunnut safareille mennä, kun en tykkää ajatuksesta että jeeppien kanssa häiriköitäisiin eläimiä. Tuo olisi varmaan rauhallisempaa eläimien kannalta kuitenkin?
Kiitos Raija! Suosittelen lämpimästä tuota Aloepark Art Hotel Naivashaa – ja Saria. Tuolla määritelmällä ”jonnekin Afrikkaan” Kenia ja Naivasha-järvi voisi olla oiva paikka ainakin aloittaa ja Sari varmasti mielellään neuvoisi juuri Sinulle sopivan kokonaisuuden kasaamisessa.
Voi juku, tällainen kävelysafari olisi ihan mieletön juttu! Kunhan pitää huolen siitä, ettei suututa virtahepoja (Mikon kommenttiin viitaten) tai muitakaan eläimiä :D
Kiitos Eveliina! Juu, ei kannata heittäytyä tyhmänrohkeaksi isojen eläinten kanssa :-)
Kävelysafari kuulostaa ihan meidän jutulta. En tiennytkään, että sellasia järjestetään!
Kiitos kommentistasi! Tosiaan, yllättävän moni on meille kommentoinut, ettei tiennyt tällaisia olevan olemassakaan. Mutta siis, kyllä on, pitää vaan osata etsiä :-)