Ranskan matkallamme saimme ensikosketuksen samppanjaan Reimsissä, mutta varsinainen samppanjan mekka on Epernayn pikkukaupunki, jonne teimmekin päiväretken Reimsistä.
Nicolas Feuillatte
Ensimmäinen kohteemme oli kuitenkin Nicolas Feuillatten samppanjatehdas – kaipa sitä voi tehtaaksi sanoa, sillä tässä mittakaavassa kukaan ei enää kääntele käsin samppanjapulloja kellarissa.
Nicolas Feuillatte on yksi alueen suurimmista samppanjataloista – tarkkaan ottaen Nicolas Feuillatte on samppanjantuottajien yhteenliittymä, johon kuuluu useita viininvalmistusosuuskuntia ja jonne rypäleet tulevat yli 5000 Champagnen alueen viinitarhalta. Isona toimijana Nicolas Feuillatte on panostanut myös ympäristövastuuseen ja rypäleiden viljelyyn kestävällä tavalla.
Tehdaskierroksella opimme kaiken (?) samppanjan valmistuksesta. Sadonkorjuu viinitarhoilla ei kuitenkaan ollut vielä alkanut syyskuun alussa, joten ihan rypäleiden käsittelyä emme nähneet, mutta saimme toki luennon siitä miten samppanjan valmistuksessa käytetään kolmea päärypäletyyppiä, eli Chardonnayta, Pinot Noiria ja Pinot Meunieria. Rypäleet poimitaan käsin ja niistä puristetaan mehu. Mehusta syntyy perusviini, joka käytetään pariinkin kertaan. Tavoiteltavasta samppanjasta riippuen perusviinejä sitten sekoitetaan sopivassa suhteessa ja valmiiseen sekoitukseen lisätään pullotusvaiheessa hiivaa ja sokeria. Hiivan käyminen tuottaa kaasua – näin ne kuplaviinin kuplat syntyvät. Pullot säilytetään korkki alaspäin ja lopulta hiiva asettuu korkin päälle ja se voidaan poistaa valmiista juomasta. Tehdasolosuhteissa tämä tapahtuu jäädyttämällä pullon kaula ja sen jälkeen vaihtamalla korkki lopulliseen samppanjakorkkiin – robotit vauhdissa! Samppanjapulloissa käytetään edelleen kuulemma vain aidosta korkista tehtyjä korkkeja vaikka muissa kuohuviineissä käytetään nykyisin jo muovikorkkejakin.
Ensimmäinen samppanjatasting
Tehdaskierroksen päätteeksi koitti vierailuin odotetuin osuus, eli samppanjoiden maistelu. Maistelussa oli kolme lajia, joiden tarkemmat tiedot jäivät dokumentoimatta, kun matkamme ensimmäisellä samppanjamaistelulla oli sen verran kiire paneutua – samppanjaan :-) Yksi oli kuitenkin rosesamppanja, sillä väri jäi toki mieleen. Uutena asiana samppanjaa (tai muitakaan viinejä) varsinaisesti harrastamattomalle tuli termi ”Blanc de Blancs” tässä yhteydessä, mikä tarkoittaa, että näissä samppanjoissa käytetään vain Chardonnay-rypäleitä, ei rypälesekoituksia.
Maisteluiden jälkeen osa ryhmästämme teki hankintoja. Nicolas Feuillatten myymälästä saattoi ostaa mukaansa samppanjaa pulloina tai tilata sitä laatikoittain kotiin toimitettavaksi. Emme kuitenkaan innostuneet shoppailemaan, käsimatkatavaroilla ei pulloja kuljetella ja laatikkokaupalla samppanjaa meillä ei kovin lyhyessä ajassa kulu. Jonkin verran oli puhetta tilattujen tuotteiden verokäsittelystä, mutta ihmiset tuntuivat suhtautuvan luottavaisesti siihen, ettei laatikoista joudu maksamaan Suomessa lisää veroja – tai jos joutuu, niin muutama euro pullolta ei vielä tee ostoksesta ”kannattamatonta”. Tarjolla olisi myös ollut erilaista rekvisiittaa kevyttoppatakeista ja lippiksistä golf-tarvikkeisiin, mutta onnistuimme vielä tässä vaiheessa ohittamaan nekin.
Epernay ja Avenue de Champagne
Aamupäivän tehdasvierailun jälkeen vuorossa oli Epernayn pieni kaupunki, ja muutama tunti vapaata aikaa tutustua kaupungin pääkatuun, Avenue de Champagneen ja samppanjataloihin sen varrella. Lounastakin toki sai syödä, jos halusi osan ajasta uhrata sille (me tyydyimme nopeasti syötyihin quicheihin).
Epernayta kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi ja ainakin Avenue de Champagnen varrella tuntuu siltä, ettei pienessä kaupungissa muuta olekaan kuin samppanjataloja. Ensivaikutelmamme kaupungista, syyskuun alussa, on, että miten hiljainen tämä onkaan. Olimme ehkä jotenkin ajatelleet, että samppanjatalot näkyisivät katukuvassa, siis ihan kadulla, kojuina, joissa tarjotaan maistiaisia tai matkamuistoja myyvinä kojuina tai toreina niiden ympärillä – mutta ei, samppanja on hienostunut juoma, joten Avenue de Champagne on tyylikkään kaunis leveä bulevardi, jonka varrella samppanjatalot sijaitsevat, mutta elämä niiden ympärillä löytyy vasta pistäytymällä peremmällä.
Dom Perignon
Aloitimme Moët & Chandonista, lähinnä siksi, että olimme etsimässä Dom Perignonin patsasta, joka sijaitsee Moët & Chandonin samppanjatalon pihalla.
Dom Perignonia, benediktiinimunkkia 1600-luvulta, väitetään joissain tarinoissa samppanjan keksijäksi, vaikka ihan näin ei taida sittenkään olla. Hautvillersin luostarissa viinitarhojen parissa työskennellyt munkki teki kuitenkin merkittävää työtä viininviljelyn ja viininvalmistuksen alalla ja keksi mm. eri rypälelajien sekoittamisen, jotta viini olisi tasalaatuisempaa. Hän kehitti myös korkin käyttöä pullon sulkemisessa, mikä auttoi vähentämään pullon räjähtämisen riskiä.
Samppanjaa ei todellisuudessa ole keksinyt kukaan yksittäinen henkilö, vaan sen syntymiseen ovat vaikuttaneet niin lasin keksiminen, hiivakäymisen ymmärtäminen kuin juurikin tuo korkin käyttö pullon sulkemisessa.
Dom Perignon on myös legendaarinen samppanjatalo, mutta se ei sijaitse ihan Epernayn keskustassa.
Samppanjatalosta toiseen
Kurkistimme kyllä sisäänkin samppanjataloihin, ensin Moët & Chandonille, sen jälkeen Perrier-Jouëtille ja niiden jälkeen vielä lukuisaan muuhunkin samppanjataloon, osa sellaisia merkkejä, joista emme olleet koskaan kuulleetkaan, vaikka oman osamme samppanjaakin olemme vuosien varrella nauttineet. Muutama tuttu merkki tuntui puuttuvan, kuten vaikka Veuve Clicquot, mutta ne olisivat luultavasti löytyneet Reimsistä, jos olisimme asiaan siellä paneutuneet.
Useimpiin, ehkä lähes kaikkiin samppanjataloihin olisi päässyt tutustumis- ja/tai maistelukierrokselle saman tien tai ehkä odottamalla hetken, että seuraava ryhmä saadaan kasaan, jos ei olisi halunnut maksaa yksityiskierroksesta. Ostoksia olisi samoin pystynyt tekemään kadun varrella parin sadan metrin välein. Jos aikaa olisi ollut, niin Moët & Chandonin kellarit olisivat voineet olla kokemisen arvoiset.
Avenue de Champagnen varrella on myös muutama samppanjabaari, jossa olisi pystynyt halutessaan maistelemaan useamman merkin juomia liikkumatta mihinkään kyseisestä baarista. Joidenkin samppanjatalojen pihoilla ja sisätiloissakin oli myös tarjolla taidetta, osittain ehkä ajallisesti rajattuina näyttelyinä. Richard Orlinski tuntuu tänä vuonna olevan nosteessa, sillä esimerkiksi kevättalvella Miamin Lincoln Road -kävelykatu oli pullollaan Richard Orlinskia.
Lopulta mekin päädyimme tekemään ostoksia, emme samppanjaa, mutta retkisamppanjalasit. Kirahvin innoittamana. Myyjän paketoidessa huolellisesti ostamiamme, muovisia, laseja hän samalla yritti todistaa meille miten kirahvi, samppanja ja Epernay liittyvät toisiinsa. Kirahvin neljä jalkaa ja alueen neljä jokea, Vesle, Aisne, Suippe ja Marne? Kirahvin pitkä kaula ja samppanjapullon kaula?
Onko Epernayssa jotain muutakin?
Paljon Avenue de Champagnea enempää emme Epernayhin ehtineet tutustua. Musée de la Vigne et du Vin, viini- ja viiniviljelmämuseo olisi voinut olla kiinnostava, mutta kierros Nicolas Feuillattella oli melko perusteellinen, joten skippasimme museon. Kuten myös Saint-Pierre-Saint-Paulin kirkon. Kaupungin jonkinlaista tunnusta, isoa palloa kaupungin yllä, ei sen sijaan pysty skippaamaan, ellei nyt ihan pitäydy tiukasti vain Avenue de Champagnella.
Omatoiminen matka samppanjan pääkaupunkiin on toteutettavissa helposti vaikka junalla. Matka Paris Est -asemalta Epernayhin kestää vajaat 1,5 tuntia. Epernayssa voi käydä päiväseltään tai jäädä yöksi, jolloin aikaa on tietysti paremmin useammallekin samppanjatalolle ja juomiakin voi maistella ehkä vähän reippaammin, kun ei tarvitse kantaa niin tarkkaa huolta aikatauluista.
Samppanjatalo Charles Mignon
Epernayn jälkeen jatkoimme pientä kierrostamme Champagnen alueella ja kävimme tutustumassa Charles Mignonin samppanjataloon. Jos Nicolas Feuillattea voi kuvata tehtaaksi, niin Charles Mignon oli pieni, ehkä vielä perheomisteinenkin samppanjatalo. Täällä samppanjapullot olivat vielä perinteisissä telineissään isoissa kellareissa. Kiertelimme hetken kellareita tutustuen täälläkin samppanjan valmistusprosessin saloihin, mutta pian olikin taas vuorossa samppanjamaistelu. Täällä tuli sentään jo dokumentoituakin mitä tuli maisteltua, eli lasillinen Blanc de Blancia, toinen Premier Reserve Brutia ja kolmas Premier Reserve Brut Roseta.
Maistelun jälkeen useampikin laatikko näitäkin juomia aloitti matkansa kohti Suomea, ei tosin Iirislahteen.
Sen verran kuitenkin kiinnostuimme matkamme jälkeen samppanjoista, että kävimme tsekkaamassa lähi-Alkomme tarjolla olevia vaihtoehtoja. Vasta nyt osasimme myös kiinnittää huomiota siihen, että monet niistä ovat peräisin juuriin Epernayn kaupungista, elleivät sitten Reimistä.
Tuo olikin yllättävä (ja kiinnostava) tieto, että samppanjapullot ovat alkuvaiheessa kruunukorkeilla suljetttuja. Muutenkin olisi todella mielenkiintoista päästä tutustumaan samppanjan tuotantoon. Yllätyksenä itselleni tuli muuten myös nuo käytetyt rypäleet, enpä olisi arvannut esimerkiksi Pinot Noiria käytettävän.
Kiitos Mikko! Osa samppanjasta on noiden rypäleiden sekoituksia, ja sitten osa tosiaan vaan yhtä rypälettä, silloin kai useimmiten Chardonnayta.
Kävin Eperneyssä helmikuussa 2010, ja juurikin Moët & Chandon kierroksella ja maistelemassa kolmea eri champange laatua. Yksi pullo ostettiin kotiin, koska hinta oli todella edullinen verrattuna Suomeen. Eperneyn kylä oli yllättävän hiljainen talvella ja maisemat hieman ankeat ja harmaat. Samalla reissuilla ajoimme reitin Frankfurtista Maastricht – Brugge – Laon – Reims – Eperney – Troyes – Beaune – Colmar – Luxemburg. Beuaussa siirryttiin sitten punaviinien maisteluun Reimsin, Eperney ja Troyesin jälkeen.
Kiitos Jani! Eipä Epernayssa, vaikka Avenue de Champagnella, juurikaan ihmisiä näkynyt syyskuun alussakaan, mutta kyllä noiden samppanjatalojen piharavintoloissa ja näyttelytiloissa oli kuitenkin jonkin verran ihmisiä noin kaikkialla, missä poikkesimme sisällä. Katsotaan nyt, jos vaikka saisimme Luxemburgin + vähän ympäristöä mahtumaan vaikka joulukuulle.
Näyttää hienolta ja paljon uutta tietoa itselleni! Omalla listallani on myös joskus käydä shampanjan maistelukierroksella joko Reimsissa tai Epernaynissa. Ja nuo kirahvilasit näyttävät kauniilta, vaikka tosiaan hassua että juuri kirahvi valikoitunut niihin :)
Kiitos Sarianne! Minäkin halusin nähdä tuon Avenue de Champagnen, vaikken erityisesti samppanjaan juomana olekaan perehtynyt, mitä nyt aina sopivan juhlantyngän yhteydessä mielelläni sitä vähän juon :-)
Aika hiljaiselta vaikuttaa kuvissa tämä paikka. Hauskaa miten erilaisista asioista sitä voi olla kiinnostunut matkoilla. Itse kun en koskaan juo shampanjaa, ei tulisi mieleenkään lähteä tuonne. Vaikka käsityötähän tuokin on (ainakin ollut), ehkä kuitenkin erilaista kuin sellainen taide, mitä ei maistella :)
Kiitos Raija! Löytyykö tosiaan ihmistä, joka ei koskaan juo samppanjaa :-) Mutta kieltämättä, oli samppanjafani tai ei, niin kyllä nuo Ranskan viinialueet ovat myös merkittävä osa ranskalaista kulttuuria ja sellaisinakin tutustumisen arvoisia alueita.
Kiva reissu teillä ollut. Itse kävin Reimissä ja Epernayssa helmikuussa muutama vuosi takaperin. Helmikuu oli vähän huono ajankohta, sillä moni (liian moni) samppanjataloista oli suljettuina. Epernay oli hauska pieni kaupunki, muuten hyvinkin maalaismainen, mutta mahtipontinen Avenue de Champagne olikin ihan eri maailmasta. Huomasin keskustassa hulppean näköisen vanhan kartanon, jossa seinässä oli kyltti, että siihen valmistuu samppanjamuseo. Mahdoitko huomata, olikohan museo jo valmiina?
Kiitos Annemaria! Kyllä museo on auki, mutta käytettävissämme olevan ajan puitteissa priorisoimme ”elävää” samppanjakulttuuria – etenkin kun historiaa tuli kuitenkin vähän jo myös esimerkiksi tuolla Nicolas Feuillatte -kierroksella. Syyskuukin oli jo aika hiljaisen tuntuista, mutta paikat olivat sentään auki.