Suuntaamme sateisena lauantai-iltapäivänä Pasilaan. Espoolaisina omalla autolla, siitä huolimatta, että Pasila voi olla pysäköinnin kannalta haastava rasti. Haastavaa voi olla myös Studio Pasilan löytäminen keskeltä katutyömaata. Onnistumme kuitenkin löytämään Ratamestarinkadun ja huomaamaan sitä etelään ajaessamme Studio Pasilan sisäänkäynnin, Lauantaisin ilmainen parkkipaikkakin löytyy vähän edempää samalta kadulta. Alku hyvin siis.
Olemme menossa katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää Ape Army. Näimme siitä kutkuttavan katkelman teatterin syksyn näytöskauden esittelytilaisuudessa ja siitä innostuneena halusimme nähdä koko esityksen. Maistiaiset on hyvä tapa houkutella ihmisiä aterialle.
Meemiosakkeista NFT:hen
Näkemämme pätkä johdatti meidät tarinaan, jossa pari työtöntä nuorta päättävät käyttää työttömuusavustuksensa meemiosakkeiden ostamiseen. Näytelmän alussa tilanteeseen tuodaan vähän myös muuta sijoitusmaailmaa ja vastakkainasettelua perinteisen sijoittamisen ja sosiaalisen median tukeman, miten olisi, pistemäisen sijoittamisen välillä. Meemiosakehan, jos käsite ei ole Sinulle tuttu, on osake, jonka puolesta kampanjoidaan sosiaalisessa mediassa ja kampanjoinnilla vaikutetaan sen kurssiin enemmän kuin mitä yrityksen todellinen tilanne siihen vaikuttaa. Näytelmän alkupuolella esitellään katsojalle myös käsitteet shorttaaminen ja holdaaminen. Edellinenhän tarkoittaa sitä, että myydään osakkeita, joita ei (vielä) omista, ajatuksena, että osakkeen kurssi laskee ja voit siinä vaiheessa ostaa ne myyntihintaa halvemmalla. Holdaaminen (tai hodlaaminen) taas tarkoittaa osakkeiden pitämistä, eli niitä ei myydä. Jos riittävän suuret määrät ihmisiä holdaavat osaketta, jota jotkut ovat kurssinousun toivossa shortanneet, niin shorttaaja joutuu lopulta ostamaan tarvitsemansa osakkeet tappiolla. Tästä asetelmasta saadaan jo hyvä vastakkaisasetelma nuorille meemiosakkeiden kanssa pelaaville ja perinteisemmän sijoittamisen välille.
Meemiosakkeet-käsite taisi syntyä Gamestopin osakkeilla muutama vuosi sitten toteutetun operaation myötä: siinä joukko amatöörisijoittajia onnistui manipuloimaan talousjärjestelmää hamstraamalla Gamestopin osakkeita, mikä sai osakkeen nousuun ja shorttaajat polvilleen.
Alkuun tarina kulkeekin vauhdikkaasti ja asetelma luo odotuksia jatkoon. Jatkoa ei kuitenkaan oikein tule. Tarina siirtyy muille raiteille, kuvioon tuodaan lisää instrumentteja (kryptot, lohkoketjut) ja lisää hahmoja, (petollisia) uusia poikaystäviä, mummoja, mielenterveysongelmista kärsiviä, omaishoitajia ja isoja unelmia. Vai miltä kuullostaa matka Marsiin? Ensimmäisen näytöksen loppupuolella odotamme jo taukoa, ei siksi, että olisimme kahvin tai leivoksen tarpeessa, vaan siksi, että tarvitsemme tauon tarinasta.
Toinen näytäntö ei kuitenkaan pelasta tarinaa. Itsellisen naisen tarinavaihtoehtoa herättelevät hahmo piristää kuviota hetkeksi. Miten olisi ihan muu vaihtoehto kuin valita kahden poikaystävän välillä. Tarinan rakkausosioon tuodaan myös uusia instrumenttejä kuten NFT, siis jotain uniikkia, yksilöllistä, tallennettuna digitaaliseksi hallintatodistukseksi – kuten vaikka rakkaus. Jep.
Opiskele sanasto etukäteen
Jos tuntuu, että osa termeistä ei ihan aukea, niin kannattaa ehkä jo ennen esitystä lukea käsiohjelman kohta Esityksen sanasto. Aikoinaan tapasin jopa ostaa silloin muutaman euron maksaneet käsiohjelmat paitsi näytöksessä tai sen väliajalla selattaviksi, myös muistoksi kotiin, mutta niiden aika taitaa jo olla ohi – nyt ne ovat muuttuneet QR-koodeiksi ja siirtyneet nettiin. Minulle ainakin uusia käsitteitä olivat mm. timanttikädet ja paperikädet.
Entäs ne apinat sitten? Ne haahuilevat kahteen tasoon toteutetulla näyttämöllä, erityisesti tietysti ylhäällä, kuten myös tilannetta välillä kokoava podcastin pitäjä. Arvostin erityisesti näyttömän kahden tason välillä kulkevaa kiipeilytankoa ja näyttelijöiden notkeutta ja jäntevyyttä heidän kiivetessään sitä ylös! Apinoiden puvutkin olivat ainakin osittain ihan onnistuneita ja sopivan hupaisia. Näyttämön kahden tason ohella näytelmä tapahtuu myös katsomon sivuille ulottuvilla parvekkeilla ja katsomossakin – siinä määrin, että välillä on hankala huomata missä näytelmä seuraavaksi jatkuu.
Arvostamme yritystä tehdä nykytaidetta ajankohtaisilla, tai vähintäänkin ihan lähimenneisyyden, aiheista. Tarina tuntui kuitenkin vähän hajoavan käsiin ja sen ymmärtäminen vaatii kuitenkin ehkä jonkinlaista taustaa näistä käsitteistä – myös siksi, että näyttelijöiden puheesta on välillä vaikea saada selvää. Emme ole haltioissamme hyvästä esityksestä, mutta olimme uteliaita näkemään sen ja nyt olemme sen nähneet. Tämä jos mikä on näytelmä, joka luultavasti on jonkun mielestä todella upea ja jonkun toisen mielestä todella huono, eli jos jäit yhtään uteliaaksi, niin käy kokemassa se itse :-) Esityksiä (ja lippuja) on hyvin jäljellä vielä loka- ja marraskuussa.
Jos kaipaat vielä toisen mielipiteen ennen lipun ostoa, niin lue vielä vaikka Hesarin arvio.
(Kävimme katsomassa näytelmän pressilipuilla.)
Mielenkiintoiselta kuulostaisi.
Siitä sitten vaan lippuja varaamaan :-)
Kyllähän aihepiiri kiinnostaisi, ja terminologia on pääasiassa hyvinkin tuttua. Timanttikädet ja paperikädet olivat kyllä uusia termejä minullekin, vaikka termeillä kuvatut ilmiöt kyllä psykologisesti tuttuja molemmat ovatkin. No, todennäköistä on, että tätä ei kuitenkaan tule lähdettyä katsomaan.
Kiitos Mikko! Ei tämä ehkä ihan syksyn kärkeä ole, joskin omalla tavallaan mielenkiintoinen.
Vaikuttaa siltä, että näytelmä on rohkea ja ajankohtainen, mutta samalla myös monimutkainen ja vaativakin katsojalle. Eikös ole ihana, kun kulttuurin piiristä löytyy tuttua ja turvallista sekä uutta ja ihmeellistä meillä kaikille?
Kiitos Heidi! Onneksi näytelmän markkinointimateriaali esittelee sen sen verran hyvin, että katsoja suunnilleen ainakin tietää mitä on menossa katsomaan. Täysin aihepiiristä kaukana oleva henkilö ei tuosta ehkä saisi mitään irti.
Vaikuttaa aika persoonalliselta näytelmältä. :) Mie tykkään enemmän musikaaleista. Keväällä käytiin Tampereella katsomassa Anastasia ja mieli teki ostaa käsiohjelma, mutta parin euron sijaan sillä oli hintaa muistaakseni 10€ tai liki ja siihen ei nyt reissubudjetti revennyt. Varsinkin jos näytelmä on oikeasti upea kokemus jää käsiohjelmasta kiva muisto! :)
Kiitos Petra! Hyvä, että makuja on joka lähtöön – itse tapaan musikaalien musiikkinumeroiden aikana varsinkin musikaalin loppupuolella jo vähän ikävystyä :-)
Olen viimeksi päässyt katsomaan näytelmää ennen koronaa. Nyt haluan mennä oopperaan, kun en ole vuosiin ollut. Lapsena äitini kanssa juostiin joka ikisessä näytelmässä ja oopperassa mitä oli. Äitini on kovin kultturelli ollut aikanaan.
Pitää laittaa tämä korvan taa ja käydä jossakin kohtaa katsomassa.
Kiitos Melissa! Tavallaan kurjaa, että etenkin aikaan ennen koronaa teatteriin menoon piti varautua kuukausikaupalla etukäteen, sillä monen näytelmät ja näytökset tapasivat olla loppuunmyytyjä. Nyt tilanne taitaa katsojan kannalta olla vähän parempi, eli nopeallakin aikataululla teatteriin pääsee.