Helsingissä on vielä tämän viikonlopun (-4.2.2024) meneillään DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali. Olemme useimpina vuosina käyneet katsomassa ainakin yhden dokumenttielokuvan – niitä kun useinkaan ei sitten näe missään muualla. Koronavuosina oli hienoa, kun elokuvia saattoi helposti katsoa useammankin, kotisohvalta.
Tämän vuoden valintamme oli elokuva The Other Profile, ensisijaisesti sen takia, että sen matkassa pääsimme meille ainakin vielä ihan tuntemattomaan ympäristöön, miljoonakaupunki Kinshasaan, mutta myös dokumenttia kuljettavan tarinan takia. Elokuvassa ohjaaja lähtee etsimään Facebookissa havaisemaansa kaksoisolentoaan. Joku on luonut Facebookiin profiilin ohjaajan nimellä ja kuvalla ja hän haluaa löytää kyseisen henkilön. Sitä ennen hän on jo pyytänyt Facebookia poistamaan hänen mielestään valeprofiilin, mutta Facebookin mielestä kyseessä ei ole valeprofiili. Tässä vaiheessa niin ohjaaja kuin vähän katsojakin hetkesi sekoaa, kumpi on oikea ja kumpi väärä?
Ei pitäisi olla kahta Armel Hostiouta. Mutta on. Toisen tilin monet ”ystävät” ovat nuoria naisia, nuoria näyttelijöitä, jotka asuvat Kongon pääkaupungissa Kinshasassa.
Ohjaaja päättää lähteä Kinshasaan etsimään ihmistä toisen profiilin takana. Hän löytää avukseen Kinshasassa asuvat Sarahin ja Peterin ja etsintä alkaa ohjaajan saavuttua Kinshasaan.
Elämää afrikkalaisessa suurkaupungissa
Kinshasa, tai Kin’ kuten paikalliset kaupunkia kutsuvat, on kuitenkin jättimäinen kaupunki. Muutama vuosi sitten keräämässäni listassa Maailman suurimpia kaupunkeja sen väliluvuksi arvioitiin silloin käyttämässäni lähteessä runsaat 15 miljoonaa, elokuvassa puhutaan 20 miljoonasta. Kyse on todellakin neulan etsimisestä heinäsuovasta. Kinshasa on myös, ohjaajan mukaan, maailman suurin ranskalainen kaupunki – siis kaupunki, jossa puhutaan ranskaa.
Paikallinen asianajaja ehdottaa asian viemistä poliisille, mutta Peter, Sarah ja Armelkin tulevat siihen tulokseen, että todennäköisesti siitä ei ole apua – korkeintaan profiili poistuu netistä. Tässä vaiheessa Armel ei enää halua vain ongelman ratkaisua Facebookissa vaan haluaa kuulla profiiliin liittyvän tarinan. Joten matka jatkuu, Kinshasan kaduilla ja kahviloissa, päivisin ja öisin. Facebookin avulla löytyy kavereita ja kaverin kavereita ja kerä alkaa keriytyä auki – ei tosin nopeasti eikä helposti. Matkan varrella elokuvaan on upeasti sisällytetty todennäköisesti ihan aitoja repliikkejä liittyen Kongon siirtomaa-aikaiseen historiaan. Diogo Cao ”löysi” Kongo-joen – juu, toteaa nuori nainen. Joku tulee talooni ja kertoo hetken kuluttua ”löytäneensä” kylpyhuoneeni – yhtä paljon tämä portugalilainen löysi Kongo-joen. Samantyyppisia kommentteja olemme itsekin kuulleet esimerkiksi Trinidadin saarella Trinidad & Tobagossa käydessämme. Juu, joku ”löysi” saaret, mutta kyllä ne ja sen asukkaat olivat aina tienneet, että nämä saaret ovat olemassa!
Kinshasassa vaikuttavan Armelin ystävät ja ystävien ystävät rakentavat mahdollisuuksia tavata tämä toinen Armel. Välillä etsitään neuvoa maraboutilta, paikalliselta poppamieheltä, joka lupaakin, että Armel kuulee kaksoisolennostaan pian. Maksuksi hän haluaa kuitenkin lampaan- ja variksenpäitä tai vaihtoehtoisesti rahaa. Armel maksaa lopulta osan pyydetystä summasta, mutten kaikkea ja joutuu hienoisiin vaikeuksiin asian tiimoilta. Ehkä hänen pitäisi poistua maasta tai ainakin kaupungista? Paetessaan kaupungista hän tapaa kalastajan, joka käskee häntä olemaan kärsivällinen, heittämään verkkonsa ja samaistumaan etsimäänsä. ”Etsi vääryyttä sisältä”, neuvoo viisas. ”Aito ja väärennös ovat yksi ja sama.” Armel pohtii onko hän tarkkailija vai katseltu?
Oikea vai sittenkin väärä?
Lopulta kaksoisolento löytyy ja Armelin ja kumppaneiden jo etsinnän aikana löytämä liiketoimintamalli saa vahvistuksensa – jätetään sen oivaltaminen kuitenkin elokuvan katsojalle. Armel ei kuitenkaan ole ainoa uhri, muutkin ranskalaiset ohjaajat ”kelpaavat”. Itse asiassa Armelin nimellä hän on tehnyt vähemmän rahaa kuin joidenkin muiden ohjaajien nimillä!
Mutta siinä vaiheessa kun Armel esittää pyynnön profiilinsa poistamiseen Facebookista ja pyyntö kuitataan väitteellä, että tilin salasana on hukassa, katsojakin alkaa epäillä, ehkei löydetty henkilö olekaan oikea henkilö. Elokuvan ranskalainen nimi Le vrai du faux, keksityn totuus, ilmentääkin dilemmaa ehkä paremmin kuin nimi The Other Profile.
Lopuksi oikea Armel sulautuu hetkeksi osaksi kongolaista elämänmenoa, tavallaan ystävystyy tämän mahdollisesti Facebook-kaksoisolentonsa kanssa – ja saa lopulta kevyen lupauksen, että ehkä profiili voidaan poistaa. Facebookissa on kuitenkin edelleen kaksi Armelia … toinen profiileista taitaa kuitenkin nykyisin olla enemmänkin filmiyhtiön mainoskanava, eli ehkä kongolainen profiili on poistunut verkosta …
No nyt kyllä menin lankaan ja rupesin miettimään, että miten se nyt yhtäkkiä sinne päädyitte! Onnistunut otsikko siis ;)
Leffa kuulostaa mielenkiintoiselta. Sellaista skämmiä ei taida ollakaan, etteikö joku afrikkalainen olisi sitä hoksannut ja onneaan koittanut.
Kiitos Daniel! Klikkiotsikon vikaahan tuossa oli, mutta toisaalta somejaoissa jutun juoni kyllä paljastui yhdellä katsomalla :-)
Taitaa joltain osin afrikkalaisten ”businessvainu” olla sellaisella tasolla, että sillä voisi ehkä tehdä rahaa ihmisiä huijaamattakin, mutta perinteet ehkä velvoittavat?
Tämä kuulostaisikin mielenkiintoiselta! Itselle tuli vähän yllätyksenä Kinshasan niinkin suuri koko, en muistanut sitä. Sen kuitenkin tiesin, että Kongon tasavalta on Ranskan entinen siirtomaa. Tuon seudun alueet (molemmat Kongot) olisivat varsin kiinnostavia matkakohteita, mutta varmasti todella hankalia.
Kiitos Mikko! Brazzavillen Kongoon on jo tarjolla valmismatkojakin ja jotkut käyvät joen yli Kinshasassa päiväseltään. Saa nähdä – jos nyt siis edes Brazzavilleen päädymme – että saisimmeko järjestettyä itsemme myös joen yli.
En tiennytkään tällaisesta. Tampereella myös kesäisin lyhytelokuvafestaria, mutta en ole koskaan käynyt. Käyn ihan liian vähän kulttuuririennoissa. Aika ei vaan kaikkeen riitä.
Kiitos Mari! Me valitsemme aika tarkkaan elokuvat, joita mielestämme kannattaa käydä katsomassa, ja DocPoint kyllä usein tarjoaa sellaisia – ja siis ihan täysmittaisia.
Mielenkiintoisen kuuloinen dokkari. Kaikenlaista ”yrittäjyyttä” sitä maailmassa onkin… Docpoint-festari on itselle yhtä tuntematon kuin Kongot.
Kiitos Kati! Matkailu – tai paremman puutteessa välillä matkailuaiheiset elokuvat – avartavat maailmankuvaa :-) DocPoint tulee taas ensi vuoden tammikuussa, eli kannattaa silloin tsekata tarjontaa.
Olipa kiehtova tarina ja varmasti mukava ”matka” Kinshasaan. Voisin hyvin kuvitella, että olisin itsekin viihtynyt elokuvan matkassa ja juonenkäänteissä.
Kiitos Virpi! Tosiaan ei voi kuin nostaa (olematonta) hattua näiden dokumentaristien ideointikyvylle – että tällainenkin tarina on saatu hienosti talteen!