Niilin risteilystä kertovassa jutussa mainitsin, että alkuperäinen risteilyaikataulu muuttui matkan varrella sen verran, että saavuimme Luxoriin, muinaisen Egyptin pääkaupunkiin, silkoin nimeltään Thebaan, jo aamupäivällä alkuillan sijaan. Onneksi näin, sillä Luxor jos mikä Egyptin matkamme kohteista vaatii minimissään kaksi päivää! Luxorin nähtävyydet jakautuvat Niilin itä- ja länsirannalle. Itärannalla sijaitsevat Karnakin ja Luxorin temppelit, länsirannikolla Kuninkaiden laakso ja Hatshepsutin kuolintemppeli. Ensimmäisenä päivänä keskityimme itärantaan, siis Luxorin temppeleihin. Alueen arkeologiset kohteet niin itä- kuin länsirannalla muodostavat yhden Egyptin Unescon maailmanperintökohteista.
Karnakin temppeli
Karnakin temppelialueelle saapuessamme oppaamme aloitti reippaasti väittämällä temppeliä maailman suurimmaksi. Yritin vähän inistä, että miten vaikka verrattuna Angkor Watiin tai Tikaliin, mutta ei, egyptiläinen on sitä mieltä, että Karnak on maailman suurin. Sittemmin konsultoin nettiä ja se oli sitä mieltä, että Angkor Wat on suurin ja Karnak ”vasta” toiseksi suurin. No, joka tapauksessa, on Karnakin temppelikin suuri ja mahtava! Itse asiassa pohdimme keskenämme vielä myöhemmin, että miksiköhän Angkor Watista ja vaikka Tikalista kuulee puhuttavan paljon useammin kuin Karnakista – onkohan kyse vaan siitä, että Eqypti on niin pitkään ollut turistien epäsuosiossa?
Karnak (kuten ei Angkor Watkaan) ei ole yksi temppeli vaan alue, jolla on useita osia, myös useita temppeleitä. Karnakin temppelikompleksia rakennettiin n. vuodesta 2000 ennen ajanlaskumme alkua aina vuoteen 100 ajanlaskumme alun jälkeen. Aluetta voisikin kuvata temppelien kaupungiksi, johon jokainen faarao on muodossa tai toisessa jättänyt oman jälkensä.
Karnakin temppelin vaikuttavin osa on suuri pylväshalli, hypostyle-sali. Pylväitä on todella paljon (134), jokainen niistä on koristeltu hieroglyfein ja piirroksin, joissa osassa väritkin ovat säilyneet. Aikoinaan pylvässali oli katettu, mutta puisesta katosta ei enää ole mitään jäljellä. Keskikäytävällä pylväitä ihmetteleviä turisteja on taajassa, mutta pylväitä on niin paljon, että kunhan vaan pujottautuu niiden lomassa vähän syvemmälle pylväshalliin, niin jokaiselle löytyy vaikka ihan oma pylväs :-)
Kävely temppelialueen halki
Mutta peruutetaan hiukan. Useimmat turistit saapuvat alueelle länsiportista ja matka temppelialueella alkaa pientä sfinksikujaa pitkin. Pientä, koska sfinksejä tässä on vain kymmeniä, siinä missä varsinaisella sfinksikujalla Karnakin ja Luxorin temppelin välissä niitä on satoja.
Jos olet saanut käsiisi – netistä tai muuten – alueen kartan, niin saatat ihmetellä siinä esiintyviä lukuisia ”pyloneita”. Suora käännös olisi pylväs, joka tekee asiasta vielä hämäävämmän, sillä kyse on ennemminkin temppelin eri alueita rajaavista seinämistä kuin pylväistä. Tosin seinämien sisäänkäyntejä reunustavat yleensä pylväät, eli sikäli ehkä pylväskin on ihan oikea käännös.
Kahden ensimmäisen seinämän välisellä alueella, sen oikealla puolella kulkusuuntaan nähden, sijaitsevat Ramses III:n ja Khonsun temppelit, joita useimmat lähteet sisällyttävät alueen sanotaan nyt vaikka viiden tärkeimmän kohteen joukkoon.
Seuraavana onkin jo vuorossa tuo jo mainittu suuri pylväshalli, jossa tosiaan kannattaa mennen tai tullen viivähtää hetki. Temppelihalli on osa Karnakin suurinta, Amon-Ran temppeliä.
Egyptin obeliskit
Pylväshallista oppaamme kiiruhtaa jo seuraavalle pienelle aukiolle, jossa sijaitsevat alueen obeliskit. Muinaiset egyptiläiset väkersivät kymmeniä tällaisia yhdestä kivestä kaiverrettuja usein isokokoisiakin monoliitteja, mutta niitä ei enää ole jäljellä kovin montaa, sillä muinaiset roomalaiset rohmusivat niitä itselleen. Rooman valtakunnan jäljiltä niitä löytyykin esimerkiksi Italiasta, Isosta-Britanniasta, Puolasta ja Turkista. 1800-luvulla kolme muinaista obeliskia matkasivat Lontooseen, New Yorkiin ja Pariisiin.
Karnakin temppelissä on kaksi Egyptiin jääneistä seitsemästä obeliskista. Hatshepsutin lähes 30 metriä korkea obeliski, joka on maailman korkein säilynyt obeliski, ja Thutmose I:n obeliski. Kairossakin obeliskeja on kaksi, yksi Tahrir-aukiolla ja yksi lentokentällä.
Pyhäköstä pyhälle järvelle
Obeliskit nähtyämme jatkamme vielä temppelialueen pyhimpään, josta ei enää kävelläkään läpi vaan sieltä joutuu jo vähän pujottelemaan ulos. Pyhä on myös päätemppelialueen oikealle puolelle jäävä pyhä järvi. Pyhä järveä käytettiin muinaisissa egyptiläisissä uskonnoissa seremoniallisissa puhdistusrituaaleissa ja jumalien palvonnan yhteydessä.
Tässä kohtaa oppaamme luovuttaa kokonaan, ehkä uskoen, ettei kukaan enää kuuntelisi häntä, kun vaihtoehtona on kahvila. Me skippaamme kahvilan, tietoisena siitä, että kohta vuorossa on lounas, ja kävelemme hitaasti takaisin temppelialueen läpi.
Vasta myöhemmin Facebook -sivuillamme joku kysyy meiltä jättikokoisesta skarabeen patsaasta, mutta emme ole sitä huomanneet. Se kuulemma sijaitsee vähän kahvilasta eteenpäin pyhän järven rannalla. Tuhansia ja taas tuhansia pieniä skarabeita, matkamuistoina, sen sijaan olemme nähneet noin kaikissa Egyptissä vierailemissamme paikoissa.
Skarabeehan on, paitsi kovakuoriaisia, muinaisessa Egyptissä käytettyjä amuletteja. Nämä amuletit oli egyptiläisille elämän symboli, joka on omistettu auringonjumala Ralle.
Kierroksemme Karnakin temppelissä oli siis aavistuksen verran epäonnistunut mielestäni laiskahkon paikallisoppaan takia. Toki ihmisiä oli paljon, niin yleensä temppelissä kuin ryhmässämmekin, mutta opastus oli kuitenkin jopa olosuhteet huomioonottaen minimaalista, jopa keskeisiä asioita kuiten iso kovakuoriainen, ohitettiin.
Lue tästä lisää koko matkasta, myös siihen liittyvästä palautteestamme, myös koskien paikallisoppaita.
Luxorin temppeli
Luxorin temppelillä vierailimme alkuillasta, auringon jo melkein laskiessa. Näin osittain tietysti siksi, että olimme viettäneet aamupäivän Karnakin temppelillä ja sen jälkeen käyneet vielä laivalla syömässä lounasta – mutta luultavasti myös ihan ajatuksella, sillä Luxorin temppeli on edukseen auringon laskiessa.
Karnakin temppelin yhteydessä mainitsin jo Egyptin obeliskit, mutta palataan niihin vielä, koska yksi niistä seisoo Luxorin temppelin edustalla. Luxor temppelin edustalla obeliskeja oli aikoinaan kaksi, mutta nykyisin toinen niistä on Pariisissa Place de la Concordella. Egypti lahjoitti sen Ranskalle vuonna 1829. Matka ranskaan kesti kolme vuotta. Toinen obeliski jäi paikalleen, koska jo yhdenkin kuljettaminen oli riittävän vaikeaa ja kallista.
Luxorin temppeli rakennettiin noin vuonna 1400 ennen ajanlaskumme alkua – samoihin aikoihin kun Karnakin temppelialuettakin rakennettiin. Rakennustyöt kestivät pitkään ja Amenhotep III:n aloittamaa työtä valvoivat myöhemmin niin Tutankhamon kuin Horemheb ja lopulta Ramses II. Monet Egyptin merkittävimmistä faaraoista kruunattiin todennäköisesti Luxorin temppelissä ja monet haudattiinkin tänne.
Aukioilta pyhättöihin
Luxorin temppelin ensimmäinen isompi aukio sisäänkäynnin jälkeen on Ramesses II:n aukio. Kannattaa myös vilkaista paitsi eteenpäin myös ylöspäin, sillä aukion laidalla, korkealla, sijaitsee moskeija – temppelialue on siis edelleen toimiva uskonnollinen temppeli. Itse asiassa Luxorin temppeli on aina ollut pyhä paikka, alunperin egyptiläisille uskonnoille, myöhemmin Rooman vallan aikana kristinuskolle ja 1200-luvulta alkaen tuon Abu el-Haggag -moskeijan myötä islamilaiselle uskolle.
Ramesses II:n aukiolta pylväsrivistö vie Amenhotep III:n aukiolle. Sen takana on täälläkin pylväshalli, hypostyle-sali, vaikkakin paljon pienempi kuin Karnakin temppelissä. Hypostyle-sali on jossain vaiheessa historiaa toiminut koptilaisena kirkkonakin. Vielä syvemmällä temppelin uumenissa on useita pienempiä pyhättöjä, kuten Amenhotep III:n ”syntymähuone” ja Aleksanteri Suuren rakennuttama kappeli, jonka seinillä on freskoja faaraoksi pukeutuneesta kuninkaasta.
Viimeisen huoneen pylväiden lomassa ”paikallisoppaat” opastavat ottamaan kuvia iltataivaasta pylväitä vasten. Otamme kuvat kuitenkin itse, sillä puhelimen takaisin saaminen näiltä oppailta saattaa tulla kalliiksikin.
Lopulta hipsimme illan pimetessä tässäkin temppelissä takaisin samaa tietä kuin tulimme nähdäksemme vielä nyt jo pimeässä illalla sfinksikujan.
Sfinksikuja
Jo pimeässä illassa ehdimme lopulta kävelemään pätkän sfinksikujaa, joka aikoinaan yhdisti Luxorin ja Karnakin temppelit.
Sfinksikujan varrella on, nimensä mukaisesti, rivi sfinksejä, satoja sfinksejä! Nämä ihmiskasvoiset leijonat ovat hahmoina olleet osa Egyptin historiaa tuhansien vuosien ajan. AIkoinaan melkein kolmen kilometrin mittaisen kujan varrella on arvioitu olleen noin 1350 sfinksiä, mutta vuosisadat ovat verottaneet niitäkin ja nykyisin niitä on jäljelä enää noin 700. Nykyisin sfinksikujaa pitkin kävellä jonkin matkaa Luxorin temppeliltä – ja palata takaisin. Koko temppelien välistä matkaa ei ainakaan alkuvuonna 2023 voinut kävellä.
Sfinksikujaa ei, tietenkään, ole aikoinaan rakennettu turistien iloksi, vaan muinoin vuosittaisilla Opet-festivaaleilla eqyptiläisten jumalien, Amunin, Khonsun ja Mutin, patsaat siirrettiin Karnaksita Luxorin temppeliin sfinksikujaa pitkin juhlallisessa kulkueessa. Opet-festivaaleilla juhlistettiin vuotuisia Niilin tulvia, mutta myös uudestisyntymistä, hedelmällisyyttä ja avioliittoa. Festivaali kesti lähes kuukauden.
Enpä tiennytkään, että Karnak on noinkin suuri. Todella kiehtova kohde, jossa olisi mukava käydä. Oikeastaan koko Luxor kiinnostaa. Tuo on muuten niin, että oppaan merkitys retken onnistumisen kannalta on valta. Ja se on usein sellainen asia, johon voi olla vaikea vaikuttaa.
Kiitos Mikko! Karnak oli tosiaan meillekin vähän yllätys – huonoa etukäteisperehtymistä siis. Toisaalta kun menet valmiille matkalle, niin jotenkin oletat, että oppaat kertovat kaiken oleellisen, ilmankin, että heitä siihen pitää patistella.
Kiitos upean kattavasta postauksesta. Egyptissä en ole koskaan käynyt mutta juuri näistä maisemista ja nähtävyyksistä uneksinut. Minun Egypti huuma on alkanut jo pikkutyttönä kun meillä oli kotona upea valokuvateos, joka oli täynnä kuvia Egyptistä, sfinkseistä, temppeleistä jne. Karnak ja Luxor ovat valokuvien perusteella huikean suuria ja en tiedä olisinko mennyt ihan sekaisin tällaisessa ympäristössä missä upeaa nähtävää on näin paljon. Joskus vielä toteutan Egyptin reissun. Hieno valokuvia!
Kiitos Marjo! Gizan pyramidit ja Luxorin temppelit, siinähän ne ovat, lapsuutesi kohteet :-)
Valtavia temppeleitä ja niin paljon nähtävää. Minulle tuli temppeliähky ihan vain lukemalla tämä – jos tuon kaiken olisi survonut yhteen päivään, niin mitähän siitä oikein olisi tullut? Kaksikin päivää tuntuu aikamoiselta. Jos aikaa olisi rajattomasti, olisin varmaan halunnut yhden välipäivän temppelipäivien väliin.
Iltakuvat näyttävät tunnelmallisilta ja rakennuksista on sen verran paljon pystyssä, että niistä on iloakin. Karthago esimerkiksi on niin perusteellisesti hävitetty, ettei siellä ainakaan minusta ollut oikein mitään näkemisen arvoista.
Kiitos Daniel! Vähän tuosta päivästä tuli kyllä sellainen olo, että Luxor olisi vaatinut pitemmänkin oleskelun ja ehkä parikin vierailua esimerkiksi kummassakin näistä temppeleistä – ja oman ja viitseliään oppaan kanssa.
Jos mietitään historiallisia kohteita, Karnakin temppelialue meni omien suosikkieni joukkoon juurikin Tikalin, Copánin ja ehkä Kuninkaiden laakson lisäksi. Mekään ei nähty tuota skarabee-patsasta, vaikka pyörittiin temppelialueella monta tuntia. Luxorin temppeli taas jäi kokonaan välistä. Käytiin parina iltana sen ulkopuolella, mutta ei jaksettu temppeli- ja hautaähkyn takia enää mennä sisälle asti.
Kiitos Cilla Maria! Itse pitäisin listan kärjessä ehkä Tikalin ja Angkor Watin. Ryhmämatkassa on puolensa – tuli käytyä molemmissa temppeleissä :-)
Nämä olisi kyllä hienoa nähdä joskus ihan omin silmin. Olin niin vaikuttunut aikoinaan Angkorissa käynnistä, että oikeastaan kaiken suuruuden tajusi vasta jälkikäteen.
Huikea ja hämmentävän pitkä tuo sfinksikuja. Tällaista nähdessä ei voi edelleenkään kuin hämmästellä miten ihmeessä nämä kaikki on tuohon aikaan rakennettu.
Kiitos Sanna! Egyptin historia on kyllä jotain ihan käsittämätöntä!