Vuosi sitten uumoilin/uhkailin, että mennyt blogimme 20. vuosi olisi blogimme viimeinen.
Mutta jatkamme nyt vielä ainakin jonkin aikaa. Jutut Egyptistä ovat vielä työn alla ja niin maalis- kuin ehkä huhtikuullekin on kaukomatkasuunnitelmia, jopa uusia maita. Tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Tarinoita, jotka haluamme muistaa. Ehkä esimerkiksi Palau (yksi maaliskuun kohteistamme) ei ole kohde, josta kovin monet suomalaiset hakevat tietoa, mutta käytämme itsekin blogiamme hakukoneena, kun yritämme muistaa, missä olimme milloinkin …
Instagramissa on viime viikkoina trendannut #20yearschallenge, jossa ihmiset ovat julkaisseet kuvia itsestään 20-vuotiaana.
Meriharakka on ensisijaisesti blogi, vaikka aktiivinen Instagram-tilikin on olemassa, joten lavennanpa tätä ”haastetta” hiukan blogijutun muodossa.
Samalla tulee lisättyä hiukan tämän blogin henkilökohtaisuutta – blogithan erottuvat persoonattoman asiallisista, nykyisin vaikka tekoälyn kirjoittamista jutuista, sillä, että niiden takana on ihminen tai meidän tapauksessamme kaksi ihmistä.
Blogimme täyttää tänään 20 vuotta. Julkaisimme ensimmäisen juttumme tällä samalla alustalla 15.2.2004. Vuosien mittaan olemme jokaisena helmikuun 15. päivänä, siis jokaisena blogimme syntymäpäivänä, julkaisseet tunnollisesti blogimme historiaa kertaavan tai joskus sen tulevaisuuttakin luotaavan jutun, joten miten olisikin tänään hyppy blogin historiasta tämän blogin takana olevien ihmisten historiaan, vuoteen, jolloin olin 20-vuotias. Lasse oli tuolloin jo muutaman vuoden vanhempi, mutta mukana kuvioissa.
Syksystä 1976 syksyyn 1977
Syksyllä 1976 täyttäessäni 20 vuotta, olimme juuri muuttaneet Soukkaan. Opiskelin Otaniemessä, Teknillisessä korkeakoulussa Tuotantotalouden opintosuunnalla, joka vielä silloin kuului Koneosastoon. Ensimmäinen opintoihini liittyvä kesätyöpaikka oli Osuuspankkien Keskuspankissa, OKOssa, tallentajana. Tuolloin Suomenkin maksuliikenteessä käytettiin vielä shekkejä, jotka sitten pankissa naputeltiin keskustietokoneelle meneväksi materiaaliksi. Lukuvuoden mittaan jatkoin tallentajana osa-aikaisesti.
Opiskelun ja töiden ohella hiihtelimme kevättalvella Espoonlahden jäällä. Hiihto kuului elämäämme vielä noina vuosina myös jokatalvisen Pirkan hiihdon muodossa – ei niin, että olisimme itse hiihtäneet tuota 90 kilometrin matkaa, mutta isäni hiihti sen edelleen vuosittain ja olimme mukana, me ja veljeni Eero, huoltojoukoissa, eli tarjosimme ladun varressa mehua ja vaikka appelsiiniviipaleita useammassa paikassa Niinisalon ja Tampereen välillä.
Kesällä matkailimme kotimaassa, tuonakin kesänä, kohteena radioamatöörien leiri. Lasse oli noina vuosina aktiivinen tuonkin harrastuksen saralla. Yhden roadtripin teimme saaristoon, mm. Houtskäriin, tuolloin vielä autolla ja losseilla, ei vielä purjeveneellä. Ulkomaan matkailun sijaan muun osan kesälomasta vietimme isäni seurassa kesähuvilalla Paraisilla. Matkavalokuvauksen sijaan kuvaamisen lajina oli usein luontokuvaus.
Kesäloma ei kuitenkaan ollut kovin pitkä, sillä opiskelijana olin pääosan kesää kesätöissä. Toisen opiskeluvuoden jälkeen etenin tallentajasta operaattoriksi. Ainakin vielä tuolloin kolmivuorotyöhön piti työnantajan hakea naisille joku erityinen lupa, mutta onneksi suostuivat OKOssa sen hakemaan, sillä työ oli juuri sellaista, kun tietojenkäsittelyopin opiskelijalle opintojen tuossa vaiheessa suositeltiin. Kolmantena vuotena OKO vaihtui jo HYKSiin ja tehtävät operoinnista systeeminsuunnitteluun. Neljättä kesätyökesää ei enää tullutkaan, sillä silloin tein jo diplomityötäni.
Ai niin, menimmehän me naimisiinkin ollessani 20-vuotias!
P.S. Äskettäin käytyjen presidentinvaalien tiimoilta suosittelen aikaisemmista blogimme syntymäpäiväjutuista erityisesti tätä:
P.S.2. Blogimme historian kertasimme viimeksi tässä jutussa:
Blogijuttujamme miltä tahansa kuukaudelta voi myös tarkastella etusivun sivupalkissa olevasta ARKISTOT -kohdasta.
Mainitsemastasi Palausta onkin kiinnostavaa päästä lukemaan. Itselläni ei olekaan varmaan lainkaakn kuvia 20-vuotiaana, mutta ihan hauska haaste. Tuon ikäisenä opiskelin Turussa, ja juuri 20-vuotiaana olin kesän töissä Englannissa. Oli mielenkiintoinen vuosi.
Kiitos Mikko! Sen verran lähipiirissäni on kait kautta aikojen ollut valokuvausharrastusta, että jonkin verran kuvia löytyy myös useimmilta vuosilta myös aikaan ennen kännyköitä :-)
Palataan aiheeseen Palau kunhan sinne pääsemme!
Isot onnittelut! Mielelläni olisin ollut juhlistamassa oikein livenä, mutta käy se näinkin! Onnittelut 20-vuotiaaalle Meriharakalle!!!
Kiitos Rami! Olisit upeasti solahtanut matkabloggaaja-, maailmanmatkaajat- ja ystävämme -porukkaan. Mutta joskus toiste taas, jossain toisessa tilaisuudessa.
Paljon onnea Meriharakoille! 20 vuotta on upea suoritus ja tästä sitten vaan eteenpäin uusien matkojen ja seikkailujen kera. Kiitos kutsusta 20v. juhliinne ja mielelläni olisin osallistunut ellei olisi samaan iltaan kuin tärkeät syntymäpäivät. Viettäkää ikimuistoiset juhlat!
Kiitos Marjo! Olisi toki ollut hienoa nähdä Sinutkin paikalla – mutta joku toinen kerta sitten, jossain toisessa tilaisuudessa.
Oikein paljon onnea 20-vuotiaalle!
Minulla ei ole tuosta kuvailemastasi ajanjaksosta mitään muistikuvia, mutta se on silti minulle aikamoisen tärkeä ajanjakso. Synnyin nimittäin kesäkuussa 1977 Mehiläisen sairaalassa Hesperiankadulla. Ennen sitä olin ehtinyt jo aloittaa matkustelun, kuulemma, käymällä Mallorcalla, äidin vatsassa. Mallorcalle en ole vielä ”palannut”, täytyy varmaan joskus mennä.
Toivoisin, että blogi jatkuu, ja toistan vuoden takaisen ehdotukseni: erikoisemmat ja harvinaisemmat matkakohteet, kuten juuri tuo Palau olisivat hyvinkin blogikirjoituksen arvoisia, mutta ehkä tutummat (lähi?)matkat voisi jättää välistä, jos ei ole kirjoitustuulella – ellei sitten löydy tutustakin kohteesta jotain sellaista uutta ja erikoista, josta haluaa kertoa meille muillekin.
Tallentaja. Mikä ihana ammattinimike! Vähän kuin konekirjoittaja. Shekkivihot muistan kyllä hyvinkin. ”Maksakaa tästä shekistä kenelle” ja siihen vanhemmat taisivat kirjoittaa ”minä itse”, jolloin sen shekin saattoi lunastaa kuka tahansa. Ja jos ostokset maksoivat vaikkapa 28,75 mk, niin oli ystävällisempää kirjoittaa shekki 30 markalle ja ottaa muutama kolikko vaihtorahaa, niin päiväkassan laskijalla oli helpompaa sitten, kun valintamyymälä klo 18 sulki ovensa.
Kiitos Daniel! Synnyit siis samana vuonna kuin vanhin kummipoikamme :-) Tutummat lähimatkat ovatkin viime aikoina jääneet vähemmälle, ei vaan blogissa vaan oikeastikin – nämä talvikuukaudet eivät ole oikein houkutelleet ei kotimaahan eikä lähimpiin Euroopankaan kohteisiin. Ehkä sitten joskus keväämmällä …
Suuren suuret onnittelut 20-vuotiaalle! ? Ja pahoittelut vielä, etten päässyt paikan päälle juhlimaan. Olin kuitenkin hengessä mukana :)
Näitä muistelmia olisi kiva lukea enemmänkin! Ja mahtavaa, että teillä on noinkin vanhoja kuvia vielä tallessa :) Tästä sainkin inspiraation tilata taas kuvia, jotta säilyisivät (toivottavasti) pidempään kuin kameran tai puhelimen muistikortilla.
Kiitos Eveliina! Erityisesti Sinun osaltasi oli kurjaa, ettei juttu onnistunutkaan, sillä muistathan kommenttisi vuoden takaa, kun kirjoitin siitä, että blogimme täyttää 19 vuotta:
”Pst. Kai järjestätte 20-vuotissynttärijuhlat uskollisille lukijoille ja kanssabloggaajille? :) ”- siitä se idea lähti itämään, eli saamme oikeastaan kiittää Sinua näistä juhlista!
Ihania kuvia. Näistä näkee ihanasti elämänkulun ja miten ”persoona” on valmis jo hyvin nuorena. Muoti muuttuu ja elämä näkyy ihossa, mutta olennaisin ei muutu (toki vahvistuu elämänkokemusten myötä)
Kiitos Mari! Tuo aikaväli tuonne 70-luvun lopulle taitaa muodin osalta olla sellainen, että tuon aikainen muotikin on taas muotia -:)
Onnea 20-vuotiaalle! Kiva haaste tarttua!
Kiitos Sari! Tuo 20 vuotta oli sen verran paljon esillä blogimme täyttäessä 20 vuotta, että se tuntui hyvältä idealta myös oikean elämän osalta :-)
Aivan ihana postaus! Olen aina rakastanut vanhoja valokuvia ja kertomuksia ihmisten menneisyydestä. Etenkin blogimaailmassa henkilökohtaiset tarinat tuovat kaivattua lisämaustetta perinteisten matkakertomusten rinnalle.
Itse elin 20-vuotiaana melko railakasta nuoruutta ja vasta mietin, mille alalle suuntautuisin. Olin jo käynyt liiketalouden linjan, mutta haikailin silti opiskelemaan tietojenkäsittelyä – minne sitten muutama vuosi myöhemmin päädyinkin. 20-vuotistaival on omassa elämässäkin ajankohtainen tänä vuonna, sillä joulukuussa tulee 20 vuotta siitä, kun olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä. Puolet elämästäni.
Mutta onnea vielä kerran teille! Olisi ollut kiva päästä paikan päälle. Toivon myös, että blogi jatkuu mahdollisimman pitkään.
Kiitos Cilla Maria! Näinhän se on, matkailusivusto, jonka takana ei ole ”ketään” ei ainakaan minua innosta tai vakuuta, eli vaikkei nyt koko elämäänsä nettiin tai someen jakaisikaan, niin jotain on hyvä kertoa myös itsestään. 70-luvulla opintopolut (ja sen jälkeiset urapolut) taisivat vielä keskimäärin olla suoraviivaisempia kuin nykyisin – vaikkapa sisarentyttärieni opiskelua – työtä – opiskelua ja työtä elämänvaiheita seuraten.
Suuret onnittelut 20-vuotiaalle! Tämä oli ”nostalgiakuvineen” hauska postaus. Oma blogini täyttää tänä vuonna 10 vuotta, mutta vastaavaa postausta en varmasti pystyisi tekemään, sillä minulla ei todennäköisesti ole yhtään kuvaa itsestäni 10-vuotiaana. Ei niitä montaa ole parikymppisenäkään otettu, mutta siihen ikään onkin blogillani vielä matkaa.
Toivon, että Meriharakka-blogi pysyy ainakin verkossa vielä pitkään mm. maabongareiden ilona, vaikka sivusto ei kovin aktiivisesti enää 20 vuoden jälkeen päivittyisikään.
Kiitos Jenni! Jos Sinusta ei ole kuvia 10-vuotiaana, niin kohta kait kaikista nuoremmista sukupolvista on joka ikävuodelta satoja kuvia. Ellei sitten käy niin, että kaikki Instassa tai TikTokissa tai jossain muussa mediassa julkaistut kännykällä otetut kuvat ovat sitten jo muutaman vuoden päästä julkaisusta hävinneet niin puhelimesta kuin viimeistään parin vuosikymmenen päästä myös erilaisilta julkaisualustoilta niiden korvauduttua uusilla.
Lämpimät onnittelut 20 vuotiaalle blogille! Kertakaikkisen kunnioitettava ikä matkablogille. Tässä mietiskelin, että noin puolet tuosta ajasta olen seuraillut blogianne, sillä itse löysin matkablogit kymmenisen vuotta sitten ja roikkunut mukana blogimaailmassa välillä enemmän, välillä vähemmän.
Ja ihana että olette päättäneet vielä jatkaa! Mukavia tulevia matkoja teille!
Kiitos Virpi! Ihanaa, jos olet ollut matkassamme jo noinkin pitkään!
Onnittelut 20-vuotiaalle ja kiitos kivasta juhlasta Helsingissä. Hauskoja kuvia aikojen takaa, kovin paljon eivät ole haalistuneet ajan saatossa. Itsestäni ei niitä kuvia oikeastaan taida olla parikymppisenä koska kameraa en omistanut ja vanhempien luota olin juuri lähdössä armeijaan vuodeksi ja sitten muutinkin omaan vuokra-asuntoon.
Kiitos Jani! Myös siitä, että osallistuit juhlimme! Juurikin Jennille tuossa vastasin hänen kommenttiinsa, että meidän sukupolvella kuvia menneiltä vuosikymmeniltä välttämättä ole, koska niitä ei ole otettu. Nuorempien sukupolvien osalta kuvia on todennäköisesti otettu, runsaasti, mutta säilyvätkö ne sitten vuosien päähän onkin sitten toinen juttu.
Paljon onnea, 20 vuotta matkablogia on huikea saavutus! Ja kiva kuulla että päätitte vielä jatkaa, tarinoita uusista ja harvemmin vierailluista kohteista lukee mielellään! Mahtava yhteensattuma myös tuo 20-haaste, kivoja kuvia teiltä löytyy vuosikymmenten takaa. Itsekin opiskelin 20-vuotiaana tuotantotaloutta, ja vietin jokseenkin railakasta teekkarielämää. Tuon vierellä maailmaa matkaavan puolisonkin olin jo tavannut, ja yhteinen reissu alkoi kun olin 21-vuotias, eli pian 20 vuotta sitten.
Kiitos Anne! ”Railakasta teekkarielämää” :-) – itselläni tuo osio jäi vähän vähemmälle kun panostin nopeahkoon valmistumiseen, mutta eipä sillä enää taida olla merkitystä, kummallakaan :-)
Onnea ja kiitos vielä tätäkin kautta! <3
Ihanan nostalgisia muistoja ja kuvia. Suomen blogikenttä menettää kyllä paljon, jos lopetatte blogin päivittämisen.
Odotan myös Palaun reissusta juttuja, sinne pitäisi päästä lähtemään. Tosin tämä vuosi on jo kovin buukattu, mutta ehkä ensi vuonna tai seuraavana.
Kiitos Heidi! Oli mukava tavata juhlissamme!
Onnea vielä upeasta 20-vuoden saavutuksesta! :) Mielenkiintoista tosiaan lukea ihmisistä blogin takana ja mitä elämään on parikymppisenä kuulunut. Edelleen blogin aiheet ovat pysyneet kiinnostavina, ja esimerkiksi tuo Palaun matka kiehtoo itseäni! Tyynenmeren saarille olisi toiveissa jossain vaiheessa palata tutkimaan lisää.
Kiitos Sarianne! Tyynenmeren saarten osalta toivomme, että käynti Palaulla nyt onnistuu, mutta täysimittaiselle Tyynen meren kierrokselle tuskin koskaan lähdemme.
Hienoja muistoja ja nostalgisia kuvia. Aikamoisia harppauksia ehti teknologiarintamalla tapahtua teidänkin työvuosien aikana.
Elisan puhelinmuseossa pääsee myös muuten tekemään aika hauskan nostalgiamatkan jopa yli sadan vuoden päähän ja sieltä löytyy edelleen toiminnassa oleva puhelinkeskus.
Kiitos! Jep, reikäkorteista iPhoneen ja korttelinkokoisista puhelinkeskuksista nykyisiin.