Egyptin matkamme alkoi Kairosta, yhdestä maailman suurimmista kaupungeista. Pari vuotta sitten Dhakassa, Bangladeshissa, käydessämme innostuin listaamaan näitä nykymaailman suurkaupunkeja ja silloin Kairo oli sijalla 6. Kairoa suuremmissa kaupungeissa olimme sinne saapuessamme käyneet vain Delhissä ja Mexico Cityssä. Runsaalla 20 miljoonalla asukkaallaan Kairo ja Dhaka ovat suunnilleen yhtä suuria, mutta Kairo vaikutti Dhakaan verrattuna yllättävän toimivalta, järjestäytyneeltä. Joku tosin tätä havaintoani kommentoi, että saattaa olla, että näin onkin, kaupungin keskustassa. Asuimme ihan Tahrir-aukion laidalla, eli todellakin kaupungin keskustassa. Mutta kiersimme kyllä kaupungin nähtävyyksiä ja kävimme Gizan pyramideilla ja liikenne soljui kyllä parin päivän kokemuksella huomattavasti paremmin kuin Dhakassa.
Kairon suuruus on kuitenkin saanut egyptiläiset ideoimaan uutta pääkaupunkia. Uusi kaupunki, työnimeltään Wedian, on nousemassa aavikolle n. 45 kilometriä Kairosta. Tosin jotkut arvelevat, että siinä vaiheessa kuin se on valmis pääkaupungiksi, niin Kairo on jo kasvanut kiinni siihen.
Kaupunkikierroksemme Kairossa oli 15 of the Best Things to Do in Cairo -tyyppisiin listoihin nähden hyvinkin kattava ajatellen, että vietimme kaupungissa vain pari päivää.
Tutustuimme aikoinaan kolmen uskonnon kaupunkiin, vaikka nyttemmin yksi uskonnoista, juutalaisuus, onkin jo poistunut Kairosta. Katsoimme kaupunkia näköalapaikalta. Kiertelimme Khan el-Khalilin basaarissa. Kävimme egyptiläisessä museossa Tahrir-aukion laidalla. Näimme Gizan pyramideilla käydessämme uuden museon, The Grand Egyptian Museum, jonka avautumista taidetaan erilaisista ennusteista huolimatta odottaa vielä tämäkin vuosi. Muutama museo jäi kokematta ja felukka-purjehdukselle Niilillä emme lopulta sittenkään päässeet. Purjehdus oli kyllä Albatrosin matkaohjelmassa, mutta siinä vaiheessa kuin päättivät vaihtaa purjealuksen moottoriveneeseen me päätimme tyytyä seuraamaan purjealuksia risteilyaluksemme kannelta Assuanissa.
Kolmen uskonnon kaupunki
Egypti on muslimimaa, muttei ihan tiukimmasta päästä. Esimerkiksi moskeijoissa ei vaadittu naisiltakaan pään peittämistä tai housujen naamioimista hameeksi jollain huivilla. Luultavasti kuitenkin mitä kauemmas maaseudulle ja turistien suosimista kohteista siirrytään, sitä oudommaksi kovin vähäpukeinen turisti itsensä tuntisi, vaikkei kukaan ihan erityisesti tietyntyyppistä pukeutumista vaatisikaan. Seniori-ikäisinä ja aurinkoa välttelevinä pukeutumisemme tapaa kyllä kelvata lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen oli ohjeita tai ei. Tai no, Luxorissa kävimme yhtenä iltana syömässä fine dining -ravintolassa, silloin piti kyllä jo vähän miettiä, että mitkä matkavaatteistamme täyttäisivät tuon ravintolan vaatimukset, mutta siitäkin selvittiin.
Egyptiläisistä 90 prosenttia on muslimeja, ja suurin osa heistä on sunneja. Kristittyjä on noin kymmenen prosenttia, ja heistä suurin osa kopteja. Juutalaisia maassa ei enää ole, mutta kävimme silti Kairossa myös vanhassa synagoogassa. Mutta aloitetaan moskeijasta.
Mohammed Alin moskeija
Linnoitus, näköalapaikka ja moskeija on erityisen turistiystävällinen yhdistelmä – kolme kohdetta kerralla.
Mohammed Ali -moskeijaa kutsutaan myös alabasterimoskeijaksi sen sisä- ja ulkoseinät peittävän kiiltävän marmorin vuoksi. Sisällä moskeijassa on myös Muhammad Ali Pashan hauta 1800-luvulta.
Gawharan terassi tarjoaa hyvät näkymät isoon osaan Kairoa. Myös jo matkalla moskeijalle tien varrella näkemäämme kuolleiden kaupunkiin. Kuolleiden kaupunki on alunperin ollut hautausmaa, mutta koska suurkaupungissa on pulaa asunnoista ja monet hautamuistomerkeistä ovat pieniä tai isompia ”taloja”, niin nykyisin tässäkin kaupungissa, slummissa, asuu ihmisiä.
Terassi ja moskeija ovat molemmat osa Salad El Dinin (tai Saladinin) linnoitusta. Linnoitus rakennettiin aikoinaan, joskus 1100-luvun lopulla, ristiretkeläisten hyökkäyksiä vastaan.
Täällä on myös kellotorni, jonka ranskalaiset lahjoittivat egyptiläisille vastalahjana egyptiläisten heille lahjoittamasta obeliskista. Egyptiläinen oppaamme irvaili, että kello ei enää toimi, mutta obeliski Place de la Concordella ”toimii” edelleen :-)
Riippuva kirkko
Koptilaisen Kairon tunnetuin nähtävyys on riippuva kirkko. Kirkko on saanut nimensä siitä, että se on rakennettu vanhan linnoituksen rauniolle, eli kirkolla ei ole omia perustuksia. Kirkon virallinen nimi on Saint Virgin Mary’s Coptic Orthodox Church, eli kyseessä on koptilainen kirkko. Kirkko on yksi Egyptin vanhimmista kirkoista ja se on ollut koptilaisen kristinuskon keskus vuosisatojen ajan. Alunperin kirkko on rakennettu 3. tai 4. vuosisadalla. Kirkon arkkitehtuuri on tyypillistä koptilaista tyyliä.
Kirkon läheisyydessä on myös koptilainen museo, mutta siellä emme käyneet.
Koptilaiseen Kairoon kuuluu myös tarina siitä miten Josef ja Maria lähtivät Jeesus-lapsen kanssa pakomatkalle Palestiinasta kuningas Herodeksen määrättyä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat Betlehemissä tapettavaksi. Perheen reitti Egyptissä on dokumentoitu sellaisella tarkkuudella, että se voidaan piirtää kartalle ja sitä esitelläänkin mielellään. Kävimme myös luolakirkossa, jonka kellarissa perhe kuulemma Kairossa oleillessaan asui muutaman kuukauden – sen aikainen Airbnb-asunto siis tämä!
Synagooga
Israelin valtion syntymisen myötä juutalaiset poistuivat Egyptistä – Israeliin tietysti.
Yksi Kairon vanhan kaupungin synagoogista, Ben Ezran synagooga, on kuitenkin rakennuksena säilynyt. Ben Ezra on paitsi yksi Egyptin myös yksi koko Lähi-idän vanhimmista synagoogista. Sitä pidetään perinteisesti paikkana, jossa Mooses-vauva löydettiin korista Niilistä – legendaa tai ei, mutta Egyptin juutalaiset pitivät paikkaa pyhänä.
Synagoogasta löydettiin myös vuonna 1896 laaja kokoelma heprealaisia dokumentteja ja kirjoituksia, jotka tunnetaan nimellä Kairo Geniza. Tämä löytö sisälsi tuhansia asiakirjoja, jotka ulottuvat useiden vuosisatojen ajalta ja antavat arvokasta tietoa juutalaisten elämästä ja historiasta Kairon alueella.
Khan el-Khalilin basaari
Myös Kairon basaarin kohdalla olin Istanbulin tai useammankin Marokon kaupungin kokemuksella odottanut sekavampaa ja sokkeloisempaa kokemusta kuin mitä Khan el-Khalil lopulta oli. Muutamalla oppaan vinkillä sinne saattoi hyvinkin lähteä retkelle ilman, että tarvitsi kantaa huolta eksymisestä – kunhan piti suunnista ja käännösten määrästä vähän lukua.
Tarjolla on basaarin tapaan kaikkea mausteista ja tuoksuista kankaisiin, vaatteisiin, antiikkiin ja koruihin – matkamuistoja toki unohtamatta.
Tyrkytyskään ei ollut kovin pahaa. Kauppiaat toki pyysivät peremmälle puoteihinsa, mutta matkaa sai vapaasti jatkaa ilman sen kummempaa ahdistelua. Toki kannattaa muistaa olla kovin paljoa kiinnittymättä yhteenkään vaikka mielenkiintoiseen esineeseen ja etenkään olla lähtemättä tinkimiskeskusteluun ellei tavoitteena ole oikeasti ostaa mitään. Tehty tarjous, alhainenkin, on kuitenkin ostosignaali ja hinta voi hyvinkin pudota älyttömänkin alas eikä siinä tilanteessa oikein enää saa poistua tilanteesta.
Basaarissa ja sen liepeillä on myös pieniä kahviloita, baareja ja ravintoloita ja mekin vahvistimme itseämme ennen basaarikierrosta syömällä paikallisen lounaan basaarialueella.
Egyptiläinen museo
Uutta egyptiläistä museota odotellessa monet ”tyytyvät” vierailuun nykyisessä söpön (?) vaaleanpunaisessa egyptiläisessä museossa. Monet, sillä vaikkakaan turisteja tammikuussa 2024 Egyptissä ei ollut noin keskimäärin pahoiksi ruuhkiksi asti, niin museossa riitti kyllä väkeä. Jossain määrin ruuhkaisuuden tuntua ehkä lisäsi se, että monet – kuten mekin – liikkuivat ryhmissä, yrittäen seurata oppaan selostusta, vaikkakin korvanapeista, mutta kuitenkin aina kuvatun kohteen ympärille ryhmittyen.
Aikamme jaksoimme tätä ja toki oppaamme auttoi meitä huomaamaan useammankin museon keskeisistä tai vaan kivoista esineistä, mutta lopuksi, kun ”jäljellä” oli lähinnä muumioita ja Tutankhamonin aarre, niin uskoimme jo selvittävämme loput omin nokkinemmekin. Ei mennyt ihan putkeen, eläinten mielenkiintoisilta vaikuttavia muumioita jouduimme hetken etsiskelemään ja kysymään museovahdeiltakin reittiohjeita.
Heti aulassa pysähdyimme pitkään Rosetta Stonen kopion äärelle (alkuperäisen britit veivät British Museumiin Lontooseen, joskin nyttemmin egyptiläiset haluaisivat sen takaisin).
Ilman tätä vuonna 1799 löytynyttä kiveä hieroglyfejä ei olisi ehkä koskaan pystytty tulkitsemaan. Kivessä on sama teksti hieroglyfeillä, Egyptin muinaisella demotisella kielellä ja kreikaksi. Erityisesti kreikan kielestä oli apua hieroglyfeillä kirjoitetun tekstin ymmärtämiseen.
Alakerran saleista tässä muutama mielestäni mielenkiintoinen poiminta kuvina:
Tutankhamonin aarteet
Yläkerran tärkein kokoelma on Tutankhamonin hautakammion aarteet kuten kuninkaan kultainen hautasarkofagi ja hauta-arkun monet kulta- ja jalokivikoristeet. Esineistö on säilynyt hyvin ja kertovat omaa tarinaansa faaraoiden ajan kulttuurista. Toisin kuin muualla egyptiläisessä museossa Tutankhamonin aarteita esittelevässä osassa valokuvaaminen oli kielletty – ja kieltoa jopa vartioitiin tarkasti.
Yläkerrassa on myös muita sarkofageja, kokonaisina sarjoinakin, sillä sarkofageja oli usein monta sisäkkäin samaan tyyliin kuin venäläisissä maatuskanukeista. Sisäkkäisistä sarkofageista sisimmäinen saattoi tosiaan olla kultainen, muillakin kuin Tutankhamonilla.
Sarkofagit ovat vielä jäljellä, mutta monet muumiot, tarkkaan ottaen 22 muumiota, siirtyivät huhtikuussa 2021 järjestetyssä muumioparaatissa silloin uuteen The National Museum of Egyptian Civilization -museoon. Ramses II:n, Hatshepsutin, Seti I:n ja Thutmose III:n muumiot kuljetettiin erityisesti tätä muuttoa varten valmistetuissa kultaisissa vaunuissa pitkin Niilin rantaa uuteen kansallismuseoon. Ehkä tapahtumassa oli jotain samaa kuin Oslossa Munchin suurimpien taulujen muutossa uuteen Munch-museoon. Tutankhamonin muumio sen sijaan on edelleen Tutankhamonin hautakammiossa Luxorissa.
Mutta muutama krokotiilin, apinan ja monen muun eläimen muumio on edelleen ihailtavissa (?) egyptiläisessä museossa. Tässä vaiheessa emme olleet vielä vierailleet Kom Ombossa, jonka krokotiilimuumiokokoelma on vertaansa vailla!
P.S. Egyptin loisto Helsingissä
Jo kolme vuotta sitten otimme vauhtia Egyptin matkaamme Amos Andersonin Egypti-näyttelystä. Ehkä Sinäkin kävit siellä?
En ole Kairossa käynyt, mutta silti yllätyin, että Kairoa voi kutsua edes verrattaen järjestäytyneeksi – olkoonkin, että ollaan keskustassa. Jotenkin se on minun mielikuvissani yksi maailman kaoottisimmista kaupungeista. Enpä ollut tajunnut, että Kairo on ”kolmen uskonnon kaupunki”. Hienoja ovat nuo kaikki kolme esiteltyä uskonnollista rakennusta.
Kiitos Mikko! Tuo ”järjestäytynyt” on tietysti suhteellista – meillä vertailukohtana Dhakan liikenteen täydellinen tukkeutuminen useampaan otteeseen vs. melko sujuva eteneminen Kairon alueella. Tuo koptilainen Kairo on ainakin tutustumisen arvoinen tuolla suunnalla – islamilaisuus arabimaassa sen sijaan ei tietysti ole kovin merkillistä. Mutta moskeijan yhteydessä on tosiaan myös hyvä näköalaterassi.
Kattava kattaus Kairoa noinkin lyhyessä ajassa. Koptilaisesta Kairosta pidin erityisesti, ja tuosta luolakirkosta, oli siihen liittyvä tarina nyt sitten kirjaimellisesti totta tahi ei. Kuljin sinne metrolla, kuten myös islamilaiseen Kairoon, ja se metro oli kyllä jo sinällään kokemus. Mutta tuntui se liikenne pinnallakin tosiaan aika sujuvasti kulkevan, sujuvammin kuin olisin odottanut.
Se olisikin ollut yllätys, jos tuollainen vanha kellotorni Afrikassa vielä toimisi. Yllätyn joka kerta, kun näen Afrikassa toimivan suihkulähteenkin, mitä tapahtuu tietysti aika harvoin. Kuivina ne tapaavat olla.
Tutankhamonin kuolinnaamio löytyy nykyään myös minulta kotoa. Olihan se mitä tyypillisin matkamuisto Kairosta :)
Kiitos Daniel! Joo, tarinoitahan matkailussa (ja siis oppailla) riittää :-) Tavallaan monet vaikka Egyptiläisen museon museokaupan esineistä olivat kyllä kauniita, mutta kun olemme lähes kokonaan pysyneet jo vuosikymmeniä vain jääkaappimagneetti -linjalla, niin mikä tahansa yksittäinen esine Egyptistä olisi ollut meillä vähän hukassa ilman yhtään kaveria. Jotain lintua ”pakollisessa” alabasterikauppavierailussa hetken katsoin, sillä lintujen kohdalla olemme tehneet joitakin poikkeuksia, mutta ei se sitten yltänyt teoksena siihen luokkaan, että olisimme hyväksyneet sen kotiimme.
Linkkasin tämän jutun omaan äsken julkaistuun Kairo-postaukseeni, koska tässä tuli hyvää täydennystä! Me ei käyty esim. koptilaisessa Kairossa ollenkaan, vaan keskityttiin islamilaiseen puoleen.
https://cillamariatravel.fi/kiertomatka-islamilaisessa-kairossa/
Kiitos Cilla Maria! Pitääkin katsoa jossain vaiheessa omat Egypti-juttumme vs. Egypti-juttusi ja linkata myös takaisin päin.
Eipäole tullut käytyä Helsingin Egypti-näyttelyssä. Mutta Kairo kuume alkaa tässä kovin kasvamaan. Ja sitä myötä myös Niilin risteily, johon kärpänen puraisi jo Agahta Christien elokuvasta Kuolema Niilillä!
Kiitos Sari! Kuolema Niilillä -elokuvan mekin katsoimme ennen reissuamme, mutta siinä paljon esillä ollut Abu Simbelin temppeli puuttui tämän Egyptin matkamme kohteista – se kun sijaitsee Assuanin padon toisella puolella, niin nuo ”perusristeilyt” eivät sitä kata, mutta toki sinne pääsee, vaikka lentäen Assuanista.
Kappas, Egyptissäkin edelleen suunnitteilla siirtää pääkaupunkia. Toisin kuin monissa muissa vastaavan operaation tehneissä maissa, Egyptissä mahdollinen uusi sijainti ei tietenkään voi sijaita keskellä maata – sattuneesta syystä. :-)
Tuo on mielenkiintoista, että maassa on edelleen noinkin iso kristitty populaatio. Muistelen, että nykyinen presidentti on ottanut heidät ikään kuin siipiensä suojaan, suojaan vainolta. No, hyvä kun kirkot ja synagogat ovat säästyneet.
Kai se pitäisi ottaa tavoitteeksi vihdoin pysähtyäkin Kairossa. Saattaisi kuulua yleissivistykseen käydä siellä (tapaamassa Tutankhamonia).
Kiitos Anssi! Oppaamme mainitsivat tuosta pääkaupungin siirto-operaatiosta ja Wikipediakin sen ”vahvisti”. Hilpeää kuitenkin Wikipedian arvailu siitä, että kun se joskus valmistuu, niin Kairo on jo kasvanut kiinni siihen. Kyllä tuolla Kairossa ja sen liepeillä ihan mielenkiintoisia kohteita riittää, eli suosittelen!
Mielenkiintoinen postaus, Egypti on todella kiinnostava kohde ja erityisesti sen historia ja nuo museot kiinnostaa itseäni kovasti. :) Hyviä kuvia ja mielekästä luettavaa, kiitos kattavasta artikkelista!
Kiitos! Egypti on tosiaan, kuten itsekin mainoksissaan joskus taitavat käyttää, maa, jonka ei matkailun tiimoilta maabrändiä tarvitse rakentaa – onhan se ollut matkakohteena suosittu jo 1800-luvulta alkaen.