Jokin Facebookin matkailuryhmä toi eteeni The Telegraphin otsikon 10 great destinations lost to modern travellers. Jutun lukemiseksi piti jopa suostua luomaan tili The Telegraph -lehden verkkopalveluun – onneksi tarjolla oli sentään ilmainen koekuukausi.
Edit 2.6.2024: bloggaajakolleega oli löytänyt juttuun myös linkin, joka ei vaadi rekisteröitymistä, eli tässä, ole hyvä!
Hetken mietin, maabongarina, että miten niin menetettyjä kohteita, sillä loppujen lopuksihan, vähintään odottamalla hetken, tai vuoden tai kaksi, lähes kaikkiin paikkoihin maailmalla voi mennä. Juuri eilen yksi maailmanmatkaaja-ystäväni kertoi Instagram-stooreissaan olevansa Afganistanissa. Edellisellä viikolla turisteja oli tapettu Bamyanissa, siis Afganistanissa. Ehdottomia esteitä kaikkia maailman maita tavoitteleville ovat lähinnä olleet maiden rajojen täydelliset sulut esimerkiksi koronavuosina. Loppusuoralla olleet ihmiset odottivat Turkmenistanin ja Pohjois-Korean avautumista turisteille. Jälkimmäistä taidetaan odottaa edelleen.
Mutta, mennään tähän 10 menetetyn kohteen listaan – oletan, ettet hetimmiten vaivautunut luomaan tiliä alkuperäisen jutun lukemiseksi. Kohteet ovat samassa järjestyksessä kuin lehden jutussa. Suosittelen kuitenkin The Telegraphinkin jutun lukemista, jos aihe yhtään enemmän kiinnostaa, sillä tämä juttu ei ole sen suora käännös vaan pikemminkin pohdintaa listan kohteista omasta näkökulmastani ja ystävien kokemusten kautta.
Palmyra, Syria
Palmyra, tuo tärkeä antiikin ajan kaupunki, on tietysti ollut raunioina jo vuosisatoja, mutta viimeksi kuluneen vuosikymmenen mittaan se on muuttunut entistä enemmän raunioksi. Islamilainen valtio räjäytti mm. Baalin temppelin, joka oli alueen parhaiten säilynyt rakennus, vuonna 2015 – vain sisäänkäynnin kaari säilyi.
Aikoinaan alueella vieraili vuosittain noin 150 000 turistia, mutta nyt vain murto-osa siitä.
Alla viestipalvelu X:stä poimittu yhden kävijän kuva Palmyrasta muutama vuosi ISIS-joukkojen “urotyön” jälkeen – tuhottu temppeli on enää nähtävissä vain postikortin kuvissa:
Temple of Baal, Palmyra. Before and after the barbarians ISIS destroyed it pic.twitter.com/viW6PHZ85o
— Levison Wood (@Levisonwood) January 14, 2018
Independent -lehden kuvareportaasi sisältää myös monta hienoa ennen/jälkeen kuvaa Palmyrasta.
Syyrian tilanteesta huolimatta, etenkin kun tilanne on kuitenkin viime vuosina vuosi vuodelta ollut jo taas menossa parempaan suuntaan, olen pitänyt maata listallamme. Jos vaikka tilanne muuten Lähi-idässä vielä vaikka rauhoittuisi, niin voisin harkita matkaa sinne, kuitenkin mieluiten ryhmässä. Ainakin Lupine Travelilla kuin myös Young Pioneersillä olisi tarjolla matkoja tuolle suunnalle. Yksi maailmanmatkaaja-ystävistämme kävikin juuri Syyriassa, juurikin Young Pioneersin ryhmän kanssa.
Isfahan, Iran
Seuraan vielä matkatoiveissani olevien kohteiden matkustustiedotteita selvästikin tarkemmin kuin sellaisten kohteiden, joissa olemme jo käyneet. The Telegraph-lehden artikkeli sisällyttää Isfahanin tälle listalle menetettyjä kohteita, sillä Lähi-idän nykyisen tilanteen takia matkustustiedotteet, niin Britanniassa kuin Suomessakin, on päivitetty muotoon “Vältä kaikkea matkustamista”. Syksullä 2015 ei näin ollut ja sitä ennen sen jälkeenkin monet suomalaiset ovat tutustuneet Iraniin, myös Isfahanin kaupunkiin, joka kieltämättä olikin ehkä Iranissa vierailemistamme kohteista kaunein.
Pari vuotta Iranissa käyntimme jälkeen halusimme vierailla taas kerran Yhdysvalloissa, suuntana tuolloin Alaska ja Havaiji. Matka Iraniin tarkoitti, että emme enää olleet ESTA-kelpoisia Yhdysvaltoihin, mutta onneksi tuolloin, keväällä 2017, jonotusajat viisumihaastatteluihin Helsingissä olivat lyhyitä ja saimme 10 vuoden viisumin vaivatta.
Timbuktu, Mali
Sadunhohtoinen Timbuktu, jonka nimen kaikki tuntevat, mutta yhä harvempi, jos kukaan, tässä kaupungissa Malissa käynyt.
Timbuktussa oli yliopisto jo 1100-luvulla. Saharan kamelikaravaanireittien ja Niger-joen risteyskohdassa oleva kaupunki vaurastu kaupalla. Aavikolta louhittua suolaa ja Lähi-idän kauppatavaraa vaihdettiin eteläisestä Afrikasta tuotuun kultaan. Eurooppalaisia ei kaupungissa kaivattu, mutta vielä 1800-luvulla kaupunki kiinnosti eurooppalaisia siinä määrin, että matkasta sinne maksettiin muhkea palkkio – jos siis onnistui palaamaan sieltä ja pystyi kertomaan minkälaista kaupungissa oikeasti on. Ranskalainen tutkimusmatkailija René Caillié oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saavutti myyttisen Timbuktun kaupungin, palasi matkaltaan, joka tosin kesti vuosikymmeniä – ja sai palkkionsa. Timbuktuun hän pääsi tekeytymällä islaminuskoiseksi oppineeksi ja pukeutumalla paikallisiin vaatteisiin. 1800-luvulla Timbuktun kulta-aika olivat jo kuitenkin takanapäin, 1200 – 1500 luvun kaupungista oli jäjellä – Caillién mukaan kaupunki oli pelkkä tuppukylä. Kaupunki on kyllä edelleen Unescon maailmanperintökohde ja siellä on, kenties, edelleen kokoelma merkittäviä käsikirjoituksia.
Nykyiseen Maliin matkustustiedotteet (UK, US) suosittelevat välttämään kaikkea matkustamista Maliin, ja kaikkea paitsi välttämätöntä matkustamista Bamakoon, pääkaupunkiin. Kamelimatkojen kyydissä pääsisi Maliin, muttei ehkä Timbuktuun, Seuraamistani maailmanmatkaajista irlantilainen Johnny (One Step 4Fwrd) järjesti äskettäin matkan Timbuktuun. Ryhmä lensi sinne privaattikoneella, sillä matka maitse Bamakosta Timbuktuun olisi ollut liian vaarallinen – Wagner-joukot eivät taida pahemmin matkailijoiden turvallisuutta terrorismin vaivaamassa maassa taata.
The Telegraphin juttu (jos teit tunnuksen sen lukeaksesi) kertoo yhdestä onnistuneesta matkasta Timbuktuun, mutta sekin taitaa olla vuosikymmenien takaa.
Meroe, Sudan
Matkatoimisto Aventura on optimistinen. Etiopia, Djibouti, Eritrea ja Sudan -kiertomatka on myynnissä syksylle 2025. Tosin taisin itse juuri vaikuttaa siihen, että matkan päivämäärät siirtyivät syksyyn 2025, muutama viikko sitten se oli vielä tarjolla syksyyn 2024, mutta kun kysyin, että onkohan matka toteutumassa, vaikka vaan Eritrean ja Djiboutin osalta, niin ehdottivat, että palaisin asiaan vuoden päästä. Sota Sudanissa jatkuu ja Etiopiankin osalta sen hienoimmat kohteet kuten Lalibelan kalliokirkot sijaitsevat alueella, jonne matkustamista ei nyt varsinaisesti suositella. Sudanin levottomuudet vaikuttavat myös naapurimaihin.
Vielä joitakin vuosia sitten matkustimme ihan muualla ja ajattelin silloin, että “säästän” tämän matkan vähän myöhempään, sillä Afrikkahan on sikäli kesy kohde, että aikaeroa ei ole, eivätkä Suomesta käsin kuitenkin aina vähintään kahteen pätkään jakautuvat lennot ole kovin pitkiä. Ei olisi kannattanut “säästää”. Mutta ehkä ensi syksynä? Ellei ryhmämatkan merkeissä ja koska tuskin vielä silloinkaan koko kierrosta, niin ehkä sitten vaikka Eritrea ja sen kyljessä Djibouti. Eritrean Asmara ja Massawa kiinnostaisivat ihan kohteina, Djiboutin voisi sitten ottaa mukaan vaikka vaan maapisteen takia.
Meroen pyramidit Niilin rannalla olisi kyllä ollut loistava jatko tammikuiselle Egyptin matkallemme, mutten nyt enää usko sen osaltamme toteutuvan. Pyramideja Sudanissa olisi ihmeteltäväksi enemmän kuin Egyptissä, vaikka ne ovatkin kooltaan pienempiä. Meroessa, jos matka toteutuisi, yöpyminen tapahtuisi teltoissa – mutta ehkei sitä nyt tosiaan kannata miettiä!
St Petersburg, Russia
The Telegraphin artikkeli haikailee Pietariin sen kulttuuriaarteiden äärelle, Eremitaasiin ja Mariinski-teatteriin.
Me aloitimme itäiseen naapurimaahan tutustumisen aikoinaan Leningradista – ja kävimme Eremitaasissa jo ensimmäisellä vierailullamme. Sittemmin ehdimme palaamaan Pietariin vielä kahdesti ennen kuin rajat sulkeutuivat – kannaltamme luultavasti (toivottavasti?) lopullisesti. Vielä joitakin vuosia sitten ex-kolleegani Nokian ajoilta asui Pietarissa ja hänet siellä viimeksi tavatessamme ideoin vielä yhtä matkaa kesäiseen Pietariin, katsomaan miten Nevan sillat aukeavat kesäyössä. Nyt en sitä enää haikaile – ja ex-kolleeganikin on asunut jo muutaman vuoden Kööpenhaminassa. Hänellä oli onneksi paitsi Venäjän myös jo Suomen kansalaisuus – suomen kielen opiskelu siis kannatti!
Leptis Magna, Libya
Rooman valtakunta levittäytyi aikoinaan myös Välimeren etelärannalle. Afrikan mantereen tärkeimmät roomalaiset kaupungit olivat Leptis Magna Libyassa, Karthago nykyisessä Tunisiassa ja Aleksandria Egyptissä. Näistä olemme toistaiseksi vierailleet vaan Karthagon raunioilla, mutta suunnitelmissa on kokea Leptis Magna marraskuun alussa Travellerin Libyan matkalla!
Leptis Magna oli menestyksekäs kauppakaupunki ja tärkeä osa Rooman valtakunnan provinssia Afrikassa. Kaupunki tunnettiin upeasta arkkitehtuuristaan, kuten roomalaisista kylpylöistä, temppelistä ja amfiteatterista. Rooman keisari Septimius Severukselle, joka hallitsi Rooman valtakuntaa vuosina 193–211 oli kotoisin Leptiksestä.
Kaikissa maailman maissa käyneistä suomalaisista ainakin Anna-Katri Räihä, Juha Suoniemi ja Jari Karppanen ovat käyneet tietysti myös Libyassa, Jari näistä viimeisimpänä viime syksynä – ja juuri Jari onnistui vakuuttamaan minut ja kauttani Travellerin siitä, että mekin voisimme matkustaa Libyaan, katsomaan mm. Leptis Magnaa. Libyan myllerryksissäkin se on Unescon maailmanperintökohteena säilynyt, ainakin toistaiseksi …
Angel Falls, Venezuela
Venezuela ja sen myötä tietysti myös Angel Falls, on jo pitempään ollut vähintäänkin matkakohteena haastava. Nyttemmin kyllä yhä useampi maailmanmatkaaja on ainakin pistäytynyt Caracasissa ja itsellänikin se on edelleen toiveissa kun seuraavan kerran edes jotenkin sille suunnalle muuten olisimme suuntaamassa.
Kauan sitten maassa käyneet kertovat lentoretkistä Angel Fallsille – muutenhan se onkin haastava saavutettava. Joitakin vuosia sitten kuuntelin yhden maailmanmatkaajakolleegamme kuvausta vierailustaan Venezuelasta. Hän olisi mielellään käynyt katsomassa myös nämä putoukset, mutta tuolloin maan kaaoottisessa tilanteessa koneisiin ei löytynyt polttoainetta. Myös öljyntuottajamaassa saadaan aikaan polttoainepula, kun tarpeeksi sotketaan asiat.
Anna-Katri Räihä, joka ei todellakaan kerännyt maailman kaikkia maita helpoimman kautta, kävi putouksilla. Matka Caracasista Canaiman kansallispuistoon taittui lentäen, mutta retki putouksille toteutettiin veneellä ja jalan – 14 tunnin päiväretki ei tainnut olla ihan kesyimmästä päästä! Veneosuudetkin näyttivät olleen pitkälti tyyliä koskenlasku.
Blogijutuksi asti Anna-Katrin matka Venezuelaan ei ainakaan vielä ole päätynyt, mutta Instagramin stoorit voit katsoa tästä:
Socotra, Yemen
Lohikäärmeenveripuistaan kuuluisa Jemenin luontokohdetta, Socotran saarta, on tavannut olla maabongareiden valinta pistäytymiseen Jemenissä. Manner-Jemen kun on jo pitkään ollut sellaisessa tilassa, ettei sinne turistilla, vähän vähemmän heikkohermoisellakaan, ole varsinaisesti asiaa. Pistäytyminen on ehkä kuitenkin väärä sana Socotran yhteydessä, sillä lentoja saarelle on tavannut olla vain kerran viikossa, eli lyhyempää aikaa kuin kokonaisen viikon, saarella ei oikein voi viettää. Ajoittain kansainvälisten maabongareiden ryhmässä on myös ollut kertomuksia siitä, miten se viikon ainoa lento on joltain viikolta peruttu ja loma saarella on venynyt pariin viikkoon, ehkä jopa pitempäänkin.
Mekin olimme muutama vuosi sitten pienellä ryhmällä suomalaisia maailmanmatkaajia hahmottelemassa matkaa, johon olisi sisältynyt myös Socotra, mutta lopulta juuri tuo ajatus kokonaisesta viikosta saarella, jossa telttoja tasokkaampi majoituskapasiteetti on vähäistä, ei meitä, seniori-ikäisiä sittenkään oikein houkutellut. Pari-kolme päivää olisi vielä ollut ok, mutta kokonainen viikko? Juuri nyt tilanne tuolla suunnalla, Jemeninkin osalta, on Israelin sodan myötä vieläkin haastavampi, joten ehkä osaltamme lohikäärmeenveripuut jäävät näkemättä. Tai ehkä Jemenin tilanne vielä joskus paranee – ja sen myötä jopa lentoyhteydet saarelle. Ainahan voi toivoa.
Kaikissa maissa käynyt Anna-Katrikin valitsi Jemenin osalta kohteeksi Socotran saaren ja kirjoitti siitä matkajutun Apu-lehteen.
Mietin silloin, että olikohan tuo nyt itse asiassa hyvä idea, markkinoida Jemenia, vaikkakin vaan Socotran saarta, matkakohteena siinä missä vaikka Mallorcaa. No, onneksi saarelle ei ihan noin vaan pääse, eli jos vaikka joku maisemista innostuneena olisi sinne matkaa etsimässä, niin viimeistään sitä varatessa olisi varmasti kuitenkin käynyt selväksi, että kyseessä ei ole ihan tavallinen lomasaari. Lento Abu Dhabista Socotraan ei ole onneksi (?) suoraan varattavissa Skyscannerista tai muusta lentohakukoneesta.
Chernobyl, Ukraine
Kävimme Kiovassa tammikuussa 2016 ja monet ystävistämme kysyivät silloin, että kävittekö Chernobylissä. Emme käyneet, emme, vaikka vielä tuolloin Ukrainaan tehtiin matkoja, joiden pääkohteena oli vierailu Chernobylissä. Esimerkiksi Kohteena maailma -blogia kirjoittava Rami kävi siellä ja kirjoitti vierailustaan mm. näin.
The Telegraphin juttu nostaa Chernobylistä erityisesti sen miten luonto valtaa aluetta takaisin.
Meistä ajatus altistaa itsensä turhaan edes pienellä määrälle säteilyä ja onnettomuuden takia hylätty alue ei innostanut. Sen sijaan silloisen HBO:n, nykyisen Maxin, sarjan Chernobyl katsoimme kiinnostuneina. Televisio-sarja kertoo hienosti miten jotkut ihan muut asiat olivat tuolloin tärkeitä kuin turvallisuus.
Pyongyang, North Korea
Myöskään Pohjois-Korean tarjoama teatteri ei ole koskaan minua kiinnostanut. Käynti Koreoiden rajalla riitti meille – vaikkei siitä tietenkään maapistettä saa, paitsi amerikkalaiset Guinnessin mielestä. Yhdysvaltain passilla kun ei maahan saa ilman sanktioita mennä.
Monet suomalaiset kuitenkin aikaan ennen koronaa kävivät Pohjois-Koreassa, sillä jostain syystä sinne järjestettiin juuri Suomesta enemmän ryhmämatkoja kuin monesta muusta maasta suhteessa suomalaisten määrään. Muuten kuin ryhmämatkallahan ei Pohjois-Koreaan käytännössä päässytkään, toki joissain tilanteissa ryhmän koko saattoi olla hyvinkin pieni, jopa vain yksi ihminen. Mutta paikallisia “oppaita” oli kuitenkin aina paikalla vähintään pari-kolme, valvomassa ettei maahan saapunut matkailija tehnyt mitään luvatonta, esimerkiksi yrittänyt keskustella paikallisten kanssa, mutta myös ilmeisesti valvomassa toisiaan.
Korona sulki maan kokonaan ja vaikkakin luin äskettäin, että joitakin kiinalaisia ryhmiä maassa on jo taas käynyt, niin avautuminen matkailulle, siinä määrin kuin nyt avautumisesta Pohjois-Korean osalta voidaan puhua. on edelleen ilmeisesti vaiheessa.
Suomalaisissa matkablogeista poimin tähän Kauas pöllöt karkaavat -blogin juttukokoelman vuodelta 2018.
Tässä oli useampi itselleni täysin tuntematon kohde. Tsernobyl on ainoa listassa olleista kohteista, joissa olen käynyt – ja jopa kirjoittanut blogiimme pari juttua. Säteilymittareiden kanssa siellä kuljettiin ja yllättävän pieninä lukemat koko ajan pysyivät. Näistä listalla olleista muista kohteista itselläni on suuri haave päästä joskus matkustamaan Angel Fallsille ja joihinkin muihin paikkoihin Venezuelassa. Elättelen toiveita, että matka sinne vielä onnistuu, koska on luonnonvaroiltaan sen verran rikas, että mahdollisuuksia on.
Kiitos Mikko! Sen myötä, että säännöllisin väliajoin tutkailen vielä mahdollisten meille uusien maiden listaa on näidenkin kohteiden tilannetta tullut seurattua viime vuosina ja sikäli ne vaikuttavat jossain määrin “tutuilta”, nekin, joissa emme ole käyneet :-) Angel Fallsin osalta kannattaa katsoa ne Anna-Katrin IG stoorit, jotka tuohon juttuun linkkasin.
Hauska lista kyllä, vaikka Jemenistä valitsisin ehdottomasti Sana’an, joka näyttää valokuvissa aivan upealta. Vähän luulen, etten saa sitä koskaan nähdä. Milloin VR-lasit ja niiden ohjelmistot kehittyvät sellaisiksi, että pääsisi virtuaalimatkalle Sana’an?!
Iranissa olen iskenyt silmäni Shiraziin, jossa olisi mielenkiintoista käydä, Teheran ei niinkään kiinnosta, mutta Isfahan näyttää kyllä mielenkiintoiselta myös.
Pjongjangiin en lähtisi – mitä jos kotiinlähdön koittaessa kertovat, ettei paluumatkalle olekaan asiaa? Huh.
Kiitos Daniel! Niin toki varmaan muukin valitsisi, siis Sana’an, mutta Socotra on päätynyt monenkin listalle Jemenin kohteena, joka on sentään ollut mahdollisuuksien rajoissa, toisin kuin Sana’a. Shiraz on muuten tunnettu nenäleikkauksista, kaupungissa näkee yllättävän taajaan ihmisiä, joilla on nenä pienessä paketissa!
Vai niin, pitäisikö tämä tuulenhalkoja hoitaa sitten samalla reissulla vähän sirommaksi. Paluumatkalla voisi lentää Turkin kautta ja palauttaa hiusraja teinivuosien tasolle (näitä näkee Turkishin lennoilla kotiinpäin!). Lensin juuri tänään Air Balticilla, ja heillä on vielä sellainen paksu kunnon asiakaslehti, jossa haastateltiin virolaista Botox-pistäjää. Että jos sitten sekin vielä. :)
Listassa kiinnitti huomioita, että moni näistä “menetetyistä” kohteista on tietyn samaan kulttuuriin liittyviä maita. Syy vai seuraus – vaikea sanoa. Pietaria “menetystä” en ymmärrä, kyllähän sinne helposti pääsee vaikka Viron kautta tai koukkaamalla Turkin kautta, mutta ehkäpä on englantilaisten näkökulmasta liian vaikeaa. Mitään vaaraa tai uhkaa kaupungissa ei kuitenkaan esiinny turisteja kohtaan, mutta ehkäpä maailmanpoliittinen tilanne on nostanut tämän kohteen ja maan boikottiin. Timbuktun kuva aika pysäyttävä ja kuinka ei todellakaan tule tuolla pukeutua, eli turre shortsit päällä ja asemiehet ympärillä. Noissa vaatteista saa hyvin huomioita ja paheksuntaan. Osa tämän listan kohteista on omalla matkustuslistalla, jopa ihan lähitulevaisuudessa.
Kiitos Jani! Eiköhän tuo Pietari ole päätynyt listalle siksikin, ettei sinne vaikka Länsi-Euroopasta juuri nyt taida olla kovin korrektia matkustaa. Itse en onneksi joudu asiaa pohtimaan, sillä kolme kertaa kaupungissa riittää kyllä hyvin. Ehkäpä tuo Johnnyn pienen ryhmän kanssa yksityiskoneella Timbuktuun tekemä matka herätti joka tapauksessa kaupungissa sen verran huomiota, ettei siinä enää paikalliset asusteet olisi auttaneet muuttumaan huomaamattomaksi.
Kiinnostava postaus. Minäkin odotan, että Isfahaniin ja muualle Iraniin voi taas matkustaa huoletta. Myös Socotra, Syyria ja Afganistan kiinnostaa. Olen kyllä todella surullinen siitä, miten upeita historiallisia kohteita tuhotaan häikäilemättömästi.
Kiitos Cilla Maria! Iranissa on kyllä paljon nähtävää ja koettavaa. Noista mainitsemistasi kohteista etenkin Afganistania pidän kohteena, jonne en tule päätymään. Etenkään kun en erityisesti arvostaisi lyhyttä poikkeamista rajan yli vaikka Pakistanista. Kabul se olla pitäisi, jos sinne lähtisin, mutta ei taida Kabul muuttua sellaiseksi kohteeksi, että se varsinaisesti innostaisi.
Juu ehkei ihan hetkeen ole sinne asiaa, ainakaan omatoimimatkalla.. Mua kiinnostaa eniten Bamyan ja Herat.
Mielenkiintoinen juttu, monta haaveiden kohdetta on listattuna. Palmyrassa olen käynyt useamman kerran, vaikken valitettavasti ennen niitä tuhoja. Socotra kärkipäässä haavelistaa, mutta vasta kun/jos sinne on enemmän luotettavia lentoyhteyksiä.
Kiitos kommentistasi! Palmyrassa toivoisin kyllä voivani vielä lähivuosina pistäytyä.
Jaksan itse uskoa optimistisesti, etteivät noista monetkaan ole lopullisesti menetettyjä, vaikka nykyään en edes pidä niin tärkeänä käydä ”kaikkialla”.
Näistä kohteista olen käynyt vain Leptis Magnassa ja Pietarissa (plus siellä Pohjois-Korean rajalla).
Paikkoja riittää niin paljon koluttavaksi, että suhtaudun niin, että menen minne on tarkoitus mennä.
Kiitos Tanja! Leptis Magna ja sen myötä Libya onkin tullut vastaan monessa kommentissa niin netissä kuin oikeassa elämässä – ilmeisesti aikaan ennen Gaddafin tuhoa maa oli ihan kelvollinen perusturistikohdekin, mutta me vaan onnistuimme sen silloin jotenkin kokonaan sivuuttamaan.
Timbuktussa on tällä hetkellä “ikkuna auki” tai ainakin se on raollaan eli että kaupunkiin pystyy suht turvallisin mielin matkustamaan ja viettämään siellä sen pari yötä, minkä kaupalliset ja YK:n lennot mahdollistavat. Kovasti siellä toivottaisiin turistien paluuta.
Libyakin avautuu vähitellen myös Saharansa osalta, mutta silti edelleen turvallisuustilanne vaihtelee jopa päivästä toiseen. Toivottavasti matkanne sinne toteutuu – ainakin päiväohjelmanne mahdollistanee vierailujen siirrot päivältä toiselle tarpeen vaatiessa! Minä menen Libyaan, kunhan voin kuljeksia Tripolissa yksinäni, enkä turistipoliisin saattelemana. Muualle sitten opastettuna.
Bamyanin “buddhapatsaat” ovat muuten merkillinen esimerkki kohteesta, jonne edelleen matkustetaan, vaikkei patsaita enää ole. Palmyra varmaan nykyään vähän samaa sarjaa. Valitettavasti.
Se muuten jäi kysymättä, että meneekö Libyan-matkanne siis myös Ghadamesin keitaalle, kun hintaan sisältyy “Paikalliset oppaat: Leptis Magnassa ja Ghadamesissa”?
Kiitos Anssi, taitaa olla lapsus matkaohjelmassa, jota tiedän muutaman kierroksen hierrotun ennen netissä nyt olevaa versiota.
Kiitos Anssi! Jos nyt kuitenkin jäämme tuon Timbuktun kanssa edelleen odottavalla kannalle … Me innostuimme nyt, ainakin hiukan, Libyasta, kun se tuntui mahdolliselta “lähikohteelta” – taitaa mennä sen verran pitkään tuohon, että Tripolissa voisi vapaasti kuljeksia, että menee meidän aikamme ohi.
Vaikea sanoa mitä menetämme, jos tuo pitää paikkansa. Noista kohteista ainoastaan Pietarissa on tullut käydyksi pari kertaa eikä sinne tilanteesta johtuen ole mitään kutsumusta. Onneksi käymättömiä paikkoja riittää muailimassa. Hyvää kesää täältä lähiseudulta Laaksolahdesta. PS. Oliko sinulla muuten jotain postausta, josta löytäisi suosituskohteita näillä kulmilla?
Kiitos Asko! Kyllä noista ainakin esimerkiksi Iran, Meroen pyramidit ja Angelin putoukset ovat ehdottomasti mielestäni menetyksiä – Tsernobyl ja Pohjois-Korea ei niinkään.
Espoota emme oikein miellä turistikohteeksi, itse pitäydymme pitkälti Rantaraitin varrella, esimerkiksi Haukilahden satamassa on ihan kelvollinen ravintolakeskittymä, museoista tapaamme käydä katsomassa Emman useimmat näyttelyt, samoin Tarvaspään Gallen-Kallela museon pienet näyttelyt jo pelkästään alueen miljöön takia. Edvin pizzeriaan Kauklahdessa tuskin saatte varausta, jos olette täällä vaan lyhyen aikaa, jono taitaa edelleen olla pitempi kuin Helsingin Michelin-ravintoloihin!
Melkoinen lista eksoottisia kohteita. Minua ehkä eniten harmittaa se, ettei pääse Trans Siperin junamatkalle ja Tsernobyliin voisin myös matkata.
Hieno artikkeli.
Olin Palmyrassa 3 viikkoa sitten. Ainoa paikka, jossa olen ollut. Todella surullista nähdä rauniot. Linnoituksessa ei voi enää vierailla, koska ISIS pommitti siltaa. Sivusto on kuitenkin käymisen arvoinen, historiaa on opittavaa.
Olen erittäin kiinnostunut Bamyanista ja Socotrasta, mutta olen huolissani Afganistanin tilanteesta.
Kiitos kommentistasi! Kun kerroit olevasi Syyriassa minäkin palautin taas kerran Syyrian “listalleni” – eli kiitos rohkaisusta! Jos vaikka ensi keväänä tai syksynä onnistuisi …
Kurjaa, miten historiallisia kohteita – tai no, oikeastaan mitä vaan, turmellaan ja hävitetään pysyvästi… :(
Mutta tämä oli älyttömän mielenkiintoinen postaus! Kiitos alkuperäisen jutun referoinnista! :)
Kiitos Eveliina! Se, että joku kohde on saavuttamaton jonkun konfliktin takia vaikka vuosia on vielä hyväksyttävämpää kuin se, että se siinä samassa yhteydessä tuhotaan, ehkä vaan huvin vuoksi.
Hei,
Tämä juttu teki mut surulliseksi. Erityisesti tuo Palmyra, joka on tuhottu tarkoituksella, ja tietysti nuo kaikki muutkin alueet, joihin ei pääse sodan vuoksi, tuntuvat pahalta. Ei siis tietysti sen vuoksi etten minä voi hypoteettisesti matkustaa jonnekin, vaan että maailma on tällainen, rikkinäinen ja varustettu monenlaisin rajoin.
Kiitos Tanja! Etenkin nuo kokonaan menetetyt kohteet, loppujen osalta niiden “menetys” on tietysti suhteellista, sillä toki teoriassa lähes kaikkialle voi mennä, jonnekin kohteiden se vaan on nyt vaikeaa.
Olipa mielenkiintoinen juttu. Tarkistin juuri, että olen Venezuelassa ollut 2006 ja tuolloin tein juuri tuollaisen lentokoneretken Angel Fallseille. Joku pieni potkurikone se oli ja tunnelma hieno.
Kiitos Hannele! Potkurikoneella kävimme Guyanassa katsomassa Kaieteurin putouksia, mutta se tietysti vaati toimivan infran niin Guayanan lentokentällä kuin putouksilla, ja se taitaa nyt Venezuelassa olla vähän niin ja näin.
Tosi mielenkiintoinen artikkeli, ja samoin tämä tiivistetty pohdinta. On kyllä surullista miten upeita historiallisia rakennuksia ja samoin tietty myös luontokohteita tuhotaan ihmisten toimesta. Itse en ole valitettavasti ole käynyt missään näistä artikkelin kohteista, ehkä lähimpänä on ollut Tsernobyl, mutta se jäi aikanaan Ukrainassa käydessä “seuraavaan kertaan”, tiedä sitten tuleeko sitä. Ja Pietarin kanssa vähän sama tarina. Iran maana kiinnostaisi kovasti, samoin Venezuela, ja ehkäpä molempiin vielä jossain vaiheessa suunnataankin, kun aika on oikea.
Kiitos Anne! Meidän osalta esimerkiksi Syyria tai vaikka Libya olivat kohteita, joissa ihmiset kävivät ihan tavallisilla lomamatkoilla vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta ei vaan tajuttu silloin priorisoida niitä kohteina :-(
Olin maaliskuussa 2010 Suomalais-arabialaisen yhdistyksen järjestämällä 14 pv kiertomatkalla Syyriassa 10h suomalaisryhmällä ennen sisällissotaa. Kiersimme maata lähes rajoja hipoen. Oli rauhallista ja turvallista. Kävimme myös Palmyrassa ennen sen myöhempiä sodan tuhoja – upea paikka.
Kiitos kommentistasi! Me panostimme 2010 Etelä-Amerikkaan ja mm. Atlantin saariin. Näin jälkikäteen arvioiden tietysti väärä valinta, sillä nehän ovat edelleen kelpo kohteita, Atlantin saaretkaan esimerkiksi Azorit, eivät vielä taida vihata turisteja siinä määrin kuin vaikka monella alueella Espanjassa. Mutta toisaalta, kyllä ihmiset taas käyvät Syyriassakin vaikka Palmyra onkin tuhottu.
Tässä on paljon kohteita, joihin tuskin tulee koskaan matkustettua. Ainoastaan Pietarissa on tullut käytyä ja tuon Venezuelan vesiputous kuva oli varsin inspiroiva. Se on totta, että on paljon kohteita maailmassa, jotka syystä tai toisesta ei palaa enää ennalleen :(
Kiitos Elina! Jos maailma näiden kohteiden osalta olisi vähän erilaisessa asemassa, niin ehkä moni, Sinäkin, miettisit niitä matkakohteina.
Mielenkiintoinen postaus! Näistä kohdemaista olen käynyt Venäjällä (Pietari), Ukrainassa ja Venezuelassa. Toki Tsernobyl ja Angels Falls jäivät näkemättä. Angels Falls olisi kiinnostanut ja sinne tehtiin silloin retkiä pienkoneella, mutta hinnat olivat pilvissä, joten ei nelihenkisellä perheellä ollut mitään järkeä lähteä.
Kiitos Merja! Lentoretkien hinnat tapaavat olla korkeita, mutta usein ne silti ovat hintansa arvoisia. Tiukin miettimisen paikka meille oli vuosikymmeniä sitten helikopterilento Suuren Valliriutan yllä, sillä sen hetkisellä tulotasolla (ja asuntolainalla) sen hinta kyllä kirpaisi, mutta päätettiin silti lähteä, eikä kyllä jälkeenpäin ole koskaan harmittanut :-)