Puhuimme Karibialle ja Etelä-Amerikkaan suuntautuneesta pienestä kiertomatkastamme työnimellä Iguassun putoukset, sillä siitä se idea lähti. Loput kohteemme rakentuivat sitten putousten ympärille maabongarihengessä, eli kun kerran olemme lähellä, niin käydään sitten myös parissa uudessa maassa. Mutta Iguassun putoukset oli ehdottomasti matkan ykköskohde!
Iguassun putoukset sijaitsevat kahden maan, Brasilian ja Argentiinan rajalla, ja useimmat käyvät katsomassa putouksia kummankin maan puolella.
Putousten takia alueella on jopa kaksi kansainvälistä lentokenttään, Foz do Iguaçun (IGU) ja Cataratas Del Iguazun (IGR) lentokentät. Ensimmäinen Brasilian puolella ja jälkimmäinen Argentiinan puolella. Edelliseen on suoria lentoja useista Brasilian kaupungeista, myös muualta kuin Sao Paulosta ja Rio de Janeirosta ja Santiago de Chilesta ja Uruguayn Montevideosta. Jälkimmäiseen lukuisista Argentiinan kaupungeista, tietysti myös Buenos Airesista. Me lensimme Sao Paulon kautta Foz do Iguacun pienelle kentälle.
Myös kansallispuistoja on kaksi, Iguaçu National Park Brasilian puolella ja Iguazu National Park Argentiinan puolella, molemmat Unescon maailmanperintäkohteita.
Kannattaa aloittaa Brasilian puolelta
Me vierailimme putouksilla ensin Brasilian puolella ja seuraavana päivänä Argentiinan puolella. Jos pääset valitsemaan vierailujärjestystä, niin suosittelen aloittamaan Brasilian puolelta, sillä putouksista suurempi osa on Argentiinan puolella. Vietettyäsi kokonaisen päivän Argentiinan putouksia kierrellen putoukset eivät ehkä enää tee yhtä isoa vaikutusta Brasilian puolella.
Maailman vesiputouksia ei oikein voida listata yksikäsitteisessä suuruusjärjestyksessä, sillä toisten voima on korkeudessa, toisten leveydessä tai yksittäisten putousten määrässä. Iguassu taitaa kuitenkin voittaa kisan ainakin leveydellään – putousalue polveilee kolmen kilometrin alueella ja yksittäisiä putouksia on kuulemma 275 kappaletta. Pudotusta Paranátasangolta alajuoksulle on lähes 100 metriä. Muita suuria vesiputouksia ovat ainakin Angelin putoukset Venezuelassa ja Victorian putoukset Zimbabwen ja Sambian rajalla. Jälkimmäisen olemme nähneet, edelleen saattaa jäädä näkemättäkin. Kaieteurin putous Guyanassa puolestaan sijoittunee hyvin putouksesta virtaavan vesimäärän suhteen ja yksittäisen putouksen korkeuden osalta. Niagaran putoustenkin läpi virtaavat vesimassat ovat suuria.
Hotellimme, Belmond Hotel das Cataratas, sijaitsi Brasilian puolella keskellä kansallispuistoa. Ajoneuvoliikenne kansallispuistoon on säädeltyä: vain kansallispuiston omat bussit, ajoneuvoliikenne hotellille ja tietysti huoltoajoneuvot saavat ajaa sinne. Paikallisella, brasilialaisella, oppaallamme oli ajolupa meidän kanssa työskennellessään, mutta esimerkiksi jatkaessamme matkaa Paraguayn Asuncioniin autolla meitä Paraguayn puolelta hakemaan tullut kuljettaja ei saanut ajaa puistoon. Hotellin pikkubussi kuljetti meidät ja matkatavaramme kansallispuiston portille, jossa vaihdoimme sitten ei-brasilialaiseen autoon.
Ehkä haluat myös tutustua myös koko matkamme ohjelmaan ja käyttämiimme hotelleihin, kuten tässä mainittu Hotel das Cataratas:
Täydellinen sateenkaari ja pieniä sumupisaroita
Ensimmäinen aamumme Iguassun putousten äärellä valkeni onneksi aurinkoisena. Onneksi, sillä olimme kuulleet myös tilanteista, joissa retket putousten äärelle eivät myrskyn takia olleet onnistuneet. Kannattanee siis tosiaan varata minimissään pari päivää putouksille, niin todennäköisyys sille, että onnistuu näkemään ne ainakin jommalta kummalta puolelta on nousee edes vähän. Hotellimme sijainnista johtuen pääsimme aloittamaan retkemme putousten reunalla heti aamiaisen jälkeen, jo ennen puiston aukeamista – samaan tapaan kun samasta syystä pääsimme aikoinaan tutustumaan Chichen Itzaan ennen kohteen avautumista suurelle yleisölle.
Brasilian puolella polku putousten reunalla alkoikin heti hotellin pihalta. Argentiinan puolella välimatkat ovat pitempiä, mutta siitä sitten enemmän toisesta retkipäivästämme kertovassa jutussa. Hyväkuntoinen polku kulkee putousten reunaa, välillä laskien alemmas, välillä taas nousten vähän ylemmäs. Muutamassa kohdin on pienempiä katselutasanteita ja lopulta keskellä putousta Paholaisen kitana tunnetun putouksen edustalla isompikin terassi. Kauniinakin päivänä vesi ryöppyää putouksista sellaisella voimalla, että se nousee sumuksi ilmaan ja olemmekin varustautuneet kevyillä tuulitakeilla näitä kohtia varten. Toiset kuulemma varautuvat parilla t-paidalla, eli antavat yhden kastua ja vaihtavat sen myöhemmin kuivaan. Ilmassa oleva vesisumu luo myös upean sateenkaaren kaiken ylle – aamumme on täydellinen! Kyllä tätä varten kannatti muutama vähän pitempikin lento lentää.
Teoriassa polun reunalla voi myös nähdä eläimiä, esimerkiksi nenäkarhuja, mutta me emme niitä Brasilian puolella onnistuneet näkemään paitsi hotellimme pihalla, jossa niitä sitten olikin lähes pienen lauman verran. Korkealla puissa näimme kyllä lintuja – komeimpina niistä useampiakin tukaaneja.
Kävimme tietysti katsomassa putouksia myös Argentiinan puolelta. Lue lisää päiväretkestämme Brasiliasta Argentiinaan tästä:
Lintupuisto
Brasilian puolella ”selvisimme” retkestä muutamassa tunnissa, joten jatkoimme alueen toisen – toki paljon putousta pienemmän – nähtävyyden, eli lintupuiston parissa. Lintupuisto sijaitsee vähän kansallispuiston ulkopuolella, helikopterikentän vieressä. Iguassun putouksia voisi käydä katselemassa myös yläilmoista käsin helikopterilla tai alhaalta veneellä. Lyhyt helikopterilento olisi maksanut luokkaa 150 dollaria, mutta emme tällä kertaa innostuneet siitä toisin kuin vaikka Isolla Valliriutalla tai Grand Canyonilla. Veneessä kastuminenkaan ei enää innostanut toisin kuin aikanaan Niagaran putouksilla.
Siis, lintupuistoon. Osa puiston linnuista on tavallisen eläintarhan tapaan yksittäisissä, tilavissa häkeissä. Hyvä linnuille ehkä, mutta etenkin pienempien lintujen osalta huono katselijoille, mutta ehkä ne linnut kuitenkin ovat tärkeämpiä. Osa värikkäimmistä – ja ehkä kesyimmistä? – linnuista on kuitenkin sijoitettu niin isoihin häkkeihin, että niihin pääsee kävelemään sisälle erityisten käytävien kautta. Pienempiä papukaijoja saa pienestä maksusta syöttääkin, mikä luo tietysti hyviä kuvaustilanteita Instagram-kuviin, vaikka alunperin mahdollisuus varmaan onkin luotu lapsia varten. Emme tartu syöttiin …
Flamingot ja jaguaari
Lintupuiston ehkä kiehtovin kohta oli pieni peiliseinäinen flamingoallas. Erityisesti näihin lintuihin ja peiliseinään liittyvä tarina. Yhtenä yönä, ilmeisesti muutama vuosi sitten, jaguaari oli päättänyt ruokailla lintupuistossa, mielessään juurikin flamingopaisti. Ehkä se saikin flamingon tai parikin, mutta flamingoja kuoli paljon enemmänkin, sydänkohtaukseen tai muuten pelosta. Jäljelle jääneiden määrän ”kasvattamiseksi” alueelle rakennettiin peiliseinä – kuulemma flamingot itsekin uskovat siihen, että heitä on enemmän kuin onkaan. Nyttemmin ne myös viedään yöksi turvaan.
Jaguaareja on siis luonnonpuiston alueella ihan oikeasti, vaikka mahdollisuus nähdä niitä päivällä turistien kansoittamilla reiteillä on tietysti olematon. Vaaraan suhtaudutaan kuitenkin vakavasti. Hotellimme ulko-ovilla oli kyltit, jossa kehotettiin olemaan menemättä puistoon ainakaan yksi pimeällä.
Lintujen lisäksi alueella on myös pieni matelijatalo, jossa voi nähdä mm. muutaman pienen tylsistyneen anakondan. Eivät nämä terraarioissa oleilevat käärmeet vedä vertoja kauhuelokuvien käärmeille tai edes Surinamen oppaamme kertomuksille siitä, miten Paramaribon ja Ranskan Guayanan välisellä tieosuudella saattaa joutua pysähtymään tietä ylittävän käärmeen takia, mutta ovat ne kuitenkin anakondia.
Lopuksi hikoilemme vielä hetken perhostalossa ja koska perhoset ovat tunnetusti vaikeita kuvattavia, niin tyydymme täällä selfiekuviin vanerista tehtyjen isojen perhosten edessä. Kärsivällisyytemme ei riittänyt sopivien kuvaustilanteiden odottamiseen perhostalossa – etenkään kun oppaamme oli saanut tiedon, että päivän GOL:in lento Sao Paulosta matkalaukkumme kanssa oli laskeutunut Foz do Iguaçun lentokentälle, joten sinne!
Lisää kuvia lintupuistosta voit halutessasi katsella tästä:
Yllättävää, että nenäkarhuja ei tuolla ollut. Meidän tuolla ollessamme niitä oli ihan riesaksi asti, joten näköään erot päivien välillä ovat tuonkin asian osalta varsin suuria. Omasta mielestäni joka tapauksessa maailman hienoin vesiputouskokonaisuus!
Kiitos Mikko! Joko ne tuona aamuna olivat hotellillamme vielä tsekkaamassa, että liikenisikö jonkun aamiaisesta myös niille – tai sitten ne olivat kyseisellä viikolla retkellä Argentiinan puolella, sillä siellä niitä kyllä oli, tusinoittain! Vesiputous kokonaisuudessaan oli kyllä ehdottomasti matkan arvoinen – olisi ollut yksinäänkin, vaikka sitten luonnollisesti liitimmekin reissuun myös muita osioita.
On kyllä iso ero väkimäärässä tuolla suurimmalla näköalasillalla. Meillä oli muuten väljää, mutta sillalle Brasilian puolella oli pakkautunut tosi paljon väkeä. Oppaat sanoivat, että oli hyvä aika tulla juuri jouluaaton kynnyksellä. Tammikuussa kuulemma saa jonottaa enemmänkin.
Meillekin sanottiin, että apinoita on näkynyt aiemmin ihan riesaksi asti ja Argentiinan puolella istuimme häkitetyssä ravintolassa, ei näkynyt yhtään apinaa.. :-(
Kiitos kommentista! Me ”pääsimme” kokemaan noita ruuhkia vasta Argentiinan puolella, kun siellä ei meilläkään sitten tietysti ollut enää tuota kotikenttäetua. Nenäkarhuja oli melkein riesaksi hotellin pihalla – ja Argentiinan puolella portin sisäänkäynnin lähellä, siis paikassa, jossa on ravintoloita, kauppoja ja roskiksia!
Onpas hienon näköistä. Ehkäpä tämäkin kohde pitäisi liittää matkaohjelmaan, jos Etelä-Amerikkaan jossain vaiheessa matkustan. Suunnitelmissa kun on ollut puolen vuoden irtiotto työelämästä, mutta se on nyt tässä pandemian aikana vaan siirtynyt. Ehkäpä ensi syksynä tai talvena tuonne voisi hyvinkin lähteä ja kiertää myös Boliviaa, Chileä ja Perua – Brasilian ja Argentiinan lisäksi. Kuukausi per maa voisi olla sopiva rytmi. Täältä blogista voin sitten kasata valmiin paketin kohteista joissa käydä.
Kiitos Jani! Ota ihmeessä matkaohjelmaan, ettei tarvitse sitten myöhemmin vain putousten takia palata :-) Me kiersimme, Olympian kanssa, jo aika kauan sitten Chileä, Argentiinaa, Uruguayta ja Brasiliaa, mutta vaikka silläkin reissulla oli jo ajallisestikin pituutta, niin jostain syystä eivät olleet Iguassua siihen sisällyttäneet, joten ”pakkohan” tänne nyt sitten oli palata toistamiseen lähes samoille kulmille.
Wow, siis onpa aivan mielettömät vesiputoukset! Mielettömän upeita kuvia, ja tuo sateenkaari heti selän takana kyllä säväyttää. Varmaan elämyksen laatuun vaikuttaa tuolla paljon se, kuinka paljon porukkaa on liikenteessä.
Kiitos Taina! Tuon sateenkaaren kanssa meillä oli kyllä mieletön tuuri.
Jostain syystä en ole aiemmin törmännyt juttuihin näistä vesiputouksista, ja nyt sitten samalla viikolla kaksin kappalein! Näitä lukiessa huomaa, miten eri lailla voi matkailijoilla mennä reissut ja nähtävyydet, vaikka samoissa paikoissa käydään. Linnut näyttivät hyvinvoivilta ja voi pojat, mikä sateenkaari :)
Kiitos Raija! Joo, satuimme Ne Tammelat ja me vierailemaan putouksilla tänä talvena ja vielä juttujen ajoituskin meni sattumalta niin, että vaikka vierailujemme välissä oli lähes 3 kuukautta, niin ne päätyivät julkaisuun samalla viikolla. Niin ja linnuista – tuskin tuo eläintarhana mitenkään pahimmasta päästä maailmassa oli. Isot kansainvälisetkin turistivirrat äänestäisivät kyllä jaloillaan, jos paikka ei olisi hyvin hoidettu.
On ne kyllä valtavan isot ja upeat nuo putoukset! Ja ovat myös omalla haavelistallani. Kätevää kyllä majoittua puistoon sisälle, niin saa tuon rauhallisemman hetken aamulla mutta on myös todella lähellä kohdetta. Täytyy ehdottomasti pitää tuo mielessä. Toivottavasti päästään joskus käymään!
Kiitos Paula! Onhan tuo hotelli hintava, mutta jos päädytte hakemaan once-in-the-lifetime -kokemusta, niin kannattaa kyllä miettiä sitäkin.
Siis aivan todella upeat nuo putoukset! Ihan kyllä noiden näkymien vuoksi voisin tuonne matkustaa. :)
Aika hauska tuo tarina peileistä ja flamingoista. Jaguaariin ei kyllä huvittaisi törmätä. Mielenkiintoinen paikka kaikenkaikkiaan!
Kiitos Virpi! Hauska tarina tosiaan – paitsi kuolleiden flamingojen kannalta.